Ladataan...
Pumpui

Kiinnostaako päästä treenaamaan crossfitin maailmanmestarin kanssa? Haluatko rautaisannoksen tietoa treenaamisesta ja kisaamisesta? Huvittaisiko päästä yytsimään crossfit-legendaa lähietäisyydeltä?

Vuoden 2009 Games-mestari Mikko Salo saapuu lauantaina 21.2. kotisalilleni CrossFit Central Helsinkiin pitämään treeniseminaarin. Päivän aikana Mikko luennoi, vastaa osallistujien kysymyksiin ja vetää muutamat treenit.

Itse en pääse paikalle, mikä harmittaa ihan vietävästi. Muutama paikka on vielä semmaan jäljellä, joten jos ensi lauantai näyttää kalenterissa tyhjältä, suosittelen lämpimästi!

Lisätiedot ja ilmoittautuminen täällä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Oli ilahduttavaa huomata, kuinka moni media huomioi viime viikonloppuna käydyt crossfitin epäviralliset sm-kisat. Winter War -uutisointia oli useammassakin isossa mediassa.

Crossfit on edelleen melko tuntematon laji, ja monelle taitaa tulla yllätyksenä, että siinä kilpaillaan kovalla tasolla. Luinkin mielenkiinnolla, miten jutuissa oli kuvailtu lajin ideaa. Crossfitin perusajatuksen selittäminen kun on aina hieman haastavaa.

Helsingin Sanomat kiteytti kisan kulun melko geneerisesti:

Erilaisia voimaa, kestävyyttä ja taitoa vaativia lajeja suoritettiin perjantai-illan ja lauantain aikana yhteensä yhdeksän. 

Winter Wariksi nimetyt SM-kisat huipentuivat kymmenen parhaan miehen ja kymmenen naisen finaalilajiin, jossa pystypunnerrettiin levytangolla, temmattiin käsipainolla, tehtiin linkkuveitsiä leuanvetotangossa roikkuen ja käveltiin askelkyykkyjä akselitanko pään päällä.

Aamulehti otsikoi juttunsa raflaavasti "Huh, mitä urheilua! Epäinhimillinen teräsmieskisa veti Pirkkahallin täyteen yleisöä." Lajien kuvaaminen tehtäväradaksi ei kenties aivan tee oikeutta rankkuudelle, mutta jatkoselvitys sentään antaa hyvää kuvaa siitä, mitä finaalissa tehtiin.

Viiden eri tehtäväradan rypistys sisälsi crossfitin tyyliin raakoja liikkeitä niin kestävyysurheilun, telinevoimistelun kuin painonnoston puolelta.

Miesten sarjan finaalirata veti peruskuntoilijat hiljaiseksi. Kilpailijoiden oli aloitettava työntämällä 50 kertaa 50 kilogramman levytanko kyykystä pään päälle. Seuraavaksi vuorossa oli tangossariipunta ja 40 jalkaterien nostoa tankoon. Kolmantena suoritettiin 30 yhden käden tempausta 32,5 kilogramman käsipainolla.

Tuskan kruunasi 20 metrin askelkyykkykävely levytanko pään päällä käsien varassa. Painoa oli vaatimattomat 70 kiloa.

Lystikkäimmän kuvauksen kuitenkin tarjosi Yleisradio, joka kuvaili menoa seuraavasti:

Lauantaina ohjelmassa oli muun muassa kuntopyöräilyä, kahvakuulan nostoa, leuanvetoa, hyppynarulla hyppimistä ja käsilläkävelyä.

Niin. Millaisen kuvan mahtaa saada asiaan vihkiytymätön, kun kisaajat suorittavat tehtäväratoja, jotka sisältävät kuntopyöräilyä ja hyppynarulla hyppimistä? Onneksi sentään Yle esittää huomenna lauantaina kisakoosteen, josta assault bikellä vispaamisen ja naruhyppelyn rankkuus käyvät toivottavasti hitusen paremmin esiin.

Kuvassa allekirjoittanut "polkemassa kuntopyörää" eli helvetinkone assault biken kimpussa.

Itse kikkailen tämän viikonlopun Prahassa vähemmän kovakuntoisissa tunnelmissa. Odotettavissa siis oluenjuonti- ja hengailukuulumisia ensialkuun Instagramin puolella ja toivottavasti myöhemmin täällä blogissakin! 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kirja arvonta on nyt suoritettu! Onni suosi seuraavia vastaajia...

Emmu, Tildaliina ja Sonja! Teille on lähtenyt sähköpostia, olette voittaneet Naisten voimaharjoittelu -kirjan!

