Ladataan...
Pumpui

Eli sananen siitä, miksi liikunta ja työ on välillä vaikea sovittaa yhteen.

Pyöräilykauden avaaminen on yksi kevään parhaita juttuja. On mahtava viilettää aurinkoisina aamuina rantoja pitkin töihin metrossa kökkimisen sijaan. Fillarointi vain aiheuttaa haasteita työpukeutumiselle. 

Normaaleina konttoripäivinä voi hyvin kaivaa polkemisen päätteeksi farkut ja neuleen fillarilaukusta, mutta toimiston seinien ulkopuolelle meneminen aiheuttaakin sitten jo päänvaivaa, etenkin ulkovaatteiden osalta. Taannoin menin tärkeään kokoukseen bleiserinliepeet kuoritakin alla liuhuen ja tennareissa läpsyttäen, sillä siistimmät kengät olivat unohtuneet kotiin. Pädi ja muistikirja kulkivat kainalossa, sillä muuta laukkua kuin Ortliebin treenikamoja ja eväitä täynnä olevaa säkkiä ei kehdannut raahata mukaan. Pelkään sitä päivää, kun unohdan pakata mukaan edes ne kasuaalit farkut ja joudun menemään tapaamisiin kuorivaatteissa ja hikisessä hupparissa.

Oletteko onnistuneet ratkaisemaan aktiiviliikkumisen ja bisnespukeutumisen ongelmia jollakin tavalla? Pidättekö työpaikalla jakkupukua, korkkareita ja villakangastakkia jemmassa, fillaroitteko suosiolla ihmisvaatteissa vai vedättekö pokkana töissäkin sporttikuteissa?

Ennen haaveilin bisnesnaiseudesta ja huipulle vievän uran rakentamisesta. Nyt haaveilen työstä, jossa ei tarvitsisi käyttää ihmisvaatteita ollenkaan. Muuttuvainen on ihmisen mieli.

Share