Ladataan...
Pumpui

Viime aikojen harvan postaustahdin syy selviää yllä olevasta kuvasta. Syypää ei niinkään ole koira, vaan sen vieressä olevat muuttolaatikot.

”Onneksi olkoon, muuttaminenhan on vasta ihmisen elämän kolmanneksi stressaavin asia avioeron ja remontin jälkeen”, sanoi kaveri kun kerroin että muuttokaaos painaa päälle.

Stressaavaa kahden kodin irtaimiston yhdistäminen yhden katon alle kyllä oli, mutta nyt uusi koti alkaa hiljalleen näyttää siltä, että siellä asuu ihmisiä eikä mitään himohamstraajia. Vaikkemme mitään tavarankeräilijöitä olekaan, niin nopean inventaarin seurauksena kyllä huomaa, mitä meillä puuhataan vapaa-ajalla. Muun muassa tällaisia määriä lyhyttavaraa muuttokuormissamme oli:

5 polkupyörää
4 paria polkimia (ei kiinni pyörissä)
3 pyöräilykypärää
2 paria painonnostokenkiä
10+ paria lenkkareita tai muita urheilukenkiä 
1 leuanvetotanko
3 vastuskuminauhaa
1 pari voimistelurenkaita
3 putkirullaa
1 painoliivi, 9 kg
3 hammassuojat
1 painipuku
3 paria nyrkkeilyhanskoja
6 juoksutakkia
1 märkäpuku
4 uimalasit
2 snorkkelia
1 kaapillinen urheiluvaatetta
14 palkkarisheikkeriä

Neljätoista enemmän tai vähemmän identtistä purnukkaa palautusjuomille! Tiedättepä ainakin mitä me emme kaipaa tuparilahjaksi. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Hyvin nukkuminen on yksi niitä asioita, joita osaa arvostaa kunnolla vasta kun sen taidon menettää.

Viime ajat olen kulkenut moodissa, jossa väsyttää mutta ei nukuta. Kaikki alkoi yhdestä viattomasta yövalvomisesta: heräsin pikkutunneilla ja kupeksin ylhäällä Hesaria lukien ja jääkaappia tyhjentäen useamman tunnin ennen kuin sammahdin hieman ennen herätyskellon soittoa. Yleensä yhden yön nukkumattomuuden saa kuitattua seuraavan yön koomaunilla, mutta nyt oli toisin. Vaikka olin rättiväsynyt, en saanutkaan nukuttua. Ensin tulivat keskelle yötä sijoittuvat valvomisjaksot, sen jälkeen vaikeudet nukahtaa. Olen saattanut torkahdella vuoteessa, mutta kun pistän valot pois, en pystykään nukkumaan. Päällisin puolin olen rättiväsynyt, mutta alemmissa kerroksissa tuntuu olevan niin paljon kierroksia, että zetan vetämisestä ei tule mitään.

Paskasti nukkuminen aiheuttaa myös nukkumaanmenoaikaa kohti yltyvää ahdistusta. Saankohan tänä yönä unta? Kauanko mahdan pyöriä sängyssä, montakohan kertaa herään? 

Parempaan uneen annetaan aina kamalasti vinkkejä: älä ole ruudun ääressä kahta tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, älä mieti tekemättömiä asioita, pidä huone viileänä ja pimeänä, juo chagaa/kamomillateetä/sipulimaitoa/jotain muuta. Hyvää tarkoittavat neuvot vain tuntuvat jonkinasteiselta loukkaukselta, kun nukkuminen ei ole vippaskonsteista kiinni. Tiedän että telkkaria ei saisi katsella nukkumaan mennessä, mutta joinain iltoina olen antanut sen olla päällä vaikken sitä katsokaan ja vain puolikoomassa odottanut Nukkumatin vierailua. Ei ehkä kosher nukkumahifistien mielestä, mutta ainakaan ei tarvitse kääntyillä pimeässä tai leikkiä lukevansa kirjaa. Tiedän että pitkät kuolantäyteiset päiväunet eivät korvaa laadukkaita yöunia, mutta jos kerran väsyttää eniten aamukuudelta tai iltapäivisin, otan irti kaiken unen minkä vain saan. 

Luokattomalla unenlaadulla on valtavasti psykofyysisiä vaikutuksia. Töistä, muuttovalmisteluista ja miljoonasta muusta hoidettavasta asiasta  on tullut tahmeuden äärimmäisen hitaasti etenevä maratoni, jossa en ole aina oikein kuskinpukilla. Treenaaminen on ollut pakko jättää minimiin, sillä pelkästään koiran kanssa reippailu tai pyörälenkit ovat tuntuneet fyysisiltä uroteoilta. Lisäksi mitä uupuneempi olen ollut, sitä vähemmän treenaaminen on kiinnostanut. Viikonloppuna olisin varmaan mieluummin syönyt asbestia kuin tehnyt mitään voimatreeniä etäisesti muistuttavaa. Kroppa on siitä viisas peli, että se onneksi lopulta alkaa ilmoittaa tavalla tai toisella, että kannattaa höllentää edes jostain päästä. Väsymystilassa treenaaminen ei muutenkaan tunnu kovin viisaalta ajatukselta, vaikka tavallaan houkutteleekin mennä treeneihin kokeilemaan, josko sitä uupuisi niin että ei vain pysyisi enää illalla valveilla.

Olen kuitenkin toiveikas: tiedän, että kun tämä alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan "iisi kevät", joka muuttuikin rysäyksessä yhdeksi elämäni hektisimmistä, vähän hellittää, alkavat uni ja treeni taas maistua asbestia makoisammilta. 

 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kuvissa onnistuminen on helppoa: sen kun menee seisoskelemaan ja näyttää luontevalta. Tai sitten ei. 

Eilen järjestettiin Lily talks -ilta, jossa tukku yhteisömme bloggareita ja Lilyn porukat kokoontuivat turisemaan bloggaamisesta viinin äärelle. Mielenkiintoisten keskustelujen (illan alustukset tulevat verkkoon jossakin välissä) lisäksi yritin tietenkin nyhtää kanssabloggaajista irti kaiken mitä sain ja pyysin noilta asukuvien ja luontevien poseerausten ammattilaisilta vinkkejä siihen, miten ollaan kameran edessä.

Vinkit olivat erinomaisia, mutta meikäläisen toteutus, no, näette yltä. Nostan hattua niille kaikille bloggaajille, jotka päivästä toiseen loihtivat hienoja kuvia ja onnistuvat näyttämään paitsi normaaleilta järkeviltä yhteiskunnan jäseniltä myös tyylikkäiltä ja kauniilta. Ei ole allekirjoittaneen hommia.

Lily talks -ilta oli inspiroiva, ja melkeinpä harmittaa että en pitänyt itse alustusta, olin nimittäin pyöritellyt mielessäni pientä palopuhetta itsenään esintymisestä ja bloggaajan rehellisyydestä. Keskustelumme sivusivat useampaankin kertaan sitä, että blogi menestyy parhaiten silloin kun on aidosti oma itsensä, ja siitä toimikoon osoituksena yllä oleva kuvasarja. Possun voi parfymoida ja Lotan heittää poseeraamaan, mutta sitä faktaa ei käy peittäminen, että lätistä ne tulevat silti.

 

Share

Pages