Ladataan...
Pumpui

Monesti muutokset tapahtuvat huomaamatta. Sitä toivoisi, että jonain päivänä vain yhtäkkiä lopettaisi huonon tavan, kasvattaisi komean hauiksen, unohtaisi kokonaan sen joka ei vain suostu katoamaan ajatuksista, olisi ihminen joka muistaa pakata treenikassin jo illalla ja laittaa sinne myös palkkarisheikkerin ja vaihtopikkarit.*

Valitettavasti monet elämän pienet ja isommatkaan muutokset eivät tule ilmi juhlavin fanfaarein. Sitä vain vahingossa jonain päivänä huomaa edistyneensä asiassa, keskittyneensä johonkin muuhun niin ettei mieltä kaiherra enää yhtä ikävästi, muistavansa pakata palkkarin ja pikkarit edes puolet kerroista.

Eilen aamulla olin niin erinomaisen hyväntuulinen, että oli pakko pysähtyä pohtimaan miksi. Elämässä ei ollut tapahtunut mitään fanfaarein ilmoitettuja muutoksia. Siinä smoothieta – josta muuten on tullut kuin varkain erottamaton osa aamurutiineja – särpiessäni huomasin, että olin tehnyt melkoista edistystä monessakin asiassa elämässäni viimeisen puolen vuoden aikana. Edistys ei ollut suoraviivaista tai välttämättä suurien linjojen selkeytymistä, täsmällisten tavoitteiden täyttymistä, mutta yhtä kaikki asiat olivat paremmalla tolalla kuin ennen. Ja se, jos mikä, on melkoisen hienoa.

Piti säästää tämä kuva erääseen postaussarjaan, jonka käynnistänen sunnuntaina. Mutta jotenkin tämä sopi päivän mietintöihin enemmän kuin hyvin. Siinä sitä vanha napaläskihäpeilijä hengailee pienissä vetimissä ja vielä nauraa itselleen samalla. Tämä kirjoitus on oikeastaan esiosa tulevien viikkojen kirjoituksille, joissa edelleen lähdetään metsästämään pieniä muutoksia, joilla on iso vaikutus.

*Äiti ja muut nettidekkarit: näistä ylimalkaisista esimerkeistä ei pidä tehdä suoria johtopäätöksiä kirjoittajan elämästä. Paitsi ehkä viimeisestä. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Taas ovat ohi, nuo viisiviikkoiset kärsimyksen, ilon ja jännityksen täyteiset urheilukisat, eli CrossFit Games Open. Maailmanlaajuinen kisa kerää ristiinkuntoilijoita ympäri maailmaa mittelemään itseään vastaan - ja parhaimpien kohdalla tietenkin myös toisiaan. Kas näin kisat menivät omalta osaltani:

14.1
10 minuutissa niin paljon kuin ehtii
30 tuplahyppynaruhyppyä
15 tempausta (naisilla 35 kg)

Avauslaji oli toisinto kaikkien aikojen ensimmäisten Openien avauslajista. En ladannut tätä kohtaan kummempia odotuksia, sillä olin juuri ollut kipeänä ja kärsin jännetulehduksesta. Päätin ottaa tavoitteekseni tehdä ensimmäiset tuplat ja jos ranne sallisi, muutaman tempauksen. Vaan niin pistin tikaten, ja tulos oli oikein kelpo. Openeissa paljastuvat väistämättä heikkoudet, ja monelle tuplien hyppiminen koitui kohtaloksi. Itse nakuttelin ne menemään melkeinpä katkoitta.

Oma tulos: 216 toistoa

 

14.2
3 minuutin seteissä niin kauan kuin pystyy
minuutit 0-3:
10 valakyykkyä (naisilla 30 kg)
10 chest to baria (rinta tankoon -leuanvetoa)
minuutit 3-6
12 valakyykkyä
12 chest to baria 
jne.

Ja niistä heikkouksista puheen ollen. Kirosin ykköslajin jälkeen, että ei voisi tulla omalle osaamiselleni ja nykyiselle terveydentilalleni huonompaa lajia, mutta niin vain tuli heti seuraavalla viikolla. Tein yhden toiston, sillä ranne ei sallinut yhtään kiertoliikettä käteen, jolloin valakyykyn tekeminen osoittautui melkoisen tuskalliseksi. Olisin ehkä hyvänä päivänä saanut pari chest to baria. Näitä sitten voikin treenata ensi vuotta varten.

