Ladataan...
Pumpui

Piti tänään kirjoittaa siitä, kuinka tehokkaasti lenkki tyhjentää päätä ja auttaa hiljentämään turhan kiivaasti raksuttavat aivot hetkeksi. Elämässä on taas riittänyt melkoisen yllätyksellisiä käänteitä (niistä sitten lisää kun aika ja tilanne sallivat!), ja olin ajatellut että juokseminen voisi auttaa rauhoittamaan mieltä kaikessa tiimellyksessä. Mutta sitten olin metrossa matkalla kotiin, kun tuli soitto, että olisi ruokaa ja ystävän seuraa tarjolla kotimatkan varrella. Ja kun kerta olin unohtanut kotiavaimet duuniin ja kyseinen ystävä vara-avaimiani säilyttää, oli pakkokin poiketa hänen kauttaan. Pitänee kirjoittaa sitten siitä.

Niin. Jumppapirkon elämässä on myös päiviä, jolloin treenaaminen vaihtuu lennosta pihviin, pullaan ja punaviiniin. En ole koskaan ollut mikään ehdottoman kurinalaisuuden ja tiukan regiimin kannattaja, mutta välillä sitä ehkä turhaankin potee huonoa omatuntoa siitä, että valitseekin seuraelämän ja hengailun tavoitteellisen puuhaamisen sijaan. On nimittäin yhtä lailla virkistävää välillä unohtua ystävän keittiöön turisemaan elämästä kolmeksi tunniksi ja siinä samalla puolihuomiossa tuhoamaan puoli pulloa punkkua. Kroppa ei ehkä kiitä ihan samassa määrin kuin tiukassa treenissä, mutta mieli piristyy, ja sitä tähän kauheaan Mordor-aikaan tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Marraskuu on minulle henkilökohtaisesti yksi vaikeimpia kuukausia vuodessa. Alati lisääntyvä pimeys houkuttelee himmailemaan himassa ja nukkumaan päiväunia. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut olevani reilusti reippaampi kuin yleensä, enkä muistaakseni ole kertaakaan kokenut sellaista "käyn nukkumaan tähän sporan lattialle heti kun olen syönyt nämä kolme levyä Fazerin sinistä" -väsymyshetkeä, jollaisia on aikaisempina vuosina tullut pitkin pimeintä syksyä monta kertaa. En osaa suoraan sanoa mistä tämä positiivinen boogie johtuu, mutta ehkä urheilun ja seuraelämän balanssin, ystävien seuran, vitamiinitankkauksen ja hyvin nukkumisen pyhä yhteys on edesauttanut sitä, että mieli on pysynyt valoisana synkeässäkin säässä. 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Olin hiljattain juhlissa, joissa henkilö X esitteli minut henkilö Y:lle. "Ai sä olet se Lotta, jolla on kuulemma hyvä perse", sanoi Y. 

Kuittasin heiton naureskelemalla, että totta puhutte, onhan minulla aika hyvä takamus, kiitosta vaan. Seuraavaksi puhe siirtyi reisiini ("Eihän sua haittaa että me ihaillaan sun reisiä?"), ja jossain työnkuvista kertomisen välissä sain X:ltä komenttia myös epäkkäistäni ("Sulla on tosi isot noi... noi lihakset tossa.") Keskustelukumppanini eivät olleet mitään pojankoltiaisia vaan reilu kolmekymppisiä johtajatason miehiä, jotka olivat ehkä ottaneet pari mutta käyttäytyivät muuten ihan asiallisesti. Olen melkoisen paksunahkainen ja tyyliltäni muutenkin "yksi pojista", enkä ollut kommenteista moksiskaan. Ehkä vähän mauttomia, juu, mutta sellaista läpänheitto tutun X:n kanssa välillä on.

