Ladataan...
Pumpui

Eli vertailussa suomalainen ja ruotsalainen toiminnallisen harjoittelun lehti.

Ostin eräältä duunireissulta palatessani Arlandan lentokentältä Stark-nimisen lehden. Sen aihepiiri (crossfit, voimailu, kestävyyslajit) ovat juurikin minun heiniäni, mutta erityisesti lehdessä vaikutuksen teki sen välittämä naiskuva: naiset ovat voimakkaita, naiset irvistävät, naiset eivät poseeraa. Lehdessä oli tasan yksi ei-toimintakuva naisesta, joka hänkin seisoo täysissä pukeissa tuiman näköisenä. 

Ja mitä meillä on Suomessa? Entinen BodyTreeni, nykyinen CrossTrainer. Minun pitäisi lähtökohtaisesti olla kiinnostunut lehdestä sen aihepiirien takia, mutta en vain voi. Katsokaa tuota kantta, siinä tyttöset roikkuvat, varmaan haastamassa itseään crossfitin parissa. Ei edes mennä siihen mikä kaikki muu lehden taitosta kielenhuoltoon (kuinka monta kielivirhettä löydätte kannesta?)  ja kustantajan työoloselkkauksiin on pielessä. Sapettaa pelkästään se kapea muotti, johon naisväki halutaan tällaisessakin lehdessä tunkea. Onneksi sentään painonnostotekniikkakuvissa esiintyi nainen ilman anteliasta kaula-aukkoa.

Välillä on helppo naureskella, että ruotsalaiset ovat kummaa porukkaa, niin genusmedveten. Sukupuolitietoisuus ei kuitenkaan aina ole haitaksi tai turhaa hössötystä. Esimerkiksi aikakauslehteä tehdessä sillä voisi olla melkoinen buusti bisnekseen. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Suunto Spartan Sport* on linjakas ja kaunis multisportkello, joka tuntuu harmillisen keskeneräiseltä.

Otetaan ne huonot uutiset heti kärkeen: Spartan Sport tuntuu ohjelmistonsa osalta pahasti keskeneräiseltä. Hyvät uutiset ovat, että kello paranee päivitys päivitykseltä.

Suunto julkaisi uuden Spartan-malliston syksyllä suuren mielenkiinnon saattelemana. Spartan-perheeseen kuuluu yksinkertaisempi Sport-malli sekä vaativampaan makuun varusteltu Ultra. Etukäteisinnostus vaihtui monella nopeasti pettymykseksi: kello oli edelleen pahasti keskeneräinen. Kuka tietää, onko Suunnolla tullut kiire saada uusi lippulaivamallisto ulos ennen kilpailijoiden uusia lanseerauksia vai onko kelloa tosissaankin pidetty markkinoille valmiina, mutta kuluttajan näkökulmasta tuntuu oudolta, että suhteellisen kalliin kellon (ovh 499 euroa ilman sykevyötä, 549 vyön kanssa) omistajat joutuvat odottelemaan kellonsa viimeistelyä kuukausitolkulla.

Spartan Sport on multisport-kello, jossa on GPS ja kompassi, joka on vedenkestävä 100 metriin saakka ja jolle luvataan jopa 16 tunnin akunkesto urheilutilassa. Ulkonäöltään ja tuntumaltaan kello (itselläni testissä Sakura-värissä, saatavissa myös sininen, valkoinen ja musta) on A-luokkaa. Laite on kaunis kuin karamelli ja rannetuntumaltaan erinomainen: Ambit-sarjan raivostuttava GPS-möntti on kadonnut, ja kello istuu pehmeine rannekkeineen käteen mahtavasti. Mineraalikristallilasisella kellotaululal varustettu Spartan Sport on myös todella kevyt, vain 70 grammaa.

