Ladataan...
Pumpui

100 kilon clean and jerkillä. Työtoverit hankkivat minulle painonnostovälineet toimistolle, kyllä nyt kelpaa tehdä uusia ennätyksiä!

Iloista vappua kaikille!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Tai oikeastaan tänään vain sen kurjuus. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä, että tällä köppänällä mätisäkillä pitäisi hölkötellä puolimaratoni alle viikon päästä osapuilleen kahteen tuntiin.

Tänään oli kyllä ankein juoksulenkki miesmuistiin. Ensin jahkailin koko päivän lenkille lähtemistä ja vietin hyvän tovin Game of Thronesia pitkälläni ja silmät kiinni kuorsaten katsellen. Vaikka kroppa antoi signaalia siitä, ettei sitä hotsittanut yhtään pistää jalkaa toisen eteen, pistinpä silti.

En tiedä olisiko kannattanut. Juoksu oli mummovauhtista, jäykkää ja kaikin puolin kurjaa, vaikka sää olikin ihana ja maisemat kauniita. Puolen tunnin kohdilla päätin pistää pillit pussit ja palata kotiin. Matkaakaan ei tullut kuin säälittävä parisataa metriä vajaa viisi kilometriä.

En ole mikään himojuoksija, mutta viime viikkojen lenkit ovat tuntuneet ihan mukavilta. Nyt, tämänpäiväisen kauhun valossa, ensi lauantain Helsinki City Run kauhistuttaa. Jos tänään ei kyennyt kuin tuollaiseen, kykeneekö sitä oikeasti juoksemaan koko puolimaratonin? Onneksi on jo muutama yli kympin ja yksi vajaan 17 kilometrin lenkki alla, että jos vain olosuhteet ovat suotuisat ja 

Olen jo aikaisemmin pohtinut, että onko juoksemisen iloa olemassakaan. Ehkä se on vain lenkkaritehtailijan salajuoni, jolla hyväuskoiset hölmöt saadaan köpöttelemään pitkiä matkoja ja väittämään että vielä nauttivat siitä. Tällä hetkellä en tunne kyllä minkäänlaista iloa juoksuharrastuksestani. Sen sijaan viime aikoina olen tuntenut kyllä painonnoston ja punnertamisen iloa. Ja nyt kun ajattelen, tekisin mieluummin melkein vaikka sata yleisliikettä kuin menisin lenkille. Melkein.

Onneksi kohta on uusi viikko ja aikaa löytää positiivisia juoksukokemuksia ennen itse koitosta. Ja aina voi muistella niitä hyvin sujuneita lenkkejä. Vaikka sitä kertaa, kun menetin ajan ja paikan tajun Keskuspuistossa tai kun torstaina Eiranrannassa paistoi upea kuu, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

Tästä viikosta tuli hieman vajaa, koska työmenoja riitti muutamanakin päivänä kellon ympäri.

Maanantai: crossfit, 1 tunti: edistymistä käsilläseisontapunnerruksissa

Torstai: juoksu, 7,7 km, 48 minuuttia

Perjantai: crossfit, 1 tunti: rengasdippejä, dragon flageja ja ehkä miljardi kahvakuulaheilautusta

Lauantai: pyöräily, 15,7 km, 45 minuuttia

Sunnuntai: juoksu, 4,8 km, 30 minuuttia

Vinkkejä juoksuinnon palauttamiseen otetaan mieluusti vastaan!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Painiminen, siis. Kävin tänään kannustamassa paria brassijujutsua harrastavaa kaveria Helsingin itsepuolustuskoulun kisoissa ja huomasin, että kyllä taas tekisi mieli vähän makoilla hikisenä kavereiden kanssa.

Kesällä tulee kuukauden mittainen crossfit-tauko, kun sali sulkee ovensa valmentajien loman ajaksi. Mitäs jos ottaisi kesätavoitteekseen käydä taas painimassa kavereiden kanssa? Tuntuu että alkeidenkin alkeet ovat ehtineet kadota päästä, mutta eivätköhän ne sieltä taas mieleen muistu, kun saa yrittää pähkäillä itseään pois jos jonkinmoisesta kuristuksesta.

Kesä alkaa näyttää muutenkin iloiselta urheilusekamelskalta. Muutaman viikon päästä olen menossa aikuisten yleisurheilukouluun. Tämä fakta jaksaa ilostuttaa minua päivästä toiseen. Kohta saa heittää moukaria ja hypätä pituutta sydämensä kyllyydestä. Onhan siitä jo varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olen viimeksi yleisurheilua harrastanut. Hyvähän se on viidennesvuosisadoittain käydä vähän kokeilemassa vanhan liiton liikuntaa.

Share

Pages