Ladataan...
Pumpui

Onko mahdollista oikeasti nauttia juoksemisesta?

Tätä olen kysellyt itseltäni tiuhaan viime aikoina. Olen käynyt harva se päivä juoksemassa, ja se on joka kerta kivaa. Mitä helvettiä?

Vaikka juokseminen olisikin oudon sujuvaa, kuvissa oleminen on yhtä epäluonnollista kuin aina ennenkin. Onneksi on applikaaitoita, joilla voi piilottaa pöljän juoksuilmeen. Paita Columbia*. 

Kaikki lähti salavihkaisesti liikkeelle keväällä, kun Aki rupesi lenkkeilemään. Oli hirvittävän helppoa heittää itsekin samalla vaivalla lenkkikamat niskaan ja lähteä kaveriksi. Fiksu ja järjestelmällinen mies kun on, Aki aloitti kevään peruskuntokauden maltillisen mittaisilla juoksuilla ja lisäsi volyymia hiljalleen. Yleensä kevään lenkkikauteni on käynnistynyt muutamalla raivokkaalla 10-16 kilometrin rykäisyllä, jotka ovat onnistuneesti tehneet jaloista muusia ja tappaneet juoksufiiliksen alkuunsa, joten todellakin kannatti kevään korvilla lyödä hynttyyt yhteen entisen triathlonentusiastin kanssa, niin omassakin kestävyysurheilussa on vihdoinkin järkeä!

Lyhyille lenkeille on otettu koirakin usein mukaan. Parempaa sprinttikirittäjää saa hakea!

Tällä viikolla olen juossut neljästi, mikä on varmaan kaikkien aikojen ennätys juoksuhistoriassani. Jokaiselle lenkille olen vieläpä lähtenyt kernaasti, mikä lienee vielä suurempi ihme kuin lenkkien määrä. Juokseminen on hauskaa, se on kevyttä, kotiovelta lähtevät reitit kauniita polkuja ja hiekkateitä. Viimeisen kuukauden aikana olen juossut enemmän kuin viime vuonna yhteensä.

Juoksuinnostus hämmästyttää, sillä en ole koskaan ollut oikeastaan muuta kuin lenkkeilijä, joka lähtee lenkille joko ajanpuutteen tai velvollisuudentunnon vuoksi: oikeisiin treeneihin ei kerkeä, mutta jotain on pakko tehdä, joten lenkkarit jalkaan ja ulos. Alan epäillä, että kyseessä on jokin luonnonoikku tai salajuoni, joka kohta paljastuu ja juokseminen osoittautuu jälleen ikäväksi. Koska sitähän se on. Eikö?

Kulunut viikko on muutenkin ollut melkoinen jalkaviikko. Tänään reippailimme vielä useamman tunnin Nuuksiossa, jotta pääsin koeajamaan Merrelliltä saamani Crestbound-vaelluskengät ennen pidempiä metsäkeikkoja. On se kummallista, että intohimoinen kyykkääjä on löytänyt aivan uudenlaisia tapoja viettää jalkapäivää!  

 

Nuuksio, pääkapunkilaisen retkeilynhaluisen onni. Reppu Haglöfsin Tight Icon -mallistosta*, Columbian Silver Ridge -retkihousut* pääsivät ensi kertaa ulkoilemaan sitten Sri Lankan seikkailujen, vaelluskengät Merrell*.

*saatu blogin kautta

Share

Ladataan...
Pumpui

Tiedättekö sen tunteen, kun iskee pahimmanlaatuinen kesälomapaniikki?

Viikon päästä pitäisi aloittaa kesäloma, eikä minulla ole ollenkaan suunnitelmia. Ei mitään lukkoon lyötyä, ei yhtään matkaa buukattuna, ei yhtikäs mitään. Periaatteessa olisi siis täysi vapaus vain lööbata ja yrittää saada koko kevään ylikierroksilla käynyt kroppa ja mieli levolliseen tilaan ja nauttia joutilaisuudesta.

Mutta kun minä olen todella huono olemaan jouten (sanon usein olevani sertifioidusti huono rentoutumaan, olin ammoin mukana stressitutkimuksessa jossa selvisi, että stressitasoni nousevat aina kun yritän rentoutua). Siksi tämä suunnitelmattomuus ahdistaa. Viime kesänä ehdin neljässä viikossa matkustella kotimaassa, järjestää maailman parhaat kantriteemaiset syntympäiväjuhlat, vaeltaa Italian Alpeilla, pyöräillä Viron halki ja viettää vähän kaupunkilomaakin. Siksi pelottaa, että tänä kesänä en tee yhtikäs mitään.

