Ladataan...
Pumpui

 

Oletko joskus vahingossa hirttänyt itsesi kuulokepiuhasta fillarin stongaan tai kironnut korvia alati nykivät kuulokkeet alimpaan helvettiin juoksulenkin aikana? Jos olet (ja tiedän että en ole ainoa), tulevat langattomat sporttikuulokkeet oikeaan tarpeeseen.

Sain testiin Bluetoothilla puhelimen kanssa liitettävät Jaybird Freedomit* (ovh 199 euroa), joiden äänenlaatua saa säädeltyä itse applikaation kautta. Korvissa hyvin pysyvät hienkestävät kuulokkeet vakuuttivat urheillessa, mutta arkikäytössä niiden operointi ei aina ollut kätevintä.

Kokoaminen:

Jaybirdit asennetaan Ikea-hengessä itse: paketissa on kahdenlaisia korvanappeja sekä erikokoisia korvalehteen tulevia sovittimia, joista voi koota itselleen mieluisen yhdistelmän.

Alun askartelu turhauttaa, mutta kärsivällisyys ehdottomasti kannattaa, sillä istuvuus on lopulta juuri itselle sopiva. Omaan korvaani ja käyttööni korvan alta kulkeva johto tuntui miellyttävämmältä (ja pyöräilykypärän kanssa järkevämmältä). Kuulokkeiden laittaminen tuntui pari ensimmäistä kertaa hieman kömpelöltä, mutta kun oikea kohta löytyy, kuuloke suorastaan luiskahtaa omalle paikalleen. (Toisaalta kuulokkeen ollessa väärässä asennossa tuntuma on melko epämiellyttävä.)

Valitsin itse kahdesta korvatulppavaihtoehdosta vähemmän ympäristön muita ääniä pois blokkaavat silikonitulpat. Korvaosien pysyminen paikallaan kannattaa varmistaa aika ajoin, sillä osat saattavat lähteä liikkeelle. Muutaman kerran vetäisin kuulokkeen vauhdilla korvasta pois, ja tulppaosa jäi korvaan. Lopulta sitten kadotin yhden tulpan vedettyäni kuulokkeen korvasta turhan nopeasti.


Sporttiominaisuudet:

Kuulokkeet on suunniteltu etenkin urheillessa käytettäväksi. Niiden luvataan olevan hienkestävät, mutta uimaan ne päässä ei voi mennä. Testasin Jaybirdejä ennen kaikkea juostessa ja pyöräillessä, enkä keksi kuulokkeista tässä käytössä mitään moitittavaa. Juostessa kuulokkeet pysyivät erinomaisesti paikallaan sekä talvikamppeet päällä että tropiikissa hikisenä puolialasti juostessa.

Eniten käytin kuulokkeita fillaroidessa. On äärimmäisen vapauttavaa heittää puhelin reppuun ja olla pelkäämättä, että nappikuulokkeiden piuha takertuu valoon tai kippurasarviin kiinni (näin on tapahtunut lukemattomia kertoja). Alkuun arastelin pään reilumpaa kääntämistä kuulokkeet korvilla, mutta kun opin luottamaan siihen, etteivät kuulokkeet tipahda pois kyydistä, unohdin niiden olemassaolon kokonaan.

Crossfit-treeneissä en kuulokkeita käyttänyt (koska meillä ei kukaan käytä kuulokkeita ylipäänsä), mutta koetilanteessa kuulokkeet pysyivät todella hyvin mukana myös burpeita ja hyppyjä tehdessä. Jos mielii käyttää kuulokkeita samalla kun niskassa on tanko, kannattaa ehdottomasti valita korvan yltä kulkeva vaihtoehto ja keriä piuha niin tiiviiksi kuin mahdollista, jotta se ei jää niskan ja tangon väliin, tai siirtää johto etupuolelle.

Arkikäytössä kuulokkeet eivät ole ne kaikkein kätevimmät. Kaupungilla liikkuessa kuulokkeita tulee usein otettua pois ja laitettua takaisin, ja tässä mielessä Jaybridit eivät ole yhtä näppärät kuin perinteiset nappikuulokkeet, jotka saa huoletta repäistyä korvasta kassalla ja bussiin astuessa. Arkikäytössä piuhaa kannattaa pitää etupuolella, jotta välttää kaulaliinan ja avonaisten hiusten takertumisen piuhaan.

Äänenlaatu:

Urheillessa musiikkia kuunnellessa olen vuosia alistunut siihen, että musiikin kuuntelu on vähän epämukavaa ja äänenlaatu on mallia peruna. Jaybirdit ovat langattomien kuulokkeiden kalliimmasta päästä, mutta tämä kuuluu halpiksiin verrattuna äänenlaadussa ja mahdollisuudessa säätää tasoja itse.

