Ladataan...
Pumpui

Kesäinen aamupäivä, Hietaniemen uimaranta, meri, hiekka ja atleettiset vartalot. Ja kymmenen celsiusastetta, hyytävä tihku ja tuuli.

Välillä sitä kyseenalaistaa oman järkensä ja harkintakykynsä. Kuten eilen aamulla, kun kömmin lämpimästä vuoteesta vetämään trikoita ja FiveFingersejä jalkaan. Olin nimittäin luvannut osallistua salimme järjestyksessään toiseen "Hietsu Beach Wodiin" - josta sovittiin tietenkin aurinkoisena hellepäivänä. Teki mieli jättää menemättä, mutta tietäen mikä kettuilun määrä feidaamisesta seuraisi ja kuinka paljon harmittaisi jos ei menisi, lähdin säätä uhmaten mukaan.

 

 

Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta myös tolkuton tekemisen riemu. Ilman kavereita vaatisi melkoisen määrän lisäsisua rämpiä vedessä ja puljata hiekassa tuossa kelissä. Lajit kun oli suunniteltu niin, että märän hiekan määrä persvaossa ja tukassa olisi maksimoitu, kiitos vain valmentajalle.

Laji 1: viesti kolmen hengen joukkueissa
2 kierrosta
10 m askelkyykky
10 m karhukävely
10 m kuperkeikat
10 m ryömintä
10 m kaverin vetäminen jaloista

Laji 2: pareittain
8 minuutin AMRAP
n. 50 m juoksu hiekalla
n. 50 m parin kanto vedessä (vaihto puolessa välissä)

Laji 3: kahdessa joukkueessa
8 kierrosta
toinen joukkue tekee 8 burpeeta hiekalla, sillä välin toinen joukkue tekee vatsapidon vedessä, vaihto kun viimeinenkin on tehnyt burpeet

 

Oli siinä Sonispheren purkumiehillä hämmästeltävää, kun reilut parikymmentä tyyppiä puljaa kiljuen ja ärräpäitä huudellen vesirajassa. Harvoin on kyllä ollut noin euforisen iloista väkeä vaihtamassa vaatteita jumpan jälkeen kuin eilen. Kärsimys ilmeisesti jalostaa, ja yhteinen kärsimys sitäkin enemmän.

Kiitos kuvista Hanna/CFCH!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Keväisin tekee mieli ryhtyä viherpeukaloimaan, ja hinku puutarhahommiin kasvaa vuosi vuodelta. Männä vuosina olen tyytynyt ikkunalautaviljelyyn, mutta tänä kesänä apetta kasvaa niin kotiparvekkeella kuin kaupunkiviljelylaatikossa.

Sain nimittäin napattua itselleni yhden Helsingin Energian tarjoamista viidestäkymmenestä viljelylaatikosta, jotka nököttävät Hanasaaren voimalan kupeessa. Siellä sitä saa tämän kesän viljellä mitä lystättää. Tai ainakin yrittää. Istutin siemenet ja taimet viikko sitten superkelien aikaan, mutta nyt sää on ollut taas niin kehno, että en tiedä uskaltaako tässä toivoa sen suurempaa satoa. Urbaani viljely on mitä erinomaisin idea, iso kiitos energiayhtiölle laatikosta ja vaivannäöstä - roudasivat vielä mullat ja käyvät tuomassa vettä tiluksille isoissa tankeissa!

Pelkästään koristeellisista kasveista en välitä pätkän vertaa. Minua kiinnostavat vain kasvit, joita tai joiden hedelmiä voin pistellä kitusiini. Tällä hetkellä parvekkeella kasvaa mansikkaa, korianteria, basilikaa ja rosmariinia. Ja bergamottia, jonka käyttötarkoitusta ei sen kummemin ole. Jos vaikka saisi hedelmiä, niin voisi puristaa niistä öljyä, jota käytetään muun muassa Earl Grey -teen maustamiseen. Ja General-nuuskan, tiesi Wikipedia kertoa.

Hanasaaressa taas kasvaa pian - toivon mukaan - hirmu liuta erilaisia salaatteja, papuja, tomaattia, lehtikaalta ja niin edelleen. En osaa viljellä yhtikäs mitään, ja ikkunalautabasilikankin pitäminen hengissä on ollut välillä haasteellista. Mutta tehdessä sitä oppii. Toivottavasti.

