Ladataan...
Pumpui

Oi te musikaaliset hedelmät*, olette uusia suosikkejani!

Tänään on ollut Pumpui bikinikuntoon -projektin iloisin päivä tähän mennessä, ja kiitos siitä kuuluu Rainbow'n Ruokaisille pannukasviksille. Myönnettäköön, että kaloriarvot papusekoituksessa ovat ihan eri luokkaa kuin wokkivihanneksissa ja babyporkkanoissa, mutta ensimmäistä kertaa ruokavaliotiukennukseni aikana sain aitoa sielullista ja fyysistä tyydytystä syömisestä, ja se oli kyllä ylimääräisten kalorien arvoista.

Toivottavasti tuosta herkusta riittää pontta myös huomiseen tuplatreenipäivään. Jaiks.

*Tunnettehan mainion englanninkielisen koululaishokeman "musikaalisista hedelmistä"?



Beans, beans, the musical fruit

The more you eat, the more you toot

The more you toot, the better you feel

So we have beans at every meal!

 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Vaikka paljon laihduttamisesta ja ruokavalioista ja järkevästi elämisestä puhunkin, en ole koskaan noudattanut minkään valtakunnan ruokavaliota. Osaksi silkasta blogijournalistisesta uteliaisuudesta ja eittämättä itsekkäistä sesonkisyistä päätin aloittaa neljän viikon tiukan ruokavalio- ja treenispurtin.

Ja kuinka ovat ensimmäiset päivät sujuneet? Ihan hyvin, paitsi että näin koko viime yön unta tästä:

Unessani olin käymässä Lappeenrannassa ja ostin 9 patonkia ja 3 vetyä. Käytännössä näin siis pelkkää rasvaista, hiilarihöttöistä ja sottaista ruokapornounta koko yön.

Tavoitteenani on elää, ruokailla ja treenata kurinalaisesti juhannukseen asti. Reipas jumppaaminen ei ole mikään ongelma, kuten monet blogiani lukeneet tietävät. Syömisen kanssa itsekuri vain ei pidä yhtä lailla. Siksi seuraavat viikot ateriani koostuvat kasviksista, lihasta, maitorahkasta ja hedelmistä. Kerran viikossa pidän hiilaripäivän, jotta treenikunto pysyy yllä, ja palkkaria juon aina treenin jälkeen.

En halua käyttää sanaa laihdutuskuuri, koska siitä ei tässä ole kyse. Vaikka iso kannustin onkin päästä rasvasta eroon, ennen kaikkea haluan tutkailla suhdettani ruokaan ja syömiseen.

Jo kahden päivän perusteella on helppo huomata, että ruoassa ja ruokahalussa ei ole niinkään kyse ruumiista kuin mielestä. Vanha mätisäkki kyllä pärjää vähän mietitymmällä ruokamäärällä, mutta pää on se, joka kertoo että pitäisi saada nopeaa energiaa. Ruokakaupassa käsi ojentuu kuin itsestään kohti valmisruokaa, karkkia, sokerijogurttia ja höttöleipää. Töissä meinaan automaattisesti napsia ylimääräistä syötävää. Kotona huomaan vaeltaneeni keittiöön hakemaan välipalaa, vaikka syömisestä on vasta pieni tovi. Olen kyllä tiennyt, että hyvin ravitun länkkärin nälkä on harvoin aitoa fyysistä ruoantarvetta, mutta nyt asia tuntuu oudon konkreettiselta.

Tuntuu myös, että suhteellisen tiukkaa ruokavaliota on helpompi noudattaa kuin yrittää vastustaa mielihalujaan silloin, kun "vois vähän katsella mitä syö". Mies tokaisi koitokseen ryhtyessäni, että minulla on sen verta autistinen luonne, että saatan jaksaakin regiimin loppuun. Ja nyt se pirulainen paistaa tuolla pekonia ja kananmunia iltapalaksi. Voi kateus.

Katsotaan kuinka käy. Huomenna sitten on ensimmäinen aito koitos, kun tiimimme kokoontuu aamiaispalaveriin. Pysyykö tolkku vai annanko periksi marmeladin houkutuksille?

Share

Ladataan...
Pumpui

Tajusin tänään, miksi kuntosalilla on sauna. Ei siksi, että siellä on kiva käydä treenin jälkeen. Vaan siksi, että salille tulisi ylipäätään mentyä. Siellä sitä hampaat irveessä vetää kokovartalotreenin 45 minuuttiin ja käyttää vähän liian isoja painoja, että pääsisi nopeammin sinne minkä takia paikalle edes vaivautui. Ovelaa, kovin ovelaa.

Kuvassa Miesten vuoro -dokumentin ja ehkä koko maailman siistein saunoja, Juuso-karhu. Jotenkin symppaan tänään tuota mesikämmentä, on ollut vähän samanlainen tahattoman tuhon kierre viime päivinä.

(Kuva täältä)

Share

Pages