Ladataan...
Pumpui

Vaikka yksi crossfitin peruspilareista onkin "constantly varied", yritän ainakin minä pullikoida sitä vastaan - jos en muualla niin omien rutiinieni kohdalla.

Olen nimittäin melkoisen fakkiutunut "omiin" paikkoihini treeneissä. Laitan aina tavarani samaan kaappiin. Vien vesipulloni aina samaan kohtaan. Jos vain mahdollista, kyykkään tietyssä kohdassa rigiä ja teen tempaukset tietyssä kohdassa lattiaa. Mieluiten käyttäen kumipäällysteisiä 2,5 kiekkoja päällystämättömien sijaan. Ja teen leuanvedot hobiteille mitoitetussa tangossa, siinä lähempänä salin keskustaa olevassa.

Fakkiutuminen on melkoisen järjetöntä. Luulisi, että on se ja sama missä kohdassa rigiä sitä leukansa vetää, kunhan vain ylettyy hyppämällä tai boksia käyttämällä tankoon. Vaan ehei! Tein lauantain vapaissa harjoituksissa Winter War -kisojen ensimmäisen karsintalajin ihan huvin ja urheilun vuoksi. Yksi merkittävimmistä syistä, miksi jumppa sakkasi, oli joutumiseni väärään paikkaan vetämään leukoja. Salilla oli reilusti porukkaa, enkä päässyt hobittitankoon, vaan jouduin rigin päätyyn, jonne pääsemiseksi tarvitsen boksin. Menin yllättävästä muutoksesta häpsingilleni, eikä itse leukojen vetämisestä meinannut tulla mitään, kun piti keskittyä boksin kanssa turaamiseen ja siihen, että maisema leukoja tehdessä ei olekaan se sama tuttu kohta valkotaulua, jossa on ihmisten iänikuisen vanhoja benchmark-tuloksia.

Rutiinit ja skeemat ovat toki psykologisesti hieno juttu aivojen kaistanleveyden säästämiseksi, mutta välillä huvittaa, kuinka pienestä ihmisen rutiini voi nyrjähtää. Tänään jouduin tuskailemaan väärän kaapin ja vieraan hyppynarun kanssa unohdettuani oman luottonaruni kotiin. Sietämätöntä! 

Pitäisi varmaankin pistää elämä risaiseksi ja tehdä välillä treenejä muissa paikoissa. Ehkä jo tällä viikolla villiinnyn ja teen kyykyt selkä soutulaitteisiin päin. Kreisiä! Tai jätänkin vesipullon toiselle puolelle tolppaa. Villiä!

(Pyydän, sanokaa joku muukin että teillä on samanlaisia fakkiutuneita rutiineja, en halua ajatella että olen ainoa hullu jonka asiat menevät sekaisin kun kaikki ei menekään tutulla tavalla.)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Treenikaveri haastoi kehittelemään jouluun sopivan raakakakun, ja minä ryhdyin tuumasta toimeen. Kas tässä:

Jouluinen raakakakku

Pohja:
1 dl mantelijauhoa
2,5 dl paloiteltuja taateleita
3 rkl kookoshiutaleita
ripaus suolaa
kardemummaa omantunnon mukaan
tilkka vettä

Täyte:
0,5 dl kookosöljyä
1 avokado
1/2 banaani
6 rkl raakakaakaojauhetta
tujusti kanelia
2 rkl hunajaa

Päälle:
viikunoita
granaattiomenan siemeniä

Aja pohja tasaiseksi massaksi sauvaskoittimella tai blenderillä. Homma helpottuu, kun pilkot taateleita pienemmäksi etukäteen. Taputtele pieneen piirakkavuokaan tai lautaselle leivinpaperin päälle. Laita kylmään odottamaan. Aja täytteen ainekset tasaiseksi massaksi ja lapioi pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Koristele viikunoilla ja granaattiomenan siemenillä.

***

Melkoisen onnistunut tuotos, vaikka resepti syntyikin yhdistelemällä vanhoja tuttuja reseptejä ja lisäämällä talvisia mausteita. Viikunat ja granaattiomenan siement olivat täydellisiä suklaatahman päällä. Kakun testaajaksi päätynyt, raakaleipomuksiin vihkiytymätön seuralainen suhtautui aluksi epäillen kakkuun, mutta veti lopulta napaansa useamman palan kiitosten kera.

