Ladataan...
Pumpui

 

Huomenta! Minulla on pari ylimääristä pilettiä ensi viikonloppuna järjestettävään GoExpoon,  joten pistetään pystyyn pikainen arvonta.

Kiinnostaisiko pääsylippu messuille? Ilmoita itsestäsi kommenttiosiossa tiistaihin 1.3. klo 9 mennessä, osallistujien kesken arvotaan kaksi lippua! Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi, laitan heti voittajille mailia ja kyselen postiosoitetta niin saadaan piletit varmasti perille ennen perjantaita.

GoExpon ohjelmassa on tuttuun tapaan ties mitä fitness-pimuista ja street workoutista laamoihin ja fillareihin. Moikataan jos törmätään!

Share

Ladataan...
Pumpui

Yhteistyössä Lahti 2017

Palataan vielä hetkeksi Lahteen ja Salpausselän viime viikonlopun kisoihin kuvatunnelmien myötä. 

Olin suhteettoman innostunut hiihtokisoihin menemisestä. Edelliskerrasta hiihtoladun varressa saattoi hyvinkin olla vierähtänyt melkein neljännesvuosisata, joten oli korkea aika mennä yytsimään toimintaa muualtakin kuin kotoa televisiosta. Yleisen innostuksen takana mielessäni kuitenkin siinsi yksi tavoite ylitse muiden: nähdä valtavasti ihailemani Therese Johaug tositoimissa. 

Hiihdon maailmancupin osakilpailun lisäksi Salppurin kisat toimivat testivetona ensi talven MM-kisoille. Pääsimmekin bloggajaporukassamme kiertämään hieman kulisseissa ja tutustumassa kisojen palveluihin ja ruokatarjontaan. Kun minä olen viimeksi käynyt hiihtokisojen yleisössä, tarjolla on ollut vain hiihtoa ja höyrymakkaraa. Tätä nykyä Salpausselällä viihdytetään yleisöä entisaikoja laajemmalla tarjonnalla ravintoa ja oheisohjelmaa. Ruokaa ja juomaa sai jos jonkinmoista, niin sisällä kuin ulkona, kisakeskuksessa soitti bändejä, ulkolavalla sirkusteltiin ja tanssittiin tangoa. 

Selfiepuuhissa Suurmäen huipulla Sofia, Maija ja Riikka kumppaneineen. 

Ensi alkuun vierailimme suurmäen huipulla, josta avautuvat maisemat muuttivat paljolti käsitystäni Lahden kaupungin kauneuden luonteesta. Myös kunnioitus mäkihyppääjiä kohtaan kasvoi, sillä melkoista kanttia vaaditaan, että uskaltaa mennä suksilla täältä alas. (Olenhan minäkin mäkihyppääjä, mutta ihan näin isoon mäkeen en lähtisi suin surmin).

Hiihtostadionilla oli täysi tohina käynnissä, torvet ja kellot raikuivat ylös saakka. Selostus kertoi, että Therese Johaugin sprinttialkuerä oli juuri lähtenyt. Hyppytornista näkyi hyvin hiihtostadionille ja melkein koko vapaan tyylin sprintin reitin. Siellä Johaug meni, mustana kiitävänä täplänä muiden naisten kanssa. Lähemmäs oli päästävä. 

Seuraava etappimme oli Nordic Ski Trail -teemaan puettu VIP-ravintola, jossa tarjoiltiin nyhtöpossuhampurilaisia ja blinejä. Kauaa emme kerenneet fiilistellä sisätiloissa, sillä pakotin Sofian ja Maijan vetämään hampurilaiset kitusiin pikavauhtia. Hiihtoahan tänne oltiin katsomaan tultu, eikä katuruokaa syömään! Johaugin välierälähdön naiset kiitivät ohitse siltaa pitkin ja kohta takaisin. Lähempänä oltiin, mutta ei vielä tarpeeksi lähellä. Stadionille siis.  

Hiihtokatsomossa on totisesti tunnelmaa. Televisio ei tee oikeutta hiihtäjien vauhdille, ja oli mieletöntä katsella, millaista kyytiä parhaat menivät samoissa mäissä, joita itse olin yrittänyt ähertää ylös vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. 