Hanasaaren laatikkoviljelyksiä voi muuten seurata Instagramissa hashtagilla #hanassakasvaa. Toivottavasti tällaisia hienoja projekteja tulee ympäri kaupunkeja enemmänkin!

 

*Edit: Selvennykseksi, että kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö. Laatikon saamisella ei ole mitään tekemistä blogin kanssa, vaan bokseja tarjottiin nopeimmille Helsingin Energian asiakkaille. :) 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Tänään oltiin kyllä vahvasti epämukavuusalueella. Hetkellisessä mielenhäiriössä lupasin liittyä jalkapallojoukkueeseen, ja tänään oli aika olla sanojensa mittainen. 

En ole mikään joukkueurheilija, ja palloa olen potkinut pari viimekeväistä puistokeikkaa lukuun ottamatta ehkä yläasteella. Ei ehkä mitkään vahvimmat speksit joukkueeseen liittymiselle. Mutta ensimmäiset treenit menivät olosuhteet (niin omat kuin ilmastolliset) huomioon ottaen oikein hyvin. Matalan kynnyksen joukkueessa oli hyvä meininki, enkä edes tuntenut tötöileväni kauhean pahasti. Pallon kuljettamisessa, syöttämisessä ja kaikessa muussa on ihan hirmuisesti tekemistä, mutta mikäs siinä, opetellaan sitten. Nappikset kyllä pitää ostaa ennen seuraavia treenejä. 

FC Futista? on muuten avoin kaikille neitimäisille pelaajille, jos kiinnostaa höntsäillä kerran viikkoon Helsingissä, lisätietoja saa vaikkapa allekirjoittaneelta!

Päivä on ollut melkoisen treenipainotteinen: aamulla seitsemältä crossfit-salille voimistelutreeneihin, sitten töihin, sitten jalkapalloa.Väsyttää sen verran tehokkaasti, että tämä naurattaa normaaliakin enemmän:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Lupasin kisaraporttia Kööpenhaminasta jo viime viikolla, mutta elämä ja kesä tulivat väliin. Nyt siis vihdoinkin ajatuksia siitä, kuinka huisin kivaa oli seurata livenä crossfitin epävirallisia euroopanmestaruuskisoja eli regionaaleja, joiden kärki pääsee kamppailemaan Yhdysvaltoihin Games-mestaruudesta.

En liene ainoa, joka palasi intopinkeänä kotiin kisojen jälkeen. Sen verran hienoja suorituksia kolmen päivän aikana nähtiin. Viikonlopun kohokohta oli itseoikeutetusti Porin supermies Jonne Koski, joka voitti miesten sarjan. Katsomossa oli pientä maaotteluhenkeä, sillä ruotsalaisen, alati Kosken kannoilla roikkuneen Lukas Högbergin kannattajat olivat paitsi monilukuisia myös hyvin äänekkäitä. Me yritimme toki pistää takaisin äänenkäytössä, ja siinä ilmeisesti hyvin onnistuttiinkin, sillä ainakin allekirjoittaneella oli maanantaina työreissulle Pariisiin lähtiessä ääntä tuskin ollenkaan. Hurrausta toki annettiin myös Suomen hyvin pärjänneille naiskisaajille. 

Emilia Leppänen ja Saara Laaksonen, kaksi Suomen kolmesta supernaisesta. Kuvasta puuttuu Heidi Horelli.

 

Kisojen seuraaminen paikan päällä oli mahtava kokemus. Oli huisin hienoa nähdä kovia luita tekemässä sitä mitä osaavat parhaiten, mutta yhtäläisen hienoa oli Ballerupissa vallinnut fiilis. Perinteiseen crossfit-tyyliin jokainen kisaaja kannustettiin loppuun asti, ja muiden tsemppaamiseen osallistuivat myös kisaajat itse. Hienoin ja liikuttavin hetki nähtiin lauantaina, kun erinomaisen startin saanut Islannin Katrin Tanja Davidsdottir sakkasi täysin, ja kärkinaiset menivät kirjaimellisesti repimään Davidsdottirin ylös maasta ja takaisin jalattomien köysikiipeilyjen kimppuun. Vannoutunut itkupilli oli tippa linssissä silloin ja kieltämättä muutamaan muuhunkin otteeseen.

Kännykän muisti täyttyi mitä sekalaisimmista otoksista. Näemmä sitä piti ottaa kuva "CrossFit seal of approvalista", eväistä (omat kananmunat olivat mukanan joka päivä), toimitsijoista kuin meidän WodConnect-promopaitaseurueestamme. 

