Ladataan...
Pumpui

Menin eilen kavereiden kanssa ulos. Ilta sujui rattoisasti, kunnes koitti se pelätty hetki: pitäisi mennä tanssimaan.

Yritin parhaani mukaan piiloutua nurkkaan ja näyttää kiireiseltä kännykänräplääjältä, mutta eihän siitä mitään tullut. Pian kaverit tulivat kädestä vetämään tanssilattialle. Siinä sitä sitten oltiin, heiluttamassa tottelemattomia raajoja suuntaan ja toiseen. Miksi tanssiminen on niin älyttömän vaikeaa?

Tykkään jorata itsekseni kotona ja ehkä joskus baarissa kolmen promillen humalassa. Pystyn seuraamaan yksinkertaisia askelkuvioitakin jos on pakko. Mutta mitään pahempaa en tiedä kuin se itsetietoinen tunne, joka tulee kun pitäisi vain tanssahdella rennosti kavereiden kanssa. Minun kroppaani vain ei ole tehty sellaiseen. Mitä niillä jaloilla pitäisi tehä? Pitääkö käsiä vispata samaan vai eri suuntaan? Ja pitäisikö sitä ahteriakin vielä heiluttaa? Kateellisena katselin kun muut veivasivat huolettomasti menemään.

On erikoista, että kroppa joka kyllä pystyy juoksemaan pitkiä matkoja ja nostamaan satasen maasta ei mitenkään pysty kasuaalisti itseään musiikin mukana vispaamaan. Säälittävää kyllä, siinä jalkojani siirellessäni aloin miettiä, että kuinka kivaa olisikaan tehdä vaikka etukyykkyjä. Voimailuliikkeet ja -välineet tanssilattialle, kiitos!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

"Tiesit kai, että yleensä sitä painoa tiputetaan ennen bikinikautta?" leukaili mies kun aamuna muutamana kauhistelin vaa'an lukemia. Kevät tuli, ja tuli näemmä myös muutama yllätyskilo siinä samalla. Eivätkä nuo kilot ole mitään muskelia, vaan ihan ehtaa fättiä. Pitäisiköhän sitä oikeasti pistää stoppi tälle massakaudelle?

Tässä vaiheessa joku on varmaan ehtinyt jo ulvahtaa, että peiliähän sitä pitäisi katsoa eikä vaakaa. Vaan ihan samaa se peilikuvakin näyttää: rakas napaläski voi erinomaisen hyvin.

Monilla muutaman kilon painonnousu ei näy muuna kuin kivana naisellisena pyöreytenä. Minulla vaan läski kertyy yksin- ja nimenomaan vatsanseudulle niin tehokkaasti, että duunipaikan harkkari luuli minun olevan raskaana. Menisipä rasva edes tisseihin. On kyllä erinomaisen tyhmää olla vartalomalliltaan hoikka tyttö, jolla on isompi maha kuin daisarit.

Syypää painonnousuun on helppo löytää. Kevät on mennyt kiireiden ja pienen motivaationotkahduksen takia normaalia vähäliikunnallisemmissa merkeissä kuin olisin halunnut, ja samaan aikaan olen syönyt ihan mitä huvittaa (hiilareita) ja niin paljon kuin napa vetää (ihan hemmetisti). Nämä asiat fiksaamalla palautuu varmasti painokin normaaleihin lukemiin.

Ilolla jo ajattelen elämää viikon päästä, kun kevään ehdottomasti pahin duunisuma on saatu purettua ja crossfit-tahti palautettua ihanteelliseen kolmeen neljään kertaan viikossa. Vaikka olenkin vuosien varrella omaksunut melkoisen hyvin liikunnan ja järkevän syömisen vakituiseksi osaksi elämääni, löytyy edelleen sudenkuoppia, joihin osuessa kurinalaisuus hyvinvointiasioiden suhteen katoaa. Kun työpäivät venyvät ja stressi kasvaa, tekee mieli palautua makaamalla eikä huhkimalla. Tämä vain on ikävä kierre, koska kun en liiku, unenlaatuni kärsii huomattavasti, ja olen entistä väsyneempi ja stressaantuneempi.

Kesäkuntoa kyllä löytyy, mutta sitä voisi hieman kuoria paremmin esiin. Katsotaan miten käy!

Share
Ladataan...

Pages