Ladataan...
Pumpui

Kulunut vuosi on ollut melkoista myllerrystä elämän kaikilla osa-alueilla. 

Treenirintamalla on tapahtunut kaikenlaista. Pääpaino on toki ollut crossfitissä, jota HeiaHeian tilastojen mukaan on tullut treenattua 116 kertaa tähän mennessä. Määrä on ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon kaikki duunireissut, sairastelujaksot ja muut hässäkät, joiden takia on tullut useammankin viikon taukoja pahimmillaan. Crossfit on tuntunut olevan koko vuoden pysyvä teema ja kulmakivi. Olen hämmästyksekseni huomannut osallistuneeni CrossFit Openiin ja salikisoihin, inspiroitunut seuraamalla muiden kilpailuja, turhautunut käsittämättömän monta kertaa muun muassa kyykyn ja rinnallevedon kanssa sekä huomannut kehittyneeni ihan älyttömän monessa asiassa. Kuten aikaisemmin taisinkin tuumailla, on crossfitin pariin eksyminen ollut viime aikojen parhaita sattumuksia. Olen voimakkaampi, rohkeampi ja kurinalaisempi kuin ennen, ja mikä parasta, olen tavannut lajin parassa käsittämättömän määrän ihania ihmisiä.

Vaan on sitä kaikenlaista muutakin ehditty vuoden aikana puuhastella. Kävin aikuisten yleisurheilukoulussa verestämässä koululiikuntamuistoja ja leikkimässä oman elämäni Jelena Isinbajevaa. Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja kolmatta kertaa Extreme Runin. Ajoin fillarilla Helsingistä Lappeenrantaan. Kävin nolaamassa itseni tankotanssissa ja kokeilin suppausta, squashia, ilmajoogaa, ampumista, off-road-ajoa ja geokätköilyä. Suurimman hämmästyksen koin reggaeton-tunnilla, jossa tanssimista vihaavasta pökkelöstä kuoriutui toviksi bootysheikkaava jorailija. Salillakin tuli käytyä, ja kamppailemassa kavereiden kanssa Kisahallilla. Niin, ja leikittyä fitnessmallia.

Treeni on toiminut hyvänä päänselvittäjänä ja pakopaikkana muun elämän mullistuksista. Vuosi on ollut tunne-elämän kannalta äärimmäisen kuluttava, ja siihen on mahtunut niin järkälemäisiä kuin vähän pienempiäkin sydänsuruja. Kun on vuosikausia elänyt tasaisen onnellista parisuhde-elämää, on ollut melkoinen sokki joutua ensin käsittelemään eron aiheuttamia fiiliksiä ja tutustumaan uudelleen kaikkiin kummallisiin tunteisiin, joita uusien ihmisten tapaaminen aiheuttaa. Olen ihastunut saamatta vastakaikua, ollut ihastumatta kovasta yrityksestä huolimatta ja itkenyt, kun minut lempattiin toisen mimmin takia. Mutta on vuoteen mahtunut paljon hyvääkin tunnerintamalla: entisestä avomiehestä on tullut maailman paras kaveri, ja olen ylittänyt itseni esittämällä kaksi treffikutsua (onnistumisprosentti ihan kelvolliset 50). 

Loppuvuodesta päätin vielä laittaa työrintamallakin tuulemaan ja aloitan torstaina ihan uudenlaisissa hommissa. Jo nyt tuntuu siltä, että tämäkin muutos paitsi tuli tarpeeseen myös tarjosi ihan uudenlaisia mahdollisuuksia. En kyllä 364 päivää sitten Palawanin saarella Filippiineillä uutta vuotta vastaanottaessani olisi arvannut, että vuotta myöhemmin olen itäisessä kantakaupungissa yksiössä majaileva sinkku markkinointipäällikkö, mutta mitäs siitä. Ainakin on tapahtunut. Jos nyt ensi vuonna ei ihan tällaista tahtia kuitenkaan.

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Rän rän, niin sitä ajeltiin maasturilla pitkin Espoon metsiä! Lähdin hetken mielijohteesta ja kymmenen minuutin varoitusajalla kavereiden seuraksi ulkoiluttamaan Jeeppiä maastoon. Lystiä ja sydämentykytystä riitti koko päiväksi.