Kosketusnäyttö ja käyttöliittymä

Jos kello onkin ulkomuodoltaan erinomainen, sisukset eivät vakuuta samassa mittakaavassa. Spartan Sportin käyttöliittymä tuntuu pahasti keskeneräiseltä, ja siitä puuttuu edelleen monia Ambiteista tuttuja ja melkoisen tärkeitä ominaisuuksia, kuten urheilutilanäyttöjen muokkaaminen. Suunto on luvannut kelloon runsaasti parannuksia ohjelmistopäivitysten myötä (ja monia ominaisuuksia on jo paranneltukin), lista tulevista ja suunnitelluista päivityksistä löytyy täältä

Värikäs kosketusnäyttö on visuaaliselta ilmeeltään selkeä, mutta kosketusnäytön käyttäminen on välillä haastavaa: skrollatessa rivit juoksevat järkyttävän kovaa, ja täpätessä taas kello ei meinaa reagoida ollenkaan. Logiikka käyttöliittymässä on välillä kummallinen, ja eri tietojen välillä liikkuessaan saattaa päätyä mystiseen "väliruutuun", jossa ei ole mitään infoa ja josta pääsee takaisin vain takaisin pyyhkäisemällä tai tovin odottelemalla. Outoa on myös se, että listat eivät loputtuaan pyörähdä takaisin alkuun, vaan kun on selannut esimerkiksi lajilistan loppuun, täytyy selata takaisin ylös samaa reittiä mitä oli tullut. Käyttöliittymässä on hyviäkin oivalluksia, kuten kahdella sormella täppämällä tapahtuva taustavalon sytyttäminen, mutta kokonaisuutena käyttökokemus on epätasainen. Perustoimintojen käyttäminen kellossa on onneksi sujuvaa. Erityisen kätevää on, että harjoitustilaan siirtyessä viimeisimmät lajit ovat listalla ensimmäisinä. Päivän aktiivisuusdataan, harjoitteluyhteenvetoon ja palautumisaikaan pääsee ketterästi nappia painamalla. 

Kosketusnäyttö ei tuo kelloon juurikaan lisäarvoa (lisäksi ruutu klähmäytyy salamannopeasti sitä kosketellessa). Onneksi kellossa on kolme nappia, joiden avulla sitä voi operoida hanskat kädessä ja kesken treenin. Urheilutilan käynnistäminen ja sammuttaminen sekä kierrokset operoidaan painikkeilla. 

Sporttikello-ominaisuudet

Parasta Spartanissa (ja asia jonka puutteesta olen motkottanut monien muiden valmistajien kellojen yhteydessä) on, että se on todellakin multisport-kello: sisäänrakennettuja lajeja on kahdeksankymmentä, niin kestävyys-, voima- kuin outdoor-maailmasta. Itse testasin lajivalikoimasta muun muassa juoksua, polkujuoksua, sisäsoutua, untia, crossfitiä, vaellusta ja pyöräilyä. Sinänsä lajien perusominaisuudet ovat suht samanlaisia (aika, syke ja erilaiset matkatiedot), mutta on yhtä kaikki erinomaista, että ne saa kirjattua Movescount-palveluun (iOS, Android) sellaisenaan ilman kommervenkkejä tai ylimääräisiä merkitsemiskierroksia. Kello seuraa myös askelia ja päivittäistä aktiivisuutta, mutta jostain syystä nämä tiedot nollataan päivän päättyessä, eli dataa ei pääse käpistelemään jälkikäteen ainakaan vielä. 

Kellon GPS on takkuillut, mutta paikannuksen suorituskyky on onneksi parantunut päivitysten myötä. GPS tuntui alkuun antavan kilometrejä turhankin anteliaasti (esimerkiksi Nuuksio Classicissa kellotin lähes 44 kilometriä maratonmitan sijaan, juostessani vitosta aikaa vastaan Suunto näytti viiden kilometrin tulleen täyteen kun matkaa oli taitettu vasta neljä kilometriä), sitten taas turhankin kitsaasti (hyvin standardimittainen työmatkapyöräilyni muuttui seitsemästä alle kuuteen). Nyt lokikirja näyttää standardimatkojen puolesta jo tasaiselta, ja GPS-signaali löytyy nopeasti. GLONASS-tuki on tulossa joskus tulevaisuudessa.