Etenkin fillaroidessa halpiskuulokkeilla on mahdotonta kuunnella mitään, missä on puhetta. Jaybirdeillä sain kuunneltua myös podcasteja pyöräillessäni liikenteen seassa, mikä on ollut haaveeni jo pitkään.

Perusääni Jaybirdeissä on melko litteä ja vähäeleinen. Se sopii erinomaisesti juurikin podcastien kuunteluun mutta ei aina riitä musiikin vivahteiden esiin saamiseen. Apuun astuu MySound-applikaatio (saatavilla Appstoresta ja Google Playsta), jonka avulla äänentasoja voi muokata juuri mieleisekseen. Applikaatio tarjoaa valmiita vaihtoehtoja ja erinäisten urheilutähtien nimikkoasetuksia sekä mahdollisuuden säätää tasot juuri mieleisekseen.

Oma musiikinkuunteluni on jokseenkin skitsofrenista, ja liikkuessa suosimani tyylikavalkadi vaihtelee mättöhevin ja hardcoren kautta bluegrassiin. Toisin sanoen palikkakuulokkeilla mikään musiikki ei ole kuulostanut järin hyvältä. MySoundin kautta asetuksia sai vaihdettua näppärästi eri tyylilajeille sopivaksi ja päivän fiilikseen istuvaksi. Tosihifistelijä toki tallentaa itse määrittelemiään asetuksia erilaisille suosikeilleen, mutta valmiilla asetuksillakin pääsee pitkälle.

Käytettävyys, akun kesto ja nippeliasiat:

Jaybirdien käyttö on alun askartelun jälkeen helppoa. Bluetooth-yhteys syntyy nopeasti ja pysyy yllä käyttökertojen välissä. Ainoastaan akun lataamisen jälkeen parituksen saattaa joutua tekemään uudelleen, tällöinkin riittää puhelimen Bluetoothin laittaminen pois ja takaisin päälle.

Laitteen käynnistäessä ääni kertoo, onko paritus päällä ja paljonko akkua on jäljellä. Tämä ominaisuus on erinomainen, mutta automaattinen äänenvoimakkuus on omaan makuuni aivan liian kova, joten herkkäkorvaisen kannattaa laittaa virrat päälle ennen kuin laittaa kuulokkeet korville. Samoin sulkiessa laite ilmoittaa virran menevän pois päältä turhankin kovaäänisellä ilmoituksella. Pois päältä laittamisessa virtanappia täytyy pitää pohjassa todella pitkään. Jos maltti ei meinaa riittää, menee puhelimen ääniohjaus päälle, mikä on hieman turhauttavaa.

Moitteita täytyy antaa akun kestosta. Laitteen pieni koko merkitsee aina myös pientä akkua. Luvattu neljän tunnin akunkesto oli suht täsmällinen myös pakkasella. Toiset neljä tuntia akkua onneksi saa liittämällä täyteen ladatun pienen latausklipin (ilman USB-johtoa, tietenkin) kuulokkeisiin. Lataaminen on helppoa, joskin kannattaa varmistaa, että latausosa napsahtaa kunnollisesti kiinni.

 

Plussat

  • Muokkaaminen omaan korvaan sopivaksi
  • Äänen säätäminen MySoundin avulla
  • Nopea ja luotettava paritus

Miinukset

  • Vain neljän (tai kahdeksan) tunnin akunkesto
  • Ääniohjauksen tolkuttovan kova volyymi
  • Korkea hinta

 

*Jaybird tarjosi kuulokkeet testiin, kokemukset ja näkemykset omiani
Kuvat Aki R.

Share

Ladataan...
Pumpui

Pitäisikö perustaa blogi, kysyin itseltäni kuusi vuotta sitten. 

Kaipasin kirjoittamista, ja mietin pitkään treeni- ja kirjablogin väliltä. Päädyin valitsemaan treeniblogin, valitsin sen nimeksi Pumpui (etymologiasta täällä) ja aloin kirjoittaa.

Kuudessa vuodessa kirjoittaja on muuttunut ja niin on myös blogi. Olen puolivahingossa löytänyt oman tyylini, jonkinlaisen kuulumisten, pohdinnan ja feministisen öyhötyksen välisen sekamelskan, josta tykkään aika lailla. Ja niin ilmeisesti moni muukin. En olisi ikinä blogia perustaessani uskonut että sitä kävisi lukemassa tuhansia ihmisiä viikossa. Mikään kaupallinen suksee se ei ole ollut, eikä mikään pääsylippu seurapiireihin tai blogiskeneen, mutta hauskaa on ollut senkin puolesta. 

