Ladataan...
Pumpui

"Miten meni treenit?"

Siinäpä päällisin puolin harmiton mutta oikeastaan yllättävän kinkkinen kysymys. Mistä tietää menikö hyvin? 

Välillä sitä tulee pois salilta intopinkeänä ja kaikkivoipaisena. Itsensä ylittämisen jälkeen on tosin vaarana, että seuraavalla kerralla meneekin ihan penkin alle, kuten viime vuoden lopulla todettiin

 

Superonnistumisia ei tule kuitenkaan joka kerta, ei edes joka viikko. Joskus ei edes joka kuukausi. Vaikeampaa onkin hahmottaa, miten menivät ne arkitreenit, jotka valtaosan liikuntaharrastuksesta kuitenkin muodostavat. Ne treenien maanantait, tiistait ja keskiviikot, joiden aikana puserretaan hidasta kehitystä ja ylläpidetään vanhaa.

Treenin onnistumisen mittaaminen pelkästään numeerisesti on turhan yksioikoista. Joka kerta ei voi nostaa enemmän painoa. Joka päivä ei voi vetää enemmän leukoja tai tehdä kaikkea nopeammin. Ja miten sitä vertailisi eri päiviä, jos tekeekin pidempää sarjaa, onkin vasta toipumassa flunssasta tai hostain syystä muuten ei vain kulje? Pelkkien lukujen valossa moni treeni olisi mennyt penkin alle, sillä joskus on voinut nostaa enemmän ja taatusti löytyy joku toinen joka nosti enemmän kuin itse. Siksi kehittelinkin vapaapäiväni ratoksi oheisen vuokaavion, joka auttaa hahmottamaan, miten oma treeni meni noin niin kuin omasta mielestä.

 

ps. Jumalauta että korpeaa, huomasin että yhteen laatikkoon oli livahtanut kirjotusvirhe! No, ei voi minkään. Ei ehkä ihan nappisuoritus, mutta ihan kelvostihan tämä meni.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kas tämäkin päivä on koittanut, kun allekirjoittanut tarjoaa kauneusvinkkejä! 

Tai no ei tässä estetiikasta oikeastaan ole kyse vaan siitä, että on parempi treenata. Saatoitte nähdä muutama postaus takaperin kuvan upeasti auenneista kämmenistäni. Olin laiminlyönyt käsieni hoitamisen huonoon aikaan, sillä tehdessäni sataa kippileukaa kämmenten vanhat kovettumat repeytyivät auttamattomasti. Onneksi pienen nahkanleikkely- ja rasvausoperaation sekä muutaman varovaisemman päivän jälkeen kämmenet olivat taas kuin uudet. 

Käsinahkat ovat yksi crossfittaajien yleimmistä puheenaiheista. Yksi hoitaa kämmeniään hohkakivellä, toinen sheivaa kovettumia suihkussa samalla kuin sääriään. Kämmenistään huolen pitäminen on paitsi järkevää myös hirmuisen koukuttavaa: en varmasti ole ainoa jonka mielestä on ihanaa repiä käsinahkoja? (Tosin en suosita tekemään sitä treffeillä.)

Nyt minulla on vihdoin oikea työkalu kovettumien hiomiseen, kun herra A askarteli minulle hienon käsienraaputtimen. Se on tehty hiekkapaperista (karkeus 100) ja tukevasta muovilätkästä. Tikusta on hyvä pitää kiinni, ja pitkä, jalkaraspimainen rakenne tekee kämmenten työstämisestä joutuisaa. Siihen kun vielä lätkäisee illan päätteeksi päälle maailman parasta käsirasvaa, Burt's Beesin Almond Milk -voidetta, niin jo kelpaa. Ei ehkä ihan vauvanpyllykädet mutta niin lähelle kuin näillä harrastuksilla pääsee. 