Oma tulos: 1 toisto

14.3
8 minuutissa niin monta kierrosta kuin ehtii
10 maastavetoa (naisilla 43 kg)
15 boksihyppyä
15 maastavetoa (61 kg)
15 boksihyppyä
20 maastavetoa (70 kg)
15 boksihyppyä
25 maastavetoa (84 kg)
15 boksihyppyä
30 maastavetoa (93 kg)
15 boksihyppyä
35 maastavetoa (102 kg)
15 boksihyppyä

Tästä lajista olin oikeasti innoissani. Sen minkä menetän räjähtävyydessä ja raa'assa voimassa, otan takaisin tasaisessa kuormittavassa tikkaamisessa. Maastavedot ovat suosikkiliikkeitäni, vaikka vähän epäilyttääkin, että tällainen selkähasardi laji on otettu mukaan Openeihin, joissa kaiken maailman suharit pääsevät rikkomaan itseään liikaa yrittäessään. Tein treenin mahdollisimman järkevästi ja omaa kroppaa kuunnellen. Maastavedoissa pääsin 84 kilon nostoihin saakka, mikä olikin tavoitteena. Toinen suosikkini tämän vuoden Open-lajeista.

Oma tulos: 105 toistoa


Kuva: Sanna Kaipia

14.4
14 minuutissa niin monta toistoa ja kierrosta kuin ehtii
60 kcal soutu
50 toes to bar
40 wall ball
30 rinnalleveto
20 muscle-up

Ei Openeita ilman vitutusta ja kyyneliä. En ole mikään toes to bar -mestari, mutta en osannut odottaa jääväni näin pahasti jumiin jo toiseen liikesettiin. Harmitti niin vietävästi, sillä chipperin seuraavat liikkeet, eli wall ballit ja rinnallevedot, ovat minulle hirmuisen mieluisia. Sen sijaan tuhrasin reilut kymmenen minuuttia treenistä saamalla juuri tuon 50 toes to baria täyteen ja päästämällä ilmoille ainakin tuplamäärän kirosanoja. Ja itkemällä vähäsen. Tyylikästä. Tämän teen kyllä joku päivä uudestaan, koska haluan saada paremman tuloksen ihan vain itseäni ajatellen.

Oma tulos: 110 toistoa

14.5
ei aikarajaa
21-18-15-12-9-6-3 toistoa
thruster (naiset 29 kg)
bar facing burpee 

Viimeinen laji olikin sitten varsinainen Via Dolorosa. Hirmuiset määrät thrustereita ja yleisliikkeitä tangon yli hyppäyksen kanssa. Eikä aikakattoa pelastamassa: joko pitäisi kärsiä lopppuun saakka tai lopettaa kesken. Jännitin tätä lajia ihan vietävästi. Mutta tein fiksun toimintasuunnitelman, pidin siitä kiinni ja ylitin itseni tikkaamalla omaan tasooni nähden oikein mainion ajan 18:13. Tähän oli erinomaisen tyytyväinen. Monta kertaa sai kyllä ylipuhua itsensä jatkamaan, mutta pahimpien pelkojen vastaisesti en kuollut enkä luovuttanut. 

Oma tulos: 18:13

Kokonaissijoitus maailmanlaajuisesti 28 833/52 543

Kun lauantaina isolla porukalla salilla viimeistelimme Openien viimeisen lajin viimeisiä lähtöjä, tuntui yksi jos toinenkin olevan herkistyneessä tilassa. Moni vakuutteli, että "ei enää koskaan", mutta naureskellen lisäsi, että ensi vuonna kuitenkin uudestaan. Yksi treenikaveri myönsi kyynelehtineensä vähän, kun koko sali kannusti yhden erän viimeistä taistelijaa suorittamaan kauheat 168 toistoaan kunniakkaasti loppuun.