Kiitos kaikille osallistuneille, oli ilo lukea tavoitteistanne! Yllä pieni sanapilvi tavoitteista, jotka olivat moninaisia ja kovin hienoja. Moni tähtää liikkuvuuden ja voiman parantamiseen, ja leuanvetojen lisäämiseen pyrki moni, jotkut hamusivat sitä ensimmäistä, yksi hurja tähtäsi kahteentoista! Tavoitteiden joukossa oli myös tempauksia, muscle-upeja, painonpudotusta ja poliisikouluun pääseminen. Tsemppiä kaikille tavoitteiden saavuttamiseen!

Jos onni ei suosinut, Naisten voimaharjoittelu -kirja löytyy kirjakaupoista kautta maan!

//Yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Nemo

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Huh. Crossfitin epävirallisista sm-kisoista Winter Warista palautuminen ottaa aikansa. Enkä edes ollut urheilemassa!

Alla toivepostaus-raportti eli nälkävuosi-mittainen selonteko kisaviikonlopun kulusta ja siitä, mitä kulisseissa tapahtuu, olkaa hyvät.


Mitä ennen kisoja tapahtuu?

Tuomarit saavat tietää kisalajit muutamaa päivää ennen tapahtumaa. Näin on aikaa tutustua lajeihin, sääntöihin ja liikestandardeihin, koska omaksuttavaa on melkoisesti.

Ennen ja pitkin kisoja pidetään tuomaripalavereja, joissa käydään läpi yleisiä asioita, tulevia ja menneitä lajeja sekä muuta tarpeellista. Toimintaa johtaa aina ylituomari, joka tarvittaessa ratkoo kiistatilanteita ja pitää yllä tuomarilinjaa.

Välillä tuntuu, että tuomari on kisoissa eka, kisoissa vika (pois lukien tietenkin urhoollisista urhoollisimmat, eli rakennus- ja purkuväki. Winter War käynnistyi perjantaina omalta osaltamme viiden jälkeen ja päättyi hieman ennen puoltayötä. Aamulla sitten oltiin taas seitsemältä iskussa.

Mitä tuomarit tekevät?

Jos vaikka mitä. Pitävät huolta, että sääntöjä ja liikestandardeja noudatetaan. Laskevat toistoja, katsovat että urheilijat ovat siellä missä pitää lajin aikana. Näyttävät myös yleisölle, monta toistoa on jäljellä. Ottavat aikaa, pitävät kirjaa tuloskorttiin. Ja tarvittaessa vaikka auttavat lyhyempiä urheilijoita hyppäämään tankoon.

Lähtöjen välillä tuomarit hengailevat pääosin karsinassaan urheilijakontrollin vieressä ja keskustelevat lajeista, juovat tolkuttomat määrät kahvia ja yrittävät ehtiä pissalle jossakin välissä. Ja keksivät no-rep-tansseja, kun väsymys alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Millainen Winter War oli tuomarin silmin?

WW oli tuomarin kannalta melko kiitollinen kilpailu: lajit ja standardit olivat selkeitä, eikä tuomarin painajaista, urheilijan toimesta suoritettavaa tavaroiden ja tankojen roudausta kesken lajin ollut juurikaan.

1. ja 2. laji

10 minuutin AMRAP
1500m/1250m soutu
Maksimimäärä yleisliikkeitä soutulaitteen yli
2 min tauko
3 km juoksu aikaa vastaan

Perjantaina ilman yleisöä suoritetut lajit toimivat hyvänä lämmittelynä pääpäivälle. Jännitystä oli aistittavissa niin urheilijoiden kuin tuomareiden puolelta. Soutulaitteiden huminassa ja tuomareiden ja kannustajien huutaessa kakofonia oli melkoinen, ja vaati todella kovaa keskittymistä, että pystyy huomioimaan vain ja ainoastaan omaa urheilijaansa. Tuomarille laji ei tuottanut kummempaa päänvaivaa, mitä nyt piti hieman räknäillä loppuaikaa tuloskorttiin (jos matematiikka ei tunnu luonnistuvan, tulospalvelu onneksi hoitaa tämänkin asian).

Crossfit-harrastajan näkökulmasta laji vaikutti melko tuskaiselta rutistukselta. Melkoisen hyviä juoksutuloksia nähtiin, vaikka alla oli nopea soutu ja melkoiset määrät burpeita. Tämä olisi kiva joskus kokeilla itsekin.