Mutta sitten koitti takaisku: Johaug jäi välierässä seitsemänneksi ja karsiutui kuuden naisen finaalista. Häntä ei enää nähtäisi laduilla lauantaina. (Seuraavan päivän 7,5 kilometrin skiathlonin Johaug voitti suvereenisti, mutta minä en enää ollut Lahdessa.)  Ei kuitenkaan auttanut surra vaan nauttia loppukisasta. Mielettömiä naisia ja miehiä oli edelleen jäljellä, ja kisapäivää muutenkin.

Iltaa kohden tunnelma tuntui kohoavan joka puolella. Pimeässä hiihtostadion ja valaistut hyppytornit pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Harmillista vain, että lauantain klassinen iltamäki jouduttiin peruuttamaan arvaamattomien tuuliolosuhteiden vuoksi.

Odotan innolla ensi vuoden MM-kisoja. Paitsi että kisat ovat varmasti kovat (Norjan hiihdon ylipapitar Marit Björgen palaa laduille ensi kaudeksi, ja uskon Suomen naisten antavan entistä paremman vastuksen kilpailijoilleen), on tunnelma katsomossa taatusti erinomainen (paikalle odotetaan pariakymmentätuhatta norjalaista, jotka pykäävät oman kisakylänsä) ja puitteet kunnossa. 

Niin, ja onhan minulla henkilökohtaisiakin tavoitteita ensi kaudelle: Therese Johaug on vielä näkemättä läheltä. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat järjestetään Lahdessa 22.2.-5.3.2017. Liput ovat myynnissä, lisäinfoa löytyy täältä

Aikaisemmat Lahti 2017 -postaukseni:
Ei mikäään normipäivä
Vain mäkimies voi tietää sen
Mustin hiihtokoulussa

Share

Ladataan...
Pumpui

 

Taannoin toivottiin, että kirjoittaisin lisää ennätyksistä ja onnistumisista. Silloin ei ollut tarjottavaa sukseerintamalla, mutta nyt onnistumisia taas tulee!

Alkuvuoden treenit ovat jostain syystä kulkeneet järjettömän hyvin. Olen päässyt kirjoittamaan nimeni uusien ennätysten listaan jo muutaman kerran. Tähän mennessä enkat ovat paukkuneet työnnössä sekä double undereissa, joita tikkasin pari päivää sitten sata putkeen. (Varmasti olisi mennyt enemmänkin, mutta oli pakko lopettaa tasalukuun kun kyseessä oli metcon ja oli vielä 3 x 20 raakatempausta ja 2 x 100 tuplaa tehtävänä niin en viitsinyt ruveta ahnehtimaan.)

Muutenkin treeni kulkee mainiosti. Varsinaisten ennätysten lisäksi maastavedossa olen tehnyt kevyeltä tuntuneita sarjoja 110 kilolla, eli uskon että vanhat ykkösenkatkin paukkuvat pian. Benchmark-treeni Karenissa (150 wall ballia aikaa vastaan) paransin aikaani useammalla minuutilla edelliskertaan verrattuna. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kroppakin tuntuu olevan mukana menossa, itsepintainen hanurijumi alkaa kadota. Kaveri kommentoi eilen nähdessämme, että olen tainnut bulkata yläkroppaa viime aikoina. 

Ensimmäinen kysymys on tietenkin tämä: Mitä olen tehnyt toisin kuin viime vuonna, jolloin treenaaminen oli usein itkua ja hammasten kiristelyä? Isompia elämänmuutoksia ei ole tapahtunut, mutta kenties syy löytyykin pienemmistä asioista, ylitöiden välttelystä, aikaisemmasta nukkumaanmenosta, iisimmästä treenitahdista, kotona köllimisestä. 

Toinen, ja se onnistumisia väistämättä seuraava kysymys on tämä: Milloin tämä hyvä boogie loppuu? Olen sitä ihmistyyppiä, joka heti hyvällä hetkellä muistaa ajatella että kohta maailma lyö taas vähintäänkin avokämmenellä naamaan, turha tässä on ruveta leijumaan. Taantumaa tulee jossain välissä varmasti, mutta yleiselle nousujohteisuudelle ei pitäisi olla estettä. Pitäisi vain keskittyä nauttimaan tästä sujumisesta kun kerrankin sujuu. 

Aikaisempaa pohdintaa kehittymisestä: Mistä kehityksen tunnistaa?

(Aloituskuvassa pullistelen Tupla+:n treenipäivässä, kiitos Nata erinomaisesta fotosta!)

Share

Pages