Ladataan...
Pumpui

Onpa ollut maanantai. Juuri sellainen kompastu noustessasi sängystä, laita ihan väärät vaatteet, astu pikkukengissä vesilätäkköön, unohda laittaa lounassalaatti muovipussiin niin että kaikki neste valuu uuteen käsilaukkuun, kuule ikäviä uutisia, puurra hampaat irvessä, osta mätiä nektariineja välipalaksi, unohda avaimet -maanantai, jonka jälkeen tuntuu, että elämä tarjoilee sitruunoita oikein puutarhatolkulla.

Sitten valaistuin kauppareissulla, kun väsyneenä ja perin pohjin lannistuneena seisoin suklaahyllyn edessä kaupassa: Miksi alistuisin sitruunoille? Miksi tuhlaisin toisen puoliskon kallisarvoisesta päivästäni istumalla sohvalla ja syömällä Fazerin Sinistä ja Pätkiksiä kiukkuuni? Miksen tekisi jotain mitä oikeasti haluan?

Kuva ei liity tapaukseen. Hyvä fiilis siinä kuitenkin on, vaikka poljettiinkin juuri ennen kuvan ottamista 22 km ylämäkeen.

Jätin suklaat hyllyyn ja painuin salille nostelemaan rautaa. Ja arvatkaa mitä? Eipä tarvinnut tuntiin ajatella yhtään mitään muuta kuin sitä, kuinka monta kiloa ja kuinka monta kertaa jaksaa. Ei töitä, ei säätöä, ei ihmisiä joiden toiminta tai toiminnan puute vaikeuttaa monen elämää ihan turhan takia. Pieni voitto, mutta voitto kumminkin!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kaksi työpäivää takana, ja nuppi on ennennäkemättömän jäässä. Kun on kuukauden viettänyt pitkälti ulkotiloissa ja poissa ruudun äärestä, tuntuu koneen edessä nököttäminen entistä kamalammalta ja ennen kaikkea hirmuisen kuluttavalta.

Oli aivan pakko ottaa iltapäivänokoset ennen salia. Kardinaalimunaus! Kun puoli tuntia myöhemmin heräsin kuolalammikosta pää entistä takkuisempana ja kroppa kankeana, piti kaivaa motivaatiopussin pohjalta ne viimeisetkin rippeet, jotta sain hinattua ahterini puntille.

Kauhealtahan se tuntui, mutta vielä kauheammalta tuntui ajatus siitä, että olisin jäänyt kotiin pötköttämään koko illaksi. Maastavedossa meinasi lähteä taju, ja haukkarit oli pakko tehdä yhden numeron käsipainoilla. Vaan tiedättekö mitä? Kun sitten tutisevin jaloin kapusin pois suihkusta ja palkitsin itseni voileivällä, ei harmittanut salille lähteminen enää ollenkaan.

Ehkä se tästä lähtee. Kismittää vaan vietävästi aloittaa voimaharjoittelu taas monta pykälää alempaa. Ainakin saa nostaa treenipainoja useammin, jos hopeareunusta oikein etsitään.

Share

Ladataan...
Pumpui

"Älkää menkö salille, tulkaa meidän palstalle siirtämään ihan helvetin isoja kiviä!" kutsui kaveri. Ja mehän mentiin.

Hyvää treeniä kyllä oli kanniskella, kieritellä ja siirrellä ihan pirun painavia murikoita. Tämä on varmaankin sitä funktionaalista harjoittelua parhaimmillaan. Yllä olevaa, raivostuttavan muotoista kiveä kieriteltiin useammassakin vuorossa. Eipä tarvinnut mennä enää illalla salille tekemään maastavetoja.

Rankan treenin jälkeen on syytä nauttia palauttavaa ruokaa ja juomaa. Makkaraa ja olutta, siis. Kaverin puutarhapalsta on vain lyhyen fillarointimatkan päässä Helsingin keskustasta, mutta saimme hyttysiä myöden aidon mökkitunnelman.

Share

Pages