Ladataan...
Pumpui

Eli sananen liikkumisen perusajatuksesta, tavoitteiden asettamisesta ja puuttuvasta maltista.

Tuli päivänä muutamana puhetta kollegan kanssa urheilemisesta. Juttelimme treenaamisestani, ja kerroin että enhän minä treenaa, mitä nyt vähän harrastan liikuntaa. Hän nauroi ja kysyi että jos minä vähän harrastan liikuntaa, mitä hän sitten tekee jos käy välillä lenkillä ja uimahallissa. 

Erinomainen huomio. Liikkuminen ja treenaaminen (englanniksi kenties selkeämmät exercising ja training) ovat kaksi eri asiaa, joiden ero omassa elämässään on hyvä tehdä selväksi. Lainatakseni Mark Rippetoeta:

"Exercise is physical activity for its own sake, a workout done for the effect it produces today, during the workout or right after you’re through. Training is physical activity done with a longer-term goal in mind, the constituent workouts of which are specifically designed to produce that goal. If a program of physical activity is not designed to get you stronger or faster or better conditioned by producing a specific stress to which a specific desirable adaptation can occur, you don’t get to call it training. It is just exercise. For most people, exercise is perfectly adequate – it’s certainly better than sitting on your ass."

Tätä määritelmää vasten oma fyysinen harjoitteeni on tosiaankin treenaamista, vaikka en siksi sitä aina osaakaan mieltää. Treenaan kyllä tavoitteellisesti. Voimatreenejä on kolme viikossa, niiden päätteeksi teen kerran tai kaksi viikossa metconin. Juoksua on kerran viikossa.

Ehkä suurin syy, miksen aina hahmota treenaavani, on suuren konkreettisen tavoitteen puute. En aina osaa vastata, miksi sitten treenaan. Koska se on hauskaa ja koen kehittyväni, vastaan yleensä. Tähtitarratyttö minussa vain välillä toivoo että olisi jokin suuri ulkoinen motivaattori oikeuttamassa ponnisteluja.

Vaikkei minulla olekaan mitään suuria kilpaurheilullisia tavoitteita (mitä nyt haluan juosta kesällä elämäni ensimmäisen ultramatkan, saada uudet painonnostoennätykset ja olla kuolematta Vasaloppetin viestisarjassa maaliskuussa, mutta ei mitään oikeaa ja vakavaa), on kehittymiskulmalla treenaaminen kuitenkin äärimmäisen tyydyttävää. Välillä tosin mietin, pitäisikö minulla olla jokin ylevä ja hieno tavoite odottamassa taivaanrannassa. Juoksemista en osaa ajatella tavoitteellisena lajina, sillä kuten ystäväni Sofia kerran sanoi, juoksussa voittavat kaikki jotka pääsevät maaliin. Uskaltaisinko haaveilla crossfit-kisasta jossain välissä? Ehkä muutaman vuoden päästä, kun pääsen ikämiessarjaan? 


Tavoitteisiin liittyy aina prosessi ja harjoittelu - ja usein hidas matkanteko kohti maalia. Kärsivällisyys ei ole valttejani, ja välillä en malttaisi millään odottaa että osaisin ja olisin tarpeeksi voimakas. Kun on valtaosan vuodesta kuntouttanut kroppaansa ja opetellut alkeita alusta, meinaa välillä keulia, kun harmittaa että tulokset eivät ole kaikissa jutuissa edes sillä vanhalla tasolla vielä. Siksikin on hyvä, että treenaamisesta vastaa valmentaja, joka katsoo että hommat tehdään maltilla ja lohduttaa malttamatonta koutsattavaansa. Päivänä muutamana tuskailin turhautumistani 110 kilon maastavetosarjojen jälkeen. JP onneksi antoi perspektiiviä ja muistutti, että tässä on kyse prosessista:

Share

Ladataan...
Pumpui

Mitä ostaa joululahjaksi sporttiniilolle? Teknistä vai yksinkertaista, huokeaa vai överiä? 

1. Törkeän hieno takki

Kukapa ei haluaisi maailmanlopun kestävää kuoritakkia? Mies on käynyt käpistelemässä Arcteryxin Alpha-takkia (750 euroa) useampaan otteeseen, ja jos olisin yhtään enemmän massikeisari, ostaisin siipalle tämän. 

 

2. Merinovillakerrasto

Jos johonkin tässä maailmassa uskon, niin merinovillaisiin aluspukuihin. Hienoja kalsariasuja löytyy esimerkiksi Icebreakerin mallistoista. Itse haaveilen saavani joululahjaksi myös merinoalusvaatteet. Ja työvaatteet. Ja kaikki vaatteet.

