Ladataan...
Pumpui

Ei taida vuosi ihan huonosti alkaa, jos se alkaa juoksemalla.

Vietin vuoden vaihtumista poikkeuksellisissa merkeissä: kotona, kalsareissa, kevytkokista juoden. Ja juosten! 

Edellisen kerran olen viettänyt vuoden vaihtumista kotosalla joskus 2000-luvun alussa, kun selkävaiva pakotti jäämään s-mutkalle sänkyyn. Aina on ollut kemut, jos en ole päässyt vuodenvaihteen hömpötyksiä pakoon tropiikkiin. 

Lienee iän mukanaan tuoma asia, että erilaiset juhlapyhät tulevat ns. pyytämättä ja yllätyksenä. Herään vapun, juhannuksen ja uudenvuoden tuloon muutamaa päivää ennen h-hetkeä ja luotan siihen, että jollakin tutulla on juhlat jossakin. Tänä vuonna en oikeastaan edes jaksanut kysellä, olisiko kemuja ja minne olisin tervetullut. Yhtäältä oli vapauttavaa olla kotona darrasuojassa, toisaalta tuntui siltä että entisestäänkin pienet sosiaaliset piirini pienenevät pian olemattomiin, jos en ikinä jaksa vääntäytyä hippaloimaan.

Lopulta juhla-aatosta tuli oikein rattoisa ja tarpeellinen. Lööbasimme koko illan, kunnes Aki sai idean: juostaan vuodesta toiseen! Sinnittelimme hereillä puoleen kahteentoista, kunnes vedimme lenkkikamat ylle ja painelimme ulos. Oli erinomaisen hauskaa hölkötellä rakettien paukkeessa ja pysähtyä seuraamaan juhlijoita. Lisäksi vuoden ensimmäisten hetkien käyttäminen liikuntaan tuntui mukavalta alkusoitolta toivottavasti erinomaiselle vuodelle 2016. (Tosin kuten yllä olevasta kuvasta käy ilmi, ei vuoden viimeinen ja ensimmäinen lenkki ollut kovinkaan pitkä ja nopea, kun jäimme useampaankin paikkaan seuraamaan ilotulituksia!)

En tehnyt sen ihmeempiä uudenvuodenlupauksia, koska en sellaisiin oikein usko. Vuoden vaihtuminen on mukavan symbolinen ajankohta muutosten aloittamiselle, mutta en keksinyt oikein mitään suurisuuntaista, jota olisin halunnut mennä lupailemaan. Ehkä se kertoo jotain siitä, että elämässä ovat asiat melkoisen hyvin. Treenitavoitteita toki olen itselleni suunnitellut, niistä sitten lisää tuonnempana! 

Share

Ladataan...
Pumpui

Mitä sitä tulikaan tehtyä? 

Vuosikatsauksen tekeminen on melkoisen hyödyllistä kaltaiselleni ihmiselle, joka kaikesta puuhaamisesta huolimatta kokee, että ei ole tehnyt tänäkään vuonna yhtikäs mitään, käynyt yhtikäs missään tai saanut yhtikäs mitään aikaan. Kun joutuu listamaan tehtyjä asioita, sitä huomaakin tehneensä jos vaikka mitä.

Vuoden alussa tiivistin tämän pian päättyvän 365-syklin tavoitteet seuraavasti: tee, älä vatvo ja vatuloi. Ja onhan sitä tullut tehtyä, joka rintamalla. Pistettiin hynttyyt yhteen Akin kanssa, tein kuusi ulkomaanmatkaa (Tukholma, Praha, Sri Lanka, Berliini, Kööpenhamina, Budapest), painoin duunia niin päivätöissä kuin freelancena siihen päälle (mm. kaksi suomennettua kirjaa), bloggasin 143 kertaa, treenasin ja höntsäilin. Ja olin kotosallakin, köllöttelin miehen kanssa ja kolusin lähimetsiä koiran perässä. Melkoisen tehokkaasti käytettyä aikaa, sanoisin.

Treenivuosi 2016 oli sekä erinomainen että haastava. Tunteja ja määriä en ole tänä vuonna seurannut ollenkaan, mikä on ollut melkoisen vapauttavaa. Juoksukilometreistäkään ei ole tarkkaa tietoa, sillä olen suhannut eri sporttikellojen välillä testimielessä. Tässä treenielämän top 3 vuodelta 2015:

1. Uusi asenne crossfitiin

Kamppailin vuoden ensimmäisen puoliskon crossfitissä motivaatio-ongelmien kanssa. Duunit, muutot ja reissut estivät ajoittain säännöllisen treenaamisen, mikä tarkoitti tietenkin tulosten paikallaan junnaamista, mikä taasen aiheutti akuuttia turhautumista. Syksyn mittaan hölläsin asennepuolella hieman, minkä seurauksena treenitkin lähtivätkin jälleen toimimaan ja mieliala on ollut parempi. Uusia ennätyksiä en ole tänä vuonna tehnyt ollenkaan (ei sillä että olisin kauheasti kokeillutkaan), mutta ehkä ensi vuonna saadaan jotain iloitsemisen aihetta tulospuolellakin. Tuntuma omaan tekemiseen on kyllä ollut nousujohteinen muuten.

