Ladataan...
Pumpui

Mistä treenaava nainen löytää itselleen farkut?

Tätä kyselin teiltä lukijoilta tovi sitten. Pyysin vinkkejä ihmefarmareista, jotka mahtuisivat pohkeista ja reisistä päälle, joissa voisi pyöräillä ja joita saa tavan kaupoista. Kiitos tuhannesti kaikille luottohousunsa ilmiantaneille, kävin sovittamassa melkein kaikkia malleja joita suosittelitte! Koska sopivien farkkujen löytäminen tuntuu olevan treenaaville naisille vaikeaa ja etenkin turhauttavaa, päätin listata yhteen paikkaan suosittelemianne malleja. Kas tässä:

H&M: Skinny shaping
Pieces: Just jute leggings
Lindex: Skinny Cropped
Diesel: Skinzee High
Tiger of Sweden: Kelly
Levi's: Curve ID
River Island: Amelie
Gina Tricot: Lisa
Esprit: Slim is slim

(Puuttuuko jokin? Kommentoi alle niin lisätään listaan!)

Listan viimeiset, myös aloituskuvassa esiintyvät Espritin Slim-mallin pöksyt, olivat lopulta oma valintani. Täydelliset ihmefarkut ne eivät ole, mutta melkoisen lähellä: kapea lahje, hitusen korkeampi vyötärö, kaikki tarpeelliset ruumiinosat mahtuvat housuihin sisään, ovat kestäneet fillarointia. Ja mikä parasta, ne ovat osa Espritin pysyväisvalikoimaa, eli ei tarvinnut kerralla ostaa kaksiakymmeniä varastoon. Hyvällä tuurilla mallia löytää myös pygmikoon lahjepituuksilla, joskin "iso pylly, lyhyet jalat" -koon harvat kappaleet ilmeisesti menevät kuin kuumille kiville, eli nopea pitää olla. Itse ostin heti kahdet, joustavammat ja vaaleammat arkikäyttöön ja tummemmat paksummat pyhäfarkuiksi. 

Farmariongelma on nyt toviksi ratkottu. Seuraavaksi pitäisi etsiä uusia yläosia syksyn duunikuvioihin. Alkaa pelottaa jo pelkkä ajatus, että pitäisi mennä paitapusero- ja bleiseriostoksille. 

Share

Ladataan...
Pumpui

En usko minkään sortin sallimukseen, mutta välillä sitä näemmä saa mitä toivoo.

Yksi tämän kesän haaveista oli päästä veneilemään. Viime viikolla astuin sitten elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneeseen, kun lähdimme Kotkan saaristoon viettämään viikonloppua ja opettelemaan purjehtimisen perusteita.

Toiveet vain eivät aina toteudu ihan samalla tavalla kuin odottaisi. Kaksi purjehduspäivää kolmesta oli melkoisen kurjaa säätä, mikä tarkoitti purjehdusnoviisille monta jännittävää hetkeä. Perjantain menomatkaa saaristoon maustoi lievä kuolemanpelko, kun pikku purtemme eteni välillä toinen laita vettä viistäen. Ei ehkä paras ajankohta opetella purjehduksen alkeita! Lauantaina onneksi aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuuli oli tyyntynyt. En ollut kovinkaan noheva köysien ja muiden rensseleiden kanssa, mutta paatin ohjaaminen tuntui hirmuisen luontevalta. Parhaimmillaan purjehtiminen oli älyttömän hienoa, mutta pahimmillaan - kuten sunnuntain paluumatkan, viiden tunnin vastatuulen, piiskaavan sateen ja höykyttävän ristiaallokon keskellä tehty tuskien taival - melkoisen jännittävää puuhaa. 

Fiiliksiä viikonlopulta. Aurinkoisilla vesillä saa muutamassa tunnissa muuten todella komean reverse panda -rusketuksen, joka on vain pahentunut alavasemman tilannekuvasta heti maihinnousun jälkeen. (Alaoikean kuvan kengät saatu Merrelliltä.)

Purjehtimisen yksi hienoimpia juttuja oli itse paatin manöveroimisen lisäksi se, että veneellä pääsee mahtaviin paikkoihin. Viikonloppuun mahtui paljon myös luontoelämyksiä. Etenkin Mustaviiri-saari teki satunnaiseen eräjormailijaan suuren vaikutuksen: rantaan ajaessamme meitä tervehti kotka, ja näimmepä myös rantakäärmeen sekä aimo joukon jonkinsorttisia katkarapuja puljaamassa kallioiden väliin jääneessä lammikossa. Mustaviirin luontopolulla törmäsimme kantarellisaaliiseen, joka sitten paistettiin illalla perunoiden ja raakamakkaroiden kyytipojaksi. Voiko suurempaa luksusta ollakaan kuin istua ihailemassa pimenevää Itämerta ystävien kanssa hyvää ruokaa syöden ja rommia juoden?