Miten te hoidatte käsiänne, arvon kanssatreenaajat?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Olen joskus miettinyt, että elämästä tuntuu puuttuvan palanen, jos ei ole uusia reissuja suunnitteilla. Nyt on elämässä palasia ylenpalttisesti, sillä vuoden ensimmäiselle puoliskolle on tiedossa useampikin matka. Lupasin uudenvuodenpäätöksessäni lopettaa vatuloimisen, ja ainakin reissujen suhteen olen sen nyt tehnyt. Usein reissun lähdön haastavin vaihe on lentojen hankkiminen. Voi mikä endorfiinirysäys siitä tuleekaan, kun pistää silmät kiinni ja Visan laulamaan ja ostaa lennot kauas! Kun lennot ovat plakkarissa, on muu vain yksityiskohtia ja speksausta. 

Nyt pitäisi sitten keksiä puuhaa seuraaville matkoille:

- pitkä viikonloppu Prahassa
- reppureissu Sri Lankassa
- viikonloppu Kööpenhaminassa CrossFit-regionaalien aikaan 

Vinkkejä yllä mainituista kohteista otetaan kernaasti vastaan! Kööpenhaminassa iso osa ajasta kuluu Ballerup-areenalla hurratessa, mutta onneksi on illat vapaana syömis- ja juomispuuhille. Ilmiantakaa siis suosikkinne! 

Odotan kaikkia reissuja innolla, mutta eniten pähkinöinä olen tuosta Sri Lankan matkasta. On aivan mahtavaa päästä pariksi viikoksi kikkailemaan uusiin maisemiin reppu selässä ja huolet kaukana! Suunnitelmissa on kiivetä vuorelle, snorklata ja opetella surffaamaan! 

Lentolippujen kilahdettua sähköpostiin alkoi tietenkin kauhea speksaus ja pakkaamisen suunnittelu, vaikka aikaa lähtöön on vielä pari kuukautta. Pieni vaatekaapin ja muun reissuvälineistön inventaari osoitti, että hankintojakin on tehtävä. Nämä pitäisi hoitaa plakkariin ennen lähtöä:

- surffishortsit jotka mahtuvat hanurista ylle
- farkkushortsit jotka mahtuvat hanurista ylle
- pellavashortsit jotka mahtuvat hanurista ylle
- bikinialaosat jotka mahtuvat hanurista ylle
- GoPro viidakko- ja meriseikkailujen taltioimiseen
- uusi snorkkeli ja maski, vanhat ovat ehtineet muutaman vuoden tauon aikana hapertua

Muukin reissuvermeistö kaipaisi päivitystä, ja mielen perukoilla kuumottelisi päivittää vanha rinkka Fjällrävenin Kajkaan, mutta saa nähdä kuinka paljon reissubudjettia saa venytettyä jo ennen matkaa. Näemmä isoimmat siivut matkasta vievät lentojen lisäksi allekirjoittaneen kasvanut hanuri ja hinku saada laadukkaampia välineitä matkantekoon. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

"Crossfit on ihan järjetöntä, kun kaikki loukkaantuvat koko ajan."

Olen useaankin kertaan joutunut keskusteluihin siitä, onko crossfit poikkeuksellisen vaarallinen laji. Yleensä vastapuolelta löytyy tällöin ihminen, jonka käsitys crossfitistä perustuu muutamaan netissä nähtyyn videoon ja tietoon siitä, että joissain jumpissa tehdään esimerkiksi sata leukaa "sillä tyhmällä tavalla". Yleensä vastaan ajan myötä hioutuneella puheella siitä, kuinka crossfit on paljon muutakin kuin älyttömän raskaita benchmark-treenejä, kuinka saleilla käyvät kaikenlaiset ihmiset harjoittelemassa taitoja ja niin edelleen.

Mutta tietenkin crossfit on vaarallista. Siinä missä mikä tahansa muu intensiteetillä tehty fyysinen toimi. Joskus sattuu vahinkoja, joskus vanhat vammat ilmoittavat itsestään yllättäen, joskus joku vetää överiksi.