2. Juoksuinnon löytyminen vuosien tauon jälkeen

Olen pitkään juossut enemmänkin velvollisuudentunnosta kuin juoksemisen ilosta, mutta keväästä alkaen juokseminen on ollut suorastaan nautinto. Tästä käynee kiittäminen ahkerasti lenkkeilevää miestä sekä asvalttipäällysteisten teiden välttelyä ja metsäpolkujen suosimista. Osallistuin myös muutamaan juoksukisaan, joista paras oli ehdottomasti Helsinki City Trail -polkupuolimaraton, joka sujui erinomaisen hyvin ja sytytti kipinän pidempien matkojen juoksemiseen. Loppuvuodesta kipitin myös 10 kilometrin Joulujuoksun.

3. Teräsmeduusat

Vuoden hauskimmat ja sekoilurikkaimmat hetket on koettu Teräsmeduusat-joukkueen kanssa. Kaljatuopposen äärellä syntynyt idea on jalostunut vuoden mittaan feministis-karnevalistiseksi spektaakkeliksi ja erinomaiseksi ystävysjoukoksi. Erityisesti fitness-parodiamme Terässika-triathlonilla jäi mieleen kesän hauskimpana urheilupuuhana.

+ bubbling under: uudet kokemukset

Uusia juttujakin on tullut kokeiltua: surffausta, triathlonia, purjehdusta. Lisäksi osallistuin Sulkavan soutujen 60 kilometrin kirkkovenesarjaan

 

Vuoden suosituimmat postaukset:

Kouluruoka, WTF
Minä kun muutkin: bataattihampurilaiset
Kun crossfittaaja on treffeillä, osa 4
Kuukautiset ja treenaaminen
Oopsie eli miksi viljattomuus on virhe
Farkkuja meille reiteville

 

Tänään paketoin treenivuoden salimme perinteikkäällä Murph-iloittelulla: 4 x portaat, 100 leukaa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä ja 4 x portaat kulkivat 13 minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, joten jousunohteisella tiellä ollaan! Loppuvuoden ajattelin makoilla sohvalla ja katsella elokuvia, kemut jääköön virkeämmille. Ihanaa uutta vuotta, kamut!

Share

Ladataan...
Pumpui

Mikä on järkyttävän kovassa kunnossa, mittaamattoman sympaattinen ja vielä tolkuttoman nätti? Norjalainen hiihtäjä tietenkin.

Olen viime aikoina katsellut lähes yksinomaan Ylen kanavia - ja niiltä Norjan yleisradioyhtiö NRK:n ohjelmia. Uusin suosikkini on Maailman parhaat naishiihtäjät, jossa seurataan Norjan maastohiihtomaajoukkueen valmistautumista Falunin MM-kisoihin.

Ohjelmassa (kaksi jaksoa näkyvillä Yle Areenassa, kolmas tulee tänään Femmalta kahdeksalta) seurataan hiihtostaroja kotona, treeneissä ja joukkueen yhteisissä seikkailuissa. En oikein osaa päättää, pidänkö enemmän hiihtäjien siviilielämän kuvaamisesta vai treeniarjen seuraamisesta. Melkoista on naisten treeni, niin suksilla kuin puntilla. Ja ne hiihtäjät! Toinen toistaan ihanampia! Olen ihaillut konkareita Marit Björgeniä ja Therese Johaugia jo pidempään, mutta myös nuoremmat haastajat ovat ihastuttavia. 

Isolla kirkolla ei valitettavasti pääse vielä hiihtämään, mutta latujen aukeamista odotellessa on hyvä katsella maailman parhaiden menoa ja ammentaa inspiraatiota siitä.

Share

Ladataan...
Pumpui

Jouluni voitaisiin tiivistää kolmeen sanaan: ruoka, ruoka ja juoma. En tehnyt melkein viikkoon mitään muuta kuin söin ja viihdyin eri puolilla Etelä- ja Pohjois-Karjalaa. 