Raitisilmamyrkytyksestä kärsivä bloggaaja ja huivista improvisoitu sienenkuljetin.

Koska sata prosenttia venekunnastamme on myös crossfittaajia, oli urheilu tuntuvasti mukana reissussa. Niin eräjormahenkisiä emme ole, ettemmekö kantaisi pädiä mukana ja katsoisi yötä myöten CrossFit Gameseja alkeellisissakin olosuhteissa. Yllä olevassa kuvassa jännitämme Murphia Kaunissaaren grillikodassa.

Purjehduksessa jännitystä luovat sääolosuhteiden yllättävätkin muutokset. Tämän saimme tuta sunnuntaiaamuna, kun ennusteista huolimatta tuuli ja sade yltyivät jo varhain ja kiusasivat meitä koko matkan takaisin Kotkaan. Viimeiset tunnit purjeveneessä olivat sanalla sanoen kurjia (note to self: normaalit sadetta kestävät eräjormailuvaatteet eivät pysy kuivana, kun istuu pienessä kiulussa, johon lentää saavikaupalla hyistä vettä noin kymmenen sekunnin välein, hanki paremmat kamat jos ja kun vielä uudelleen purjehdit. Tai mene vain Saimaalle kauniina kesäpäivinä.), mutta heti rantaan päästyämme kokemus muuttui taas iloiseksi. Tulipahan ainakin tehtyä! Pian uudestaan!

Eräjormailun ja luonnonvoimille altistumisen yksi parhaita puolia onkin se tyydytys, jota tuntee kun lopulta pääsee kotiin kuumaan suihkuun ja kuiviin vaatteisiin. Ei ole varmaankaan mitään sen parempaa tunnetta kuin köllähtää hyväntuoksuisena pyjama päällä sohvalle syömään pizzaa, kun on ensin koko viikonlopun suhannut enemmän tai vähemmän kosteissa kamoissa veden höykytettävänä ja pusikkoja koluten.

Uusi toiveeni: olla vanhana niin rikas, että voi omistaa tällaisen luksusjahdin (ei meidän matkapaattimme, toim. huom.) ja tutkia maailman meriä laivakoiran kanssa!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Tämän kesän paras treenipaikka löytyy meren rannalta.

Vaikka olen asunut Helsingissä jo yli vuosikymmenen, tunnen kaupunkia edelleen nolostuttavan huonosti. Osaan navigoida keskustassa ja itäisessä kantakaupungissa, mutta lännemmässä ja pohjoisessa olen aivan eksyksissä. Keväällä muutimme Akin ja koiran kanssa Munkkivuoreen, joka on osoittautunut alkuspeksejäkin paremmaksi paikaksi elää. Paitsi että sieltä fillaroi keskustaan parissakymmenessä minuutissa (minä), autoilee helposti muualle pääkaupunkiseudulle (Aki) ja läheltä löytyy metsää jonne pissiä (koira), on alueella ihan tolkuttoman hyvät ulkoilumahdollisuudet.

Läntisen kantakaupungin liepeet ovat koko ruokakunnalle vierasta seutua, joten olemme tutustuneet uusiin hoodeihin erityisesti juoksemalla. Jokaisella lenkillä on löytynyt lisää hienoja reittejä. (Olen jo alkanut speksailla suksia talven varalta, sillä monet reitit muuttuvat laduiksi jos ja kun lunta saadaan. Suksivinkit otetaan vastaan, olen hiihtänyt viimeksi seitsemännellä luokalla!) 

Olen tehnyt kesällä vain yhden kyykkytreenin viikossa ja keskittynyt muuten sekalaiseen höntsäilyyn ja juoksemiseen. Ruskeasuon ollessa kiinni ja muutaman muunkin luotto-perussalin suljettua ovet heinäkuussa meinasi tulla tenkkapoo, missä sitä oikein jalkojaan kiusaisi. Onneksi on Munkkiniemi Muscle Beach!

Munkkiniemen uimarannan painonnostoalue saattaa olla hieman epätasaisesti laudoitettu ja painot minuakin vanhempia, mutta perusasiat hoituvat ongelmitta. Puolen tunnin maastaveto- ja takakyykkyoperaation jälkeen muutaman kilometrin juoksu takaisin kotiin tuntui erinomaisen pahalta. Mestoilla olisi myös leuanvetotangot, street workout -häkkyrä (onko street workoutille muuten mitään järjellistä suomenkielistä nimeä?) ja kokoelma sekalaisia masiineja, ja vielä mahtavissa merimaisemissa. Kiitos kaikista mahtavista ulkoilu- ja ulkotreenimahdollisuuksista, toivottaa nimimerkki Kiitollinen veronmaksaja Munkkivuoresta.

 

Share

Pages