Ladataan...
Pumpui

Onko väärin olla vähän pettynyt vaikka on juuri lyönyt oman urheiluennätyksensä?

Teimme tänään takakyykyn ykkösmaksimeita treeneissä. Tavoitteenani oli kyykätä edellistä ennätystäni (70 kiloa) enemmän. Ja niinhän kävikin. Tavoite saavutettu, mutta silti harmittaa. 72,5 kiloa kun tuntuu kauhean säälittävältä painolta. Että pitäisi sitä pystyä vähän enempäänkin, kerta toiset kyykkäävät 10, 20, 30 kiloa enemmän.

Tänään ei kyllä pystynyt. Kroppa ei ole parhaassa kyykkyiskussa syksyn hyvin epäsäännöllisen treenaamisen takia, ja mieli rupesi askartelemaan ihan muiden asioiden parissa, kun koetin ennätystä 75 kilolla. Kismittää, vaikka tietää ja tiedostaa erinomaisen hyvin, että koskaan ei pitäisi vertailla itseään muihin ja että tulos ihan kelpo tällaiselle kolmekymppiselle kuusikymmentäkiloiselle toimistonäädälle, joka on viime aikoina joutunut uhraamaan kauhistuttavan paljon treenejä duunin takia.

Olen monet kerrat meuhkannut siitä, kuinka tärkeää tavoitteellinen harrastaminen on aikuiselle ihmiselle henkisesti. Kun duuninsa hanskaa ja alallaan kehittyy suht jouhevasti, tekee äärimmäisen hyvää joutua välillä nöyrtymään ja hyväksymään tappionsa. Vaikka olisikin vain hävinnyt yhdistelmälle painovoimaa, huonoa mielenhallintaa ja treenikertoihin nähden liian suurta kunnianhimoa. Ei tässä muu auta kuin yrittää kyykätä säännöllisemmin ja enemmän ja kokeilla kohta uudelleen. Edistystä se on hidaskin edistyminen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Etsivä löytää. Tai sitten ei. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa geokätköilyä, ja nörtti minussa innostui valtavasti.

"Geokätköily on maailmanlaajuinen ulkoiluharrastus, jossa etsitään satelliittipaikannusta hyödyntäen geokätköiksi kutsuttuja rasioita," summaa geocache.fi-sivusto. Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Yksi jemmaa kaupunkiin tai maastoon pienen rasian, muut yrittävät satelliittipaikantimen ja vihjeiden avulla etsiä sen. Kätköjen sijainti ja saavutettavuus vaihtelee aina helposti löydettävistä kiipeilyvarusteita vaativiin piiloihin. 

Meillä oli käytössä iPhonelle ladattu geokätköilyohjelma Geocaching (8,99 € AppStoresta), josta pystyy hakemaan lähistön kätköjä ja niiden lisätietoja. Applikaatiota ei välttämättä tarvitse, vaan kätkön koordinaatit voi syöttää myös muuhun satelliittiapparaattiin. Kännykästä oli kyllä melkoisesti hyötyä, sillä vihjeitä ja lisäinfoa kätköjen löytymiseen tarvittiin kipeästi.

Ensimmäinen vesiperä tuli helpolla rastilla. Lokaatio ja jemman laatu olivat tiedossa, mutta rasiaa ei vain näkynyt tai kuulunut. Trollit ovat löytäneet tiensä myös kätköilyn pariin, eikä ilmeisesti ole tavatonta, että joku kiusallaan käy hakemassa kätkön pois tai siirtää sitä hiukan.Toisen rasian sijainti selvisi, mutta turvallisuushakuisuus voitti seikkailunhalun, sillä kallio oli jyrkkä ja sateesta hirvittävän liukas. Vannoimme kyllä palaavamme paremmalla säällä kirjoittamaan oman puumerkkimme lokikirjaan.

