Ladataan...
Pumpui

Yhteistyöpostaus

Tämä ei varmaan tule monellekaan yllätyksenä, mutta en ole mikään kova tyttö tälläytymään.

Etenkin tukkaani olen aina suhtaunut joviaalisti. Hiukseni ovat olleet piikkisuorat, mustat ja takapuolen päälle ulottuvat, platinanvaaleat muutaman sentin mittaiset ja kaikkea siltä väliltä. Viimeiset vuodet olen vaalinut suhteellisen siistiä ja ennen kaikkea helppohoitoista tukkaa, joka ei vaadi muuta kuin pesemistä ja harjaamista. 

Kävin taannoin Harri Åkerbergin käsittelyssä a.k.a Luova -kampaamossa. Joskus kampaajien kanssa joutuu selittelemään, miksei oikein perusta föönaamisesta, käkertämisestä ja tuhertamisesta, mutta Harri ymmärsi saman tien mitä ajoin takaa, eikä lähtenyt tekemään kuontalolleni mitään, mikä vaatisi ihmeempiä toimenpiteitä. Värjäämisen, leikkaamisen ja treeniaiheisen keskustelun lomassa pääsin tenttaamaan Harria siitä, miten meidän wash and go -ihmisten pitäisi pitää päästään huolta. 

Millaisia asioita paljon treenaavan kannattaa ottaa huomioon?

Paljon treenaavan tulee muistaa pitää huolta hiusten ja päänahan kunnosta. Terve päänahka on erittäin oleellinen asia terveiden hiusten kannalta. Varsinkin talvisin päänahka kuivuu, joten on hyvä valita itselleen sopivat hiustenhoitotuotteet.  

Voiko hiukset pestä joka päivä? Millaisia tuotteita silloin kannattaa käyttää?

Kuten edelliseenkin vastasin, niin hiustenhoidossa on tärkeää terve päänahka. Joku kouluttaja joskus vertasi hiustenhoitoa kasvimaan hoitoon. Jos kasvimaa on kuiva, kasvavat vihannekset kuivahkoina ja heikkoina. Sama tapahtuu hiuksille eli päänahan ollessa kuiva tai muuten huonovointinen kasvaa hius heikompana ja kuivempana. 

Sopivia tuotteita on vaikea sanoa, koska jokaisella treenaajalla on erilaiset lähtökohdat: jollakin on värjäämätön, toisella värjytty, joku kasvattaa hiuksia ja joku viihtyy aivan lyhyessä. Hiuksia voi ja joissakin tapauksissa pitää pestä joka päivä. Tuotteita joilla voi pestä päivittäin ovat muun muassa Nioxin-sarjan tuotteet.  Nioxinilta löytyy hiusta vahvistavia tuotteita ja niiden käyttö perustuu päivittäiseen käyttöön. Nioxin sopii varsinkin, jos hius on hentoa ja helposti katkeavaa tai on huomannut hiusten ohentuneen.

Mikä on vähintä, mitä hiuksille pitää tehdä?

Jokainenhan määrittelee itse, miltä tahtoo hiustensa näyttävän. Terveiden hiusten kannalta näkisin, että treenaajan (polkkatukkaiset ja pidemmät) kassista on hyvä löytyä vähintään shampoo, hoitoaine ja jonkin hiusta suojaava/hoitava jätettävä tuote. Tälläisiä ovat muun muassa hiusöljyt ja jätettävät hoitoaineet. Jokaiselle löytyy omiin tarpeisiin sopiva. 

Mitä minun kuontalolleni tehtiin? 

Väri oli haalistunut ja halusin lähteä hyödyntämään edellisiä raitoja. Valitsin väriksi Sebastianin Cellophanes-värin. Sen ominaisuuksiin kuuluu kiilto, hoitavuus ja luonnolliset sävyt. Siitä ei jää tyvikasvua, mikä mielestäni on myös joillekin tärkeää. Näin käyntivälillä ei ole merkitystä, koska hiukset eivät missään vaiheessa näytä pahalta. 

 

Harrin siis löytää a.k.a Luovasta Helsingin Fredrikinkadulta. Suosittelen lämpimästi, sillä mahtavan kuontalon (miehetkin huomasivat kampaajakeikkani, jopa valmentaja!) lisäksi sain mukaani aimo annoksen tietoutta kosmetiikkatuotteiden ainesosista. Harri opiskelee töiden ohessa Laureassa estenomiksi ja tietää kunnioitettavan paljon aineiden biokemiasta ja vaikutuksesta, joten turinoinnin ohella saa halutessaan paljon tietoa siitä, mitä tököttejä päähän pistetään ja miksi. 

 

Yhteistyössä Harri Åkerberg/a.k.a. Luova

Share

Ladataan...
Pumpui

Paljastan teille nyt erään crossfitin merkittävimmän lainalaisuuden: heti jos erehtyy sekunniksikaan luulemaan olevansa hyvä, saa kohta katua karvaasti. 

Joka kerta, kun olen kuvitellut hanskaavani edes jotakin treeneissä, olen joutunut nöyrtymään ennemmin tai myöhemmin. Jos joskus olen erehtynyt mieleni perukoilla ajattelemaan, että tempaukset alkavat hiljalleen kulkea, menee seuraava tempaustreeni aivan katastrofaalisen huonosti. Jos yhtenä päivänä on lähtenyt jumpalta voittamattomassa olotilassa, tietää että kohta rytisee ja lujaa.

Eilinen meni treeneissä superhyvin. Painonnosto sujui oikein mainiosti, ja tein ensimmäistä kertaa benchmark-treeni Annien (50-40-30-20-10 toistoa double undereita ja istumaannousuja kutakin), ja vielä stiplaamatta tuplia kertaakaan ja kellottamalla loppuajaksi ihan kelvon 07:31. Kotiin päin matkatessani sitten iloitsin, että on tässä johonkin kehitytty, että alan olla välillä ihan kelpo. Eipä olisi pitänyt. 

Tänään nimittäin koin yhden elämäni kurjimman treenin. Mistään ei tuntunut tulevan lasta eikä paskaa. Valakyykyt menivät jotenkuten, mutta kippausleukojen tekniikkaa harjoitellessa teki jo mieli itkeä. Vanha mätisäkki tuntui painavan kolmesataa kiloa, ja eikä kroppa totellut ollenkaan. Lopun ohjelmanumerona oli wall balleja ja tempauksia. Harvoin tulee lyötyä hanskoja tiskiin kesken jumpan, mutta tänään oli pakko. Ensimmäiset kaksi kierrosta tuntuivat niin pahalta, iljettävältä ja vastenmieliseltä, että ei voinut muutakaan. Niska oli aivan liian jumissa sekä mieli turhan uuvuksissa loppuun saakka pääsemiseen.

Crossfit-kulttuuriin yhdistetään usein periksiantamattomuuden mentaliteetti: ei lopeteta, vaikka oksettaa ja itkettää ja tekisi mieli käpertyä palloksi salin perimmäiseen nurkkaan. Sinällään tuo ajatus on ihan arvostettava ja varsin hyödyllinen jos on tarve päästä mukavuusalueensa rajojen tuolle puolen. 

Välillä kuitenkin on tarpeen tunnistaa ne kohdat, joissa kannattaa ihan suosiolla antaa periksi. Hetken itsekin niska liekehtien ja hädin tuskin henkeä juntturatilan takia saaden mietin, että pitäisikö sitä vain kasvattaa ne vertauskuvalliset pallit ja tehdä treeni loppuun. Sitten tajusin, että fiksu ja aikuinen teko tässä vaiheessa oli painaa wall ballit ja tempaukset villasella, jos mielii huomenna päätään kääntää.

