Ladataan...
Pumpui

Jos olisin supersankari, olisin tämän viikon pukeutumisen perusteella nimeltäni Musta Makkarankuori. Pitäisiköhän sitä joskus harkita muunkinvärisiä treenivaatteita kuin mustia?

Tämän viikon urheilut painottuivat hieman yllättäenkin juoksemiseen. Tein viikolla pari hyvän fiiliksen katulenkkiä ja lauantaina lähdin Mahdollisia sivuvaikutuksia -Miian kanssa Keskuspuistoon hölköttelemään ja kokeilemaan uusia kenkiä. Kevyisiin tossuihin tottuneet jalat väsyivät nopeasti huomattavasti raskaampiin ja kovemmin maahan tarraaviin kenkiin, mutta hyvin kelpasi juosta kuralätäkössä ja polulla. Loskakelejä odotellessa...

Vielä sentään sai nauttia kauniista ilmasta ja auringonpaisteesta. Kun näin kunnallisvaalien alla paljon pohditaan sitä, mikä on kaupungissa hyvää ja tärkeää, niin ainakin hyvät liikuntamahdollisuudet ja puistoihin piilotetut vanhan liiton kuntoilupisteet.

Viikon muuhun aktiviteettiin kuului salia ja tänään Sea Legs -blogin pitäjän, ihanaisen Ritan, vetämä hauska ja monipuolinen hot jooga -tunti. Erityisräätälöidyllä tunnilla yhdisteltiin yin-joogan rauhoittavia ja venyttäviä liikkeitä hathajoogaliikkeisiin ja varsinaisiin tappocoremuuvsseihin. Pääsisipä jokaisen viikkonsa lopettamaan yhtä mukavasti, hikisenä auringonpaisteisessa huoneessa maaten ja rentoutuen.

(ps. Onko olemassa joku "Näin onnistut urheilukuvissa" -kurssi? Kaipaisin sellaista kipeästi. Jotenkin visioin etten olisi näin kamalan kauhistuneen näköinen apinamies, vaan ehkä seksikkäästi heiluva voimanainen)

Share

Ladataan...
Pumpui

Mietintöjä siitä, miksei aina huvita ja onko meille jokaiselle se oikea tuolla jossain.

Koko syksy on mennyt urheilumielessä vähän tahmeasti. Mukavaa on ollut, painiminen on sujunut. Silti on ollut jotenkin tunkkaista ja pikkuisen väkinäistä.

En osannut ensin paikallistaa, mistä oikein oli kyse. Olin kuitenkin palannut monta kertaa lauseeseen, jonka eräs kamppailijatoveri lausui painisalin pukuhuoneessa. "Menin kerran painimaan ja tiesin, että se on siinä." Brassijujutsu vei entisen jenkkifutaajan mennessään.

Ihastuin kovasti thainyrkkeilyyn, hurahdin painimiseen, kiinnostuin vapaaottelusta. Mutta miksen ollut kokenut tunnetta siitä, että oli löytynyt juuri se oikea laji juuri minulle? Sellainen, josta jaksaisi haaveilla öisin ja jonka ajatteleminen nostaisi innon punan poskille. Onko sitä oikeaa edes olemassa? Entäs jos sellaista ei koskaan tule vastaan?

Välillä sitä ei osaa nähdä ilmeisintä. Kun tällä viikolla pohdiskelin tätä haluttomuuden tunnetta miehen kanssa, tämä sanoi, "No mitäs jos sä et painisi nyt jos sua ei huvita?" Yksinkertaista, mutta totta. Siksi päätinkin jättää tavoitteellisemman kamppailun hetkeksi pois ja keskittyä fiilistelemään. Ehkä palaan tatamille tosissani jo ensi viikolla, kuukauden päästä tai puolen vuoden kuluttua. Katsotaan.

Tein hieman itsetutkiskelua, ja aloin tehdä listaa, mikä minua kiinnostaa tällä hetkellä:

* kasvattaa lihaksia ja voimaa

* juosta

* kokeilla uutta

* tehdä ryhmässä

Päätös ei ehkä ole suuri, mutta se on merkittävä. Nyt kun olen vapauttanut ajatukseni ja aikatauluni vapaalle häröilylle, alkavat monet uudet kuviot kiinnostaa. Haluankin teidän apuanne, armaat lukijat. Ehdottakaa minulle liikuntaa, oli se sitten sauvakävelyä, spinningiä tai kuviokelluntaa! Minä haluan kokeilla!

ps. Enkä minä kauaa kamppailun parista edes aio pysyä. Sunnuntaille on jo sovittu painitreffit kavereiden kanssa!

Share

Ladataan...
Pumpui

"Kunpa sä treenaisit yhtä innokkaasti kuin ostat treenivaatteita", totesi mies tänään, kun kiikutin uusia juoksukenkiä kassalle.

Auts. Totta, niin totta, etenkin nyt, kun motivaatio tuntuu taas kadonneen jonnekin syksyn uumeniin (siitä huomenna lisää). Mutta näillä, Sokoksen tarjouskorista mukaan tarttuneilla Adidaksen Kanadia 4 TR GTX:illä kelpaa juosta silloinkin, kun sää on umpisurkea. Gore-Tex ja nypykät kun sopivat niin mutaisessa maastossa kuin lumisohjossa juoksemiseen.

Uusista juoksukengistä innostuneena, joskin keveämmissä Adias Chilleissäni, lähdin myöhäiselle päänselvitys- ja virkistäytymislenkille tuuliseen merenrantaan. Kyllä ihmisen tekee hyvää olla yksin ajatustensa ja hengityksensä kanssa. Mieli kirkastui, ajatukset loksahtivat paikoilleen ja matkaakin taittui lähes 11 kilometriä tuntiin.

Jutun otsikko on muuten lainaus niin mainion Orffit-yhtyeen mainiosta Lenkkarit-kappaleesta, jota tänäänkin hieman rallattelin kulkiessani.

&list=PLE78293BD0A80DDCB&index=14&feature=plpp_video

Share

Pages