Olisi tavallaan kiva olla sellainen vastuullinen treenibloggaaja, joka näyttäisi esimerkkiä, kuinka joulunakaan ei tarvitse sortua mässäilyyn saatika unohtaa treeniregiimiä, sellainen joka muiden vetäessä punkkua ja juustoja kävisi lenkillä ja punnertaisi. Vaan kun en sellainen ole, vaan olin juurikin se, joka pyjama päällä tuhoaa illan aikana pari pulloa viiniä ja melkoisen lajitelman erilaisia meijerituotteita, ja käynnistää pitkien unien jälkeen aamunsa nysväämällä kirjan ja suklaan kanssa sohvannurkassa. Olin optimistisesti pakannut mukaan juoksu- ja treenikamat, josko vaikka kävisin juoksemassa tai visiteeraamassa paikallisella crossfit-salilla, mutta enpä saanut aikaiseksi. 

Rentoilu ja mässäily teki kyllä hyvää, sillä oli ilo palata kotiin oman elämän ja oman ruoka- ja treeniaikataulun pariin. Loma jatkuu vielä viikon, mutta todennäköisesti hieman puuhakkaammissa merkeissä. Uudenvuodenaattona pitäisi mennä tekemään perinteinen Murph-treeni (1,6 km juoksu, 100 leukaa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, 1,6 km juoksua), mistä tulee varmasti rattoisaa tällä muutaman kilon sisäisellä lisäpainolla. Ennen vuodenvaihdetta toivottavasti myös summausta vuoden hulinoista ja ehkäpä jopa puoli vuotta viivästynyt Sri Lankan -matkakertomuksen päätösosa. En kuitenkaan lupaa mitään. Saattaa olla että vain makaan sohvalla Tolkienin ja konvehtirasian kanssa.

Share

Ladataan...
Pumpui

Haluaisin täten ilmoittaa, että olen palkittu crossfittaaja.

En siis saanut palkintoa urheilusuorituksistani, mutta olen nyt palkittu crossfittaaja yhtä kaikki! Lauantaina salimme pikkujouluissa minut palkittiin hupparilla ja tittelillä  "Judge and executioner of the year", kunnianosoituksena ahkerasta no rep -käden heiluttelusta vuoden aikana. Melkoisen siistiä! 

Juhlistin tätä merkkihetkeä, aikuiselämäni toista urheiluaiheista palkintoa (ensimmäinen oli Crossfit Takomon avajaisten kelkantyöntökisan dominointi) juomalla turhan nopeaan tahtiin skumppaa ja tequilaa. Sunnuntaina olikin olo kuin pahankin wodin jälkeen: koko kroppa tutisi, tuli oksennus, mietin että mitä meninkään tekemään. Siksi ollut hieman somehiljaisuutta sitten lauantain.

Ylempi kuva: Sami Kontto
Alempi kuva: Helsinki Showdown

Share

Ladataan...
Pumpui

Käsi ylös, jos joululahjat ovat vielä hankkimatta! Ei hätää, olen ratkaissut ongelmanne ja pukenut sen vieläpä ihastuttavaan infograafikaapuun. Eipä kestä kiittää! (Jos haluatte kiittää, voin vastaanottaa minkä tahansa lahjakoneen ehdottamista asioista.)

Share

Ladataan...
Pumpui

Crossfitin Carl von Linné palveluksessanne! Olen viime päivinä tuumaillut sitä, miten eri treenit voitaisiin luokitella niiden ominaisuuksien mukaan. Tähän mennessä olen päätynyt seuraavanlaisiin luokkiin:

Ajan vääristäjät
Harjoitukset, joiden aikana treenaaja kyseenalaistaa ajan lineaarisen luonteen. Tämä luokka jakaantuu kahteen eri haaraan: aikashyppyihin, jolloin aika loppuu auttamatta kesken, sekä kellonpysäyttäjiin, jolloin aika ei kulu ollenkaan. Jälkimmäistä tavataan etenkin burpeita sisältävien harjoitusten parissa.

Paperilla petolliset
Nämä ovat treenejä, joita etukäteen tarkastellesaan virheellisesti ajattelee "Ihan kiva, eipä tuossa mitään." Totuus on tietenkin aivan toinen.

Elämänhalun anastajat
Suosikki-inhokkini eri treeniluokista: ne poikkeuksellisen ikävät treenit, joiden aikana ehtii kysyä itseltään "Miksi olen täällä?", "Miksi teen tätä vapaaehtoisesti?", "Mikä minua vaivaa?" ja lopulta "Mihin nurkkaan voin mennä tekemään kuolemaa?". Vaikka elämänhalu katoaa (usein hyvin pitkäkestoisen) treenin aikana, selviytyy treenaaja hämmästyksekseen hengissä.

***

Taksonomiani ei ole täydellinen, joten täydennysehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!

Share

Ladataan...
Pumpui

Jos on nettiin uskominen, nainen ei voi tehdä oikein treenatessaan.