Yleensä crossfitin vaarallisuutta paheksuvat viittaavat todistusaineistona youtubesta löytyviin "crossfit fails" -videoihin. Näissä onnettomat ihmisparat tekevät mitä oudoimpia liikkeitä, ja yleensä vielä tavallisilla kuntosaleilla ilman valmentajan valvovaa silmää. Samalla tavalla itse voisin alkaa soimata vaikkapa vapaaottelua vaaralliseksi näyttämällä videoita, joilla uuvatit "treenaavat UFC:tä" jonkun jyväjemmarin takapihalla ja tietoisesti unohtaa sen tärkeän työn, jota Suomessa ja muualla maailmassa kamppailusaleilla tehdään tekniikoiden opettelemiseksi ja ottelijoiden osaamisen edistämiseksi.

Miten crossfitin parissa sitten säilyy ehjänä tai edes hengissä? Ajattelemalla omilla aivoillaan ja etsiytymällä asiantuntevan valmennuksen piiriin.

Omien hoksottimien merkitystä ei voi korostaa liikaa. Ai et osaa tempaista? Älä tee raskaista tempauksia sisältäviä metconeja. Ai sinulla on olkapäässä vanha vamma, minkä takia kippausleukojen tekeminen aprikoituttaa? Tee tiukkoja leukoja tai muuta omalle kropallesi sopivaa sen sijaan. Minusta crossfitin yksi hienoimmista piirteistä on se, että minun ei tarvitse treenata yksin ja ilman ohjausta. Itselleni ei olisi tullut koskaan mieleenkään opetella tempauksia ilman asiantuntevaa opetusta, mikä oli yksi syy crossfit-salille hakeutumiseen. Jotkut taas uskovat pystyvänsä opettelemaan sen itse kirjojen ja videoiden avulla. Ehkä onnistuvatkin, mutta jos eivät ja vahinko sattuu, ei kannata välttämättä heti osoittaa syyttävää sormea olympianostojen suuntaan vaan miettiä onko omassa toiminnassa jotain petrattavaa.

Yksilön vastuu ulottuu myös treenipaikan viisaaseen valintaan. Onko salilla asiansa osaavia ja ihmisen fysiologiaa tuntevia valmentajia? Ymmärretäänkö siellä yksilöiden erityisvaatimukset ja ehditäänkö siellä paneutua kullekin sopivan skaalauksen etsimiseen? Crossfit-valmentajiksi itseään nimittävien tyyppien osaamistaso vaihtelee hurjasti, mutta mitä olen suomalaisiin saleihin ja niiden pyörittäjiin tutustunut, tuntuu lähes kaikilla saleilla olevan hirmuisen ammattitaitoista ja asiansa vakavasti ottavaa valmentajistoa. Valmentajan rooli on paitsi kehittää asiakkaitaan myös olla auttamassa näitä tekemättä typeryyksiä. Joskus en ole itse tajunnut ottaa iisisti, milloin valmentaja on puuttunut asiaan ja käskenyt jättää hikijumpat sikseen ja keskittyä liikkuvuustreeniin.

Olen reilun kahden vuoden crossfit-urani aikana ollut ehkä enemmän klesana kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta en ole koskaan treenannut yhtä intensiivisesti, mikä yhdistettynä konttorirottailuun on aiheuttanut kerran ranteen tulehtumisen ja tällä hetkellä minua kiusaavan kiertäjäkalvosimen ärtymisen.

Kroppansa käyttämiseen liittyy aina riskejä. Tiedän paljon klesana olevia jalkapalloharrastajia, intohimoisia tanssijoita, punttipenoja ja jalkansa airsoftissa taittaneen ammuskelijan. Kaikilla tuntuu olevan liikunnassa loukkaantumiseen ilahduttavan tyyni suhtautuminen: pienet vammat silloin tällöin ovat riski, joka on otettava jos haluaa käyttää vanhaa mätisäkkiään.