Kyllä sitä oli koettelemuksen jälkeen itselläkin sydän pakahtua ilosta. Paitsi siitä että viimeinen laji meni niin hyvin myös silkasta ilosta, että on löytänyt itselleen harrastuksen joka on niin paljon enemmän kuin vain muutaman kerran viikossa tapahtuvaa fyysistä toimintaa. Taas on viisi viikkoa saanut iloita omista ja muiden onnistumisista ja kannustaa treenikavereita ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Ja se ei ole ihan vähän se. 

Seuraava steppi CrossFit Gameseissa ovat regionaalit. Ja minä olen lähdössä niitä katsomaan! Lennot ja majoitukset on jo buukattu keväisestä Kööpenhaminasta, vielä pitäisi saada väijyttyä liput itse kisaan, niin avot! 

ps. Pahoittelen muuten mahdollisia typoja. Luotan pitkälti kymmensormijärjestelmäni varmuuteen, sillä sain ihmeellisen ärhäkän allergisen reaktion sunnuntaina ja menetin melkein koko näkökykyni muutamaksi päiväksi. Maailmaa peittää tällä hetkellä melkoisen tukeva pornovaseliinikerros (metaforinen, siis), mutta parempaan päin ollaan menossa. Tänään uskalsin jo yksin ulos. ja ruutua näkee jo vähän siristellä. Arvostakaa aistejanne, ystävät! Niitä ilman on melkoisen vaikea elää...)

pps. Onks mun kissahousut hienot vai onks ne hienot?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

No kai sitten minä kun kaikki muutkin. Elämäni aakkosia:

A - Aamupala. Ensimmäisenä mielessä herätessä. Viikonloppujen tuntikausia kestävät mättöaamiaissessiot ovat parasta, niin yksin kuin yhdessä.

B - Bourbon. Lukeutuu suosikkijuomiini.

C - Crossfit. Tämä ei varmaan yllätä niitä jotka käyvät blogissa edes puolisäännöllisesti! Tullut hirmuisen isoksi osaksi elämää.

D - Dallailu. Käveleminen on erinomainen tapa selvittää pääkopassa tapahtuvia asioita.

E - Eläminen. Pitäisi muistaa elää eikä suorittaa. Yritys on kova, toteutus välillä vähän heikohkonlainen. Vai olisiko pitänyt laittaa se kuuluisa epäkäs?

F - Mietin Fazerin sinisen ja forkkujen välillä. Valitsen forkut koska niihin sattuu tällä hetkellä kovasti koska kävin boulderoimassa pitkästä aikaa.

G - Gi. Vaikka kamppailutreeni onkin jäänyt muun puuhastelun alle, on sillä edelleen iso paikka sydämessäni. 

H - Hämmästely. Uteliaisuus ja innostuminen ovat hirmuisen tärkeitä ominaisuuksia elämässä.

I - Intohimo. Niin henkinen kuin fyysinen. 

J - Järjestelmällisyys. Tiedän, että kaipaan sitä ja rutiineja elämääni. Muuten passivoidun liikaa.

K - Kirjat. Suosikkiesineitäni yli kaiken. Bubbling under: kyykkääminen. 

L - Lotta. Minä! Olen opetellut pitämään itsestäni, arvostamaan hyviä puoliani ja hyväksymään myös niitä vähän kehnompiakin.

M - Matkustelu. Reissaaminen avartaa mieltä ja tutustuttaa tehokkaasti myös itseen. Toinen potentiaalinen tähän olisi ollut musiikki. Tai maastaveto.

N - Napaläski. Muistuttaa minua paitsi siitä että kroppaa voi työstää myös siitä että elämässä on tärkeämpääkin kuin rasvaprosentti.

O - Onnellisuus. 

P - Painot. "Iron is the best antidepressant", kuten Henry Rollins viisaasti sanoi.

Q - Quesadilla. (Oli pakko googlettaa q:lla alkavia sanoja, myönnetään.)

R - Rakkaus. Rakkaus elämää, tekemistä, läheisiä ja itseä kohtaan. Ja romantillinen rakkaus, se vasta parasta onkin.

S - Sapuska. Ruoka on yksi elämän suurimmista iloista.

T - Terveys. Monen asian lähtökohta. 

U - Uni. Nukkuminen on parasta mitä ihminen voi vapaa-ajallaan tehdä. Lisäksi pidän hirmuisesti unien näkemisestä: toissayönä esimerkiksi olin crossfit-kamujen kanssa kesäleirillä, jonne tuli myös dinosauruksia.