Ämmänsuon kaatopaikan kupeessa sijaitsee Kulmakorven Off-Road-keskus, jossa pääsee luvan kanssa ajelemaan maastokelpoisilla kulkupeleillä. Kun kurvasimme päällystetyltä tieltä laavulle, jonka eteen oli parkkeerattu jos jonkinlaista maasturia ja hyökkäysvaunua, tunsin saapuneeni tilanteeseen, jossa olin harvinaisen vähän omalla osaamisalueellani. Ajokortittomana kaupunkipyöräilijänä ja autoista mitään tietämättömänä naisena taisin olla melkoinen poikkeus keskuksen normaaliin asiakaskuntaan.

Moottoriurheilussa ei ole ekologiselta kannalta minkään valtakunnan järkeä, mutta en voi kieltää, etteikö päristely pitkin Espoon metsiä olisi ollut ihan pirun hauskaa. Hurjaa rallia ei umpimetsässä voi pistellä menemään, sillä jos mielii ajella mobiilillaan vielä takaisin ihmisten ilmoille, pitää pääosin ajaa varovaisesti ja harkiten. Auto kiipesi yllättävän ketterästi kallioille ja pääsi irti monestakin pahasta paikasta. Kerran sentään tarvittiin vinssausapua, kun kaara jäi tiukasti mutalilluun kiinni. Onneksi oli vieressä toinen autokunta, josta auliisti tultiin nostamaan Jeeppi ojasta ylös.

Päivä tarjosi monenlaista sydämentykytystä. Pojat ajoivat hirmuisen taitavasti, mutta kyytiläistä hirvitti silti. Yhdessä kohdassa ei kuulemma ollut kaukana, etteikö auto olisi kääntynyt katolleen. Eniten pulssia kuitenkin nostatti, kun minut iskettiin auton rattiin "helpolla ja tasaisella" osuudella. Olin elämäni toista kertaa kuskinpukilla, ja kikatuspaniikki oli sen mukainen. Onneksi oli automaattivaihteisto ja asiantunteva opastus, niin töksähtelyä ja allekirjoittaneen kasvojenmenetystä pahemmilta havereilta vältyttiin.  

Olen jo pitkään harkinnut autokouluun menemistä, sillä olisi kiva päästä välillä autoilemaan esimerkiksi reissun päällä. Nyt polte autoiluun kasvoi taas, ja mietin josko sitä oppisi ikänainen ajamaan. Vinkkejä kivoista autokouluista Helsingissä otetaan mieluusti vastaan!

Kiitos Tapiolle ajelusta ja videosta, ja hatunnosto siitä että päästit tällaisen torvelon autosi rattiin! Ja kiitos A.T. kuvasta ja seurasta!

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Pumpuikin palailee hiljalleen joulubreikiltä. Pyhät menivät hirmuisen nopeasti ja leppoisasti pitkälti ruokapöydän ääressä ja perheen parissa sekä Karl-Ove Knausgårdia sängyssä lukien.

Huomasin kuitenkin, että vaikka olikin joulu ja perhettä ympärillä ja pieni flunssakin, oli pakko päästä välillä liikkumaan. Pää ei enää yksinkertaisesti kestä montaakaan leppoisasti otettua päivää. Joulupäivänä lähdin kevyelle lenkille, ja tapsana ei tanssittu vaan kävin taas visiteeraamassa CrossFit Lappeenrannan treeneissä. Kyllä sai tuta kinkun ja konvehdin koston, kun tehtiin ensin leuanvetotekniikkaa ja sitten wodissa 60 bar facing burpeeta ja 30 valakyykkyä. Huh.

Lomailu on kyllä tehnyt hirmuisen hyvää. En tajunnutkaan kuinka pahasti levon tarpeessa sitä on tullut viime ajat oltua. Nyt olen vetelehtinyt, puuhastellut ja nähnyt kavereita sydämeni kyllyydestä, ja se on tuntunut autuaalliselta. Samalla on jäänyt kaistanleveyttä sortteerata päänsisäisiäkin asioita ja vähän pohdiskella, mitä sitä ensi vuodelta ja jatkolta oikein haluaakaan. Pitänee tehdä ensi viikolle jonkinlainen vuosikatsaus ja vähän listata tavoitteita tulevaisuuteen.

Leppoista lauantaita, kamut! Huomenna suunnittelin kirjoittavani hieman siitä, kuinka tänään kävin hieman moottoriurheilemassa ja samalla ajoin elämäni ensimmäisen kerran automobiilia. Kaikkeen sitä lomalla ryhtyykään!

ps. Pumpui löytyy tätä nykyä myös Instagramista, kliketiklik! Siellä pientä videopätkää päivän ajeluista, muun muassa.

Share

Pages