Tyhmyyttä ei kuitenkaan voi maan päältä koskaan kitkeä. Yläkuvassa esittelen auki repeytyneitä käsiäni vuodenvaihteen benchmark-treeni Murphin (1,6 km juoksu, 100 leukaa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, 1,6 km juoksu) jälkeen. Fiksu likka olisi huolehtinut käsistään paremmin ennen kyseistä treeniä. Mutta tulipahan opittua. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Olen lomaillut pari viikkoa ja ollut poikkeuksellisen paljon pihalla. En siis vertauskuvallisesti, vaan ihan konkreettisesti. Lomailu ja nukkuminen on tehnyt äärimmäisen hyvää, ja erityisen hyvältä on tuntunut se, että on mahdollisuus päästä ulkoilemaan valoisaan aikaan ja auringon paistaessa. Valitettavasti se vain on tarkoittanut välillä melko nassakoita pakkasasteita.

Vaan mikäs siinä! Ainakin on tullut pistettyä jalkaa rivakasti toisen eteen. Michelin-mieheksi ei ole järkevää pukeutua, jos mielii juosta reippaasti ja jumppailla hangessa köpöttämisen ohella. Yllä oleva kuva on uusinta viime vuoden talvijuoksuvaatepostauksesta, mutta mihinkäs periaatteet olisivat viime vuodesta muuttuneet:

1. Mukavuus lähtee aluskerroksesta. En pidä treenialusvaatteissa saumoista: mitä vähemmän mahdollisesti hiertäviä elementtejä, sitä parempi, etenkin kun niiden päälle kerrostetaan tavaraa.

2. Lämmin mutta hengittävä välikerros. Tekninen kalsariasu ei varsinaisesti tihku seksiä, mutta toimittaa erinomaisesti tarkoituksensa. 

3. Päällisvaatteet, ohut pipo ja lumella hyvin pitävät lenkkarit.

Välillä hämmästelen vastaan tulevia lenkkeilijöitä, joilla on nollakelilläkin naparetkelle sopivat kamppeet päällä. Itse pärjään tavallisilla juoksutrikoilla ja pitkillä kalsareilla kymmeneen pakkasasteeseen, vaikka olenkin kohtuuttoman kova palelemaan. Eipä ainakaan tule jäätyä seisoskelemaan pitkäksi aikaa! Yksi päivä valmistelin kroppaa vuodenvaihteen klassikkotreeni Murphiin tekemällä hölkkäilyn ja mäki-intervallien lomassa kymmenen minuutin punnerrus- ja ilmakyykkytreenin (jokaisella alkavalla minuutilla 5 punnerrusta ja 10 kyykkyä). Hyvin tarkeni hangessakin, kun oli hokannut laittaa märkää pitävät hansikkaat!

Huomenna pitäisi sitten palata arkeen ja sisälle salille. Vielä ehtii onneksi nauttia päivänvalosta ilman työvelvoitteita tovin aikaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Hyvää uutta vuotta, kamut! 

Tämän postauksen kirjoittaminen osoittautui melkoisen vaikeaksi. Yritin listata ties millä tavalla, millaisia tavoitteita minulla on täksi vuodeksi mielessä. Puhun mieluummin tavoitteista kuin toiveista tai lupauksista, sillä tavoitteiden eteen joutuu tekemään töitä, mikä taas on avain asioiden realisoitumiseen. Yritin kirjoittaa auki tarkempia tavoitteita niin treenin, työn kuin muun elämän suhteen, kunnes tajusin että kaiken pystyi tiivistämään muutamaan sanaan:

Tee, älä vatvo ja vatuloi.

Tämä ohjenuora pätee oikeastaan elämän kaikkiin osa-alueisiin.

