Ladataan...
Pumpui

Noin vuosi sitten vannoin maaliin päästyäni, että ei koskaa enää. Vaan mistä löysinkään itseni viime viikonloppuna?

 

Terässika-triathlon kisailtiin lauantaina Kuusijärvellä. Kisan erottaa muista triathlonmittelöistä se, että juoksun jälkeen ennen maaliviivan ylittämistä on vielä juotava litra olutta aikaa vastaan. Viime vuonna feministis-karnevalistinen urheilujoukkueemme Teräsmeduusat sekoili kisassa bikini fitness -parodian merkeissä, tänä vuonna lähdimme teemassamme hieman toisenlaiseen ajankohtaissuuntaan. 

Soldiers of Medusa -look oli erinomaisen onnistunut. Onnenpäivä-Anne taiteili meille älyttömän hienon SOM-logon paitaan, ja asu täydentyi camo-shortseilla ja käärmeellä hiuksissa (luovuimme nopeasti ajatuksesta tehdä kumikäärmeistä kokonaisen peruukin). Terässian perinteeseen kuuluu, että joukkueet käyvät esittäytymässä ennen kisan alkua, joten me pidimme pienen puheen Soldiers of Medusan periaatteista ja kuinka meitä ymmärretään väärin mediassa ja jos joskus ollaan joku kiveksi muutettu niin kännissä ja läpällä eikä se edusta meidän virallista linjaa. (Kaksoisintertekstuaalinen teemavalinta ei välttämättä sitten muuten aukea kaikille, ja muutaman kerran piti keksiä selitys niille, joille SOO tai Medusa-läpät eivät aukene.)

Mutta sitten itse kisaan. Sää oli sateinen ja tuulinen, ja lähtöviivalla 15 asteen lämmössä bikineissä paistatellessani mietin jälleen kerran omia elämänvalintojani. Viime vuoden jälkeen lupasin opetella uimaan kunnolla, mutta eipä tullut tehtyä. 250 metrin uinnin jälkeen olin pahasti kisan häntäpäässä. Sähelsin itseni vaihtoon, kiskoin vaatteet päälle (paidan heitin niskaan väärinpäin, minkä huomasin vasta maalissa) ja lähdin hakemaan pyörää. Kymmenen kilometrin fillarointi kulki hyvin 23 minuutissa, ja sain kirittyä reilusti väkeä kiinni, vaikka ajelinkin mukavaa aerobista vauhtia. Sama hyvä boogie jatkui reilun 3 kilometrin juoksussa, johon turasin vajaat 15 minuuttia. Ohitin taas monia ihmisiä, myös kuusi minuuttia ennen omaa lähtöäni lähteneitä miehiä. Aikaa oli kulunut noin 44 minuuttia, kun saavuin kaljakarsinaan, jossa ongelmat sitten alkoivat.

Olen tunnetusti äärimmäisen hidas juoja. Oksetusreaktio iskee helposti pienestä määrästä nopeasti nieltyä vettäkin. Tässä valossa on siis ilmiselvää, että oluenjuonti oli kaikista kisan osa-alueista itselleni haastavin. Hörpin oluttani, paisuin kuin ilmapallo (röyhtäilyn taito olisi kovin hyödyllinen tässä kisassa) ja katselin, kuinka kymmenittäin pyöräilyssä ja juoksussa ohittamiani kilpailijoita niin miesten kuin naisten sarjasta meni heittämällä ohi. Olin naisista kuudentena kaljakarsinassa, mutta lopputuloksissa vasta kahdestoista. Sitä kuuluista henkistä kanttia olisi kaivattu siis enemmän. 

Jos Terässika muuten onkin aivan kauhea kisa, niin se on maailman paras kisa heti kun kisalut on kisailtu. Tunnelma on iloisen sekoileva, ja saman tien pääsee saunaan ja takaisin Kuusijärveen pulikoimaan. Tiimipalkintoa SOM ei saanut, mutta meduusoista Miia tuli naisten sarjan neljänneksi. Vaikka kisan aikana mietin jälleen miljoonaan kertaan, että tämä ei ole ollenkaan minua varten, taisin kisaeuforiassani luvata tulla ensi vuonna uudelleen - paremman uinti- ja juomatekniikan kanssa. 

Lauantai-iltana kotiin päästyäni iski kuitenkin äkillinen "post race depression", kisanjälkeisdepis. Outoa kyllä, en niinkään surkutellut surkeaa suoriutumistani uinnissa ja oluessa, vaan pahaa mieltä aiheutti yleinen kädettömyyteni urheilijana ja suoriutujuna minkäänlaisissa koitoksissa. Sinänsä pahaan mieleen ei olisi pitänyt olla syytä, sillä kokonaisaika parani reilusti viimevuotiseen verrattuna, ja varsinainen triathlonosuus sujui viitisen minuuttia nopeammin kuin edellisvuonna sääolosuhteista huolimatta. Oikeasti pitäisi olla tyytyväinen, sillä pyöräily ja juoksu kulkivat todella hyvin, ja juoksuaikani oli naisten sarjan toiseksi paras, vaikka kiristämisen varaa olisi hölköttelyssä ollut vielä. (Voi toki olla, että syypää apeaan mieleen oli laskuhumala, mikä on kisan eittämätön varjopuoli.) Ja ehkä jo ensi kesään mennessä opin uimaan! 