3. laji
7 minuutin AMRAP
15 kcal assault bike
12 kahvakuulaheilautus 32 kg/24 kg
9 rinta tankoon -leuanveto/leuanveto

Yöunet jäivät melko lyhyiksi ja katkonaisiksi. Päässä surisi ensimmäisen lajin ja pitkälle venyneen tuomaripalaverin jälkeen, joten unen laatu ja määrä oli suorastaan surkeaa. Yllättävän virkeänä sitä kuitenkin käynnistettiin itse kisapäivä, jännitys ja kiire kyllä pitävät hyvin hereillä.

Ensimmäinen yleisön edessä miteltävä laji jännitti allekirjoittanutta. On aina eri asia tehdä päätöksiä lennossa, kun yleisössä istuu useampi tuhat palavasti asiaan suhtautuvaa ihmistä ja aina kourallinen lehtereiltähuutelijoita, jotka kokevat tekevänsä parempaa työtä kuin tuomarit lavalla.

Palaute ja asiallinen kritiikki on aina tervetullutta, mutta peräänkuulutan ymmärrystä myös tuomareita kohtaan. Multitaskatessa miljoonaa asiaa on aina mahdollista, että pieniä virheitä tapahtuu. Kannattaa myös muistaa, että piippuhyllyltä asiat voivat näyttää erilaisilta kuin aivan urheilijan vierestä. Mielestäni kisoissa oli hyvä ja melko selkeä tuomarilinja, ja sen ylläpitämisestä kuuluu iso kiitos päätuomarille.

Itse laji oli hyvin perinteinen ja napakka crossfit-rypistys, jonka tuomarointi sujui jouhevasti. Kävin itse polkemassa aamutuimaan assault bikella, ja sympatiani menevät kaikille urheilijoille, jotka joutuivat helvetinkonetta vispaamaan. Kaamea kapistus, mutta kovin kiintoisa.

4. laji
4 kierrosta, time cap 6 min
50 tuplanaruhyppyä
5 m käsilläkävely unbroken

Päivän toinen laji mittasi kisaajien taitoja ja myös hermojen hallintaa.  Tuomarin kannalta laji oli hyvin yksinkertainen ja selkeä, ja vaatimus rikkomattomasta 5 metrin käsilläkävelystä oli erinomainen, koska se oikeasti mittasi kisaajien taitoja muussakin kuin epämääräisesti eteenpäin käsien varassa syöksymisessä.

5. laji
Tempaus, 1 toiston maksimi
Rinnalleveto kyykkyyn, 1 toiston maksimi

Painonnostolajien tuomarointi on mukavaa, sillä toistoja on vähän ja suorituksia harvakseltaan. Toisaalta tuomari joutuu tekemään päätöksiä nopeasti – ja pysymään niiden takana. Tämän lajin jälkeen jouduin perustelemaan päätöstäni hylätä eräs toisto lähes kymmenelle eri ihmiselle katsomossa ja lavan takana. Nosto oli muuten onnistunut, mutta se ei tullut valmiiksi aikarajan puitteissa, jolloin se tuli sääntöjen mukaan hylätä. Urheilija itse oli päätöksen kanssa oikein sinut, mutta yleisössä asiaa kummasteltiin, kenties koska kaikkia yksityiskohtia lajeista ei ehditä yleisölle briiffata.

Semifinaali

3 kierrosta alkavalla 4. minuutilla
4/2 muscle-up renkailla
8 shoulder to overhead 70 kg/45 kg
12 boksin ylityshyppyä 75 cm/60 cm
4/2 muscle-upia tangolla
8 shoulder to overhead 70 kg/45 kg
12 boksin ylityshyppyä 75 cm/60 cm

Semifinaali oli tuomarin näkökulmasta kaikkein epämieluisin, sillä siinä oli melkoisen kiivas siirtymistahti, kellotusta, paljon mahdollisia hylättyjen toistojen paikkoja sekä välineiden siirtämistä paikasta toiseen. Tällaiset lajit voivat helposti muuttua hitusen kaoottisiksi, kun pitää laskea, pysyä poissa toisten urheilijoiden tieltä ja vielä varmistaa, että kello pyörii oikeassa ajassa.

Itse kisan dynamiikan kannalta oli hyvä, että semifinaali karsi kisaajia jyviin ja akanoihin. Muscle-upit tuntuivat olevan monelle naiskisaajalle kova paikka, joskin taso on noussut huimasti muutamassa vuodessa. Muistan kuinka kaksi vuotta sitten samaisissa kisoissa ei finaalissa kovinkaan moni  mimmi tehnyt muscle-upeja lainkaan. Muutenkin tason koveneminen näkyy laadukkaissa toistoissa ja urheilijoiden ammattimaisessa käyttäytymisessä. Oli ilo huomata, että liikestandardit ja lajien järjestykset olivat hyvin hallussa.