Vaikka suoritustasolla geokätköily meni ihan penkin alle, oli hirmuisen hauskaa ja jännittävää etsiä rasioita kivien ja kantojen alta. Samalla tuli aimo annos liikuntaa, kun ryskäsi pusikoissa ja kiipesi kallioilla. Lähialueretken ja kätköilyn ansiosta aktiivista ulkoilua tuli viitisen tuntia, ja kilometrejäkin kertyi rapiat viisitoista ja siihen puskissa heilumiset päälle. Ja sai syödä evässämpylää ja siemailla kahvia mättäällä istuen, mikäs sen mukavampaa. 

Lisätietoa harrastuksesta ja Suomesta löytyvistä geokätköistä löytyy täältä

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Takana on melkoisen hyvä viikko.

Siinä missä viime viikot ovat menneet treenin ja levon kannalta vähän ohi duunikiireiden ja muiden rientojen takia, olen tällä viikolla ottanut asiakseni päästä takaisin kiinni rutiineihin. Työt normalisoituivat onneksi yhdeksästä viiteen -tahdiksi, mikä mahdollisti myös säännöllisen treenaamisen.

Viikko meni pitkälti crossfitin parissa, mutta sunnuntain olin korvamerkinnyt ulkoilulle. Ja kuinka sitä ulkoiltiinkaan! Teimme pitkän lenkin Arabianrannasta Lammassaareen, sieltä Viikkiin ja Herttoniemeen. Kokeilin myös ensi kertaa geokätköilyä, joka osoittautui hemmetin hauskaksi puuhaksi. Siitä lisää huomenissa, tässä summausta tästä viikosta:

Maanantai: crossfit, 1 tunti: mainio treeni, joka sisälsi muun muassa kuperkeikkoja
Tiistai: crossfit, 1 tunti: etukyykkyjä
Keskiviikko: juoksu, 30 minuuttia + venyttely ja kehonhuolto
Torstai: crossfit, 1 tunti: painonnostotekniikkaa
Perjantai: crossfit, 1 tunti: maastavetoja
Lauantai: crossfit open gym, 1,5 tuntia: kippausleukojen, käsilläseisontapunnerrusten ja boksihyppyjen 
Sunnuntai: retkeilyä ja geokätkeilyä, arviolta 15 kilometriä matkaa ja lopuksi kallioilla kiipeilyä kätköjä etsien

Nyt makaan potslojo sohvalla onnellisen rentoutuneessa tilassa maittavan aterian ja viinilasillisen jälkeen. Toivottavasti ensi viikostakin tulee yhtä mainio.

Kuinka teillä on sujunut, kamut? Oletteko saaneet niskaotteen pimeästä syksystä?

ps. Tyypatkaa huisin hieno uusi banneri ylhäällä! Kiitos mr. T!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Sanumaria haastoi minut paljastamaan kolme asiaa, jotka olen aina halunnut tehdä. Haastajan sanoin nuo "asiat voivat olla pieniä tai suuria, mutta sellaisia joita ei ole vielä tehnyt". Kas tässä pesee:

1. Olen aina halunnut olla kartanon emäntä

Sisälläni asuu vuosi vuodelta kovaäänisemmin itsestään ilmoitteleva landepaukku. Jostain syystä haluaisin asua ihanassa kartanossa Skotlannin nummilla. Pukeutuisin tweediin, ajaisin Land Roverilla ja makoilisin lukemalla klassikkoromaaneja sohvalla koiralauman keskellä. Päivisin hoitaisin puutarhaa, pelaisin tennistä ja kävisin ratsastamassa ja metsällä. En ole vielä oikein selvittänyt tämän haaveen realisoimisen kustannuslogiikkaa. Vapaat komeat aateliset, ilmoitelkaa itsestänne!

2. Olen aina halunnut tulla (mieluiten New Yorkissa asuvaksi) kirjailijaksi 

Kirjailija oli yksi lapsuuteni haaveammateista. Joskus teini-ikäisenä päätin, että esikoisromaanini täytyisi ilmestyä ennen kaksikymmentävuotissyntymäpäivääni. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, että en koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä nuoren vihaisen naisen esikoista. Tosin en tiedä onko ollut yhtään sen viisaampaa jemmata kaikkia tekstejään pöytälaatikkoonkaan. Ehkä joskus, ehkä joskus. Ryhdistäytymistä odotellessa olen kumminkin saattanut kustannustoimittajavuosinani maailmaan muutaman erinomaisen romaanin ja tälläkin hetkellä työn alla on erään ihanan kirjailijan uusin teos.

