Ladataan...
Pumpui

 

Jos kysyttäisiin, millainen vuosi 2016 oli, sanoisin että kiireinen. Äkkiseltään tuntuu kuin en olisi tehnyt yhtään mitään muuta kuin töitä. Vaihdoin duunia keväällä, ja uudessa pestissä on ollut melkoinen savotta. Eilen selailin kuvia ja tajusin, että onneksi vuoteen on mahtunut myös paljon hauskaa ja vapaa-aikaakin.

 

 

Parasta treenivuodessa: Crossfit-apukoulu

Kroppani sanoi itsensä irti kevättalvella, kun pakara hajosi. Lisäksi selästä löytyi pieni välilevyn pullistuma. Kikkailin kivuliaana muutaman kuukauden itsekseni, kunnes päätin että nyt riittää ja palkkasin meidän salin koutsin JP:n tekemään minulle omaa ohjelmointia. Välillä tuntui turhauttavalta veivata varovaista kuntoutusjumppaa ja tuskastuttavia apuliikkeitä, mutta alusta aloittaminen on toiminut äärimmäisen hyvin: syksyn myötä painonnosto palasi takasin kuvioihin ja pääsin taas mavettamaan ja kyykkäämään ilman kipuja. Vieläkin ollaan apukoulutasolla, mutta kehitys on jollut ehdottoman nousujohteista. Uusia ennätyksiä en ole päässyt tehtailemaan Cooper-juoksua ja lisäpainoleuanvetoja lukuun ottamatta, mutta enkkojen rikkomisen vuosi on varmasti vielä tulossa.

Kestävyyshommia ja uusia avauksia

Hämmästyttävää kyllä, vuoden suurimmat itsensä voittamiset koin kestävyysurheilun parissa. Syksyllä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Nuuksio Classicissa, jonka jälkiseurauksena olen alkanut haaveilla ultramatkojen juoksemisesta. Kestävyyttä koeteltiin myös mäkijuoksu- ja oluenjuontikisa Beerway to Hellissä että Terässika-triathlonilla

Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni SM-kisoissa - jostain syystä vihaamassani lajissa sisäsoudussa.  Eräänlainen elämys oli myös puolimaratonin soutaminen. Aivan järkyttävän hirveä elämys, mutta rasti seinään kumminkin. 

Vuoden uudet lajikokeilut olivat nekin kestävyyspainotteisia. Kokeilin swimrunia, ja kesällä oli ensimmäinen kunnollinen maantiepyöräilykauteni. Tunsin päässeeni jonkinlaiseen pyöräilijöiden salaseuraan, kun istuin Bembölen kahvituvalla munkkilenkin päätteeksi ja muut trikootyypit kippurasarvineen tervehtivät ohikulkiessaan. Aloitin myös hiihtämisen parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Oudoimman lajikokeilun titteli menee ehdottomasti mäkihypylle 

Reissut

Pitkiä reissuja en viime vuonna ehtinyt duunin vaihtamisen ja muiden kiireiden takia harmikseni tekemään. Maaliskuussa korkkasin Kanaria-neitsyyteni ja vietin viikon juoksemalla ja sekoilemalla Sofian kanssa Fuerteventuralla. Kesällä nappasimme mukaan vielä kolmannenkin Teräsmeduusan ja lähdimme muutamaksi päiväksi iloittelemaan Itävaltaan. Vuoden parhaat ja hauskimmat hetket koettiin näillä läävämuijien reissuilla. Töiden takia reissasin myös, mutta pääsääntöisesti Helsingin ja Tukholman väliä. 

Loppuarvosana

Loppuvuoden väsymys painaa edelleen päälle niin, että on vaikea antaa vuodelle kovin korkeaa arvosanaa. Mutta kun mietin, mitä kaikkea hauskaa ja hienoa tänäkin vuonna on tapahtunut normipuurtamisen lisäksi, voidaan sanoa että ihan kelpo vuosi 2016 oli sekin. Ensi vuoden tavoitteista lisää ensi viikolla!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kohta se on tämäkin vuosi paketissa. Tämä kirjoitus mukaan lukien olen julkaissut 166 postausta, joista suosituimpia ovat jälleen kerran olleet erilaiset nillitystä ja vouhkausta sisältävät kirjoitukset. Tässä vuoden top 5:

1. Laihuuteni ja laihdutukseni historia

Syömishäiriöliitto haastoi minut mukaan Älä laihduta -päivään, jonka kunniaksi kirjoitin omasta suhteestani elopainooni.

2. Parasta juuri nyt: Lifestyleblogitekstikone

Tein kesäloman ratoksi generaattorin, jolla voi luoda autenttisia lifestyleblogitekstejä noppaa heittämällä. Kommenteista löytyy linkkejä kanssabloggaajien tekemiin postauksiin!

3. On vertailuja ja vertailuja

Tässä postauksessa meuhkasin siitä, kuinka typerää on vertailla höyrytetyn parsakaalin ja nakkien kaloripitosuuksia.

4. Blogeissa ärsyttää

Pumpui ei ole koskaan ollut mikään hyvän mielen blogi. Ettekä te sitä ilmeisesti haluakaan, sillä eniten innostusta ja reaktioita herää nillittämisestä. Tällä kertaa kerroin, mitkä asiat blogeissa minua kaihertavat.

5. Vaaralliset motivaatiolauseet

Keuhkoamista, jälleen. Tällä kertaa ruodinnassa edesvastuuttomat motivaatiokuvat.

 

(kuvassa Top 9 -kuvat Pumpui-instagramista)

 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Joulu on pysähtymisen ja ajattelun aikaa. Muun muassa tällaista kävi mielessä:

Pitäisikö lopettaa syöminen?

Mitä sitä söisi seuraavaksi?

Jos syön nyt karkkia, pystynkö sitten syömään heti lisää suolaista?

Onko parempi syödä ensin lakritsi-Dumle ja sitten vasta tavallinen Dumle vai toisinpäin?

Miksi teen tämän itselleni?

Pitäisikö järjestää ylläri sukulaisille ja väittää että olen paksuna enkä vain järkyttävän turvoksissa kaikesta syömisestä?

Onko OK ottaa toinen kipollinen riisipuuroa koska ensimmäisessä ei ollutkaan mantelia?

Aionko todellakin tehdä Murphin (mailin juoksu, 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, mailin juoksu) välipäivinä?

Onkohan tämä outo korventava tunne vatsassani nälkä?

Voiko syödä juustoja sekä alkupalaksi että jälkiruoaksi?

Eikös maailmalla ole ihan normaalia korkata skumppapullo heti aamusta?

Mitä kävisi jos korvaisi juomansa kraanaveden joulukastikkeella (sis. kinkun paistossa irronneet nesteet, kerma, omenasurvos, suola)?

Miksi ihmeessä olen päättänyt lähteä rantalomalle heti loppuvuoden mättösesongin päätteeksi?

Miksi ihmeessä välittäisin piiruakaan siitä että olen lähdössä rantalomalle vaikka turvotukseni on luokkaa "joulun ihme/neitseellinen sikiäminen", sillä syöminen on ehkä parasta maailmassa?

jne. jne.

Toisin sanoen joulu meni laiskotellessa ja syödessä. Kävin minä jumpallakin aattoaamuna, mutta muuten liikuskelu rajoittui ruokapöydän ja sohvan välille. Olipa mahtavaa, voisiko joulu olla vaikka kerran kvartaalissa?

Piti toivottaa teille oheisen koirakuvan myötä hyvät joulut jo aatonaattona, mutta en syömiseltä kerennyt. Jälkikäteistoivotukset siis! 

Share

Pages