 

Koko viikonloppu oli melkoista Pohjoismaiden dominanssia. Kun palkintopallille kipusi joka sarjassa pääosin islantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia, alkoi väkisinkin siintää mielessä erillinen Etelä- ja Keski-Euroopan regionaali, jos muitakin kuin pohjoismaisia tyyppejä haluttaisiin nähdä itse pääkisassa. Oli myös kiintoisaa seurata tuomareiden työskentelyä, joka näytti harmillisen kirjavalta kisan tärkeä luonne huomioon ottaen. Osa tuomareista näytti ainakin lehtereiltä katsottuna olevan ihan liian löyhiä liikestandardien kanssa, mikä toi turhaa etua joillekin kisaajille. Suunnittelen jatkossa tuomaroivani itsekin enemmän, siksi on kiinnostavaa seurata myös sitä, kuinka dumarit suoriutuvat tehtävistään ja miten linjan saa pidettyä konsistenttina.

Crossfit on laji, jonka seuraajista valtaosa on harrastajia itsekin, ja tämä näkyi myös kisakatsomossa. Pää meni aivan pyörälle Ballerup-areenalle tullessa, kun paikalla oli tuhansittain aivan järkyttävän hyvännäköisiä sporttisia ihmisiä, niin suoritusalueella kuin katsomossa. Välillä ei oikein tiennyt mihin pitäisi katsoa, kun salskeita miehiä oli joka puolella. Yritä siinä sitten keskittyä katsomaan suorituksia, kun katsomo on pullollaan harteikkaita skandeja ja katsomon eteen täräyttää lauma hikisiä paidattomia kisaajia edellisestä erästä. 

Regionaali-paparazzi iski. Perjantain asemapaikkamme olikin melkoinen bongailupaikka, sillä pääsimme hämmästelemään ihan lähietäisyydeltä Sam Briggsiä, Oksana Slivenkoa ja Katrin Tanja Davidsdottiria. Lisäksi nappasin vedenhakureissulla kuvan lämmittelyalueelta, ja sain vahingossa fotoon Jonne Kosken. Heräsi kysymys, eikö väärin päin oleva lippis päässä ole vähän vaikea urheilla? Ilmeisesti ei, kun kisa sujui porilaiselta sen verran mallikkaasti.  

Sitten odotellaankin itse Gameseja, jotka mitellään heinäkuun lopussa. Sitä ennen voi katsella regionaalivideoita kolmen viikonlopun ajalta kisasivuilta. Olipa kivaa, ensi vuonna ehdottomasti uudelleen! (Ja jos mesenaatti löytyy, niin miksei vaikka tänä vuonna Gameseihinkin hämmästelemään :D)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Reissu-Lasse tässä terve. Olen ollut matkoilla viikon verran, ensin lomahommissa Kööpenhaminassa ja sen jälkeen työasioissa Pariisissa. Kotona ehdin käydä viime sunnuntaina sen verran, että kippasin matkalaukusta likaiset vaatteet pois ja heitin duunikuteet tilalle. Oli kaunis tarkoitus tehdä etukäteen liuta postauksia, mutta, no, tuli elämä väliin.

Ne teistä, jotka seuraavat allekirjoittanutta Facebookissa tai Instagramissa, ovat varmaan huomanneet hehkutukseni Köpiksessä näkemistäni crossfitin epävirallisista EM-kisoista eli regionaaleista. Niistä laajemmin viikonloppuna, mutta sanalla voisi sanoa että kisat olivat huikeat. Huikeat, huikeat, huikeat. On harmittanut vietävästi, että en ole päässyt salille purkamaan intopinkeyttäni vielä.

Tien päällä olemisen ei tietenkään tarvitsisi tarkoittaa sitä, että normaali treeniarki katoaa kokonaan. Olisi voinut olla ehkä mahdollista ehtiä kongressin ja iltatilaisuuksien välissä pariisilaiselle crossfit-salille tai skipata Kööpenhaminassa yhden illan kaljoittelut, jotta ehtisi seuraavana aamuna ennen kisoja käydä jumppamaassa. Olisi kyllä, mutta nyt ei pystynyt. Kerran sentään pääsin Pariisissa aamulenkille, ja silloinkin piti katkaista yöunet lyhyeen ja mennä kuudelta riuhtomaan turhassa toivossa paikallisen puiston porttia vain todetakseen sen aukeavan vasta kahdeksalta.