V - Venyttely ja voimistelu.

W - Wallattomuus. Leikkimielisyydestä pitää pitää kiinni. 

X - Entiset poikaystävät. Exillä on aina paikka sydämessäni, vaikka olivatkin osa melkoisia kakkapäitä ja hunsvotteja. Joka kerta oppi ja tuli vähän viisaammaksi. Tuoreimmasta tuli superhyvä ystävä, mikä on ehkä parasta ikinä. 

Y - Ystävyys. Nuff said. 

Z - Zembalot! Välillä pitää muistaa pitää hauskaa. 

Å - Eli kaikki hienot kirjaimet.

Ä - Äiti. Mahtava tapaus, kuten muukin perhe. <3

Ö - Öitä. Tää painuu nukkumaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Mistä ystävät tunnetaan? No ainakin siitä, että aina saa varauksetonta tsemppausta treeniasioissa. 

Aloitin siis viikon leuanvetohommissa. Päivän treeni oli sankariwod TK, jossa tehdään 20 minuutin aikana niin monta kierrosta kuin vain sielu sietää seuraavia liikkeitä:

8 x leuanveto
8 x boksihyppy (miehet 91 cm, naiset 83 cm)
12 x kahvakuulaheilautus (miehet 32, naiset 24 kg)

Lienee edes turha sanoa, että skaalasin leuanvetojen määrän pienemmäksi, sillä muuten olisin käyttänyt varmaan koko kaksikymmenminuuttisen äheltämällä ensimmäistä leukasettiä. Olo oli pitkälti ystävän diagnoosivaihtoehtoja mukaillen a+b. 

Välillä sitä muuten huomaa pienistä asioista, että on edistynyt. Esimerkiksi siitä että saa vedettyä edes vähäsen leukoja. Tai vaikka siitä, että hypyt korkeudelle, jolle en vähän aikaa sitten olisi edes uskaltanut hypätä, menivät oikein mallikkaasti. En siis tuolle naisten ohjeistuskorkeudelle, otin omaa hobittitasoitusta tässä hommassa. Joku roti sentään.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Silläkin uhalla, että Tiiti äsken avautui siitä, mikä treeniblogien resepteissä nyppii: ihan törkyisen hyvä raakaversio sitruunajuustokakusta.

Tämän viikon melkein-terveellinen leipomuskokeilu löytyi Wellberries-blogista. Kaikista viime aikojen leipomuskokeiluista tämänkertainen pohja oli ehdottomasti parhain, joskin ehkä työläin taatelienjauhamisineen. Myös itse "juustokakkutäyte" oli hyvää, joskin sitruunaa tuli mukaan melkeinpä liikaakin, jolloin se demppasi vaniljan maun turhankin tehokkaasti. 

Itselleni tyypilliseen tapaan aloitin leipomisen lukematta ohjeita, joten oma piiras tuli levitettyä turhankin isoon vuokaan ja ilman leivinpaperia. Ja muutenkin työvaiheiden kanssa oli niin ja näin. Mutta tässä alkuperäinen ohje suoraan alkulähteestään:

Pohja

1dl mantelijauhoa
2,5dl paloiteltuja taateleita
2rkl kookoshiutaleita
ripaus hyvää suolaa

Täyte
3,5dl cashewpähkinöitä (liotettuina, miel. yön yli)
1dl kookosöljyä
2 luomusitruunaa
1-2rkl hunajaa
0,5tl aitoa vaniljajauhetta

Valmista ensin pohja: aja taatelit sekä muut aineet tasaiseksi massaksi. Painele massa ohueksi pohjaksi pieneen leivinpaperoituun kakkuvuokaan (halkaisija n. 20cm), ja siirrä pakkaseen odottelemaan. Aja cashewpähkinät tasaiseksi massaksi blenderissä, ja lisää kookosöljy mukaan. Pese luomusitruunat huolellisesti, ja raasta niiden kuori mukaan massaan. Purista sitruunoista mehu, ja lisää se hunajan ja vaniljan kanssa mukaan. Anna pyöriä kunnes seos on tasaista, ja maista. Lisää hunajaa mukaan tarvittaessa, mutta muista, että myös pohja tuo makeutta kakkuun. Kaavi seos kakkuvuokaan, ja tee halutessasi pintaan kuvioita. Siirrä jääkaappiin vähintään muutaman tunnin ajaksi. 