Suunto Spartanin sykemittaus tapahtuu sykevyöllä. Itse sykkeen mittaamisessa ei ollut ongelmia, mutta en tiedä johtuiko ongelma käyttäjästä vai laitteesta, pitkissä (yli 2 tunnin) suorituksissa alkoi loppupuolella tulla hetkiä, jolloin kello ja lähetin eivät näyttäneet löytävän toisiaan. Jostain syystä tämä näkyi lenkkidatassa erikoisena sahaamisena, esimerkiksi maratonilla sykkeeni vaihteli kellon mukaan viimeisen tunnin aikana välillä 2-251 BPM. Lyhyemmissä treeneissä tätä ongelmaa ole ollut. Lähitulevaisuudessa on luvassa myös sykkeen optisesti ranteesta mittaava malli, jota odotan suurella mielenkinnolla.

Suunnon Movescount-palvelu pesee kilpailijansa käyttäjäystävällisyydellään. Movescountissa on helppo käpistellä omaa dataansa (tuttu laulu: päivitysten myötä on tulossa lisää ominaisuuksia) ja ladata reittejä. Mielenkiintoista on myös tarkastella ihmisten kulkemien reittien muodostamia heatmapeja ja vertailla omia tuloksiaan muiden keskiarvoihin. Suunto on kerännyt vuosia dataa, ja nyt tämä laitetaan vihdoin hyötykäyttöön. 

Akunkesto ja muut nippeliasiat

Kuten aiemmin totesin, Spartan Sport on äärimmäisen mukava kädessä. Kellon mitat (50x50x13,8 mm) tekevät kellosta sopivan kapeampaankin ranteeseen. Kapistus on ylipäänsä hyvin kellomainen ja vähemmän miehekäs kuin moni kilpaileva kello.  

Akun kesto on hienoinen pettymys, ja etenkin GPS:n käyttäminen tuntuu syövän akkua. Normiviikolla (10 x työmatkapyöräily, 3 x crossfit, 2 x juoksu ja mahdollisesti joku random-laji päälle) akku piti ladata kahdesti. Akun kesto on sekin parantunut päivitysten myötä, ja valittavana on nopeampi ja akkua säästävämpi tapa seurata matkaa.

Kellon laturille on pakko antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki: pikkuruinen, magneetilla kellontaustaan kiinnittyvä piuha on kilpailijoiden hököttimiin (kuten Garminin Fenix 3 HR:n loukkaavaan suureen laturinmötikkään) verrattuna pieni ja äärimmäisen kätevä. Piuhan mukana ei tosin tule varsinaista töpikkää, vaan USB-päisen johdon voi tuikata läppäriin tai puhelimen laturitöpseliin kiinni.

Plussat

  • Ulkonäkö ja huomaamattomuus ranteessa
  • 80 lajin valikoima 
  • Värinäyttö

Miinukset

  • Kosketusnäytön operoiminen
  • Keskeneräinen ohjelmisto
  • Heikohko akunkesto

Lopputuomio:

On vaikea arvioida kelloa, joka tuntuu paranevan päivitys päivitykseltä. Harmittaa, että Suunto, joka on aina ollut se tyylikäs ja viimeistelty valmistaja, on päästänyt epävalmiin kellon markkinoille. Jos olisin arvioinut kellon heti sen ilmestyttyä, olisin varmaankin antanut sille viitosen silkasta alkupettymyksestä. Miten olisin arvioinut sen pari kuukautta tästä eteenpäin, kun tiedämme kellon parantuvan? Vaikea sanoa. Tämänhetkisessä tilassaan Suunto Spartan Sport on ulkokuoreltaan tyylikäs mutta sisuksiltaan keskeneräinen kello, jonka parasta antia on sen mittava lajivalikoima. Kouluarvosanaksi annan kellolle tällä hetkellä seiskan.

 

*Kello saatu testiin Suunnolta, kokemukset ja näkemykset omiani.

Aiempia kellotestejä:
Garmin Fenix 3 HR
Suunto Ambit 3 Sport
Garmin Forerunner 235
Polar A300
Garmin Forerunner 225

Share

Ladataan...
Pumpui

Olen jemmaillut tätä postausta luonnoksissa jonkin aikaa, mutta laitetaan nyt julki #tissiviikko-kamppiksen kunniaksi.