Tätä postausta naputtelen lentokoneessa kohti Helsinkiä. Olo on turpea ja uupunut kuin pullapojalla. Loman ylenpalttinen ruoka- ja juomakarnevaali sekä ranskalaisen kongressikeskuksen antimet (juustoa, viiniä ja macaroneja lounaaksi!) ovat saaneet vaatteet tuntumaan kohtuuttoman pieniltä.

Onneksi kohta koittaa paluu arkeen, treeneihin ja järkevään syömiseen. Kun välillä ottaa breikkiä normaaleista fakkiutuneista tavoistaan, tuntuu ajatus niiden pariin palaamisesta suorastaan autuaalliselta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Ennakkosuosikki Sam Briggs (Kuva lainattu Briggsin Instagramista)

Viikonloppuna käydään Kööpenhaminassa CrossFit Gamesien alueelliset karsinnat eli lajin epäviralliset euroopanmestaruuskisat. Minä onnekas seuraan miettelöä livenä paikan päällä, mutta kisaa pääsee seuraamaan myös internetitse päämajan sivuilta.

Mitä kisoissa sitten on luvassa? Kolmen päivän aikana melkoisia suorituksia mitä raastavampien lajien parissa. Tarkoituksena on löytää parhaat, jotka pääsevät kisaamaan kesällä Kaliforniaan finaaleihin eli CrossFit Gameseihin. On sinänsä hassua, että Eurooppa on niputettu yhdeksi alueeksi siinä missä Yhdysvaltojen jokainen kolkka on oma karsinta-alueensa, mutta yhtä kaikki ainakin saadaan kovia luita yhteen paikkaan viikonlopuksi. Siinä missä Gameseissa lajit paljastetaan juuri ennen suoritusta, useammalle viikonlopulle levitettyjen alueellisten kisojen lajit on julkistettu etukäteen.

Ensimmäisenä päivänä kaksi ensimmäistä lajia suoritetaan putkeen. Ensin kisaajat tekevät maksimisuorituksen tempauksessa riipusta, josta siirrytään kahden minuutin lepotauon jälkeen kävelemään maksimimatka käsillä. Perjantain lystein laji on varmasti "Nasty Girls V2", joka koostuu kolmesta kierroksesta seuraavia: 50 pistoolikyykkyä vuorojaloin, 7 muscle-upia ja 10 raakaa rinnallevetoa riipusta. 

Islannin ihmenainen Annie Thorisdottir (Kuva lainattu Voguesta)

Lauantai käynnistetään mukavalla 21-15-9-6-3 toiston kombolla käsilläseisontapunnerruksia, etukyykkyjä ja burpeita. Toisena lajina nähdään katsojaakin taatusti kylmäävät 10 kierrosta köysikiipeilyä ilman jalkoja ja sprinttejä. Sunnuntai alkaa lystikkäällä "50 toistoa jokaikistä liikettä" -henkisellä jumpalla ja päättyy 64 leuanvetoon ja 8 valakyykkyyn. Joukkueiden lajit ovat isommalle porukalle sopivia muunnelmia edellä mainituista.

Koko CrossFit-yhteisön huomio lienee Kööpenhaminassa viikonloppuna, sillä toisistaan ottavat mittaa kaksinkertainen maailmanmestari Annie Thorisdottir ja viime vuoden voittaja Sam Briggs. Islannin ja Ison-Britannian ihmenaiset ovat ehdottomat ennakkosuosikit, joita on hirmuisen hienoa päästä näkemään ihan livenä. 

Mestari Mikko Salo ja oppipoika Jonne Koski (kuva lainattu Crossfit.comista)

Suomalaisia on mukana hyvä määrä, sekä kisassa että areenan bissejonossa. Isoimmat toiveet kohdistuvat Porin ihmelapsi Jonne Koskeen, joka sijoittui alkukarsinnoissa neljänneksi ja jonka kovasti toivoisin näkeväni itse Gameseissa kesällä. Suomen ihanat naiset Heidi Horelli, Emilia Leppänen ja Saara Laaksonen varmasti antavat myös kilpasisarille tiukan vastuksen. Eikä unohtaa pidä tietenkään CrossFit Lappeenrannan joukkuetta! Hyvä idän ihmeet!