Kakun syöminen oli erinomainen päätös erinomaiselle viikolle. Etenkin treenien kannalta tämä oli mainio viikko, crossfit-treenejä oli viidet, lepopäiviä yksi ja tänään pääsin treenaamaan vapaauintia kaverin yksityisvalmennettavana. Ei pöllömpi viikko, tosiaankaan. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Itselleni joulun vääjäämätön lähestyminen on tullut melkoisena yllätyksenä. Olen paahtanut koko syksyn menemään töiden ja treenien kimpussa, että en ole oikein hahmottanut ajan kulumista. Nyt akuuteimpien työkiireiden alkaessa hellittää olen hiljalleen päässyt orientoitumaan jouluun. Eilen tavallaan korkkasin vasta koko joulukauden, kun intouduin leipomaan yllä näkyvän pipariversion CrossFit Central Helsingistä. Aika hieno tuli, sanoisin! 

Lahjojen hankkiminen on asialistalla seuraavana. Olen suuri käytännöllisten ja haluttujen lahjojen ystävä, ja tässä muutamia hyväksi havaittuja suuntaviivoja erinomaisten lahjojen hankintaan (sisältää kaupallisen linkin).

Aineellista hyvää:

Vähän parempaa. Onko lähimmäisen hankintalistalla jokin treenaamiseen tai hyvinvointiin liittyvä asia? Selvitä millaisia toiveita tavaraan liittyy ja pistä vähän paremmaksi, vaikka kimpassa muiden kanssa. Jos kaveri tarvitsee uuden blenderin, ostakaa vaikka porukalla hitusen tehokkaampi masiina. Jos poikaystävä tarvitsisi uuden repun, hanki todella laadukas ja käytännöllinen reppu, jota tämä ei välttämättä olisi itse ostanut. Pätee erinomaisesti myös treenivaatteisiin ja välineistöön. Kukapa ei haluaisi superhienoja painonnostokenkiä tai törkeän hyvää mobbausarsenaalia?

Terveellisiä herkkuja. Koosta mahtava lahjakori hyvistä ja terveellisistä aineksista. Itse voisin heittää koriin vaikkapa laadukasta kookosöljyä, superfoodeja, raakaherkkuja ja luonnonkosmetiikkaa. Kelpaa krantummallekin! Hyvä paikka hankkia näitä on muuten nu3:n syksyllä Suomessakin avattu nettikauppa.* Itselleni mieluinen kori puulaakin kamppeista syntyisi esimerkiksi Four Sigma Foodsin sienijuomilla, Burt's Beesin kosmetiikalla ja Puhdistamon raakasuklaalla. Koodilla "pumpui" saa muuten 15 pinnaa alennusta kertaostoksesta nu3.fistä!

 

Aineetonta hyvää:

Uusi harrastus. Löytyykö lähipiiristä tyyppi, joka jatkuvasti haaveilee harrastuksen aloittamisesta mutta ei saa tartuttua toimeen? Vatuloijalle sopii erinomaisesti lahjaksi esimerkiksi kuntosalikortti ja tapaaminen PT:n kanssa tai vaikkapa uuden lajin alkeiskurssi. Mikä sanoo "Rakastan sinua ja haluan sinulle kaikkea hyvää" kuin ilmoittaa tämä vaikka crossfitin on-ramp-kurssille kärsimään? Suomen cf-salit löydät täältä.

Fyysistä mielihyvää. Teidänkin ystävistänne ja perheistänne varmasti löytyy kaltaisiani tyyppejä, jotka eivät käy hieronnassa ennen kuin on ihan pakko. Meidänlaisillemme erityisgutaa tekisi sarjakortti hyvälle urheiluhierojalle. Tai jos kokee kumppanin kaipaavan vähän puleerausta, voi tämän passittaa vaikka johonkin lempeämpään hoitoon.

 

Itse en toivo lahjaksi mitään kummoista. Tärkeintä on viettää laatuaikaa perheen kanssa ja porsastella pitopöydässä koko viikko. Siinäpä se. Tosin jos joku haluaa lahjoittaa minulle unessani näkemän törkyisen hienon Ford Raptor -lava-auton, sen voin mieluusti ottaa vastaan. Ja villasukat olisivat ihan kivat. Millaisia asioita teillä on lahjalistalla?

 

*Kaupallinen linkki. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Väsymys on ovela juttu. Välillä sitä ei tajua olevansa uuvuksissa ja toisinaan taas luulee olevansa aivan poikki mutta jaksaa vaikka mitä.

Olin aivan rättiväsynyt tänään töissä ja treeneihin raahustaessani tuntui että tekisi mieli vain pistää maate Bunkkerin rappukäytävän tasanteelle. Pelotti jo etukäteen, mitä raskaasta painonnostotreenistä tulisi.