Treenipuolella fokus tulee olemaan edelleen vahvasti crossfitissä. Viime vuosi meni vaihtelevasti, ja tästä sisuuntuneena aion treenata entistä tavoitteellisemmin ja johdonmukaisemmin. Olen ehkä turhankin paljon vellonut jonkinlaisessa tuskastuneessa itsesäälissä siitä, kuinka edistystä ei tapahdu. Tärkeämpää olisi tunnistaa edistymisensä esteet ja käydä niiden kimppuun systemaattisesti. Numeerisia ja tarkempia tavoitteita asettelen pitkin vuotta, mutta oleellista olisi päästä takaisin hyvään treeniputkeen niin fyysisesti  kuin henkisesti ja tuntea kehittyvänsä niin hyvin kuin omissa raameissaan pystyy. 

Työn ja muun elämän tasapainon etsiminen jatkuu tänä vuonna. Yritän ottaa mahdollisimman paljon irti nelipäiväisyydestä, tarkoitti se sitten vapaiden perjantaiden omistamista lööbaamiselle tai kiintoisille projekteille. Vatuloinnin välttäminen merkitsee myös tarttumista projekteihin, joita olen vältellyt pidempään uskalluksen puutteen takia. Olen kiireiden takia laiminlyönyt myös blogia loppuvuodesta, mutta tänä vuonna tarkoitus on panostaa täälläkin.

Vaikka työ ja treeni täyttävät välillä ajatukset kokonaan, on hyvä muistaa, että on olemassa muutakin elämää: ystäviä, ihmissuhteita, muita kiinnostuksen kohteita. Myös näiden kohdalla voi heivata turhan vatvomisen ja vatuloinnin mäkeen. Välillä on hyvä vain pistää silmät kiinni ja hypätä uusiin asioihin/lyödä luottokortti tiskiin ja ostaa lennot kauas/unohtaa tavoitteet toviksi ja nauttia hetkestä. 

Asioiden tekemisen hengessä onkin syytä siis pistää tältä päivältä kone kiinni, mennä halailemaan kämpän toisessa päässä puuhastelevia ihmisiä ja eläimiä ja mennä sitten salille. Millaisia tavoitteita te olette asettaneet juuri käynnistyneelle vuodelle?

 

Kuva: Jussi Helttunen

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kappas, taas meni kokonainen vuosi. Mitä kaikkea sitä ehtikään tapahtua? Kirjoittelin tavoitteita pian päättyvälle vuodelle viime vuoden alussa. Oli mielenkiintoista vertailla fiiliksiä viime vuoden alussa ja nyt, kun koko vuosi alkaa olla paketissa.

Treenin suhteen vuoden tärkein tavoite oli säännöllisyyden ja kohtuuden löytyminen. Näin kirjoitin vuoden alussa:

"Viime vuonna kehitystäni haittasi eniten epäsäännöllinen treenaaminen, kun sairastelu ja duunimenot estivät jumppaamisen välillä pitkäksikin aikaa. Tänä vuonna aionkin keskittyä siihen, että treeni olisi paitsi tavoitteellista myös johdonmukaista ja säännöllistä. Kun pidempiä taukoja ei tule, kehitystäkin varmasti tapahtuu siinä samassa. Samalla on syytä opetella kuuntelemaan kehoaan entistä paremmin ja tunnistaa ajoissa väsymyksen merkkejä - ja tajuta pitää silloin kevyempiä viikkoja."

Tässä asiassa nähtiin edistystä, ja crossfit-treenikertoja tuli parisenkymmentä enemmän kuin edellisenä vuonna. Kehittymisen kanssa tosin tuntuu olleen niin ja näin. Enkat ovat kyllä paukkuneet niin painonnostossa kuin muussakin, mutta taantumaakin on koettu. Väsymyksen ja uupumuksen merkkejä olen oppinut tunnistamaan paremmin ja pitänyt ihan omaehtoisiakin lepotaukoja. 