Itsehän en tietenkään malttanut odottaa "vähintään muutamaa tuntia", vaan lappasin ensimmäisen neljänneksen kitusiin samoin tein. On nimittäin sen verran hyvää.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Tänään vietetään kansainvälistä onnellisuuden päivää. Sen innoittamana päätin tarkastella omaa elämääni onnellisuusvinkkelistä.

Laiskan googlauksen tuloksena bongasin kymmenen kohdan listan asioista, jotka yleisimmin saavat ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi. Koska olen välillä hieman taipuvainen melankoliaan ja omissa pienissä murheissani vellomiseen, tein eräänlaisen kiitollisuusharjoituksen ja peilasin jokaista kohtaa nykyiseen elämäntilanteeseeni.

1. Perhe ja ystävät

Tämä lienee ilmeisin. Läheisistä saa ammennettua aivan järkälemäisesti iloa ja energiaa. Juuri eilen sain siskontytöltä syntymäpäiväkutsun, ja parhaillaan odottelen ystävää kylään perinteikkääseen torstaiseen "nakkimunakasta ja saunomista treenien jälkeen" -illanviettoon.

Tämän kohdan nimi voisi olla myös rakkaus, sillä ilman läheisiä sosiaalisia suhteita elämä olisi varmasti ihan hirveää. Muuten olen erinomaisen tyytyväinen tämän kohdan statukseen, mutta se romantillinen meininki uupuu elämästä tällä hetkellä kokonaan. Hiljaista on, sirkat sirittävät kevätyössä, oksapallot pyörivät tuulen mukana autiokaupungin halki, mitä näitä nyt on. (Uudenvuodenlupauspostauksessa esitin toiveen, että jos edes mahtaville treffeille pääsisi tänä vuonna, siihen sentään voi laittaa raksin seinään vaikka sitten rukkaset tulikin.)

2. Merkityksellinen työ

Työn suhteen olen kokenut monenlaisia ahaa-elämyksiä ja asenteen muuttumisia viime aikoina. Työpaikan vaihto lisäsi onnellisuutta huimasti. Työajat pysyvät kohtuudessa, ja nelipäiväinen työviikko on ollut erinomaisen hieno ratkaisu. Vaikka teenkin ylimääräisenä vapaapäivänä omia projektejani, on vapaus valita suuri ja tärkeä tekijä tämänhetkisessä hyvinvoinnissani.

3. Positiivinen ajattelu

Tässä on minulla tekemistä. Yhtäältä innostun herkästi, mutta heti seuraavaksi odotan jo vääjäämättä tulevaa pettymystä. Tätä pitäisi harjoittaa.

4. Kiitollisuus

Toinen kehityskohde. Mutta tässä sitä juuri opetellaan! Tänään olen ollut kiitollinen siitä että sain tehdä rauhassa töitä, treenata niin että hiki roiskuu ja että kiva ystävä tarjoutui ajamaan minut ja pakaasini autolla kauheassa lumituiskussa.

5. Anteeksianto

Jos olen nopea suuttumaan, olen sitäkin nopeampi antamaan anteeksi. Välillä melkein toivoisi että muutama kusimutteri menneisyydestä saisi edelleen tuta vihani, mutta minkäs sille voi. Ja eikös sitä sanota, että toiselle kaunan kantaminen on sama kuin joisi itse myrkkyä ja odottaisi toisen potkaisevan tyhjää.

6. Muille antaminen

Jälleen yksi kehityskohde. Autan ystäviä enemmän kuin mielelläni, mutta tunnepuolella antaminen on välillä vähän vaikeaa. Aikaakin pitäisi antaa hyville tyypeille enemmän. Tänään sentään saan antaa aikaa ja ruokaa rakkaalle ystävälle. (Nakkimunakas lisää näemmä onnellisuutta yllättävän paljon.)