Toiveita ja haluja kyllä on senkin edestä. Haluaisin vaeltamaan Alpeille, fillaroimaan ulkomaille, tutustumaan uusiin kaupunkeihin, telttailemaan ja veneilemään. Istumaan pitkiä iltoja nenä kiinni kirjassa tai viinilasi kädessä. Halia miestä ja koiraa, suppailla, mökkeillä, meloa, kiivetä, nostaa rautaa, pitää yllä keväällä uudelleen virinnyttä juoksuinnostusta. Aakkostaa vihdoin kirjahylly ja etsiä se täydellinen taulu olohuoneeseen. Istua parvekkeella kahvia juoden ja ihastella huimaa vauhtia kasvavia pinaatteja ja lehtikaaleja. Katsoa vihdoin Game of Thronesin uusin tuotantokausi.

Ehkä pitäisi ottaa lomaa tästä lomastressistä. Mies ja koira ovat töissä koko kesän, eli voin halutessani viipottaa yksin vaikka ympäri maailmaa omilla lomillani. Tai olla kotona, jos siltä tuntuu. Pitäisi luottaa kesän hyvänsuopuuteen ja siihen, että asioita vain tapahtuu. Nyt kun muistelen, ei minulla viime vuonnakaan ollut täsmällisiä lomasuunnitelmia ennen loman alkua: Italian-lennot ostettiin juhannuksen tienoilla tyypin kanssa jota en oikeastaan edes tuntenut ennen matkaa, lopullinen päätös Viron pyöräretkestä tehtiin hirvittävässä krapulassa päivää ennen Tallinnan-lautan lähtöä.

Ehkä tänäkin kesänä löytyy uusia yllättäviä matkaystäviä ja tapahtuu ihania kesäasioita. Luotetaan siihen. 

Joonas Rinta-Kannon eilispäiväinen Fok_it summaa täydellisesti loma-ahdistukseni. 

(Ylemmässä kuvassa vietän syntympäivääni Dolomiiteilla. Vesi oli muuten ihan pirun kylmää.)

Share

Ladataan...
Pumpui

Yhteistyössä Verstas Helsinki

Jos olette seuranneet blogiani edes vähän säännöllisesti, tiedätte taatusti minusta kaksi asiaa: olen mahdottoman kankea ja tolkuttoman huono muistamaan lihashuollon tärkeyden.

Tiedän, että pitäisi muistaa pitää huolta liikkuvuudestaan muulloinkin kuin on ihan pakko. Selkä ja takalisto menivät totaalijuntturaan pari viikkoa sitten, ja jumin lopputaistoja käydään kropassa edelleen. Kävin viime viikolla vakkarihierojani Mikan vanutettavana Verstas Helsingillä ja kyselin samalla pari tärppiä siihen, mitä tehdä kun jumi iskee.

 

Kroppa meni jumiin. Mitä tehdä ensin?

Akuutissa vaiheessa yleensä lepo auttaa. Kun kipu hieman hellittää, niin voi kevyesti alkaa liikkua mahdollisimman suurilla liikeradoilla.

Mistä tietää, onko kipu lihaksissa vai jossain muualla ja pitääkö mennä lääkärin pakeille?

Jos kipu on kova ja häiritsee elämistä tai on jatkunut jo pitkään, niin kannattaa mennä näyttämään jumia alan ammattilaiselle. Hierojalla on hyvä aloittaa,  muita hyviä vaihtoehtoja ovat osteopaatit, naprapaatit tai OMT-fysioterapeutit. Jos lääkäriin asti haluaa mennä, niin suosittelen varaamaan suoraan ajan ortopediltä.

Kuinka kauan jumitila voi kestää?

Lopun elämän, jos sitä ei hoideta pois tai selvitetä mistä se johtuu.

Miten jumien paluuta voi estää?

Jäykemmän ihmisen tapauksessa lihashuolto ja mahdollisimman laajat liikeradat, niin nivelille kuin lihaksille. Näillä pääsee pitkälle.

 

Viimeisen vastauksen kuuleminen aiheutti jonkinlaisia syyllisyyden väreilyjä allekirjoittaneen sydämessä. Jos on luontaiselta notkeudeltaan luokkaa "kanki, rautainen", pitäisi panostaa kunnolla liikkuvuuteen ja lihashuoltoon, eikä vain silloin kun kroppa jumittaa. Mika antoi Verstaalta lähtiessäni vielä setin liikkeitä, joita ahkerasti kotona jumppailemalla kroppa ei enää mene yhtä pahaan juntturaan. Hyvä hieroja auttaa jo paljon, mutta ihan kaikkea ei valitettavasti voi ulkoistaa muille, vaan omaa mätisäkkiä tulee vetreyttää ominkin voimin.

Jos on hakusessa hyvä hieroja Helsingissä, voin lämpimästi suositella Verstas Helsinkiä! Jos ei ole asiaa keskustaan, niin ei hätää, Mikan käsittelyyn pääsee tätä nykyä myös Compact Fitin tiloissa Vallilassa aina torstaisin ja perjantaisin!

 

ps. Kiitos koiralle hienosta photobombaamisesta! (Kyllä, minulla on housut jalassa, rakin pää vain blokkaa ne pois.)

Share

Pages