Ladataan...
Pumpui

Elämäni ensimmäinen hiihtokisa sitten Hippo-hiihtojen vuodelta 1994 koittaa parin viikon päästä, ja alan hiljalleen huolestua.

Näin lonkalta voisin heittää, että hiihtokilpailuun valmistautumisessa tärkeintä ovat seuraavat asiat:

1) Sukset

2) Hiihtäminen

Osallistun työpaikkani joukkueessa Ruotsin Morassa järjestettävän Vasaloppetin viestisarjaan maaliskuun alussa. Ja olen tietenkin lähestulkoon epäonnistunut molemmissa edellä mainituissa valmistautumisen kohdissa. 

Vasaloppet vedetään perinteisellä hiihtotavalla, johon luistelusukseni eivät sovi. Suksien hankkiminen jäi selvitysasteelle ja muutamaan vastauksettomaan tiedusteluun, mutta sain onneksi kaverilta viime viikolla lainaan oletettavasti 90-luvun puolelta olevat, joskin ihan toimivat perinteisen sukset ja monot. Luistelusauvojen kanssa (ei ole lyhyempiäkään tähän hätään) niillä lykkii oikein hyvin tasatyöntöä. Viime sunnuntaina kävin hieman hiihtelemässä jäällä ja miettimässä, miten sitä pertsaa oikein mentiinkään. 

Tänään ensimmäistä kertaa alkoi hiipiä kauhu puseroon. Pitäisikö sitä sittenkin olla kunnon kamat eikä kaverin varastosta kaivetut? Ja olisiko pitänyt hiihtää vähän enemmän? Vieläkö sitä ehtisi?

Olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että se on vain 24 kilometriä (norjalaiset ja ruotsalaiset joukkuetoverit ystävällisesti olivat laittaneet minut pisimmälle osuudelle), helpostihan se menee, kuntoa riittää ja skiergillä on tullut viime aikoina lykittyä. Eikä sitä ole ennenkään opeteltu asioita ennakkoon (case Sulkavan soudut ja motto "ehtiihän siinä 60 kilometrin aikana opetella soutamaan"). Eivätkä välineet ikinä ole omassa toiminnassani menestystä tai täystuhoa merkinneet. Lisätoiveikkuutta varustepuolella tuo onneksi se, että norjalainen joukkuetoveri lupasi voidella sukseni kisakuntoon (kiitin ystävällisestä avuntarjouksesta kuittailemalla että saanko myös astmalääkettä ja huulirasvaa). 

Jonain kauniina päivänä vielä sanon "ei" kun joku ehdottaa jotakin pöljää. Mutta en vielä, sillä ensin pitää hiihtää Vasaloppetissa ja kesään mennessä opetella suunnistamaan, sillä ilmoittauduin myös Jukolaan. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Yhteistyössä Lahti 2017

Palataanpa vielä hetkeksi muutaman viikon taakse Lahteen. Kerroin jo aikaisemmin urhoollisesta mäkihyppykokemuksestani, nyt on aika fiilistellä hiihtopuolta.

Lahden ensi vuonna järjestettävien pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen järjestäjät kutsuivat minut kokeilemaan kisalajeja, ja minä tietenkin sanoin kyllä. Yhtäkkiä sitten tajusin olevani Lahden kisaladuilla yhden olympiavoittajan ja yhden hiihtoa harrastavan ammattimoottoriurheilijan kanssa. Tässä me hiihdellään, minä ja Sami "Musti" Jauhojärvi ja Heikki Kovalainen, MM-kisojen latulähettiläs. Tutustumassa Lahden kisalatuihin. Vuoden päästä täällä hiihtäisivät kaikki maailman kovimmat, ja jo vuoden 2016 helmikuussa maailmancupin tähdet.

