Ladataan...
Pumpui

Lauantaina aamulla sitä taas mietti, miksi hemmetissä sitä on suostunut menemään jälleen kerran tapahtumaan, joka tarjoaa kylmää vettä, haisevaa mutaa ja pakaroita polttelevaa mäkijuoksua. Mutta kun tulin maaliin taas nopeammin kuin edellisenä vuonna, tuntui vaiva ja ikävyys vaivan arvoiselta. Näin meni allekirjoittaneen Extreme Run 2013:

Koska hupisarjalaiset ja hitaammin hölköttelevät muodostavat radalle melkoisen ruuhkan, lähdin kilpasarjaan ja asemoin itseni heti nopeimpien perään, jotta en jäisi pahaan sumppuun. Taktiikka osoittautui sinänsä toimivaksi, että sain alkuun hyvän vauhdin. Tosin kun kaksi ensimmäistä kilometriä oli taitettu reilusti alta yhdeksään minuuttiin, päätin että on syytä hidastaa tahtia hiukan ettei tulisi noutaja ennen aikojaan.

Päätös osoittautui hyväksi. Sain pidettyä yllä suht tasaista tahtia toisen kierroksen viimeiseen neljännekseen saakka, kunnes pohje rupesi kramppaamaan aina jalkaa reilummin nostaessa. Kun pääsin maaliin ajassa 1.48.12 (eli seitsemisen minuuttia edellistä kertaa nopeampana), sain kuulla, että rata oli ennakkotiedoista poiketen 18 eikä 16 kilometriä pitkä! Mikäs siinä, sitä enemmän voin olla tyytyväinen parantuneeseen aikaani. Ahteriin on ilmeisesti tullut lisää jerkkua, koska mäkienkin juokseminen sujui ihan kohtuullisesti.

Vaikka etukäteen manasinkin rataa, osoittautui uudistunut reitti entistä mielenkiintoisemmaksi. Pahimpien sumppujen välttämiseksi ensimmäinen este tulee vastaan vasta parin kilometrin jälkeen. Vaikka aloitus onkin siis dramaturgisesti melkoinen pannukakku, helpotti järjestely ruuhkia ainakin kärkipäässä. Lisäksi uudistuneet esteet tuottivat iloa. Lumikasassa möyriminen ja kerrankin oikeaa ryömimistä vaatinut mutaeste toivat mukavaa vaihtelua meille useampaan kertaan juosseille.

Vaikka aikani olikin ihan kelpo, ehdin silti jutustella mukavia useammankin kanssakisaajan kanssa. Koska omista juoksukavereistani toinen lähti kiitämään heti alussa ja toinen jätti leikin viisaasti kesken polvivamman takia, jouduin kiusaamaan tuntemattomia radan varrella. Pahoittelut kaikille, joiden seuraan tuppauduin yllättäen ja pyytämättä! Monen kanssa tuli puhuttua, että reitti voisi olla lyhyempi ja esteitä enemmän. Itse näkisin mieluusti kisan sekä kisaajien että yleisön mielenkiinnon yllä pitämiseksi radalla useita lähtöjä ja lyhyempiä apinaratoja.

Kisan jälkeen olikin aika raaputtaa mutaa irti ja pyykätä niin maan perkeleesti. Tältä näyttävät kengät ja sykemittari kahden käsinpesun jälkeen. Onneksi kengät voi heittää surutta pesukoneeseen muutamalle rundille, niin on taas puhtoiset popot täksi viikoksi. Jos kiinnostaa nähdä kuvia radan varrelta, kannattaa käydä lukemassa Saaran kisaraportti Elämäni kunnossa -blogista! Hyvä tsemppi, Saara!

Nyt on meikäläisen juoksut juostu ainakin tältä vuodelta. En ole mikään himohölkkääjä, ja nyt mieli palaa entistä kovemmin painonnoston pariin. Ehkä sitä voisi keksiä kivaa kisattavaa jonkun muun lajin tiimoilta!

Share

Ladataan...
Pumpui

Onpa mukavaa, että Lily on taas toiminnassa! Kuten moni muukin bloggaaja, ehdin jo miettiä mitäköhän sitä kaikella kirjoittamisesta ja lukemisesta irronneella ajallaan tekisi.

Olisi tietty voinut vaikka treenata huomiselle Extreme Runille.

Huomenna siis taas juostaan ristiin rastiin Hakunilan pururatoja. Kävimme toveri Silaksen kanssa hakemassa chipit ja krääsäkassit jo tänään ja tutustuimme samalla uudistuneeseen rataan. Melkoisen mälsää, että ensimmäiset esteet tulevat vasta useamman kilometrin jälkeen! Ymmärrän kyllä, että alun ruuhkaa pitää helpottaa, mutta elämystä ja estejuoksun tunnelmaa ei tältä radalta oikein saa.

Myös kuvassa näkyvät uutuusesteet, karkeat betoniset muurit, epäilyttävät. Kiipeäminen ja alas hyppääminen ei ole asia eikä mikään, mutta superkarkea pinta rikkoo useammalta ihan taatusti kädet. Jos olet tulossa juoksemaan huomenna, älä ainakaan laita präniköitä juoksutrikoita päälle!

Ensikertalaisille vielä muutama vinkki:
- Muista tankkaus! Vaikkei 16 kilometriä kummoiselta tunnukaan, on toisen kierroksen mäkien juokseminen huomattavasti mukavampaa kun on energiaa jäljellä.
- Älä laita ykköstä päälle. Muta, risut ja betoni hajottavat vaatteet. Lisäksi joen haju tarttuu vaatteisiin eikä lähde pois ihan yhdessä pesussa.
- Jos mahdollista, laita hyvän gripin omaavat kengät, jotka kuivuvat suht nopeasti. FiveFingersit ovat ehdottomasti parhaat jalkineet pöpelikössä ja vedessä kirmaamiseen.

Törmäsin kisa-alueella myös Elämäni kunnossa -Saaraan, joka oli hänkin noutamassa omaa siruaan. Olipa hauska vihdoin tavata bloggaajakollega kasvotusten! Ja tsemppiä Saaralle ja kaikille muille teille, jotka huomenna juoksette! Tulkaa nykäisemään hihasta jos minut näette.

 

Share