Törmäsin tänään Iltalehden sivuilla blogikirjoitukseen naisista kuntosalilla. Skribentti (mies) kauhisteli sitä, kuinka turhaa pelkästään naisille suunnatut kuntosalit ovat. (Taivastelinkin asiaa jo blogin Facebook-sivulla, johon linkkailen enemmänkin outoa ja mielenkiintoista tauhkaa.)

Tällaiset pöhköt kirjoitukset pitäisi jättää omaan arvoonsa. Jäin kuitenkin miettimään kirjoittajan kokemaa mielipahaa siitä, että naisille on omia saleja. Mitä on kirjoittajalta pois, että naiset, jotka tahtovat treenata naisten salilla, sellaisella pääsevät harjoittelemaan? Ei mitään, paitsi tietenkin silmäkarkki ("Välillä salilla näkee lähes pornahtaviin vaatteisiin verhoutuneita nuoria naisia. Sen jälkeen odotetaan, että yksikään mies ei saisi huomioida naista katseellaan.") ja se, että setä ei pääse pätemään auttamalla mamselleja hädässä ("niin sanotuilla tavallisilla kuntosalilla kokeneemmilta miespuolisilta kanssatreenaajilta saa tervetulleita vinkkejä ja opastusta"). Harmittaahan se varmasti.

Olen seurannut mielenkiinnolla muutamallakin eri foorumilla käytäviä keskusteluja naisten kuntosaleista sekä ns. "matalan kynnyksen" saleista. Moni tuntuu vastustavan sellaisia pääosin siksi, ettei itse koe tarvetta sellaiselle (oli sitten kyseessä sukupuoli tai oma tapa treenata). Treenaaminen saattaa tehdä siinä mielessä kapeakatseiseksi, että itselle sopivan metodin olettaa sopivan kaikille muillekin. Itse en ole kokenut tarvetta osallistua vain naisille suunnattuun liikuntaan (painia lukuun ottamatta, mutta kyseessä oli paino- eikä sukupuolisidonnainen asia), mutta ymmärrän hyvin, jos joku muu sitä kaipaa. Tai mitä tahansa järjestelyä, jos se madaltaa kynnystä harrastaa liikuntaa ja jos sille bisnestä löytyy. 

Välillä tosin tuntuu, ettei netin öyhöttäjille kelpaa mikään, eikä nainen voi ikinä tehdä oikein, mitä trenaamiseen tulee. Ei saa käydä naisten salilla. Ei saa olla miesten tiellä häiritsemässä pornahtavine vaatteineen. Ei saa tehdä sitä, tätä tai tuota, tai ainakaan noin vähissä tai paljoissa vaatteissa, meikittömänä tai ilman. Älä ole miestä heikompi, mutta älä nyt hyvä nainen ole miestä parempi! Älä priorisoi treeniä mutta älä missään nimessä liho! 

Ja aina löytyy niitä, joiden mielestä naisten ei ole sopivaa treenata, olivat salit sitten kaikille sukupuolesta riippumatta tai pelkästään naisille. Olen itsekin saanut osani taivastelevasta ja paheksuvasta lukijapalautteesta. Kiitos vain niille, jotka ovat kokeneet asiakseen kertoa että näytän ihan mieheltä tai että lihakseni ovat ällöttävät. 

Öyhöttäjät öyhöttää, muut keskittyy treenaamiseen.

 

(Kuvat: Jussi Helttunen)

Share

Ladataan...
Pumpui

Talvi on penkkiurheilijalle melkoisen hyvää aikaa. Hiihtoa, ampumahiihtoa ja pikaluistelua tulee töllöstä oikeastaan joka viikonloppu. Ja myös lajeja, joita katsoessaan on aivan pakko miettiä miksi. Tässä mielestäni kummallisimmat sekä ajatukset joita niiden seuraaminen herättää.

3) Curling

Kuka on keksinyt, että jään harjaaminen kivimötikän edestä on mielekästä? Kuka päätti että sekin on urheilua? Milloin muutun niin aikuiseksi, etten repeile kuunnellessani suomenkielistä selostusta (kivi lähestyy nänniä)?

2) Kumparelasku

Kuka keksi että jyrkässä mäessä olisi lystikkäämpää laskea, jos se olisi täynnä kumpareita? Ja kenen idea oli laittaa mäkeen myös hyppyreitä? Onko reilua tuomaroida sekä temppujen vaikeutta että pikaista laskua samaan aikaan? Eikö kukaan ajattele urheilijoiden polvia ja nivelsiteitä?

1) Kahden hengen ohjaskelkkailu

Kysymyksiä on tuhansia. Miksi? Kuka? Miten? Kuinka? Milloin? Missä? Kumpi on päällä? Laji on niin kreisi, että melkein tekisi mieli kokeilla. 

 

Kuva: "Mortensen and Griffall" by The U.S. Army - Flickr: Luge doubles. Licensed under CC BY 2.0 via Commons 

Share

Pages