Niin, se hiihtely. Olen kirjoittanut talven mittaan yrityksistäni päästä kahden vuosikymmenen tauon jälkeen kiinni kadonneeseen hiihtotekniikkaan, vaihtelevin lopputuloksin. Nyt se sitten pistettiin testiin, kun Musti johdatti joukkoamme tutustumassa uusittuihin reitteihin - ja samalla vihki seurueen amatöörisivakoijia hiihtämisen saloihin.

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin kauhistuttavan tietoinen omasta tekemisestään, että kaikki suorittaminen muuttuu jäykäksi touhottamiseksi? Kuvitelkaa tuo tilanne ja lisätkää siihen vielä se, että Suomen mieshiihtäjien ykkösnyrkki tarkkailee jokaista liikettänne vierestä. Ja että oma suksilla olonne on välillä vieläkin hieman epävarmaa. Ja että paikalla ovat myös tv-kamerat.

Spekseihin nähden hiihto kyllä sujuikin sitten mallikkaasti. Musti oli hyvä opettaja ja osasi selittää asioita tavalla, joka meni helposti jakeluun. Alta löytyy lista parhaista tärpeistä.

Oppi 1: Älä sähellä

Olin jotenkin niin häpsingilläni koko hiihtoon lähtemisestä että en jostain syystä tajunnut katsoa, laitanko edes sauvat oikeisiin käsiin. No enpä tietenkään. Voisinpa sanoa että huomasin tämän itse. Vaan ei, Musti huomasi ja korjasi asian. Sitten päästiin liikkeelle.

 

Oppi 2: Liike lähtee lantiosta

Hiihto saa vauhtia ja voimaa jalkojen lisäksi lantiosta. Jos takamus roikkuu liian takana, on kehon linjaus pielessä, ja jos rinta retkottaa liikaa edessä, on hiihtäjä vaarassa lentää nenälleen.  "Kun keho on oikeassa asennossa, sukset liikkuvat väkisinkin eteenpäin", ohjeisti Musti.

 

Oppi 3: Kuokkaamalla ylämäkeen, vauhdilla alamäkeen

"Sehän sujui hyvin, mennään tuolta ylös", Musti kommentoi seurueen harjoittelua ja viittilöi sauvallaan kolossaaliseen ylämäkeen, joka oli suoraan painajaisunistani. Niin pitkälle en ollut vielä hiihtotekniikkaani saanut palautettua, että pystyisin hiihtämään jyrkkiä mäkiä ylös, hyvä jos tasamaalla meno on tasaista.

Vaan eipä siinä muu auttanut kuin seurata joukkoa. Heikki ja muut katosivat vauhdilla mäkeen, Musti jäi tsemppaamaan minua. "Lantiota suoraksi vain!" komensi mestari ja huitoi sauvalla kintuille. Yhtäkkiä kuokkaaminen alkoikin sujua. Mitä jyrkemmässä mäessä ollaan (ja nyt oltiin jyrkässä), sitä ryhdikkäämpänä on mentävä ja pidettävä katse korkealla.

Olin niin keskittynyt ylöspäin kuokkaamiseen että en edes tajunnut ajatella, että jos nyt mennään ylämäkeen, pitää  kohta varmaankin mennä alamäkeen jotta pääsemme takaisin stadionille. Ja siinä se sitten yhtäkkiä oli edessä, jyrkkä ja kiemurteleva mäki. Stadionille laskevassa J-mutkassa on ratkaistu monta mitalia ja ajettu ojaan, Musti tiesi kertoa. 

Yksi kerrallaan muut katosivat kauheaa kyytiä puiden taakse. Purin hammasta ja lykkäsin itseni liikkeelle. Ja pääsin hengissä alas, paljon entistä parempana hiihtäjänä.

 

Tulevana viikonloppuna muuten kannattaa hipsiä Lahteen, jossa järjestetään hiihdon maailmancupin osakilpailu ja ensi vuonna koittaiven MM-kisojen esikisat. Luvassa kiihkeää tunnelmaa laduilla ja hyppymontussa! Pilettejä ja lisäinfoa saa täältä! Meikäläinen fiilistelee hiihtostadionin katsomossa lauantaina, tulkaa nykimään hihasta niin kerron teille urhoolliset hiihtotarinani.