Aloitin pian päättyvänä vuonna myös crossfit-tuomarin hommat, ja kävin vahtimassa kisasuorituksia Box Battlessa sekä Karjalan kovimmissa. Leukailevat, että tuomariksi rupeavat ne, jotka eivät itse osaa, mikä voi toki osaltaan olla tottakin, mutta haastavaa puuhaa dumarointi on yhtä kaikki! Kilpasilla olin itse leikkimielisesti Crossfit Games Openeissa sekä vuosittaisissa tyttökisoissa Tampereen 33100:n vieraana. Vuoden suurimmat inspikset syntyivät sitten regionaalimatkalla, kun pääsi katsomosta käsin todistamaan Euroopan parhaitten touhuja.  

Vuoden tavoitteena oli edelleen kokeilla erilaisia juttuja. Sitäkin tuli tehtyä, vaikka crossfit veikin suurimman osan ajasta ja huomiosta. Kävin kokeilemassa roller derbyä ja dancehall-akrobatiaa, osallistuin akrobatiakurssille ja kehonpainotreenileirille, pelasin kesällä jalkapallojoukkueessa, uin, boulderoin, painin, joogasin ja kävin ottamassa kaverilta nekkuun nyrkkeilykehässä. Ja pyöräilin Viron halki ja vaelsin Italian Alpeilla. Ei kehnommin yhdelle kalenterivuodelle, sanoisin!

Työrintamalla tavoitteena oli löytää entistä parempi balanssi työn ja muun elämän välille. Vaihdoin työpaikkaa heti vuoden alkuun. En ole paljoa ehtinyt nauttia nelipäiväisyyden iloista, sillä onnistuin ymppäämään vapaapäiviksi ja viikonlopuiksi huimasti projekteja. Työnarkomaniaa on ollut havaittavissa, sillä vaikka olen usein viisipäiväiseksi venyneen päivätyön lisäksi toimittanut kahden lehden numerot painoon freelance-toimituspäällikkönä, kirjoittanut kymmenkunta artikkelia eri lehtiin ja suomentanut kaksi kirjaa, tunnen silti olleeni laiska ja saamaton tänä vuonna. Jatketaan harjoituksia työnteon kohtuullistamisen osalta jälleen ensi vuonna.

Blogissakin tapahtui vuoden aikana kaikenlaista. Suosituimmiksi jutuiksi nousivat treffipostausten lisäksi pohdinnat naisellisuuden ja lihasten korrelaatiosta. Tästä poiki myös bloggaajanurani kenties jännittävin tapahtuma, kun Henry Laasanen kirjoitteli ajatusteni innoittamana omassa blogissaan. Innostuin vuoden aikana myös raakaleivonnasta, reseptejä ja muuta ruoka-aiheista hölinää löytyy Pumpui syö -tunnisteen alta

Täytin tänä vuonna 30. Juhlistin merkkipäivää juomalla kaljaa ja kuuntelemalla kantria.


Yksityiselämässä koettiin sekä pettymyksiä että hirmuista iloa. Vuoden alussa summasin toiveita näin:

"Yksityiselämässä haluan ensi vuonna tehdä ainakin yhden pitkän matkan. Sellaisen, jossa on aikaa istua lentokentällä lukemassa kirjaa ja juomassa sumppia, vaellella luonnossa ja juoda kaljaa pitkälle iltaan. Ja ylipäänsä kirjoittaa, lukea ja nähdä enemmän, viettää aikaa ystävien kanssa ja nukkua hyvin. Ja toivottavasti rakastua. Tai no hemmetti, jos realisteja ollaan niin edes ihastua. Tai edes päästä mahtaville treffeille. Tai edes treffeille."

Tein kaksi pidempää matkaa. Istuin bussissa ja lentokentällä lukemassa kirjaa. Vaelsin ja pyöräilin luonnossa, join kaljaa ja viiniä pitkälle iltaan. Luin ja kirjoitin ja näin kavereita enemmän kuin aikaisemmin. Hetkittäin olin järkyttävän onnellinen elämästäni. Nukuin välillä hyvin ja välillä huonosti. 

