Ladataan...
Pumpui

Missä olin, kun ponnarintekoa opetettiin?

On yksi elämänala, jolla olen aivan kädetön: kauneus. Kauneusfilosofiani on noudattanut aina mottoa "ei paska pöyhien parane", mutta kyseessä ei niinkään ole laitettuna olemisen vastutus vaan se, että en yksinkertaisesti osaa laittaa itseäni enkä viitsi paneutua asian opetteluun. Minusta olisi oikein kivaa, että tukkani olisi nätisti ponnarilla ja kulmakarvani laitetut, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuinka tämä tehdään. Vaikka kuinka yrittäisin, ponnaripäästä pilkottaa päänahkaa kolmestakymmenestä kohdasta, eikä meikkaamisella ole ilmeisesti mitään vaikutusta ulkonäkööni (sanoin joskus miehelle että olin unohtanut meikata, ja hän vastasi "ai mä luulin että sä et meikkaa koskaan.")

Aiheesta käytiin jo aiemmin pientä keskustelua Instagram-tililläni, kun postasin yllä olevan kuvan. Moni muukin tuntui painivan samanlaisten ongelmien kanssa. Missä olemme olleet, kun on opetettu miten tehdään kiva ponnari? Kuka tällaista tietoa on jakanut eteenpäin? Onko se geneettistä? Mistä tätä oppia oikein saa? Jostain tätä perusosaamista on hankittu ennen YouTube-tutoriaalejakin. Voisiko joku voisi järjestää meille "low maintenance, little interest" -koulukunnan tyypeille kurssin?

ps. Tästä teemasta on tulossa lisää videomuodossa piakkoin!

pps. Aloituskuvaan bloggaaja on panostanut jopa harjaamalla tukkaansa muutaman vedon verran. Ranteessa Garminin Fenix 3 Hr -kello, jonka sain testiin Garminilta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Kun kroppa tiivistetään numeroiksi, kuinka lukuja tulisi tulkita?

 

Sain kutsun kokeilemaan Neofit-kroppaskannausta. Otaniemessä Aalto-yliopiston robotiikan laitoksen kupeessa toimiva yritys kehittää laitetta ja ohjelmistoa, joka skannaa kehon infrapunasäteillä, tekee siitä 3D-mallinnuksen ja laskee jos jonkinmoista dataa vanhan luusäkin koosta ja koostumuksesta.

Skannerissa oli hauska käydä. Oli todella outoa pyöritellä puhelimen ruudulla omaa näköisukkoaan ja tarkastella sitä eri kulmista. Ensi alkuun kauhistutti vähän, sitten olinkin melko tyytyväinen kroppaani. Hyvältähän se näyttää! Dataa skannaus antoi esimerkiksi rasvaprosentista, kropan ympärysmitoista eri kohdista ja perusaineenvaihdunnasta.

Data on kivaa, mutta mitä sillä tekee? Kun oma kroppa pilkotaan numeroiksi, on osattava tulkata lukuja oikein. Jos on meneillään selkeä projekti tai muutos edennyt niin vauhdikkaasti, ettei pää pysy muutoksessa mukana, on numeroiden tuijottamisesta varmasti suuri apu. Motivaatiotakin niistä voi ammentaa. Numerot ovat kuitenkin vain numeroita, ja jokaisen mittauslaitteen tapa laskea on omanlaisensa, ja jokaiseen mittaustapaan sisältyy omat haasteensa. Kojeesta saamiaan lukuja ei kannata koskaan ajatella universaalissa mittakaavassa vaan omaan kroppaansa peilaten. Kuten Sofia eilisessä kirjoituksessaan pohti, valtaosalle ihmisistä lukujen tulisi olla varsin triviaaleja.

Otetaan esimerkiksi rasvaprosentti, joka Neofitin mukaan minulla oli 21. Rasvaprosenttiaan ei voi suhteuttaa kenenkään muun lukuihin, sillä jokainen kroppa on erilainen. Jos googlailee, miltä ihmisen "pitäisi näyttää" kun rasvaprosentti on 21, eivät nuo kropat muistuta omaani kovinkaan paljon. Minulla rasvaa ei käytännössä kerry mihinkään muualle kuin navanseudulle ja kylkiin, joten saatan näyttää hyvin erilaiselta kuin moni samoja lukuja saava, jolla rasva kertyy tasaisemmin joka puolelle. Prosentti ei siis ole mikään absoluuttinen hoikkuusindikaattori, jossa alhaisempi numero olisi merkki onnistumisesta. Samalla tavalla pitäisi tarkastella kaikkia muitakin kropasta saatavia numeroita.

Neofit-skannaus oli mielenkiintoinen, vaikka siinäkin oli tiettyjä haasteita, kuten kaikissa mittaustavoissa aina (kävin skannauksessa kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla laite oletti minun olevan mies ja laski lukuni väärällä algoritmillä. Toisessa skannauksessa jotkut mitat olivat eri tavalla, koska asentoni oli erilainen ja tukkani ohjeistuksen vastaisesti niskassa nutturalla, jonka takia kaulanympärykseni kasvoi monta kymmentä prosenttia.) Kalibrointia ja kehitystä laitteen ohjelmistossa tapahtuu kuulemma edelleen. Syksyllä systeemin pitäisi olla valmis, ja ensimmäisten skannereiden kuntokeskuksissa.  

Share

Ladataan...
Pumpui

Tänään hieman kevyempää asiaa: haluan julistaa maailmalle, kuinka olen ollut jo useamman vuoden pohjattoman ihastunut Miranda Oldroydiin.

Jos kysytään minun suosikki-crossfiturheilijaani, minun on pakko vastata Miranda. Hän ei ole menestyksekkäin tai voimakkain (vaikka kreisin hyvä onkin), mutta jollain tavalla symppaan häntä kaikkein eniten.

Oman suosikin valikoituminen kertoo varmaankin jotain myös fanista itsestään. Crossfitin kestosuosikit, Kandan ja Islannin pikku tirriäiset iloisine hymyineen ovat toki aivan ihastuttavia, mutta ärsyttävänkin täydellisiä. Lauren Fisher taas on ihana, mutta niin ärsyttävän lahjakas ja nuori, että oma vanhuus ja kömpelyys korostuvat liikaa. Crossfit-mimmien joukossa Miranda vaikuttaa oikealta ihmiseltä, sellaiselta jonka kanssa haluaisi hengailla ja syödä pizzaa eikä vain hihitellä, että onpa tuo oikeasti luonnossa lyhyt ja miten se voikin olla niin vahva. 

Ja tuo kroppa. Voi morjens. Lohdullista on, ettei Mirandakaan ilmeisesti syntynyt prodelusikka suussa.

Koska on perjantai, minun kesälomani ensimmäinen päivä (jonka kunniaksi heräsin kuudelta ja aloin naputella hommia koneella seitsemältä) ja muutenkin erinomainen kesäboogie, pyydänkin teitä nimeämään omat urheilulliset suosikkinne, mieluusti vaikkapa kuvien kera, tuohon kommenttikenttään. Kuka urheilija sykähdyttää teidän sydäntänne?

Kuva lainattu Miranda Oldroydin Instagram-tililtä

Share

Pages