MM-kisat pidetään 22.2.-5.3., lippuja ja lisätietoa saa täältä

 

Keskimmäinen kuva Riikka/Hunajaista

Share

Ladataan...
Pumpui

Yhteistyössä Intersport Sello

1. Päästä irti Hippo-hiihto-traumoista

Muistatko edelleen kuin eilisen, kun hiihdit vaaksan paksuinen nuoskalumikerros suksenpohjissa Hippo-hiihdoissa itkua tuhertaen? Kaatoiko joku voitonjanoinen sinut ojaan, kun hidastelit tiellä koulun hiihtokisoissa? Heittelivätkö amislaiset sinua tupakantumpeilla ladun viereen sijoitetulta röökipaikaltaan? Joskus tulee aika, kun traumoista pitää päästää irti. Älä anna menneisyytesi määrittää tulevaisuuttasi. Anna hiihdolle mahdollisuus.

2. Hanki kunnon välineet

Kuten siippani viisaasti sanoi, "Hiihtäminen on alkuun hirveää, ja huonoilla kamoilla vieläkin hirveämpää." Asiantunteva apu on korvaamatonta etenkin ensisuksiaan ostavalle. Eli sniiduus ja epäilyttävän edullisten verkkokauppojen väijyminen kannattaa tässä tapauksessa unohtaa. Voin suositella lämpimästi Sellon Intersportia, joka tarjosi minulle yhteistyön merkeissä konsultaatioapua ja erinomaiseksi osoittautuneen valinnan hiihtovälineitä. Salomonin luistelusuksisetti ja One Wayn sauvat ovat olleet erinomaisia ja jos eivät puuttuvaa tekniikkaa korvanneet, niin ainakin edesauttoivat hiihtotatsin uudelleen löytymistä.

Välineiden valinnasta lisää tässä postauksessa.

3. Suunnittele reitti

Kun traumat on selätetty ja sukset plakkarissa, voi painua ladulle. Mutta ihan mille tahansa ladulle ei kannata heti rynnätä. Jos edellisestä hiihtokerrasta on lähemmäs pari vuosikymmentä kuten minulla, ei kannata mennä ensimäiseksi jyrkkiin mäkiin. Toistan: ei kannata mennä jyrkkiin mäkiin. Ylöspäin mennessä meinaa tulla itku, alas tullessa paniikki.

Peltoladun hiihtämisessä ja tekniikkadrillien tekemisessä ei ole mitään häpeämistä. Myös hiihtokoulu on varteenotettava vaihtoehto.

4. Huomioi sää ja muista voitelu

Hiihto jos mikä on varusteurheilua, ja oikeanlainen vaatetus tekee olosta kummasti mukavamman. Hiihtolenkille ei ole syytä varustautua kuin naparetkeen, jos kyseessä ei ole naparetki. Hyvä kalsaripuku ja hiihtoasu riittävät melko kylmässäkin kelissä. Olen ylpeänä hiihdellyt menemään Helly Hansenilta saamassani Suomen maastohiihtomaajoukkueen virallisessa lämmittelyasussa. Gotta look the part, you know.

Säätila vaikuttaa myös voiteluun. Hanki voiteita useammalle eri kelille ja pakkasasteille (tai esim. puoliso joka on kiinnostunut suksien voitelusta ja ulkoista toimenpide hänelle). Kahdenkymmenen pakkasasteen ladulla ei ole hauska hiihtää nollakelin voiteilla, uskokaa pois.

5. Jätä ego narikkaan

Alkuun voi tuntua siltä, että kaikki imeväisikäisiä ja vanhuksia myöden kiitävät ohitsesi keveästi liukuen. Älä anna sen turhauttaa. Älä yritä peesata kisavauhtia hiihtäviä, vaan mene omaa tahtiasi. Yhtäkkiä huomaat nauttivasi, eikä meno enää ole tällaista:

 

Share

Pages