Ladataan...
Pumpui

Olen jemmaillut tätä postausta luonnoksissa jonkin aikaa, mutta laitetaan nyt julki #tissiviikko-kamppiksen kunniaksi.

Haluaisin puhua tovin tisseistä. Tai oikeastaan niiden verhoamisesta, sillä rintaliivien ostaminen on yksi viheliäisimmistä asioista, joita ihminen joutuu elämässään tekemään.

Mainoksissa ja mediassa alusvaatteisillaan hipsuttelevilla naisilla on aina älyttömän miellyttävää hiekalla, takan edessä tai vuoteessa piehtaroidessaan. Todellisuudessa alkkarit tekevät pakaraan painanteen tai hilautuvat ties minne päivän aikana, tai vähintäänkin ovat niin matalat että persvako vilkkuu jo ilman kumarteluakin. Rintaliivit puristavat ympäryksestä ja löpsöttävät tissivaosta.

"Pitää vain osata ostaa oikeanlaiset ja oikean kokoiset rintaliivit", huokailee siellä joku. Niin niin, mutta entä jos sellaisia ei ole olemassa?

Tissiliivivalmistajien mielikuvissa olemme kaikki suht hoikkia tai vähintäänkin suht povekkaita. Ja mitä enemmän ympärysmittaa rinnan alla, sitä muhkeammin on ympärysmittaa myös rinnan päällä. Paitsi että kun kaikilla ei ole.  Oma rintaliivikokoni on osapuilleen 85 AA, jota ei tavan kaupoista löydy ollenkaan, erikoisliikkeistäkin kovin harvoin.

Meille pienten daisarien naisille tarjotaan pääasiassa kahta vaihtoehtoa. Pienirintainen on oletusarvoisesti kynää hoikempi esiteini, joka haluaa verhota povensa trikooseen ja Snoopy-kuvioon. Ja jos tuo ihmisparka sitten aikuiseksi kasvettuaan on edelleen pienirintainen, hänelle tarjotaan helvetinmoista toppausta. Sillä kuka nyt haluaisi olla, luoja paratkoon, ihan lauta? Onko seksikkyys suoraan verrannollinen kuppikokoon? (Kiitos vaan sille alusvaatekaupan tädille joka ehdotti Wonderbrahan siirtymistä.)

Jos muuten elänkin elämääni tyytyväisenä omaan kehooni enkä pahemmin maindaa erilaisista sileys-, karvattomuus- ja kohotus/kurtsaus/kiristysihanteista, liiviostoksilla käyminen ahdistaa minua kohtuuttoman kovasti. Miksi siitä on tehty niin helvetin vaivalloista ja ikävää? Olen marhaillut alusvaateliikkeissä epätoivon partaalla ja sovitellut tuskanhiki otsalla elämäni aikana varmaankin miljoonat eri liivit. Tyytynyt joihinkin edes säällisesti päälle sopiviin malleihin, koska parempaakaan ei ole tarjolla, ja nostellut sitten olkaimia tai yrittänyt vältellä kumartelua avonaisella paidalla, kun liivit tarjoavat turhankin avaria näkymiä. Jos joskus olen löytänyt liivit joihin daisarini ovat juuri oikean kokoiset, on kupit sijoitettu absurdin keskelle liivejä tai sitten kainaloihin. Kääntynyt kassalta takaisin koska en halua niitä Snoopyja.

Tiedän monia naisia, jotka ovat siirtyneet suosiolla yksinomaan treenirintsikoiden käyttäjiksi tuskastuttuaan normaalin rintaliivien hankkimisen mahdottomuuteen. Itsekin käytän usein treenirintsikoita tai bikinien yläosaa, koska ne tuntuvat paljon fiksummilta ja vähemmän epämukavilta päällä. Välillä vain olisi kiva pitää jotain nättiäkin paidan alla.

Mistä te muut leveäselkäiset mutta pienirintaiset hankitte rintsikkanne? Kaikki vinkit otetaan kiitollisna vastaan. (Kuvassa yllä olevat liivit löysin ilokseni löysin Lindexistä, eivät nekään täydelliset ole mutta pienet ja vain kevyesti topatut silti.)

Katso myös: Farkkuja meille reiteville

Share

Ladataan...
Pumpui

Tänään jaetaan kiitoksia sille joka päätti että sporttisuus on muotia.

Lähdin muutaman päivän työmatkalle pääkonttoriin. Koska oltiin menossa Helsinkiä isommalle kirkolle ja lukemattomiin palavereihin, ajattelin panostaa ulkomuotooni. Omalla tasollani siis panostaa, eli kampasin hiukset ja laitoin ripsaria ja kivat vaatteet. Sekä kauniit nahkaiset pikkukengät.

Viimeksi mainituista vain koitui suurta harmia. Jalkoihin tuli pitkän päivän aikana sellaiset hiertymät, että seuraavana aamuna kävely kengissä oli kovin tuskallista. Vaan onneksi oli juoksukamat mukana! Vedin juoksulenkkarit jalkaan ja lähdin tyytyväisenä seuraavan päivän kokousrumbaan.

 Aluksi arastelin kenkiäni, mutta pääkonttorille päästyäni huomasin että en ollut lähellekään ainoa, jonka asussa voi sekä tehdä bisneksiä että urheilla. Kiitos sille joka on päättänyt, että lenkkarit ovat katu- ja työkelpoiset!

Arkea asiallisempi tyylini herätti muuten,  lenkkareista huolimatta, ihmetystä työkavereissa. "En kuvitellut että sinulla olisi mitään muuta kassia kuin reppu", virkkoi yksi nahkaista läppärilaukkuani tarkastellessaan. Pitäisikö tuo sitten ottaa kohteliaisuutena vai ei?

Share

Ladataan...
Pumpui

Kun collegehousut eivät ole vain collegehousut.

Lähdimme eilen Akin kanssa illalla lyhyellä varoitusajalla sukuloimaan. Valitsin asukseni collegehousut ja uimasandaalit. "Olenpas minä tyylikäs", sanoin peilistä itseäni vilkaistessani - ja tarkoitin sitä todella. (Tämä kertonee jotain tyylitajustani ja vaatepreferensseistäni.)

Collegehousut ovat housujen kuninkaat, ja jos voisin valita, en koskaan pitäisi mitään muuta. Toisin kuin moni kuvittelee, collegehousut sopivat kaikenlaisiin tilanteisiin, ja olen määritellyt niille kolme kategoriaa:

3. Rönttöhousut: nämä jalassa voi tehdä muuttoa, remonttia tai vaikka painia karhun kanssa.

2. Paremmat kollarit: nämä jalassa liikutaan kodin, salin ja kaupan väliä ja tarpeen vaatiessa vaatimattomammassa ravintolassa.

1. Juhlacolleget: Erityisen hyvät housut erityisen juhlaviin tilanteisiin, ns. ykköset.

Ajan myötä housut siirtyvät arvoasteikolla alemmas, kunnes niistä (liian pitkän käytön jälkeen) luovutaan haikeissa tunnelmissa.

ps. Pahoittelut muuten kuvasta! Oli melkoisen haastavaa ottaa kuvaa kun läheisriippuvainen karvakorva tunki väen vängällä jokaiseen otokseen. Hämmentyi raukka siitä, että vaihdoin paremmat kollarit jalkaan, luuli varmaan että nyt ollaan menossa hienosti ulos. (Ja hienolta näyttävät vähän osumaa ottaneet varpaankynnetkin...)

 

Share

Pages