Päivittelen mahdollisuuksien mukaan tunnelmia ainakin blogin Instagramiin paikan päältä, joten kliketiklik seuraamaan! Laajempaa raporttia luvassa kotiinpaluun jälkeen.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Tapojen muodostamiseen menee aikaa, eivätkä muutokset tapahdu fanfaarien myötä. Yhtenä päivänä sitä vain huomaa, että on omaksunut uusia tapoja, joiden noudattamiseen ei tarvitse sen ihmeemmin paneutua. Olen vihdoin, vuosien säheltämisen ja vääntämisen jälkeen päässyt tilanteeseen, jossa järkevästi syöminen ja runsaasti treenaaminen ovat itsestäänselvä osa elämää. Kauan siihen menikin.

Järkevästi syöminen ei tarkoita ahdasmielisen hyperterveellisesti syömistä millään mittapuulla. Suurempaa fiksuutta on löytää hyvä balanssi tarkoituksenmukaisuuden ja nautinnon välillä. Ja usein nämä ovat yksi ja sama asia. 

Mainio ystävä ja mainio bloggaaja Urbaani oranki kirjoitti alkuviikosta tärkeän postauksen syömisestä. Koska Oranki summasi oman syömisfilosofiansa niin svengaavasti, kopioin sen suoraan tähän:

- it is good for me 
- it is fucking delicious

Erinomaisesti tiivistetty, UO, erinomaisesti tiivistetty. Jäin pohdiskelemaan kirjoitusta ja aloin työstää omaa syömisfilosofiaani sen pohjalta. Tällaiseksi se muotoutui:

- syö oikein

Simple as that. Syö oikein, eli syö tarkoituksenmukaista, tarpeisiisi sopivaa ruokaa tarpeellisissa määrissä. Syö oikein, eli syö keskittyneesti, nautiskellen, kunnolla, seurassa. Syö oikein, eli syö oikeaa ruokaa, älä eineksiä. Syö oikein, eli syö oikeista syistä: nälkään ja energiavarantojen täyttämiseksi, älä ahdistukseen, yksinäisyyteen, sydänsuruun tai tylsyyteen.

(Kuvitukseksi instagram-räpsäisyjä viime ajoilta. Ylimpänä sattumanvaraisista jääkaapin ainesosista koostettu pikaruoka treenin jälkeen, keskellä mahtava rosee- ja parsarisottohetki ystävän kanssa, alimpana Euroviisuvalvojaisiin kyhätty raakakakku. Tulipas taas nälkä.)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Jos kevään treenifiiliksiä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi varmasti inspiroitunut. Olen ammentanut oppia ja innoitusta monesta suunnasta. Toteutuksen kanssa on ollut välillä niin ja näin, mutta inspiraatiota on yhtä kaikki riittänyt vaikka muille jakaa.

Kuten tällä hetkellä. Vietin eilen rattoisan kuusituntisen Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostoseminaarissa ja olen niin täpinöissäni taas, että hyvä että maltan lepopäivä viettää. Suomenennätystyypit Everi ja Tokola vetivät kotisalillani CFCH:lla tempaukseen ja työntöön keskittyvän kurssin, jolla hiottiin perusteita ja tehtiin toistoja niin maan pirusti.

Ja hyvä niin. Aluksi jännitti hirmuisesti räpistellä omia onnettomia tempauksiaan Milkon ja Annan valvovan silmän alla, mutta pahimman spennauksen helpotettua pääsi työstämään omaa tekniikkaansa asiantuntevassa opastuksessa. Päivän aikana tuli hirmuiset määrät hyviä vinkkejä, joilla omia heikkouksiaan voi alkaa parantaa. Kuten Anna muutamaan kertaan painotti, on jokainen painonnostajanakin yksilö, ja yhdelle sopiva harjoite ei ole välttämättä optimi toiselle. Omat heikkouteni liittyvät vahvalti räjähtävyyteen ja lapojen pitoon, ja näihin molempiin tuli säkkikaupalla hyviä vinkkejä. Ohjeiden lisäksi Milko ja Anna viljelivät hienoja ajatuksia painonnostosta noin yleisellä tasolla. Moni kurssilainen tuntuu kamppailevan uskalluksen ja liiallisen ajattelun kanssa, johon Milko virkkoi, "Mitä sitä ajattelemaan, sen kuin nostaa." Tätä ohjenuoraa kun vielä pystyisi noudattamaan omissa treeneissään...

Voin lämpimästi suositella Annan ja Milkon seminaareja kaikille painonnoston kanssa puuhasteleville. Paitsi että oli tietenkin hirmuisen hienoa päästä seuraamaan asiansa osaavien työskentelyä ja esittämään sata kysymystä, oli kurssista myös tuntuvaa ja välitöntä apua: paransin sekä tempaus- että työntötulostani. 

