Ladataan...
Pumpui

Ihminen osaa lentää kuuhun mutta ei pakata treenikassia.

Tai siis minä en osaa kumpaakaan. Eilen tuli taas pakattua hieman kiireessä, kassiin päätyneen tavaran erittely (sekalaisia rojuja lukuun ottamatta) näytti tuolta. Miksi oi miksi olin ottanut mukaan kolmet vaihtoalkkarit mutta en yksiäkään treenirintsikoita?

Ei siinä auttanut muu kuin treenata tavan tissiliiveissä. Ei kovin mukavaa, mutta menettelee. Vaan tenkkapoo tuli sen jälkeen. Toisin kuin ammoin treffeillä, ei normivaate ollut paksu muumuu vaan todella ohut neulepusero. Pakkohan ne hikiset rintsikat oli sinne alle laittaa. Fresh! Ei ikinä pitäisi sopia treeninjälkeisiä menoja yhtään minnekään.

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Moni Lilyn bloggaaja on viime päivinä kirjoittanut kateudesta toimituksen haastamana. On ollut hauskaa ja jollakin tavalla huojentavaa lukea muiden kateuden tunteista. Sillä kaikkihan me olemme kateellisia, tavalla tai toisella.

Minä ainakin olen. Tänään olen kadehtinut junassa istunutta kaunista naista, jolla oli paksu tukka ja pitkät silmäripset. Työkaveria, jolla on varaa reissata koko ajan. Treenibloggaajakollegaa, jolla on järkyttävästi seuraajia. Treenikaveria, joka nosti enemmän rautaa kuin minä. 

Minusta kateudessa ei sinällään ole mitään kammottavan pahaa, kunhan se vain johtaa toimintaan ja ajatteluun eikä pelkkään kateudessa vellomiseen ja toimettomuuteen. Nallekarkit eivät mene aina tasan. Toisille on annettu isolla kauhalla, toisille kauhakuormaajalla. Mitä sitten?

Parasta on, jos kateuden tunteista seuraa niiden peilaaminen omaan elämään hyödyllisellä tavalla. Pystyykö kateuden kääntämään entistä palavammaksi haluksi saavuttaa omat unelmansa? Tai pystyykö toisen saavutuksia suhteuttamaan siihen, millaisia valintoja on itse tehnyt ja millaisessa tilanteessa elää? Jos nyt vaikka tunnen kateutta törkeästi voimatreenissä kehittynyttä kaveria kohtaan, saanko ammennettua siitä inspiraatiota treenata itsekin säännöllisemmin ja kovemmin? Fyysinen kunto kun ei ole mikään määrältään rajattu ominaisuus tässä maailmassa. Tai jos tunnen kateutta kauniissa leikkokukkien täyttämässä kodissaan eteerisesti vaeltelevia kauniita tyylibloginaisia kohtaan, pystynkö ymmärtämään, että omat elämäntyyli- ja aikatauluvalintani eivät vain tue kyseisenlaista toimintaa? Että oma elämä nyt vain on sellaista, että siihen ei eteerinen vaeltelu sovi kovinkaan hyvin.

Onnistuin muuten tänään olemaan hetken kateellinen myös itselleni. Mietin, että hitsit niitä tyyppejä, jotka ovat käyneet töissä ja treeneissä ja pääsevät jo kuuden jälkeen kotiin syömään ja viettämään vapaailtaa. Sitten tajusin että tänäänhän se onnekas peijooni olen minä. Vaatihan se kukonlaulun aikaan heräämistä ja aikataulutusta, mutta kyllä oli polleaa nukahtaa ensi kerran sohvalle heti seitsemän jälkeen. 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Ensi viikolla mennään taas! CrossFit Games -kisasesonki käynnistyy viiden viikon Open-rytistyksellä, jossa kymmenettuhannet ristiinkuntoilijat ympäri maailmaa kisaavat viidessä lajissa. Parhaat pääsevät alueellisiin kisoihin, joista parhaat edelleen mm-kisoihin kesällä. 

Vaikka Open-härdelliä voisikin kritisoida jälleen yhdeksi tavaksi saada ihmiset heittämään lisää rahaa CrossFit Incin pohjattomaan kirstuun, on se myös hauska tapa tsempata itseään normaalia enemmän muutaman viikon ajan. On hauskaa kollektiivisesti jännittää lajijulkistuksia ja vertailla omia tuloksiaan maailman huippuihin. Tänä vuonna tosin kisataan kahdessa kategoriassa, sillä yleisen sarjan lisäksi on luvassa skaalattu divisioona, jossa on luvassa työmäärältään kevyempiä ja liikkeiltään helpompia, joskin taatusti melko kaameita jumppia. Avoin sarja taas vaatinee entistä enemmän, jotta jyvät oikeasti erottuvat akanoista.

Itse vielä arvon divisioonien välillä. Toisaalta olisi hyvä osallistua skaalattuun, etenkin kun en ole alkuvuonna vetänyt ollenkaan leukoja kippaamalla tai tehnyt valakyykkyjä olkapääongelmien takia. Toisaalta taas ylpeys ei meinaa antaa periksi, ja onhan yksi toisto skaalamattomassa sarjassa enemmän kuin muutama enemmän skaalatussa, noin niin kuin pistetaulukossa. Sinällään divisioonalla ei ole itselleni tänä vuonna niin suurta merkitystä, sillä teen vain kolme ensimmäistä jumppaa, seuraavat kaksi viikkoa vietänkin Sri Lankassa. Sieltäkin löytyy kuulemma pieni virallinen affiliate, mutta saa nähdä viitsiikö Openien takia raahautua rannalta kaupunkiin.

Miksi Openeihin sitten kannattaa osallistua, jos tulee sijoittumaan jonnekin viimeisen 20 000 joukkoon? Koska kollektiivinen kisahurmos on kauheaa ja hirmuisen koukuttavaa. Vuosittainen tsekkauspiste crossfitin perusliikkeiden (katso havainnekuva yllä) parissa kertoo hyvin kehittymisestä. Harvoin myöskään tulee tsempattua niin paljon normitreeneissä kuin Openien aikana. On nimittäin melko vaikeaa olla ottamatta suoritusta tosissaan, kun joku laskee toistoja vieressä ja pitäisi julkisesti ilmoittaa omat tuloksensa. Vaikka luvassa onkin viisi viikkoa jännitystä, kauhua ja hikeä, niin lopussa kiitos seisoo. Ainakin on taas päivittyneempää listaa siitä, missä kaikessa pitäisi olla parempi ensi vuoteen mennessä.

Mitenkäs te, arvon lukijat: oletteko osallistumassa openeihin?

Viime vuosien kokemuksia voi lukea täältä:
Iloa kauhua ja sata v-sanaa eli CrossFit Games Open 2014
Kisailun loppu eli CrossFit Games Open 2013

 

Share

Pages