Vaan harvoin on kulkenut niin hyvin kuin tänään. Raskaat rinnallevedot ja työnnöt kulkivat poikkeuksellisen ponnekkaasti, ja viime aikoina tuskaa ja kyyneliä tuottaneet kippileuat menivät kuin vettä vain.

Lieneekö väsymys aiheuttanut sen, että energiaa riitti kanavoitavaksi vain kehoon eikä pääkopalle jäänyt enää mitään. Yleensä alan märehtiä ja vatuloida tekemistäni liikaa, mikä aiheuttaa paljon ongelmia. Tänään lasettelin menemään huoletta.

Satuin tänään lukemaan Zen Habitsin artikkelin tapojen muodostamisesta ja muutoksen vastustuksesta. Sen ajatus väsymyksestä sopii erinomaisesti tähän päivään:

I don’t feel like it. Well, true. You don’t feel like working hard. Who does? Letting the rule of “I’ll do it when feel like it” dictate your life means you’ll never write that book, never build that business, never create anything great, never have healthy habits. Create a plan that’s doable, and execute it. When the rationalizations like this come up, don’t believe them. Everyone is capable of doing a hard workout even when they’re not in the mood. Everyone can overcome their internal resistance.

I’m tired. Yep, me too. I still did my heavy squat workout today. There is truth to needing rest, and resting when you need it (listen to your body) but this is usually the mind trying to weasel out of something uncomfortable. There’s a difference between being exhausted and needing some rest, and being the little tired we all feel every afternoon. Push through the latter.

Nyt tiedän kyllä tasan tarkkaan olevani väsynyt. Mutta oikealla tavalla ja oikeista syistä. Siksi hyvää yötä, minä menen vetämään zetaa seuraavaksi kahdeksaksi tunniksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Tänään pistettiin uusi rasti seinään, kun kävin vuosien asiasta puhumisen jälkeen oikeasti juoksemassa Malminkartanon jätemäen pahamaineiset portaat.

Olen joskus vilkuillut kuuluisaa täyttömäkeä ohitse suhaillessani, mutta enpä tajunnut, että mäki on oikeasti melkoisen iso. Edes rappusten alapäässä haastetta silmäillessä ei vielä oikein mennyt jakeluun, kuinka ikävä juoksumatka ylös oikein olisi. 

Ikävyys kyllä tuli selväksi poikkeuksellisen nopeasti. Askelmia Helsingin pisimmissä rappusissa väitetään olevan 426 kappaletta, mutta oman arvioini mukaan askelmia oli noin miljoona, vaikka yritinkin loikkia niitä kaksi kerrallaan. Olemme viime aikoina CrossFit Central Helsingin treeneissä tetsanneet salille vieviä Bunkkerin portaita kyllästymiseen asti, mutta ne eivät olleet kyllä mitään näihin verrattuna. Mitä lähemmäksi huippu kävi, sitä vähemmän oma askellukseni muistutti juoksemista. 

Portaat kyllä pistivät paitsi saamarin täyttönyppylän myös oman suorituskyvyn perspektiiviin. Vikkelimmät ovat juosseet portaat reiluun minuuttiin. Jotkut mieleltään järkkyneet vetävät säännöllisesti mäkeä ylös alas kymmeniä kertoja. Minulle riitti muutama kierros, setti sprinttejä ja 50 penkillehyppyä viimeisen kerran laelle päästyäni. Tietää siitäkin juosseensa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Treenaaminen on melkoisen kokonaisvaltaista puuhaa. Niinkin kokonaisvaltaista, että sitä huomaa välillä integroivansa treeniä muuhunkin elämäänsä. Kuten nyt vaikka kodin sisustukseen.

En ole mikään kova koristelu- saatika käsityöihminen, mutta joulupalloja olen neulonut monena syksynä. Tajusinkin kaivaa perinteisten norjalaisneulepallojen lisäksi esiin viime joulun alla tekemäni Eat & lift -joulupallon, jonka tolkuttoman helppo ohje löytyy linkin takaa

Ensi viikkolla työkiireet alkavat luojan kiitos taas helpottaa, ja toivottavasti postauksia alkaa ilmestyä täälläkin säännöllisemmin. Ja ehkä sitä ehtisi joku ilta keittää glögit ja suunnitella vaikka pari muutakin treeniaiheista neulekuviota. Ideoita?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Maailma muuttuu astetta ahtaammaksi, jos käy nostelemassa malmia ahkerasti.

1. T-paidat

Vanhojen suosikkipaitojen olkasaumat kulkeutuvat kohti niskaa.