Finaali
50 thruster 50 kg/35 kg
40 toes to bar
30 käsipainotempaus 32.5 kg/20 kg
20 m askelkyykkykävely akselitanko pään päällä 70 kg/45 kg

Klassinen chipperi oli hyvä lopetus kisalle ja osoitti hyvin, ketkä ovat kovimpia urheilijoita. Finaalin tuomaroiminen oli miellyttävää semifinaalin jälkeen, sillä siirtymisiä ei ollut yhtä runsaasti.

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

Oikein hyvin, sanoisin. Kiitos tietysti kuuluu myös kisaorganisaatiolle ja kilpailijoille, jotka tekivät tuomaroinnista helppoa koherentilla käytöksellään ja kauniilla tekniikallaan. Pysyn päätösteni takana ja ainoa asia, joka jäi kaduttamaan, oli perjantaina juoksun jälkeen maalialueella tuomaroitavalleni, kolmanneksi sijoittuneelle Joosua Eskeliselle kertomani vitsi, joka meni ihan mönkään.

Tuomarointi on opeteltava taito siinä missä muutkin. Joka kisan jälkeen sitä on taas parempi hommassaan. Kisaaminen voisi olla hauskaa jossain vaiheessa, mutta tuomarina oleminen ei ole yhtään pöljempää sekään.

Se tietenkin harmittaa, että kisoja ei pääse samalla tavalla seuraamaan. Yleisössä näytti olevan huikea tunnelma! Kiitos myös niille lukijoille, jotka moikkailivat ja tulivat juttelemaan, oli hauska nähdä teitä!

Ylen TV2 esittää tämän viikon lauantaina kello 14 koosteen kisoista. Kenties myös allekirjoittanut vilahtaa telkkarissa! 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kävin viime viikolla katsomassa Partioaitan kutsumana mainion uutuusleffan Wild - villi vaellus. Sen jälkeen vaellusajatukset eivät ole jättäneet rauhaan.

Elokuva oli hauska ja koskettava sekä pääosan Reese Witherspoon ihastuttava, mutta suurimmat elämykset syntyivät silti itse vaeltamisen kuvauksesta ja komeista maisemista. Epämukavuuden sietäminen ja vastoinkäymiset ovat pieni hinta siitä, että pääsee luonnon keskelle ja hienoihin maisemiin, kuten ennen elokuvaa puhunut seikkailija Pata Degerman muistutti.

Elokuvan jälkeen vaeltaminen on pyörinyt mielessä lähes taukoamatta. Televisiosta tulee yllättävän paljon eräjormailuohjelmaa, kun sillä silmällä etsii, ja eilisenkin vietin Yle Femin norjalaisia metsäohjelmia tuijottaen. Kesällä lienee syytä napata teltta, makuupussi, retkikeitin, mies ja koira mukaan ja lähteä metsään. Ensiapua vaelluskuumeeseen saa onneksi Sri Lankassa maaliskuussa, jossa pääsee sentään tekemään päiväretkiä.

Wild sytytti myös halun lähteä vaeltamaan Pohjois-Amerikkaan. Onko kukaan ollut jalkapatikassa siellä, onko hyviä vinkkejä, minne päin kannattaisi suunnata?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Itse pistän tämän viikonlopun tuomaroiden Tampereella crossfit-kisoissa, mutta muistutuksena vielä, että vielä ehtii osallistua arvontaan!

Jaossa on siis kolme kappaletta mainiota Naisten voimaharjoittelu -kirjaa. Aikaa osallistua arvontaan on sunnuntai-iltaan saakka, lisätiedot ja kisa itse täällä linkin takana. Lycka till!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Viikonlopun relevantein menovinkki on tässä: Winter War 2015, crossfitin epäviralliset SM-kisat, tänä viikonloppuna Tampereella.

Itse vietän tämän illan ja koko huomisen päivän tuomarointihommissa. Jos en ole areenalla no-reppaamassa ja laskemassa toistoja, tulkaa toki nykäisemään hihasta! Olisi kiva tietää millaisia tyyppejä täällä blogissa käy, etenkin kun teitä on koko ajan enemmän ja teistä osa varmasti ovat Tampereella tänä viikonloppuna.

Jos vielä ihmetyttää, mitä se tuomari kisalavalla oikein huitoo, kannattaa lukea aikaisempia tuomarointikokemuksiani Box Battlesta ja Karjalan kovimmista.  

Lisäinfoa itse kisoista saa Winter Warin kotisivuilta.