 

3. Sporttikello

Laadukas multisport-kello, kuten kuvan Fenix 3 HR, on oiva lahja tyypille, joka treenaa paljon ja pitää sitäkin enemmän käppyröiden tarkastelusta. 

Tsekkaa tuoreimmat kelloarvostelut:
Garmin Fenix 3 HR
Suunto Spartan Sport
Garmin Forerunner 235

 

4. Treenikirja

Ahkera sporttaaja hyötyy taatusti oman lajin tekniikkaan paneutuvasta kirjasta. Kestävyysurheilijalle esimerkiksi Brian MacKenzien Power Speed Endurance, painonnostajalle Greg Everettin Olympic Weightlifting. Jäykälle tyypille kannattaa joulusukkaan sujauttaa Kelly Starrettin Becoming a  Supple Leopard.

 

5. Villasukat

Klassikkojen klassikko! Käsistään kätevä neuloo tietenkin itse ja lahjan saajalle mieleisellä teemalla. (Itse tosin jos aloittaisin nyt, saisi mies villikset jalkaansa oletettavasti jouluaattona 2028.)

 

6. Tumma suklaa

Jos ei ilahdu tummasta suklaasta ja kahvista, on ihmishirviö. Rainbown 80-prosenttinen on muuten erinomaista hinta-laatu-suhteeltaan!

 

7. Polkupyörän ajotietokone

Muutamalla kympillä saa fillariin kätevän ajotietokoneen. Varoitus: saattaa aiheuttaa intoa alamäissä kiihdyttelemiseen ja uusien nopeusennätysten tekemiseen!

 

8. Treenipalvelun upgreidaus

Erinomainen aineeton lahja on pistouvata maksullinen ja laajempi versio lahjottavan käyttämästä sporttipalvelusta. Wodconnectin PRO-versio maksaa seitsemän euroa kuukaudessa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Muun muassa tämä:

...heikko ruoka-aiheisen sanaston tuntemus ja piittaamattomuus oikeakielisyydestä.

Se on suomeksi avokado, ei avocado. Ehkä tuntuu hienommalta tehdä broccolipaistosta kuin parsakaalilaatikkoa, mutta ei. Kale-smoothiesta tai kale-pastasta tulee vain mieleen Kalervo Kummola.

Lue myös Juliaihmisen erinomainen kirjoitus Turha sanaväli on rienausta

 

...epäloogisuus.

Tänään kirjoitus siitä, kuinka pitäisi olla aito ja rehellinen eikä somefeikata, huomenna taas sitä somefeikkausta. Tänään kirjoitus siitä, kuinka harmittaa että ihmisillä on paineita esitellä kehoaan julkisesti ja kuinka itse ei enää aio kuvailla vatsapalikoitaan koska on sellaisen yläpuolella, huomenna taas kuvia vatsapalikoista ja takamuksesta. Toisinaan tuntuu, että nämä "aitoutta" ja "rehellisyyttä" peräänkuuluttavat postaukset ovat vain laskelmoituja mukamas-kannanottoja. Toki, ihmisiähän tässä ollaan, fiilikset toki muuttuvat päivästä toiseen ja korkean hevosen selästä kapuaminen ja sinne takaisin ponnistaminen käy toki hyvästä jumpasta, mutta jonkinlaista logiikkaa olisi kiva nähdä.

 

...bloggaajan apurin huonot työolot.

Minua surettavat bloggaajien poikaystävät ja muut raasut jotka tuottavat ison osan blogin sisällöstä saamatta kummoistakaan kunniaa. Jos blogipostaus koostuu kahdesta virkkeestä ja kahdeksasta valokuvasta, jotka ovat siipan tai ystävän ottamia, kenen tuottamasta blogista on oikeastaan kysymys? Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen ohikulkiessani seurannut, kuinka vastahakoinen poikaystävä ottaa kuvia ja saa tyytymättömältä kuvattavalta kauheaa sättimistä osakseen. Bloggaaja-apurit, nouskaa kapinaan!

 

Ei sillä ettenkö itse olisi syyllistynyt näihin. Siis kahteen jälkimmäiseen. Oikeakielisyydestä yritän pitää kiinni, vaikka logiikka ja moraali välillä hieman ontuisivatkin.

 

Oletteko samaa mieltä? Muita ärsytyksen aiheita? 

 

 

 

 

Share

Pages