Kirjailijuuteen kuuluu tietenkin kriitikoiden ja lukijoiden suosion lisäksi kirjailijan elämäntyyli. Voisin hyvinkin kuvitella asuvani Manhattanilla supervaloisassa lukaalissa, jossa päivät kirjoittaisin seuraavaa suurta sukupolviromaania ikkunan ääressä ja iltaisin kävisin säkenöiviä keskusteluja ystävieni kanssa ravintoloissa. Ja ehkä perustaisin naurettavan täydellisen kirjailijaperheen, vähän niin kuin yllä olevan kuvan Siri Hustvedt ja Paul Auster.

3. Olen aina halunnut esiintyä musikaalissa

http://www.youtube.com/watch?v=-6S5caRGpK4

Olen täysin, täysin laulu- ja tanssitaidoton. Silti olen aina haaveillut esiintyväni musikaalissa. Enkä missään kuppaisessa kaupunginteatteriproduktiossa vaan Broadwaylla. Mieluiten numerossa, jossa saa myös stepata. Ja heilutella knallihattua käsissään. Ja esiintyä Neil Patrick Harrisin kanssa.

 

Lisäksi olen aina halunnut: perustaa oman aikakauslehden, voittaa Stanley Cupin ja syödä kilpaa hodareita. Muun muassa.

Kiitos haasteesta! Haastan seuraavaksi FFFifin, Onnenpäivä-A:n sekä Alternatiiviurheilija-Inkan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Syksyn saapuessa olen pitkin hampain joutunut hylkäämään uskolliset superlyhyet treenishortsit ja siirtymään takaisin trikoiden käyttäjäksi. Musta makkarankuori on ollut pitkään mittatikkuni jumppapuvustuksessa, mutta nyt olen alkanut himoita kuviotrikoita. Etenkin kun törmäsin Black Milk -nettikaupan huikeaan leggingsvalikoimaan.

Voiko olla hienompaa kuin nämä järkyttävän törkeät Keski-Maan karttaa kuvaavat trikoot? Jokaisen jumppaavan tolkienistin unelma! Kerrankin saisi olla oma nörtti itsensä, kun kyykkäisi menemään. Rapea kuudenkympin hinta tosin jäi arveluttamaan, joten kysyin mielipidettä myös lähipiiristä. "Noistahan voisi luntata karttaa, kun lukee Tarua sormusten herrasta", virkkoi ensimmäinen. Erinomainen pointti sekin. Toinen mielipiteenlaukoja tosin ei nähnyt trikoita mahdollisuutena vaan uhkana: "Millainen tyttö haluaa, että sillä valuu nivusista sisäreittä pitkin Synkmetsää?" Hyvä pointti tuokin, ehkä tuon ikävän pöpelikön olisi voinut laittaa johonkin muuhun kohtaan pukinetta.

Eipä kaupan nörttivalikoima näihin ja muutamiin muihin svengaaviin Tolkien-aiheisiin trikoisiin loppunut. Harry Potter -teemaisista trikoista himottivat etenkin nämä Puuskupuh-tuvan tunnusvärejä kantavat pöksyt:

Ja tämä suojelius-printti:

Eikä näissä kuolonsyöjäpökissäkään mitään vikaa ole:

Tahdon nämä kaikki! Kuten tänään yhden treenikamun kanssa jutustelin hänen leoparditrikoitaan kehuttuani: törkeän ja hienon raja on äärimmäisen häilyvä.

ps. Itse en ole kauhean kova Tähtien sota -fani, mutta tähänkin teemaan sopivia nörttikalsareita löytyi kaupasta monenlaisia. Ja kaikkia muita vinkeitä kuoseja myös!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

...jastin. Jostain syystä tämä, myöhemmällä iällä melkein-rivoksi tajuamani värssynpätkä ensimmäisellä luokalla saadusta aapisesta kummittelee mielessäni aina, kun ajattelen heijastimia. Joita olen viime aikoina ajatellut hämmästyttävän paljon.