Winter War 2015 Teaser from Valtteri Auvinen on Vimeo.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Välillä sitä ilahtuu, kuinka voimakkaaksi voikaan tulla. Kuten tänään. Tein useita kappaleita niin sanottua "markan nostoja" eli sadan kilon maastavetoja, ja vielä kevyesti. Muistan edelleen, kuinka muutama vuosi sitten sain räpiköityä hädin tuskin kahdeksaakymmentä kiloa ylös kerran.

Voimaantumisen merkeissä järjestänkin siis Kustannusosakeyhtiö Nemon kanssa kirja-arvonnan! Palkintona on kolme kappaletta uunituoretta (ja allekirjoittaneen suomentamaa) Naisten voimaharjoittelu -kirjaa, jossa opastetaan voimaharjoittelun pariin, annetaan ravitsemusvinkkejä ja autetaan luomaan juuri omiin tavoitteisiin sopiva treeniohjelma.

Kirjan takana ovat kaksi melkoisen selväjärkistä norjalaista personal traineria, jotka kehottavat jokaisen naisen levypainojen, kyykkyvariaatioiden ja leuanvetojen pariin. Oli ilahduttavaa olla tuomassa Suomeen kirjaa, jossa neuvotaan opettelemaan liikkeitä huolella, nostamaan raskaita rautoja kun tekniikat ovat kunnossa ja syömään riittävästi ruokaa. 

Miksi naisen (tai kenen tahansa, meillä ei diskriminoida!) pitäisi sitten nostaa rautaa? Näin vastaavat kirjan kirjoittajat:

"Naiset hyötyvät voimaharjoittelusta vähintäänkin yhtä paljon kuin miehet. Voimaharjoittelulla on monia fysiologisia vaikutuksia: voima ja lihasmassa kasvavat, rasvanpoltto tehostuu, liikkuvuus lisääntyy, hormonitasot kohentuvat, mieli on iloisempi ja jänteet sekä nivelsiteet voimistuvat. Eikä sekään haittaa, että olo on terveempi ja ulkomuoto parempi."

Millaisia treenitavoitteita sinulla on? Onko tähtäimessä voima, kiinteytyminen vai kenties triathlon? Kerro tavoitteistasi kommenttiboksissa sunnuntaihin 8.2. mennessä, niin osallistut arvontaan! Kirjoja arvotaan kolme kappaletta. Jos et ole kirjautunut Lily-käyttäjä, muista jättää mukaan sähköpostiosoitteesi! 

//Yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Nemo

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Jos kahta asiaa rakastan, niin jauhelihaa ja bataattia. Pitihän minunkin siis kokeilla tätä alkuvuoden muotiruokaa, joka kyllä alun perin taisi ilmestyä blogosfääriin jo vuonna 2013.

Bataattipurilaisen alkuperäinen resepti löytyy Torkkuja ja nokkosia -blogista, jossa pihvi on tehty karitsanjauhelihasta. Oman versioni sovelsin luomulaatuisesta Hereford-jauhelihasta. Tuli kyllä törkeän hyvää! Ensi kerralla kokeilen ehkä lopuksi paistaa bataatteja vielä pannulla, jotta niistä tulee rapeampia, ja lisään annokseen muutaman viipaleen pekonia tekstuuria tuomaan, mutta tälläkin reseptillä suu kääntyi hymyyn. 

Bataatti:
Pese ja viipaloi bataatti. Laita pellille, pirskota päälle öljyä, paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. (Isosta bataatista tuli neljä purilaista.)

Pihvit:
Sekoita 500 g Hereford-jauhelihaa, runsaasti chiliä, raastettua punasipulia, valkosipulia, korianteria, kananmuna, lusikallinen turkkilaista jugurttia ja mausteita keskenään. Paista voissa pannulla. (Neljän purilaisen lisäksi jauhelihaa riitti pieneen lounaaseen seuraavaksi päiväksi.)

Täytteet:
Kastike (turkkilaista jogurttia, korianteria, sitruunaa, tabascoa, chiliä ja pippuria), tomaattia ja salaattia.

Pahoittelut muuten kehnosta kuvasta. Tiedättekö kuinka vaikeaa on yrittää ottaa kuvaa, kun tekisi mieli jo heittää purilainen ääntä kohti? Ruokakuvaaminen pitäisi kyllä opetella, että saisitte joskus katsella muutakin kuin hätäisesti iPhonella olkkarin pöydällä pimeässä räpsäistyjä otoksia. Mutta naisella oli nälkä!

Share
Ladataan...

Pages