Ladataan...
Pumpui

Kun vajaan kuukauden pidättäytyy pitkälti kaikista herkuista ja hiilareista, on melkoisen kiva lähteä kotiseudulle kasvattamaan navanympärys takaisin entisiin mittoihin. Ei ole muuten vety koskaan maistunut yhtä hyvältä!

Kaikissa painonhallintaohjeissa korostetaan sitä, että on tärkeää pitäytyä aina kohtuudesta ja pitää tolkku myös erikoistilaisuuksissa.

Kattia kanssa, sanon minä! Ei ihmisen elämä ole mikään elämä jos ei välillä vietä monipäiväisiä ruokafestivaaleja. Parasta vielä se, että omaa evää ruokinnan järjestämiseksi ei tarvinnut pahemmin heilauttaa. Makkaroita, pihviä, perunoita, kalaa, hernekeittoa, pizzaa ja jauhelihakastiketta. Jäätelöä kaikissa eri mauissa ja muodoissa, kakkua, karkkia ja viiniä.

Mässäily on kohtuullisin väliajoin toteutettuna paitsi herkullista myös henkisesti avartavaa: nyt, kun tajusin syöneeni yhden vuorokauden aikana kolmesti jäätelöä, on hyvä palata pariksi päiväksi ruotuun. Alkaa tehdä taas mieli kananrintaa ja kasviksia.

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kävin korkkaamassa ensimmäisen lomapäivän oudon proustilaishenkisellä aamulenkillä. Viiden viikon joutuilaisuudesta nauttiminen vaihtui väkeviin muistoihin lapsuuden kierroksista samalla radalla.

Aamukympistä tuli outo nostalgiatrippi. Lentokentän kiertävä 8 kilometrin pururata sisälsi kumman monta muistoa. Juoksemiseen niistä liittyi harvempi, mutta hiihtämiseen sitäkin useampi. Tuossa notkelmassa lumi tarttui suksenpohjiin neljännen luokan hiihtokisoissa. Tuon polun kohdalta lähdimme isän kanssa hiihtämään, vaikka pakkasta oli ihan kauheasti ja kotona piti laittaa jalat lämpimään saaviin. Tässä kohdassa oli sotakoulun mehupiste, johon jäimme iskemään juttua solttujen kanssa hiihdettyämme toiseen suuntaan kuin muu luokka.

Oli hauskaa muistella näitä asioita, jotka olisivat saattaneet unohtua kokonaan ilman lenkkiä tällä nimenomaisella lenkillä. Lisäksi heräsi ihan holtiton himo hiihtää. Kai se on pakko ostaa sukset ensi talveksi...

Share

Ladataan...
Pumpui

Kesäloma alkoi, ja lähes suoraan junasta ulos astuttuani olikin aika lähteä rakkaan sisareni talon työmaalle. Kesä on siitä hienoa aikaa, että puuhastelu ei enää rajoitu pelkkään kellarisaliin ja painitatamiin. Olen ottanut periaatteeksi, etten laskisi liikunnaksi saatika merkkaisi HeiaHeiaan ns. hyötyliikuntaa, mutta nyt on tullut nosteltua kiviä ja kanniskeltua lautoja sen verran, että mieli tekisi. Saako niin tehdä? Missä menee raja touhuissa, joita ei enää yksinkertaisesti saa merkitä?

Share
Ladataan...

Pages