Pimeällä liikuskellessa olen tajunnut, kuinka huonosti me autottomat liikenteessä näymme. Mustaan verhoutuneita jalankulkijoita ja valottomia fillaristeja tuntuu olevan kytiksellä joka nurkan takana. Joitakin vuosia sitten en olisi asiasta jaksanut huolestua, mutta nyt huomaan muuttuneeni varsinaiseksi safety first -tyypiksi, jota ei haittaa, että siisteistäkin takeista killuu heijastimia ja fillari on valaistu kuin joulukuusi.

Pikimusta fillari yön pimeydessä ei ole mikään maailman turvallisin kulkupeli. Etu- ja takavalo ovat melkoisen hyviä turvallisuudenlisääjiä liikenteessä, ja siksi sylettää, että tänä vuonna fillarin etuvalo on ehditty kähveltää jo useamman kerran, jos olen sen unohtanut ottaa mukaani ulkosalle pysäköinnin ajaksi. Kuka hemmetti haluaa pölliä toisen fillarista pienen valon, jolla ei ole ihmeempää valotehoa vaan jonka funktio on tehdä lähestyvästä pyöräilijästä hitusen näkyvämpi kanssakulkijoille?

Vaikka olenkin ajellut syksyn turvallisuusasiat mielessä, olen silti tajunnut rikkovani lakia. Pykälien mukaan kun mankelissa pitäisi olla sekä etu-, taka-, rengas- että poljinheijastimet. Viimeksi mainitut ovat Konasta jossain tuoksinassa tippuneet, enkä ole hoksannut korvata uusilla. Ehkä pitäisi, harmittaa pienen vaivan välttely enemmän siinä vaiheessa kun on auto persiissä.

Tästä viikosta ei ole ihmeempää liikunnallista kerrottavaa. Rutiinia ei ole ihmeemmin lähiviikkoihin mahtunut, mistä kertonee jotain viimeisen neljän viikon liikuntasaldo:

Viikko 1:
Sunnuntai: juoksu, 28 minuuttia, 5,8 km

Viikko 2:
Maanantai: kuntosali, 1 tunti
Keskiviikko: juoksu, 40 minuuttia, 6,3 km
Torstai: crossfit, 1 tunti
Lauantai: juoksu, 28 minuuttia, 5,6 km
(lisäksi viikonloppuna frisbeegolfia ja sienestystä) 

Viikko 3:
Maanantai: kuntosali, 1 tunti
Tiistai: crossfit, 1 tunti
Keskiviikko: crossfit, 1,5 tuntia
Torstai: crossfit, 1 tunti
Perjantai: crossfit, 1 tunti
Lauantai: potkunyrkkeily, 1 tunti
(lisäksi joka päivä pyöräilyä noin tunnin verran)

Viikko 4:
Sunnuntai: juoksu, 1 tunti, 9,5 km

Nyt kalenteri alkaa onneksi näyttää taas vähän järkevämmältä, ja treeniä tulee toivottavasti tasaisesti tästä loppuvuoteen saakka. Ehkä, katsotaan. Iloista sunnuntaita, kaverit! 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Akuuttia mummoutumista on ilmassa. Odotan nimittäin aina innolla torstaita, sillä silloin minulla on saunavuoro.

Kun kesällä etsin uutta kotia, vaatimuksena oli astianpesukone, parveke ja taloyhtiön sauna. Lykästi melkoisesti, kun sain asunnon Kallion kupeesta kaikilla edellä mainituilla spekseillä. Naureskelin kyllä, että keski-ikä taisi tulla etuajassa, kun varasin itselleni torstai-illan viimeisen saunavuoron. Vaan enpä naureskele enää. On hämmästyttävän suuri ilo pakata kamppeensa rakkaaseen Strand-kirjakaupan kassiin ja painella taloyhtiön katolle. Uudessa talossa asumisen kivoja puolia on se, että ovat hoksanneet pistää saunan kellarin sijasta ylimpään kerrokseen. Kelpaa nimittäin tähystellä saunan ikkunasta ja terassilta Teurastamolle ja merelle. 