Seuraava koitos onkin jo muutaman viikon päästä. Nuuksio Classic Trail Marathonilla ei kuulu viralliseen ohjelmaan oluenjuontia, mutta uskoisin että reitin varrella ehdin ajatella "oispa kaljaa" sen verran monta kertaa, että maaliin päästyäni ja kamat vaihdettuani kumoan tuopin ennätysajassa. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Eli kuinka menestyt triathlonilla osaamatta uida, pyöräillä tai juosta.

Muutama päivä sitten mailissa odotti hieno viesti: "Kisan hurmahenkisyyden varmistamiseksi ja kunnianosoituksena edellisten vuosien suorituksista on seuraaville henkilöille myönnetty TeräsSika Hall of Fame 2016 -status." Ja meidän nimemme siinä alla.

Feministis-karnevalistinen Teräsmeduusat-joukkueemme on nyt virallisesti päässyt maineen halleihin! Ansiomme viime vuoden Terässika-triathlonilla toivat meille paitsi ämpärisarjan voiton myös pääsyn hall of fameen sekä takuupaikan tämän vuoden kisaan. Aina ei tarvitse osata, välillä menestykseen riittää se että yrittää! 

Viime vuonna joukkueemme teema kilpailussa oli bikini fitness. Tälle vuodelle on luvassa jotain vieläkin spektaakkelimaisempaa, stay tuned!

ps. Jos terässikailu kiinnostaa, ilmoittautumisohjeet löytyvät tapahtuman sivuilta. Kannattaa toimia oitis ilmoittautumisajan käynnistyessä tänään kello yhdeksän, sillä paikat viedään käsistä!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Olisinpa jo nuorena tiennyt, että urheilujoukkueeseen kuuluminen on ihan älyttömän hauskaa! Tai ainakin Teräsmeduusoihin kuuluminen.

Olen iloiseksi yllätyksekseni huomannut päätyneeni osaksi feministis-karnevalistista kokonaistaidetos-urheilujoukkuetta, Teräsmeduusoja. Olemme joukkue, joka ei ole rajoittunut kokoonpanonsa, lajivalintojensa tai asuvalintojensa suhteen.

Pyramidihommissa Terässiassa.

Teräsmeduusat syntyi joskus viime vuonna kaljatuopposen ääressä, kun minä, Fitness Führer -Sofia ja Verkkari-Nina mietimme osallistumista triathlonille. Joukkueen nimi ja idea jäivät elämään, ja ensi kertaa Teräsmeduusat esiintyivät tänä kesänä Kuusijärvellä Terässian joukkuekilpailussa. Ninan ollessa siunatussa tilassa joukkueeseen liittyi Mahdollisia sivuvaikutuksia -Miia

Polkujuoksuhommissa Helsinki City Traililla, vaihteeksi ihan urheilutamineissa.

Hupailu saattaisi monella loppua lyhyeen, mutta ei meillä: Teräsmeduusoista sukeutui ihan oikea monialainen joukkue, joka on edustanut jo jos jonkinmoisessa kilpailussa. 

Sofia ja Miia Halloween-juoksun jälkimainingeissa. I feel the need, the need for speed! 

Muutamassa kuukaudessa Teräsmeduusat on ehtinyt edustaa edellämainitun triathlonin lisäksi Helsinki City Trail -puolimaratonilla sekä viime viikonlopun Runner's High'n Halloween-juoksussa (Top Gun -teemalla, sydämeni vuotaa verta että en päässyt itse osallistumaan. Kenties Goose nousee kuolleista johonkin toiseen kisaan?). Joukkueessa tärkeintä on yhteishenki, poskettomasti nauraminen, voitokkuus (kaksi asupalkintoa kahdesta pukeutumista vaatineesta kisasta) - sekä tietenkin kaljanjuonti, tuo palkkioista parhain.

Teräsmeduusoille vesi on luontainen elementti. Muutama viikko sitten Sofia, Nina (piilossa takana) ja minä kävimme Flamingo Spassa tutustumassa Feel Good Fridayhin

Voittoisa joukkue Terässian jälkimainingeissa. Poika on tullut kotiin! 

Ja mitä tuleekaan vielä tapahtumaan? Liikaa ei sovi vielä paljastaa, mutta tätä on luvassa loppuvuodesta:

Jos haluat pysyä kärryillä kokonaistaideteoksemme vaiheista, selaa Instagramia tunnisteella #teräsmeduusat ja tykkää maailman parhaasta joukkueesta Facebookissa

 

Share

Pages