Viikonloppu on muutenkin ollut melkoisen inspiraatiopainotteinen. Kävin tänään seuraamassa Vantaalla BJJ Finnish Openeita ja koin polttavaa tarvetta päästä pitkästä aikaa könyämään tatamille. Kunhan lähiviikkojen kiireet saadaan alta pois, pitää ottaa asiakseen mennä muistelemaan, miten sitä painittiinkaan. Mielen perukoilla siintää myös taitojen freesaaminen ihan ohjatuilla tunneilla, kunhan pahin kiire taas helpottaa. Olen ehtinyt hiukan seurailla myös CrossFit Gamesien aluekarsintoja netistä, ja sieltä jos mistä pystyy myös ammentamaan innoitusta. Ja sitäkin enemmän varmasti ensi viikolla, kun lähden Kööpenhaminaan seuraamaan kisoja paikan päälle. Enää pari päivää!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Neljän viikon Kesäksi kuntoon -projektini on ohi. Fiilis on mainio, mutta kesää ei näy eikä kuulu.

Viimeisen viikon teemana oli vätystelyn lopettaminen. Olen toimelias niin halutessani, mutta monet asiat jäävät roikkumaan turhankin pitkäksi aikaa. Siksi halusin alkaa opetella uusille hyville tavoille ja pistää hösseliksi myös niiden asioiden kohdalla, joiden suorittaminen ei ole niin mukavaa. 

Luin taannoin mainiosta Onnellisuusprojekti-kirjasta yhden minuutin säännöstä. Säännön mukaan asia, jonka tekemiseen menee alle minuutti, pitää tehdä saman tien. Herramunjee kuinka toimiva se tuo onkaan! Moni asia löysi kotona ja työpaikalla oikean paikkansa ja pienet ärsyttävät hommat tuli tehtyä, kun aloin miettiä, onko järkevämpää käyttää vajaa minuutti asian tekemiseen vai useampi minuutti sen välttelyyn. Olin varmaan viikon verran miettinyt kirjaston kirjojen uusimista, mutta jostain syystä en vain saanut aikaiseksi uusia lainoja. Tämä tietenkin tuntui järjettömältä siinä vaiheessa kun uusin kaikki lainat parissakymmenessä sekunnissa - ja kerrytin taas mukavasti kaupunginkirjaston kassaa myöhästymismaksuilla. Outo on ihmisen mieli.

Vätystelyteema ulottui myös isompiin asioihin. Mielessä on pyörinyt viikkoja, kuukausia ja vuosiakin useampia isoja projekteja, joihin olisi kiva tarttua. Sen verran realisti (ja superkiireinen jo olemassaolevien hommien kanssa) olen, että en sännännyt suin päin toimeen, vaan mietin mitkä proggiksista kiinnostavat eniten ja milloin niihin voisi tarttua. Vätystelyn välttämistä sekin. 

Joutuisasti meni tämäkin kuukausi. Ensimmäisellä viikolla kiinnitin huomiota veden juomiseen, toisella viikolla yritin nukkua tarpeeksi, kolmannella yritin välttää turhaa negatiivista itsepuhetta. Ei hassummin käytetyt neljä viikkoa. En tiedä oliko näillä palikoilla osuutta asiaan, mutta olen ollut melkoisen hyvällä tuulella ja saanut aikaan paljon kaikesta kiireestä ja häslingistä huolimatta. 

Lähiviikkoina toivottavasti päästään hieman hitaamman postaustahdin jälkeen takaisin normaaliin kirjoitusrytmiin. Paljon olisi kivaa kerrottavaa, sillä tiedossa on painonnostoseminaaria ja kaupunkiviljelyä ja vaikka mitä muuta! Jos ja kun hukun aina välillä kiireisiin, nopeat kuulumiset löytyvät blogin Instagramista (joka on näemmä muuttunut melko kahvipainotteiseksi viime aikoina). 

ps. Tänään muuten vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Painonhallinta ja fiksut elämäntavat tuovat varmasti parempia tuloksia kuin mikään kauhea kaalikeittodieetti. Ja mitä väliä jos on napaläskiä?

pps. Projektinpäätöskuva on sama kuin projektia käynnistäessä. Ehkä olisi pitänyt käydä jossain pääkopan magneettikuvassa aluksi ja lopuksi, jos vaikka siellä olisi huomattavissa selkeää muutosta?

Share
Ladataan...

Pages