Vuoden suosituimmat postaukset taisivat olla treffitötöilyjäni kuvaavat postaukset Kun crossfittaaja on treffeillä osat 1, 2 ja 3 sekä Kun crossfittaaja on sokkotreffeillä. Sain valtavasti kiitosta postauksista, ilmeisesti en ollut ainoa, joka ei oikein hanskaa näitä ihmissuhdekuvioita. Välillä meinasi usko loppua ja suunnittelin ryhtyväni hulluksi hyväkuntoiseksi kissamummoksi, mutta loppuvuodesta sitten päädyin kuin päädyinkin treffeille, jossa käsinahat, painonnoston erilaiset otteet ja reisien mahtumattomuus housuihin olivat molempien mielestä kiinnostavia puheenaiheita. Mutta eipä huudella tästä sen enempää vielä...

Että sellainen vuosi. Hetkittäisiä synkkiä fiiliksiä lukuun ottamatta vuosi oli puuhakas, toiveikas ja onnellinen. Vielä olisi edessä yksi treeni, tänään suoritettava klassikkojumppa Murph, joka sisältää mailin juoksun, 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta, 300 ilmakyykkyä ja mailin juoksua. Jumikropalla ja hymy naamalla kohti uutta vuotta! 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

 

"Miten takapuolesta tuli niin keskeinen osa kuvastoamme? Ja miksi me tavalliset ihmiset esittelemme sitä internetissä?"

Näitä ja muita hanuriliitännäisiä asioita pohdin Creat.fi-saitilla julkaistussa artikkelissa "Perse on uusi musta". Jututin niin tutkijaa, personal traineria kuin kuntokeskuksen työntekijää siitä, miksi olemme niin hanurikeskeisiä. Opettelin myös ottamaan belfieitä ja perehdyin Instagramin pyllyjulkkisten elämään. Oma hanuri tuli framille hieman yllätyksenä jutun kylkeen. Olin kuvaaja Jussi Helttusen mallina jutun lopussa olevassa animaatiossa, mutta kinkku lyötiin sitten tiskiin oikein kunnolla! Kaikkeen sitä freelancena päätyy.

Sain kunnian olla mukana jouluaattona avatun creat.fi:n ensimmäisten kirjoittajien joukossa. Saitilla on ihan mahtavia artikkeleja ja videohaastatteluja, käykää lukemassa kinkunsulattelun lomassa!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Silloin tietää, että asiat ovat melko mallillaan, kun herää ylitsevuotavaisen iloisena darrasta huolimatta. 

Olen onnellisempi kuin koskaan siitä, että reilut kaksi vuotta sitten aloitin treenaamisen CrossFit Central Helsingissä. On nimittäin tullut elämään niin mittavasti hyvää niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Salimme motto "sweat, chalk and happiness" ei tosiaankaan ole tuulesta temmattu. 

Eilen vietettiin salin pikkujouluja, ja taisin olla muutamankin kerran Rieslingin herkistämänä tippa linssissä, kun pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja. Vuoden jäsen, eniten kehittynyt ja parhaiten Openeissa pärjänneet saivat nimensä hienoon kunniatauluun salin seinälle. Koska emme ole sieltä vakavimmasta päästä ristiinkuntoilijoita, palkittiin ihmisiä myös muun muassa mittavasta kiroilusta ja muusta tötöilystä. Allekirjoittanut muuten palkittiin vuoden poikamiestyttönä!

Koska viiniä tuli juotua turhankin monta lasillista, taidan painua vielä toviksi takaisin pehkuihin ja olla edes yrittämättä kirjoittaa koherenttia tekstiä siitä, kuinka mahtavan harrastuksen ja porukan joukkoon olen löytänyt. Tungen inkiväärioluen palkinnoksi saamaani "Cult member" -tölkinviilentimeen ja pistän oikosilteni. Palataan freesimpänä ensi viikolla!

 

 

Share
Ladataan...

Pages