Tänään oli mukana suosikkituotteita: Madaran kasvosaippua, Santen hoitoaine ja Biozellin terapeuttinen sampoo*. Kuvista tuli vähän hämäriä, sillä pukeutumistiloista oli palanut lamppu.

Saunavuorosta on tullut tärkeä osa viikkorutiinia. Yleensä torstai on kova painonnostopäivä, joten sen jälkeen kelpaa lepuuttaa väsyneitä lihaksiaan lämmössä. Tämä viikko tosin on ollut niin hervottoman kiireinen, että univelkaisena ja yliväsyneenä kellahdin lauteille pötköttämään ilman treenejä alla. Ja mikäs siinä oli köllötellessä, kun sade ropisi ikkunaan ja ajatukset askartelivat ties missä.

Treenibloggaajalla ei ole tällä hetkellä ihmeempää treeniasiaa, sillä liikuntaa ei ole mahtunut tähän viikkoon ollenkaan. Tänään illalla tajusin, että en ole ollut kotona päiväsaikaan tuntia pidempään koko viikkona. Olen tullut yöllä kotiin rättiväsyneenä, rojahtanut sänkyyn, nukkunut liian vähän ja toistanut saman uudelleen. Onneksi nyt pahimpien kiireiden pitäisi olla takana, tosin tunnun sanovan näin itselleni noin joka toinen viikko. 

Onneksi kohta on viikonloppu, joka tarkoittaa lepäämistä ja treenaamista. Lisää vahvoja mummoutumismerkkejä sekin, että iloitsee perjantaita kohden siitä, että saa olla rauhassa kotona ja olla menemättä yhtään mihinkään jos ei halua. 

*Kiitos Biozellille, joka ystävällisesti lahjoitti tämän sampoon ja kasan muita tuotteita allekirjoittaneelle I Love Me -messuilla. Tykästyin tähän tuotteeseen reilu vuosi sitten ja harmittelin kun en ollut löytää sitä mistään. Mainiota tavaraa, ja sopii erityisesti paljon urheilevalle eli paljon kuontaloaan pesevälle tyypille. Prismasta pitäisi ainakin saada, vinkkasivat. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Lapsuudessa oli muutama kauhistuttava asia ylitse muiden: Mustakaapu, dinosaurukset ja kalanmaksaöljy. En muista pakottivatko vanhemmat minua ikinä sitä syömään, mutta jokin perinpohjainen kauhu liittyy siihen, että pitäisi jotain terveellistä litkua pullosta lusikalla suuhunsa kaataa.

Siksi suhtauduinkin hieman aprikoiden I Love Me -messuilta saamaani, Puhdistamon mainioiden kundien tarjoamaan Udo's Choice Ultimate Oil Blend -pulloon. Jaa että tätäkö pitäisi lusikoida naamaan vapaaehtoisesti? 

Ultimate Oil Blend sisältää luomukasviöljyistä saatuja Omega 3, 6 j 9 -rasvahappoja, joiden saanti on paitsi tärkeää määrällisesti myös oikeassa suhteessa. Normaalisti nappailen purkista vain Omega-3:a kapseleina, muiden rasvahappojen saanti on jäänyt ravinnon varaan. Rasvahappojen tärkeydestä, terveellisyydestä ja laadusta on väänetty kättä pitkät tovit, ja kaltaiseni ravitsemusamatööri on välillä hukassa siinä, ketä pitäisi uskoa. Netti on tietoa täynnä, mutta mistä sitä tietäisi ketä uskoa? Itse kannatan malttia ja kohtuutta, joten esimerkiksi Pronutritionist-blogia pitävän Reijo Laatikaisen kirjoituksista löytyy kiihkotonta, tutkimuksia ruotivaa infoa aiheesta.  

Mutta sitten itse tuotteeseen. Suositeltu annostus on kaksi ruokalusikallista päivässä. Ei kun kokeilemaan. Kuten yllä olevan kuvasarjan päätös paljastaa, maku ei ole kaksinen, jos nyt ei pahakaan. Suutuntuma oli - yllätys, yllätys - öljyinen. Tämän jälkeen ruoka meni alas vikkelästi, kun oli leipäläpi jo valmiiksi liukastettu. Vaikka öljy meni alas helposti, en tiedä tulisiko tätä joka päivä lusikoitua ruoan yhteydessä. Puhdistamolta onneksi vinkkasivat, että öljyn voi kaataa myös salaatinkastikkeeksi, jos suoraan pullosta ei tuotetta halua hörppiä. Ennen kuin kiiruhdatte öljykaupoille, kannattaa muistaa, että vaikka kyseessä onkin terveystuote, on se silti puhdasta öljyä eli melkoisen kaloripitoista tavaraa. Kaksi ruokalusikallista sisältää 243 kilokaloria, ja 43,3 % päivän Omega-3-, 19,7 % Omega-6- ja 19,7 % Omega-9-tarpeesta. Tätä tuotetta nautiskellessa kannattaa siis pitää silmällä päivän muuta ravintosisältöä, jotteivät kalorit pauku kohtuuttomasti.

Itse taidan kokeilla öljyä tovin ja kuulostella, millaisia vaikutuksia sillä kehoon ja mieleen on. Palataan asiaan myöhemmin!

//yhteistyöpostaus

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Torstaina oli tarkoitus testata treeneissä rinnallevedon ja työnnön ykkösmaksimia. Vaikka uutta ennätystä ei treeneissä odotetakaan, on ykköspäivissä aina erikoista jännitystä, etenkin kaltaiselleni häslälle, jolle tasainen kehitys ja mielenmaltti ovat välillä tuntemattomia asioita.

Marssin salille hyvissä tunnelmissa. Kroppa tuntui hyvältä ja mielikin oli reipas. Entinen ennätys, 47 kiloa, nousi hämmästyttävän kevyesti. Itsevarmana latasin tankoon uudet ennätyspainot, 50 kiloa.

Ensimmäinen yritys meni hyvin. En saanut painoa suorille käsille, vaan jouduin työntämään painon pään päälle, eli suoritus ei ollut puhdas eikä sitä sen takia hyväksytty. Luottavaisin mielin kokeilin uudestaan. Sitten tapahtui jotain. Äsken kevyesti rinnalle vedetty paino tuntui puolta raskaammalta kuin edellisellä kerralla. Aloin epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Yritin hengitellä, keskittyä ja olla ajattelematta suoritusta liikaa, mutta lopuksi en saanut tankoa nostettua paljoa napaa ylemmäs.

Ensimmäistä kertaa sain kunnolla tuta, kuinka paljon suoritukset riippuvat pääkopassa tapahtuvista asioista. Kroppa olisi saletisti jaksanut tuon vaatimattoman painon käsille heittää, mutta mieli alkoi askarrella liikaakin, minkä seurauksena keskittyminen alkoi herpaantua. Sitten alkoi turhauttaa, mikä teki liikkeestä entistä vaikeamman. 

Kokemuksesta jäi hämmentynyt olo. Yhtäältä oli tavallaan hienoa päästä kokemaan, miltä kunnon jäätyminen tuntuu. Toisaalta taas turhautti, että en keksinyt keinoa päästä spennauksen yli. Kolmanneksi lienee opettavaista ja pitkällä tähtäimellä hyväksi, että kehitys ei koko ajan ole systemaattisen nousujohteista eivätkä ennätykset pauku joka kerta. Ymmärrän taas paremmin niitä urheilijoita, jotka joutuvat pipariksi menneen suorituksen jälkeen huuli väpättäen telkkarissa selittelemään, miksi asia, jonka on toistanut miljoona kertaa, tuntuikin aivan mahdottomalta pään pistettyä vastaan.

Nyt kun vielä keksisi, miten jäätymisestä pääsee yli. Onko teille käynyt samalla tavalla? Millaisia keinoja teillä on päästä tilanteen herraksi ja saada pää kuriin? Ehkä seuraavan kerran pitää ajatella Milko Tokolaa, ehkä se antaa voimaa.

 

Share
Ladataan...

Pages