Tässä kuusivuotissynttäreiden kunniaksi kuusi parasta asiaa bloggaamisessa:

1. Uudet tuttavuudet

Ilman bloggaamista en olisi tavannut liutaa upeita ihmisiä, joista muutamaa voin sanoa ihan ystäväksi. 

2. Uudet kokemukset 

Saan harvakseltaan kutsuja tapahtumiin, mutta välillä kutsu käy ihan mahtaviin hommiin. Ilman blogia tuskin olisin kokeillut mäkihyppyä tai punnertanut jäänmurtajan kannella.

3. Kirjoittaminen

Vaikka välillä aika onkin kortilla ja tekstin kangerrellessa olen ollut valmis lopettamaan koko homman, olen nauttinut bloggaamisesta kovasti. Kuvaamaan tai poseeraamaan en ole kyllä oppinut. 

4. Oppiminen

Blogin pitäminen on opettanut paljon niin sosiaalisesta mediasta kuin markkinoinnista. Olen kokeillut niin videoiden tekemistä kuin harrastellut infograafeja.

5. Valppaana oleminen

Blogin takia on tullut katseltua maailmaa usein eri vinkkelistä. Haluan jakaa, herättää ajatuksia ja välillä vain viihdyttää.

6. Yleisö 

Te, rakkaat lukijat, olette se kaikkein paras ja tärkein syy miksi edelleen jatkan. Kaikki ihmeelliset, fiksut ja hauskat lukijat, ja ne muutamat negailijatkin. Valtaosa teistä on näkymättömiä, mutta arvostan teistä jokaikistä aivan valtavasti. Että olette palanneet vuodesta ja postauksesta toiseen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Elämäni ensimmäinen hiihtokisa sitten Hippo-hiihtojen vuodelta 1994 koittaa parin viikon päästä, ja alan hiljalleen huolestua.

Näin lonkalta voisin heittää, että hiihtokilpailuun valmistautumisessa tärkeintä ovat seuraavat asiat:

1) Sukset

2) Hiihtäminen

Osallistun työpaikkani joukkueessa Ruotsin Morassa järjestettävän Vasaloppetin viestisarjaan maaliskuun alussa. Ja olen tietenkin lähestulkoon epäonnistunut molemmissa edellä mainituissa valmistautumisen kohdissa. 

Vasaloppet vedetään perinteisellä hiihtotavalla, johon luistelusukseni eivät sovi. Suksien hankkiminen jäi selvitysasteelle ja muutamaan vastauksettomaan tiedusteluun, mutta sain onneksi kaverilta viime viikolla lainaan oletettavasti 90-luvun puolelta olevat, joskin ihan toimivat perinteisen sukset ja monot. Luistelusauvojen kanssa (ei ole lyhyempiäkään tähän hätään) niillä lykkii oikein hyvin tasatyöntöä. Viime sunnuntaina kävin hieman hiihtelemässä jäällä ja miettimässä, miten sitä pertsaa oikein mentiinkään. 

Tänään ensimmäistä kertaa alkoi hiipiä kauhu puseroon. Pitäisikö sitä sittenkin olla kunnon kamat eikä kaverin varastosta kaivetut? Ja olisiko pitänyt hiihtää vähän enemmän? Vieläkö sitä ehtisi?

Olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että se on vain 24 kilometriä (norjalaiset ja ruotsalaiset joukkuetoverit ystävällisesti olivat laittaneet minut pisimmälle osuudelle), helpostihan se menee, kuntoa riittää ja skiergillä on tullut viime aikoina lykittyä. Eikä sitä ole ennenkään opeteltu asioita ennakkoon (case Sulkavan soudut ja motto "ehtiihän siinä 60 kilometrin aikana opetella soutamaan"). Eivätkä välineet ikinä ole omassa toiminnassani menestystä tai täystuhoa merkinneet. Lisätoiveikkuutta varustepuolella tuo onneksi se, että norjalainen joukkuetoveri lupasi voidella sukseni kisakuntoon (kiitin ystävällisestä avuntarjouksesta kuittailemalla että saanko myös astmalääkettä ja huulirasvaa). 

Jonain kauniina päivänä vielä sanon "ei" kun joku ehdottaa jotakin pöljää. Mutta en vielä, sillä ensin pitää hiihtää Vasaloppetissa ja kesään mennessä opetella suunnistamaan, sillä ilmoittauduin myös Jukolaan. 

Share

Pages