Jälkikäteen jäin miettimään, että olisiko pitänyt suhtautua ruumiini kommentointiin muutenkin kuin nauramalla ja lyömällä vettä myllyyn. Olisiko pitänyt huomauttaa, että naisen (tai miehen) kropan - oli se sitten treenin ansiota tai ei - arviointi, vaikka positiivinenkin, ei välttämättä ole kauhean tyylikästä? Tai olisiko minun pitänyt pahastua, tai tuntea huonoa mieltä siitä että en pahastunut ollenkaan? Siitä se ajatus sitten virisi:

Onko eri asia kommentoida treenattua takamusta kuin rintoja, joihin ei voi samalla tavalla vaikuttaa? 

Kyllä ja ei. 

Pääosa treenimotivaatiostani koostuu muusta kuin ulkonäkösyistä, mutta toki on kiva jos kroppaan tulee muskelia ja muotoa. Ei minua haittaa, että jonkun mielestä reiteni ovat hienon muotoiset. Suhtautuisin kuitenkin ihan eri tavalla siihen, jos kommentointi koskisi rintavarustustani (en kyllä ole ikinä saanut yhtään tissiheittoa, johtuneeko siitä että ei oikein ole etumuksessa mitä kommentoida... :D). Se tuntuisi loukkaavalta, seksistiseltä ja turhauttavalta. Rynnäsgeenilotossa ei tullut voittoa, mutta takaloosteriinsa ja reisiinsä sitä sentään voi vaikuttaa. 

En kyllä tiedä onko erilaisessa suhtautumisessakaan mitään järkeä. Onko sillä eroa, kommentoiko joku epäkästä vai hanuria? Onko kehuminen jotenkin sallitumpaa, jos toinen on tehnyt kyseisen ruuminosan eteen duunia? Sallitaanko kommentti silloin, jos tietää toisen treenaavan ja olettaa tämän olevan itsekin tyytyväinen kroppansa muotoon? Onko treenattujen reisien kommentoiminen ookoo, jos se ei ole seksuaalisesti latautunut kommentti samalla tavalla kuin tissien kehuminen oletettavasti olisi?

Mitään selkeää mielipidettä en osaa asiaan muodostaa, sen verran monisyinen juttu tämä on. Mutta entä te? Sallitteko kroppanne kommentoinnin, miltä osin ja miksi? Vai miksi ei? 

Ps. Kuvan takapuoli liittyy tapaukseen. Oli muuten äärimmäisen vaikea ottaa kuvaa omasta takamuksestaan! Ylläni on Roguen superhieno paita. Piti joskus postata uusista treenivaatehankinnoista mutta on jäänyt. Nytpä tiedätte.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kiirettä pitää kuin kirpuntapossa, jälleen kerran! Viikko on mennyt pitkälti selkää kuntouttaessa, eikä sen ihmeempää kerrottavaa jumpparintamalta juurikaan ole.

Sen sijaan ajattelin mainostaa teille kotisalillani CrossFit Central Helsingillä pidettävää superkiinnostavaa luentoa. Lääkäri Olli Sovijärvi pitää lauantaina 7.12. luennon treenistä, ravitsemuksesta ja suorituskyvyn maksimoinnista. Olli kuvailee luentoaan näin:

"Kompaktin 90 min. luennon aikana opit kaiken mitä olet aina halunnut tietää treenikapasiteettisi optimoinnista. Ravinto, palautuminen, stressin hallinta ja uni ovat kriittisimmät tekijät koko paketissa. Miten syödä päivän aikana sekä treenin jälkeen? Viimeisin tieteellinen näyttö lisäravinteista ja niiden toimivuudesta. Miten mittaat palautumistasi objektiivisesti? Kuinka saada stressitasot haltuun ja palautuminen välittämästi käyntiin? Paljastan luennolla myös kikat, joilla itse optimoin treenini ja palautumiseni."

Luennon hinta on 15 euroa per pää (CFCH:n jäseniltä 10 euroa), ja ilmoittautua voi täällä. Luvassa on varmasti paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa. Olliin ja hänen työhönsä voi tutustua täällä.

Lisäksi blogini on laajentanut somerepetuaariaan Instagramiin! Kuvia aiheesta ja aiheen vierestä löytyy Lottapumpui-nimimerkin takaa. Seuratkaa, ja vinkatkaa myös omista instagrammailuistanne, palan halusta urkkia teidänkin elämäänne!

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages