Ladataan...
Pumpui

Kappas, taas meni kokonainen vuosi. Mitä kaikkea sitä ehtikään tapahtua? Kirjoittelin tavoitteita pian päättyvälle vuodelle viime vuoden alussa. Oli mielenkiintoista vertailla fiiliksiä viime vuoden alussa ja nyt, kun koko vuosi alkaa olla paketissa.

Treenin suhteen vuoden tärkein tavoite oli säännöllisyyden ja kohtuuden löytyminen. Näin kirjoitin vuoden alussa:

"Viime vuonna kehitystäni haittasi eniten epäsäännöllinen treenaaminen, kun sairastelu ja duunimenot estivät jumppaamisen välillä pitkäksikin aikaa. Tänä vuonna aionkin keskittyä siihen, että treeni olisi paitsi tavoitteellista myös johdonmukaista ja säännöllistä. Kun pidempiä taukoja ei tule, kehitystäkin varmasti tapahtuu siinä samassa. Samalla on syytä opetella kuuntelemaan kehoaan entistä paremmin ja tunnistaa ajoissa väsymyksen merkkejä - ja tajuta pitää silloin kevyempiä viikkoja."

Tässä asiassa nähtiin edistystä, ja crossfit-treenikertoja tuli parisenkymmentä enemmän kuin edellisenä vuonna. Kehittymisen kanssa tosin tuntuu olleen niin ja näin. Enkat ovat kyllä paukkuneet niin painonnostossa kuin muussakin, mutta taantumaakin on koettu. Väsymyksen ja uupumuksen merkkejä olen oppinut tunnistamaan paremmin ja pitänyt ihan omaehtoisiakin lepotaukoja. 

Aloitin pian päättyvänä vuonna myös crossfit-tuomarin hommat, ja kävin vahtimassa kisasuorituksia Box Battlessa sekä Karjalan kovimmissa. Leukailevat, että tuomariksi rupeavat ne, jotka eivät itse osaa, mikä voi toki osaltaan olla tottakin, mutta haastavaa puuhaa dumarointi on yhtä kaikki! Kilpasilla olin itse leikkimielisesti Crossfit Games Openeissa sekä vuosittaisissa tyttökisoissa Tampereen 33100:n vieraana. Vuoden suurimmat inspikset syntyivät sitten regionaalimatkalla, kun pääsi katsomosta käsin todistamaan Euroopan parhaitten touhuja.  

Vuoden tavoitteena oli edelleen kokeilla erilaisia juttuja. Sitäkin tuli tehtyä, vaikka crossfit veikin suurimman osan ajasta ja huomiosta. Kävin kokeilemassa roller derbyä ja dancehall-akrobatiaa, osallistuin akrobatiakurssille ja kehonpainotreenileirille, pelasin kesällä jalkapallojoukkueessa, uin, boulderoin, painin, joogasin ja kävin ottamassa kaverilta nekkuun nyrkkeilykehässä. Ja pyöräilin Viron halki ja vaelsin Italian Alpeilla. Ei kehnommin yhdelle kalenterivuodelle, sanoisin!

Työrintamalla tavoitteena oli löytää entistä parempi balanssi työn ja muun elämän välille. Vaihdoin työpaikkaa heti vuoden alkuun. En ole paljoa ehtinyt nauttia nelipäiväisyyden iloista, sillä onnistuin ymppäämään vapaapäiviksi ja viikonlopuiksi huimasti projekteja. Työnarkomaniaa on ollut havaittavissa, sillä vaikka olen usein viisipäiväiseksi venyneen päivätyön lisäksi toimittanut kahden lehden numerot painoon freelance-toimituspäällikkönä, kirjoittanut kymmenkunta artikkelia eri lehtiin ja suomentanut kaksi kirjaa, tunnen silti olleeni laiska ja saamaton tänä vuonna. Jatketaan harjoituksia työnteon kohtuullistamisen osalta jälleen ensi vuonna.

Blogissakin tapahtui vuoden aikana kaikenlaista. Suosituimmiksi jutuiksi nousivat treffipostausten lisäksi pohdinnat naisellisuuden ja lihasten korrelaatiosta. Tästä poiki myös bloggaajanurani kenties jännittävin tapahtuma, kun Henry Laasanen kirjoitteli ajatusteni innoittamana omassa blogissaan. Innostuin vuoden aikana myös raakaleivonnasta, reseptejä ja muuta ruoka-aiheista hölinää löytyy Pumpui syö -tunnisteen alta

Täytin tänä vuonna 30. Juhlistin merkkipäivää juomalla kaljaa ja kuuntelemalla kantria.


Yksityiselämässä koettiin sekä pettymyksiä että hirmuista iloa. Vuoden alussa summasin toiveita näin:

"Yksityiselämässä haluan ensi vuonna tehdä ainakin yhden pitkän matkan. Sellaisen, jossa on aikaa istua lentokentällä lukemassa kirjaa ja juomassa sumppia, vaellella luonnossa ja juoda kaljaa pitkälle iltaan. Ja ylipäänsä kirjoittaa, lukea ja nähdä enemmän, viettää aikaa ystävien kanssa ja nukkua hyvin. Ja toivottavasti rakastua. Tai no hemmetti, jos realisteja ollaan niin edes ihastua. Tai edes päästä mahtaville treffeille. Tai edes treffeille."

Tein kaksi pidempää matkaa. Istuin bussissa ja lentokentällä lukemassa kirjaa. Vaelsin ja pyöräilin luonnossa, join kaljaa ja viiniä pitkälle iltaan. Luin ja kirjoitin ja näin kavereita enemmän kuin aikaisemmin. Hetkittäin olin järkyttävän onnellinen elämästäni. Nukuin välillä hyvin ja välillä huonosti. 

Vuoden suosituimmat postaukset taisivat olla treffitötöilyjäni kuvaavat postaukset Kun crossfittaaja on treffeillä osat 1, 2 ja 3 sekä Kun crossfittaaja on sokkotreffeillä. Sain valtavasti kiitosta postauksista, ilmeisesti en ollut ainoa, joka ei oikein hanskaa näitä ihmissuhdekuvioita. Välillä meinasi usko loppua ja suunnittelin ryhtyväni hulluksi hyväkuntoiseksi kissamummoksi, mutta loppuvuodesta sitten päädyin kuin päädyinkin treffeille, jossa käsinahat, painonnoston erilaiset otteet ja reisien mahtumattomuus housuihin olivat molempien mielestä kiinnostavia puheenaiheita. Mutta eipä huudella tästä sen enempää vielä...

Että sellainen vuosi. Hetkittäisiä synkkiä fiiliksiä lukuun ottamatta vuosi oli puuhakas, toiveikas ja onnellinen. Vielä olisi edessä yksi treeni, tänään suoritettava klassikkojumppa Murph, joka sisältää mailin juoksun, 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta, 300 ilmakyykkyä ja mailin juoksua. Jumikropalla ja hymy naamalla kohti uutta vuotta! 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

 

"Miten takapuolesta tuli niin keskeinen osa kuvastoamme? Ja miksi me tavalliset ihmiset esittelemme sitä internetissä?"

Näitä ja muita hanuriliitännäisiä asioita pohdin Creat.fi-saitilla julkaistussa artikkelissa "Perse on uusi musta". Jututin niin tutkijaa, personal traineria kuin kuntokeskuksen työntekijää siitä, miksi olemme niin hanurikeskeisiä. Opettelin myös ottamaan belfieitä ja perehdyin Instagramin pyllyjulkkisten elämään. Oma hanuri tuli framille hieman yllätyksenä jutun kylkeen. Olin kuvaaja Jussi Helttusen mallina jutun lopussa olevassa animaatiossa, mutta kinkku lyötiin sitten tiskiin oikein kunnolla! Kaikkeen sitä freelancena päätyy.

Sain kunnian olla mukana jouluaattona avatun creat.fi:n ensimmäisten kirjoittajien joukossa. Saitilla on ihan mahtavia artikkeleja ja videohaastatteluja, käykää lukemassa kinkunsulattelun lomassa!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Silloin tietää, että asiat ovat melko mallillaan, kun herää ylitsevuotavaisen iloisena darrasta huolimatta. 

Olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että reilut kaksi vuotta sitten aloitin treenaamisen CrossFit Central Helsingissä. On nimittäin tullut elämään niin mittavasti hyvää niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Salimme motto "sweat, chalk and happiness" ei tosiaankaan ole tuulesta temmattu. 

Eilen vietettiin salin pikkujouluja, ja taisin olla muutamankin kerran Rieslingin herkistämänä tippa linssissä, kun pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja. Vuoden jäsen, eniten kehittynyt ja parhaiten Openeissa pärjänneet saivat nimensä hienoon kunniatauluun salin seinälle. Koska emme ole sieltä vakavimmasta päästä ristiinkuntoilijoita, palkittiin ihmisiä myös muun muassa mittavasta kiroilusta ja muusta tötöilystä. Allekirjoittanut muuten palkittiin vuoden poikamiestyttönä!

Koska viiniä tuli juotua turhankin monta lasillista, taidan painua vielä toviksi takaisin pehkuihin ja olla edes yrittämättä kirjoittaa koherenttia tekstiä siitä, kuinka mahtavan harrastuksen ja porukan joukkoon olen löytänyt. Tungen inkiväärioluen palkinnoksi saamaani "Cult member" -tölkinviilentimeen ja pistän oikosilteni. Palataan freesimpänä ensi viikolla!

 

 

Share

Pages