7. Uskonto

Tai omassa tapauksessani varmaan henkisyys, koska en oikein perusta mistään uskonjärjestelmistä. En ole millään asteikolla minkään valtakunnan hippi tai hihhuli, mutta huomaan vanhemmiten välillä miettiväni, että on tämä universumi melkoisen erikoinen paikka, ja että onkohan täällä muutakin kuin minkä voivat hiukkaskiihdyttimessä oikeaksi todistaa. 

8. Henkilökohtainen vapaus

Tätä en varmasti osaa arvostaa tarpeeksi. Vapaus olla, tulla ja mennä pitkälti sillä tavalla kuin itse kokee parhaaksi on melkoinen etuoikeus.

9. Hyvä terveys

Onnenpäivä-blogissa juuri tästä iloittiinkin. Jälleen asia, jota ei oikein osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Välillä onneksi osaan olla aidosti onnellinen siitä, että kroppa toimii niin kuin sen pitääkin, pienestä krempasta huolimatta. 

10. Television katsominen

Tunnustan: en lukenut listaa loppuun ennen kuin aloin kirjoittaa. Jos olisin, en välttämättä olisi tätä nimenomaista listausta valinnut pöhkön viimeisen kohdan takia. En ole mikään televisiohirmu, enkä töllöä omista, mutta viihteellä on toki arvonsa. Esimerkiksi viime sunnuntaina vietin rattoisan iltapäivän telkkaria katsellen, kahvia juoden, raakabrownieta syöden, jutellen ja kroppaa auki rullaillen ihmisen kanssa, josta toivoin rakastajaa mutta josta sain ystävän. Kun oikein rupeaa miettimään, taisi sekin sunnuntainen skenaario sisältää pitkälti kaikkia kohtia edellä mainitusta listasta. Taidan olla melkoinen onnentyttö, nyt kun asiaa oikein ajattelee.

Mitenkäs te, kamut? Oletteko onnellisia vai löytyykö petrattavaa?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Missä vaiheessa blogista tuli näin herkkupainotteinen? Olen innostunut leipomaan kaikenlaista semi-raakaa ja mukamas-terveellistä, enkä tietenkään malta olla kertomatta siitä teille.

Kärsittyäni eilen koko päivän maailmanluokan krapulasta (mikä oli vähän epistä, sillä olin juonut vain neljä pientä olutta edellisenä  iltana) tokenin sentäs sen verran että sain aikaiseksi pyöräytettyä mainion brownien mustapavuista ja taateleista. Resepti löytyi The Good Morning -blogista, kiitos vaan ruokavelholle sekä reseptin minulle välittäneelle ystävälle!

Aluksi hieman epäilytti, että saisiko muka säilykepavuista ja taateleista muka tehtyä mitään herkuksi laskettavaa, mutta avot kun tämä on hyvää! (Tosin alan epäillä että kaikki raaka- tai mukamas-terveellinen leivonta on vain taatelintuottajien salajuoni myynnin kasvattamiseksi, kun kaikkeen tulee aina taatelia...) Paputaikinasta tulee yllättävän kuohkea lopputuotos, jonka ainesosia olisi vaikea arvata, jos ei tietäisi. Alkuperäiseen reseptiin verrattuna puolitin makeutuksen määrän, koska mielestäni puolellakin desillä steviaa taikinasta tuli ihan tarpeeksi makeaa. 

2 purkkia mustapapuja (Go Green)
10 taatelia 
3 munaa
1 tl leivinjauhetta (laitoin soodaa kun ei ollut jauhetta, puolikkaan tuosta)
1/2 tl vaniljajauhetta
vajaa desi kaakaojauhetta (itse käytin Cocovin raakakaakaota)
0,5 dl steviajauhetta (siis "0,5 dl tätä vastaa 1 dl sokeria" -jauhetta, en osaa sanoa merkkiä kun heitin pakkauksen pois...) 
loraus kahvia

Soseuta pavut ja taatelit sauvasekoittimella hienoksi tahnaksi. Tässä menee ikä ja terveys, mutta jos haluaa, että pavut tosiaan naamioituvat brownieksi, kannattaa nähdä vaivaa. Sekoita muut ainekset sekaan. Paista 175 asteessa reilut puoli tuntia. Anna olla yön yli jääkaapissa, tarjoile marjojen kanssa.

