Ladataan...
Pumpui

Budapest, kaupunki jossa on yhtä monta burgeriluolaa kuin pompöösiä vanhaa rakennusta.

Burger Marketista sai kaksi erinomaisella sämpylällä varustettua hampurilaista, ison kasan ranskalaisia sekä kaksi olutta reilulla 15 eurolla. Saisiko saman hinta-laatusuhteen meille Helsinkiinkin?

Vietimme Akin kanssa viikonlopun Budapestissa. Olin edellisen kerran kaupungissa reilut vuosikymmen sitten, ja jos silloin vietin aikani pääasiassa Sziget-festareilla juomatuotteita nauttien, tällä kertaa fokus oli vahvasti navan täyttämisessä kiinteämmällä aineksella. Ajatuksissa oli kierrellä kaupunkia aurinkoisessa syyssäässä, mutta lähes tauoton sade ajoi meidät viettämään ison osan ajasta ravintoloissa.

Ja mikä iloinen onnettomuus se olikaan! Kaupungissa on tolkuttomasti ruokapaikkoja, ja hipsterikulmilla vähintään joka toinen niistä tuntui tarjoavan burgeria erittäin kohtuulliseen hintaan. Ja mehän söimme niitä kernaasti. Seuraavaa kaukomatkaa odotellessa on ollut tyytyminen pieniin kaupunkilomiin, mutta lopulta Keski-Euroopan vanhat kaupungit alkavat muistuttaa toisiaan. Kun pompöösiä pytinkiä löytyy joka nurkalta, alkaa eroja etsiä muualta, kuten hampurilaisvinkkelistä. 

Sophie & Ben -bistro oli hipsterikulmien keskihintainen syöttölä, jonka listoilta löytyi monenlaista bursaa. Kahden hengen setit (luomua) juomineen maksoivat yhteensä reilut parikymppiä. 

Totuuden nimissä on kerrottava, että kyllä me muutakin teimme kuin söimme hampurilaisia. Söimme pizzaa. Ja unkarilaista ruokaa. Ja jättimäisen kokoiset Wieninleikkeet. Porsastelimme aamiaisbuffassa. Löysimme myös rajan sille, kuinka monet kakkukahvit ihminen pystyy juomaan yhden päivän aikana. (Budapest on erinomainen kakkukaupunki! Parhaat kakkumestat löytyivät sattumalta pieniltä sivukaduilta ja loitolla turistivilinästä, törkeän hyvää Sacherkakkua sai parilla eurolla.)  Ja kun emme syöneet, vaeltelimme pitkin kaupunkia sateesta huolimatta ja köllöttelimme hotellissa.

Minilomalta palatessa olo oli erinomaisen ravittu. "Onpa outoa, kun ei oikeastaan tee mieli enää syödä", virkkoi Aki lentokentälle matkatessamme. Taisimme saavuttaa matkalle asettamamme tavoitteet.

Share

Ladataan...
Pumpui

Tiedättehän sen mahtavan videon, jossa voimanostajaa tsempataan huutamalla ”Suutu jo”? (Jos ette niin katsokaa klippi täältä.)

Yllä oleva Greg Everettin sitaatti osui kovasti ns. omaan nilkkaan. Olen kova turhautumaan ja suuttumaan treeneissä, mutta en aina osaa suuttua oikein. Kun suutun, turhaudun ja alan säheltää, pahimmassa tapauksessa pillittää.

Kadehdin niitä jotka pystyvät suuttumaan produktiivisella tavalla: niitä joka toistuvasti kanavoivat epäonnistumisen aiheuttamat turhaumat uudeksi tsempiksi ja onnistumiseksi. Onneksi kuitenkin uskon, että oikein suuttuminen on opeteltavissa oleva taito! Kun seuraavan kerran huuli alkaa väpättää tempaustangon ääressä, lienee parempi vain keskittyä entistä paremmin ja harjoitella niitä heikkouksia, jotka epäonnistumisen aiheuttivat.

 

ps. Näillä puheilla pistetäänkin koneet kiinni loppuviikoksi ja painellaan Akin kanssa Budapestiin hemppailemaan. Ajatuksissa oli viettää aurinkoinen syysviikonloppu kaupunkia ihastellen, mutta säätiedotus lupaakin lähes tauotonta kaatosadetta perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. No minkäs teet, sadetakki niskaan vain, onpahan enemmän aikaa istuksia kahvilla ja köllötellä hotellissa! Instagramiin (@lottapumpui) yritän päivittää kuvia reissun varrelta.

Share

Ladataan...
Pumpui

Fillarointi on monessa suhteessa ylivertainen tapa liikkua suolakaivoksen ja kodin väliä. Ainoastaan työmatkapyöräillessä voit...

...laulaa suosikkikappaleidesi mukana. Kokeilepa hoilottaa Bad Religionia ruuhkabussissa. Outoja katseita ja allekirjoittaneen laulutaidoilla jättö seuraavalle pysäkille.*

...tuntea moraalista ylemmyyttä muita kohtaan. Tässä sitä mennään päästöttömästi ja lähes äänettömästi (hoilausta lukuun ottamatta) halki kaupungin! Eipä sieltä auton tai bussin ikkunasta näe samanlaisia upeita maisemia kuin fillarin selästä, sillä autotie jatkaa suoraan kohti keskustaa pyörätien kurvatessa mäkiselle merenrantareitille. Kunto kasvaa, samoin arvostus mereltä puhaltavaa virettä kohtaan.

...kasvaa henkisesti. Kun sataa kaatamalla ja myrskytuuli ravistelee puista oksia ja käpyjä päähän, voi ajatella että kun tämän kestää, päivän puuduttavat palaverit tai huomisen tihkusade ja pieni tuuli eivät tunnu enää missään.

 

*Laulaminen onnistuu kyllä omassa autossakin. Olen haaveillut autokouluun menemisestä, onko suosituksia hyvistä ja huokeista pääkaupunkiseudulla?

 

Share

Pages