Ladataan...
Pumpui

Eli sananen huonosta treeni-itsetunnosta sekä kärsimyksen ilahduttavista vaikutuksista.

Elin pienessä jännityksessä koko torstain, sillä treeneissä minua odotti benchmark-treeni Christine:

3 kierrosta aikaa vastaan:
500 m soutu
12 maastavetoa (oman kehonpainon verran)
21 boksihyppyä (61/51 cm)

Minulla on usein kehno treeni-itsetunto: ajattelen herkästi olevani heikko, huonossa kunnossa ja poikkeuksellisen lahjaton urheilussa ylipäätään. Vertaan itseäni ja tuloksiani turhankin paljon kilpaurheilijoihin ja muihin treeneihin panostaviin, kun pitäisi verrata itseään ainoastaan sarjassa "päälle kolmekymppiset, kankeat ja urheilutaustattomat uranaiset, jotka ehtivät käydä treeneissä silloin kun ei ole mahdottomasti ylitöitä tai muita menoja". Virallisestihan ei pitäisi tietenkään vertailla itseään keneenkään muuhun kuin itseensä, mutta mitä hauskaa siinä on?

Benchmark-treenien ja testien tekeminen on aina oudon jännittävää, ja syke huiteli korkealla pelkästään jännityksestä ennen jumpan aloitttamista. Kun ajanotto käynnistyi, pääsin kuitenkin ilahduttavaan flow-tilaan ja nakuttelin menemään. Christinen jälkeen oloni oli suorastaan euforinen. En ole viikkoihin tehnyt yhtään metconia, joten osa hyvästä olosta johtui pelkästään siitä. Mutta yhtä suuri ellei suurempi osa hyvästä olosta tuli siitä, että treeni meni hyvin, ja etenkin maastavedot 65 kilolla tuntuivat paperilta. Puhkuin uudelleen löydettyä itsetuntoa ja tyytyväisyyttä itseeni. Ehkä aikani (11:13, mistä olisi voitu höylätä varmaan ainakin puoli minuuttia pois jutustelun ja boksin edessä ämpyilemisen karsimisella) ei ollutkaan ihan surkea! Ehkä minustakin on joskus johonkin!  

Pitäisi varmaan tehdä ikäviä treenejä useamminkin, sitä saattaa yllättää itsensä.


Lue myös:
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kääk-juorut: bloggaja avautui nenän kaivamisesta, diskomusiikista ja siitä, mitä ei koskaan pukisi päälleen! Katso myös kivat koirakuvat! 

3 asiaa, joista pidän:
Reissaaminen, mättöruoan syöminen ja hyvin nukkuminen. Keskimmäistä teen varmaan liikaakin, muita vähän liian vähän.

3 asiaa, joista en pidä:
Yletön stressaaminen, diskomusiikki ja ihmiset jotka käyttävät passiivis-aggressiivista ...?-merkkijonoa sähköposteissaan.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna:
Istuin liikaa koneella duuniprojektin ja gradun parissa. Kävin juoksemassa sateessa. Heräsin keskellä yötä ja menin olohuoneeseen viltin alle pariksi tunniksi lukemaan kirjaa ja pohdiskelemaan elämää.

3 asiaa, jotka osaan:
Kaivaa kielellä nenää, jongleerata (auttavasti edelleen viidellä pallolla) sekä laulaa ulkomuistista hämmästyttävän monta suomenkielistä kappaletta (omat suosikkini: Elsa, kohtalon lapsi sekä Neon 2:n tuotanto).

3 asiaa, joita en osaa:
Viheltää, röyhtäistä ja tehdä muscle-upia.

3 asiaa, jotka haluaisin osata:
Haluaisin vihdoinkin oppia tempaamaan säällisesti. Haluaisin myös olla parempi ja etenkin luovempi kokki. Ensisijaisesti haluaisin kuitenkin oppia olemaan stressaamatta ja ahdistumatta asioista.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä:
Viedä koira ulos ja laittaa lihapullataikina tekeille. Isommassa mittakaavassa minun pitäisi saada tänä vuonna opinnot kasaan kymmenen vuoden vetelehtimisen jälkeen.

 

3 asiaa, joista stressaan:
Työt, elämäni suunta ja se, että stressaaminen on vaarallista terveydelle.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan:
Kotona puuhastelu. Liikkuminen. Leffojen katselu.

3 asiaa, joista puhun useasti:
Ruoka, urheileminen ja paikat joihin haluaisin matkustaa. (Mies käski lisätä että puhun aina töistä.)

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle:
Pyjamahousut, lököhousut ja olohousut.

3 asiaa, joita en pue päälleni:
Mekot, jos ei ole pakko. Korkokengät, jos ei ole pakko. Kauluspaidat, koska en ole koskaan löytänyt sopivaa.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia:
Lava-auto, vielä yksi polkupyörä ja talo vuoristosta.

3 asiaa, joista unelmoin:
Unelmoin vapaammasta elämästä, kajakkiretkestä jolla mennään katsomaan miekkavalaita sekä ulkomailla asumisesta.

3 asiaa, joita pelkään:
Epärealistisella tasolla pelkään avaruutta, dinosauruksia ja pakkoavioliittoa Lemmy Kilmisterin kanssa (elämäni hämmentävimpiä painajaisia). Realistisella tasolla pelkään hammaslääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia, jäisiä fillariväyliä sekä Kiinan alati kasvaa keskiluokkaa. 

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa:
Lisääntynyt vapaa-aika, syöminen ja uudet reissut.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kun työ tunkee päälle, tarvitaan liikettä vastapainoksi.

Lupailin pari viikkoa sitten Tämän vuoden to do -lista -postauksessa, että tänä vuonna työn ja muun elämän tasapaino pistetään entistä parempaan kuntoon. Niinpä juu. Palasin reissusta viikko sitten, ja tuntuu että sen jälkeen olen tehnyt kolmen vuosisadan edestä hommia ja muuten yrittänyt vain päästä takaisin normihommiin kiinni. 

Eilen meinasin skipata treenit ja painua duunipäivän päätteeksi suoraan kotiin mäylimään. Onneksi menin salille. Aluksi tuntui suorastaan mahdottomalta päästä projektiajatuksista irti, mutta niin vain maastavetojen ja keuhkojumpan aikana mieli alkoi askarrella pelkästään käsillä olevien liikkeiden parissa. Viimeistään kotiin fillaroidessa huomasin, että roikkumaan jääneet asiat oli käsitelty tai ainakin siirretty päässä taaemmas loppuillaksi.

Treenaamisella ja fyysiseen puuhasteluun katoamisella on hämmästyttävä voima. Monesti tuntuu että pää tarvitsee jumppaamista vähintään yhtä paljon kuin vanha mätisäkkikin. Välillä on treenejä, joiden aikana tuntuu että fyysinen vaste ei ole optimaalinen vireystilan ja keskittymiskyvyn puutteen takia. Ehkä silloin ollaankin työstämässä päänuppia, sillä kyllähän me kaikki tiedämme, että maastaveto tekee höpöä niin sekä henkisellä että fyysisellä puolella.

 

 

Share

Pages