Haluaisin puhua tovin tisseistä. Tai oikeastaan niiden verhoamisesta, sillä rintaliivien ostaminen on yksi viheliäisimmistä asioista, joita ihminen joutuu elämässään tekemään.

Mainoksissa ja mediassa alusvaatteisillaan hipsuttelevilla naisilla on aina älyttömän miellyttävää hiekalla, takan edessä tai vuoteessa piehtaroidessaan. Todellisuudessa alkkarit tekevät pakaraan painanteen tai hilautuvat ties minne päivän aikana, tai vähintäänkin ovat niin matalat että persvako vilkkuu jo ilman kumarteluakin. Rintaliivit puristavat ympäryksestä ja löpsöttävät tissivaosta.

"Pitää vain osata ostaa oikeanlaiset ja oikean kokoiset rintaliivit", huokailee siellä joku. Niin niin, mutta entä jos sellaisia ei ole olemassa?

Tissiliivivalmistajien mielikuvissa olemme kaikki suht hoikkia tai vähintäänkin suht povekkaita. Ja mitä enemmän ympärysmittaa rinnan alla, sitä muhkeammin on ympärysmittaa myös rinnan päällä. Paitsi että kun kaikilla ei ole.  Oma rintaliivikokoni on osapuilleen 85 AA, jota ei tavan kaupoista löydy ollenkaan, erikoisliikkeistäkin kovin harvoin.

Meille pienten daisarien naisille tarjotaan pääasiassa kahta vaihtoehtoa. Pienirintainen on oletusarvoisesti kynää hoikempi esiteini, joka haluaa verhota povensa trikooseen ja Snoopy-kuvioon. Ja jos tuo ihmisparka sitten aikuiseksi kasvettuaan on edelleen pienirintainen, hänelle tarjotaan helvetinmoista toppausta. Sillä kuka nyt haluaisi olla, luoja paratkoon, ihan lauta? Onko seksikkyys suoraan verrannollinen kuppikokoon? (Kiitos vaan sille alusvaatekaupan tädille joka ehdotti Wonderbrahan siirtymistä.)

Jos muuten elänkin elämääni tyytyväisenä omaan kehooni enkä pahemmin maindaa erilaisista sileys-, karvattomuus- ja kohotus/kurtsaus/kiristysihanteista, liiviostoksilla käyminen ahdistaa minua kohtuuttoman kovasti. Miksi siitä on tehty niin helvetin vaivalloista ja ikävää? Olen marhaillut alusvaateliikkeissä epätoivon partaalla ja sovitellut tuskanhiki otsalla elämäni aikana varmaankin miljoonat eri liivit. Tyytynyt joihinkin edes säällisesti päälle sopiviin malleihin, koska parempaakaan ei ole tarjolla, ja nostellut sitten olkaimia tai yrittänyt vältellä kumartelua avonaisella paidalla, kun liivit tarjoavat turhankin avaria näkymiä. Jos joskus olen löytänyt liivit joihin daisarini ovat juuri oikean kokoiset, on kupit sijoitettu absurdin keskelle liivejä tai sitten kainaloihin. Kääntynyt kassalta takaisin koska en halua niitä Snoopyja.

Tiedän monia naisia, jotka ovat siirtyneet suosiolla yksinomaan treenirintsikoiden käyttäjiksi tuskastuttuaan normaalin rintaliivien hankkimisen mahdottomuuteen. Itsekin käytän usein treenirintsikoita tai bikinien yläosaa, koska ne tuntuvat paljon fiksummilta ja vähemmän epämukavilta päällä. Välillä vain olisi kiva pitää jotain nättiäkin paidan alla.

Mistä te muut leveäselkäiset mutta pienirintaiset hankitte rintsikkanne? Kaikki vinkit otetaan kiitollisna vastaan. (Kuvassa yllä olevat liivit löysin ilokseni löysin Lindexistä, eivät nekään täydelliset ole mutta pienet ja vain kevyesti topatut silti.)

Katso myös: Farkkuja meille reiteville

Share

Pages