2. Hihat

Eräs paita repesi forkkujen kohdalta. Olen oman elämäni Kippari-Kalle!

3. Saappaat

Arvatkaa vaan pidänkö enää viime syksynä ostamiani täydellisiä saapikkaita farkkujen kanssa tänä talvena.

4. Alusvaatteet

Tissiliiveissä ympärys ei riitä, ja pakarat eivät enää mahdu alushousuihin. Kohta pitää taas ottaa luottokortti kauniiseen käteen ja uusia koko kalsarilaatikko, kun kaikissa yhtään lahkeellisissa alkkareissa tulee ikävä painauma keskelle hanuria. 

5. Astiakaappi

Onhan se tietty kätevää, että voi kattaa kaikille ruokavieraille pöytään myös palkkarisheikkerit Arabian astiaston kupeeseen.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Yhteistyöpostaus

Tämä ei varmaan tule monellekaan yllätyksenä, mutta en ole mikään kova tyttö tälläytymään.

Etenkin tukkaani olen aina suhtaunut joviaalisti. Hiukseni ovat olleet piikkisuorat, mustat ja takapuolen päälle ulottuvat, platinanvaaleat muutaman sentin mittaiset ja kaikkea siltä väliltä. Viimeiset vuodet olen vaalinut suhteellisen siistiä ja ennen kaikkea helppohoitoista tukkaa, joka ei vaadi muuta kuin pesemistä ja harjaamista. 

Kävin taannoin Harri Åkerbergin käsittelyssä a.k.a Luova -kampaamossa. Joskus kampaajien kanssa joutuu selittelemään, miksei oikein perusta föönaamisesta, käkertämisestä ja tuhertamisesta, mutta Harri ymmärsi saman tien mitä ajoin takaa, eikä lähtenyt tekemään kuontalolleni mitään, mikä vaatisi ihmeempiä toimenpiteitä. Värjäämisen, leikkaamisen ja treeniaiheisen keskustelun lomassa pääsin tenttaamaan Harria siitä, miten meidän wash and go -ihmisten pitäisi pitää päästään huolta. 

Millaisia asioita paljon treenaavan kannattaa ottaa huomioon?

Paljon treenaavan tulee muistaa pitää huolta hiusten ja päänahan kunnosta. Terve päänahka on erittäin oleellinen asia terveiden hiusten kannalta. Varsinkin talvisin päänahka kuivuu, joten on hyvä valita itselleen sopivat hiustenhoitotuotteet.  

Voiko hiukset pestä joka päivä? Millaisia tuotteita silloin kannattaa käyttää?

Kuten edelliseenkin vastasin, niin hiustenhoidossa on tärkeää terve päänahka. Joku kouluttaja joskus vertasi hiustenhoitoa kasvimaan hoitoon. Jos kasvimaa on kuiva, kasvavat vihannekset kuivahkoina ja heikkoina. Sama tapahtuu hiuksille eli päänahan ollessa kuiva tai muuten huonovointinen kasvaa hius heikompana ja kuivempana. 

Sopivia tuotteita on vaikea sanoa, koska jokaisella treenaajalla on erilaiset lähtökohdat: jollakin on värjäämätön, toisella värjytty, joku kasvattaa hiuksia ja joku viihtyy aivan lyhyessä. Hiuksia voi ja joissakin tapauksissa pitää pestä joka päivä. Tuotteita joilla voi pestä päivittäin ovat muun muassa Nioxin-sarjan tuotteet.  Nioxinilta löytyy hiusta vahvistavia tuotteita ja niiden käyttö perustuu päivittäiseen käyttöön. Nioxin sopii varsinkin, jos hius on hentoa ja helposti katkeavaa tai on huomannut hiusten ohentuneen.

Mikä on vähintä, mitä hiuksille pitää tehdä?

Jokainenhan määrittelee itse, miltä tahtoo hiustensa näyttävän. Terveiden hiusten kannalta näkisin, että treenaajan (polkkatukkaiset ja pidemmät) kassista on hyvä löytyä vähintään shampoo, hoitoaine ja jonkin hiusta suojaava/hoitava jätettävä tuote. Tälläisiä ovat muun muassa hiusöljyt ja jätettävät hoitoaineet. Jokaiselle löytyy omiin tarpeisiin sopiva. 

Mitä minun kuontalolleni tehtiin? 