Toisinaan vain pitää luovuttaa suosiolla, vaikka se ei tuntuisi hyvältä. Kieltämättä hetken tuntui treenin keskellä siltä että lopetan koko paskan, mutta ehkä luovuttamisen mittakaava kannattaa pitää yksittäisissä suorituksissa. Tästä päivästä ei jäänyt urheilusuoritusten valossa jälkipolville kerrottavaa, mutta se ei haittaa. Ehkä otan tämän toisenlaisena pallienkasvatuksena: järki päässä treenaamisesta tänään täydet suorituspisteet. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Yksi suosikkiasioistani crossfitissä on se, että isot linjat voi jättää valmentajalle ja keskittyä itse ajattelemaan kulloistakin fiksattavaa asiaa. Oma aivotyö on toki sallittua ja suotavaa, mutta minulle sopii hyvin se, että joku muu hoitaa harjoittelun ohjelmoinnin.

Kaikkihan tietävät, että välillä on viisasta pitää hieman kevyempiä viikkoja ja keskittyä muuhun kuin kovaa runttaamiseen, mutta tärkeä ajatus unohtuu välillä lujaa tekemisen huumassa. Siksi salillamme onkin vietetty tällä viikolla jälleen kevyempää viikkoa, jolloin on enemmän aikaa keskittyä tekniikkaharjoitteluun ja liikkuvuuteen. Pitkän ja huolellisen mobbauksen jälkeen kroppa tuntuu paljon paremmalta, ja liikeradat tuntuvat löytyvän paljon helpommin. Välillä sitä tosin huomaa ehdollistuneensa siihen, että jokaisen treenin jälkeen on enemmän tai vähemmän naatti ja tekisi mieli vähän riehua kevyiden treenien jälkeen, mutta uskon että valmentaja lienee tässä(kin) asiassa minua viisaampi.

Tällä viikolla ohjelmassa oli myös poikkeuksellisen paljon leikkiä. Viikon agendalla oli monenlaista voimistelua ja temppuilua, ja lauantaina lähdin vielä treenikavereiden kanssa Tempaus-areenan painimolskille säheltämään. Valmentajamme Veera pisti meidät tekemään jos jonkinlaisia hyppimis-, tasapaino- ja liikkumisharjoituksia, ja ne kyllä tuntuvat tällä hetkellä keskivartalossa oikein kunnolla. On tuntunut todella hyvältä päästä telmimään pitkästä aikaa. Aluksi huomaa kuinka keho aristelee pyörimistä ja kaatuilua, mutta pian arkuus hellittää ja lapsekkuus saa vallan. Tätä pitäisi olla ohjelmassa enemmänkin. Olenkin alkanut visioida aikuisten telmimiskerhoa, jossa leikittäisiin hippaa, rakennettaisiin temppuratoja ja riehuttaisiin miten sattuu.

Kevyempi treeniviikko tarkoitti myös enemmän jaksamista muihin aktiviteetteihin. Tuntuu että olen puuhastellut ties mitä poikkeuksellisen sosiaalista viime päivinä. Treenien lisäksi olen käynyt elokuvissa katsomassa uuden Nälkäpeli-pätkän, hengaillut Slushissa ja Slushin jatkoilla, pyytänyt kaverin kylään syömään ja saunomaan, ollut kaverin luona katsomassa Harry Pottereita, istunut törkeän hyvällä dinnerillä ja nähnyt kavereita baarissa. Ja tänään olen maannut kalsarisillani sohvalla koko päivän katsomassa huonoja tv-ohjelmia. Melkiosen tehokkaasti käytetty viikko, sanoisin.

Kevyttä viikkoa seuraa tietenkin aina paluu kovaan jumppaan. Huomenna olisi luvassa kovia settejä rinnallevetoja ja työntöjä sekä benchmark-treeni Annie. Maltan tuskin odottaa maanantaita! (Ja tämä ei sitten edes ollut sarkasmia. Paitsi että vatsalihaksiin sattuu eilisten kikkailujen jäljiltä niin että vatsojen tekemisen ajattelukin sattuu.)

Share

Pages