Maltoin pientä maistiaispalaa lukuun ottamatta säästää brownien tälle päivälle ja kiikutin sen ja itseni UFC-kisakatsomoon ystävän luokse. Meille on vähän vahingossa muodostumassa tapa, että ystävä tarjoaa minulle kisakatsomon ja minä tuon näitä melkein-terveellisiä leipomuksia studioevääksi. Tänään televisionkatselun ja lööbaamisen ohessa tuli myös harrastettua kehonhuoltoa, sillä ystävällä on melkoinen arsenaali mobbailuun tarkoitettua välineistöä. Siinä sitten makasin kivusta ulvoen lacrosse-pallon päällä keskellä lattiaa collegehousuissani ja tukka kampaamatta. Kroppa nimittäin on viikon jumppailuiden jäljiltä melkoisen kireässä tilassa. 

Treeniviikko näytti tällaiselta:
maanantai: crossfit, 1 tunti: leuanvetoja ja punnerruksia boksin päältä
tiistai: crossfit, 1 tunti: poikkeuksellisesti aamutreeneissä kello seitsemältä, 4 x 1000 m soutu
keskiviikko: juoksu, 1 tunti 18 min, 12,2 km (raporttia täällä)
torstai: crossfit, 1 tunti: strict pressejä, push pressejä ja push jerkejä
perjantai: crossift, 1 tunti: tyttöjen penkkipunnerrusperjantai ja käsilläseisontaa vapaissa harjoituksissa
sunnuntai: crossfit, 1 tunti: Openien kolmas laji: 105 toistoa boksihyppyjä ja maastavetoja

Tuohon päälle olen myös käynnistänyt pyöräilykauden, eli reipastahtista mankeloimista on tullut arkipäivinä sellainen tunti muun liikunnan päälle. Eli ihan hyvällä omallatunnolla voinee syödä vähän lisää brownieta jääkaapista.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Paljasjalkakenkäjuoksukausi korkattu! 

Jouduin viettämään päivän aurinkoisimmat tunnit synkeässä ikkunattomassa palaverihuoneessa, joten päätin ottaa vahingon takaisin ja mennä salin sijasta juoksemaan. Fillaroin tuulispäänä kotiin, laitoin uudet Merrellin paljasjalkatossuni jalkaan ja lähdin hölköttelemään. Ja mikä lenkki siitä tulikaan! Pää työsti omiaan, hengitys kulki ja jalat tuntuivat kevyeltä. Hämäännyin iltahämäräisen Helsingin kauneudesta niin, että kipittelin reilut 12 kilometriä iloisena ja kevättä rinnassa. Ihan hyvä uusien lenkkarien testiajo ja vuoden neljäs lenkki ylipäänsä. Olen taas menossa juoksemaan Helsinki City Runin toukokuussa, eli lähtökohdat puolimaratonille ovat ihan kunnossa, vaikka loppuaika 1:18 (sisältäen liikennevalot, kuvausstopit ja kartanluvun eksymisen jälkeen) ei päätä huimaakaan.

Nyt tekisi mieli ajatella, että juokseminen on aina yhtä ihanaa. Mutta ei se ole. Pääosin juokseminen on, ainakin minulle, melkoista tahkoamista ja osaksi velvollisuudentunnosta tehtyä tointa, joka muuttuu iloksi noin puolet lenkkikerroista, ja silloinkin vasta joskus kuudennen kilometrin jälkeen. Tämä auvo on vain outoa sattumaa, kauniin sään, hyvän olon ja muiden muuttujien yhteispeliä. Ehkä jo seuraava lenkki on taas ikävä, tuulee, työasiat pyörivät mielessä tai jokin muu tekee hölköttelystä jälleen ikävää.

Mitenkäs teillä, enemmän juoksevat kamut? Mikä on aktiivijuoksijan auvo-nihkeys-suhde lenkeillä? Muuttuuko se kivemmaksi harjoittelun myötä? 

Ps. Lupasin hetken mielijohteesta tehdä 200 burpeeta, jos blogi saa Facebookissa 200 tykkääjän rajan rikki. Jos tykkäät aiheuttaa kärsimystä kanssaihmisillesi (ja saada feediisi postaukset, linkkejä ja muuta treeniaiheista jorinaa), klikkaa tästä.

Share
Ladataan...

Pages