Väri oli haalistunut ja halusin lähteä hyödyntämään edellisiä raitoja. Valitsin väriksi Sebastianin Cellophanes-värin. Sen ominaisuuksiin kuuluu kiilto, hoitavuus ja luonnolliset sävyt. Siitä ei jää tyvikasvua, mikä mielestäni on myös joillekin tärkeää. Näin käyntivälillä ei ole merkitystä, koska hiukset eivät missään vaiheessa näytä pahalta. 

 

Harrin siis löytää a.k.a Luovasta Helsingin Fredrikinkadulta. Suosittelen lämpimästi, sillä mahtavan kuontalon (miehetkin huomasivat kampaajakeikkani, jopa valmentaja!) lisäksi sain mukaani aimo annoksen tietoutta kosmetiikkatuotteiden ainesosista. Harri opiskelee töiden ohessa Laureassa estenomiksi ja tietää kunnioitettavan paljon aineiden biokemiasta ja vaikutuksesta, joten turinoinnin ohella saa halutessaan paljon tietoa siitä, mitä tököttejä päähän pistetään ja miksi. 

 

Yhteistyössä Harri Åkerberg/a.k.a. Luova

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Paljastan teille nyt erään crossfitin merkittävimmän lainalaisuuden: heti jos erehtyy sekunniksikaan luulemaan olevansa hyvä, saa kohta katua karvaasti. 

Joka kerta, kun olen kuvitellut hanskaavani edes jotakin treeneissä, olen joutunut nöyrtymään ennemmin tai myöhemmin. Jos joskus olen erehtynyt mieleni perukoilla ajattelemaan, että tempaukset alkavat hiljalleen kulkea, menee seuraava tempaustreeni aivan katastrofaalisen huonosti. Jos yhtenä päivänä on lähtenyt jumpalta voittamattomassa olotilassa, tietää että kohta rytisee ja lujaa.

Eilinen meni treeneissä superhyvin. Painonnosto sujui oikein mainiosti, ja tein ensimmäistä kertaa benchmark-treeni Annien (50-40-30-20-10 toistoa double undereita ja istumaannousuja kutakin), ja vielä stiplaamatta tuplia kertaakaan ja kellottamalla loppuajaksi ihan kelvon 07:31. Kotiin päin matkatessani sitten iloitsin, että on tässä johonkin kehitytty, että alan olla välillä ihan kelpo. Eipä olisi pitänyt. 

Tänään nimittäin koin yhden elämäni kurjimman treenin. Mistään ei tuntunut tulevan lasta eikä paskaa. Valakyykyt menivät jotenkuten, mutta kippausleukojen tekniikkaa harjoitellessa teki jo mieli itkeä. Vanha mätisäkki tuntui painavan kolmesataa kiloa, ja eikä kroppa totellut ollenkaan. Lopun ohjelmanumerona oli wall balleja ja tempauksia. Harvoin tulee lyötyä hanskoja tiskiin kesken jumpan, mutta tänään oli pakko. Ensimmäiset kaksi kierrosta tuntuivat niin pahalta, iljettävältä ja vastenmieliseltä, että ei voinut muutakaan. Niska oli aivan liian jumissa sekä mieli turhan uuvuksissa loppuun saakka pääsemiseen.

Crossfit-kulttuuriin yhdistetään usein periksiantamattomuuden mentaliteetti: ei lopeteta, vaikka oksettaa ja itkettää ja tekisi mieli käpertyä palloksi salin perimmäiseen nurkkaan. Sinällään tuo ajatus on ihan arvostettava ja varsin hyödyllinen jos on tarve päästä mukavuusalueensa rajojen tuolle puolen. 

Välillä kuitenkin on tarpeen tunnistaa ne kohdat, joissa kannattaa ihan suosiolla antaa periksi. Hetken itsekin niska liekehtien ja hädin tuskin henkeä juntturatilan takia saaden mietin, että pitäisikö sitä vain kasvattaa ne vertauskuvalliset pallit ja tehdä treeni loppuun. Sitten tajusin, että fiksu ja aikuinen teko tässä vaiheessa oli painaa wall ballit ja tempaukset villasella, jos mielii huomenna päätään kääntää.

Toisinaan vain pitää luovuttaa suosiolla, vaikka se ei tuntuisi hyvältä. Kieltämättä hetken tuntui treenin keskellä siltä että lopetan koko paskan, mutta ehkä luovuttamisen mittakaava kannattaa pitää yksittäisissä suorituksissa. Tästä päivästä ei jäänyt urheilusuoritusten valossa jälkipolville kerrottavaa, mutta se ei haittaa. Ehkä otan tämän toisenlaisena pallienkasvatuksena: järki päässä treenaamisesta tänään täydet suorituspisteet. 

Share
Ladataan...

Pages