Ladataan...
Pumpui

Nuuksio Classiciin on enää neljä yötä. Tässähän ehtii nähdä vielä vaikka minkälaisia painajaisia!

Elämäni ensimmäinen (polku)maraton on edessä lauantaina. Kuten edellisen painajaispostauksen aikoihin pari viikkoa sitten, on olo edelleen valveilla suht luottavainen. Kyllä minä nyt sen verran olen harjoitellut, että pääsen maaliin! Vaikka kävellen! Toisin on unissa.

Tuoreimmassa painajaisessa joukkuetoverini ja henkinen tukeni Sofia hylkäsi minut heti lähtöviivalla ja siirtyi nopeasti juoksevien miesten ryhmään, joka lähti taivaltamaan matkaa 3:15-tahdilla. Reitti kulki (ylläolevaa maisemaa kovin muistuttavassa) suht avoimessa maastossa pientä lenkkiä, ja aina minut varvatessaan nopea ryhmä ilkkui minua ja hitauttani ja heitteli minua lumipalloilla. Jopa toimitsijat pilkkasivat kuinka hidas olin kaikkiin muihin verrattuna. Ja minä itkin ja raahauduin etanavauhtia eteenpäin ja kaaduin aina naamalleni vesiesteeseen (kyllä, reitillä oli myös erilaisia esteitä).

Painajaisista huolimatta odotan viikonloppua innolla. On hauska mennä juoksemaan (koska kukaan tuskin pilkkaa eikä vesiesteitäkään ole varsinaisesti tiedossa), ja erityishauskaa on että samalla pääsee hotelliin, saunomaan ja hengailemaan ihmisten kanssa joita lähtökohtaisesti ei kyllästytä kuunnella juoksuun liittyviä horinoita. Vinkkinä Nuuksioon juoksemaan tuleville, että vielä ehtii muuttaa suunnitelmiaan ja jäädä koko viikonlopuksi hengailemaan! Perjantaina on luvassa polkujuoksuelokuvia ja luentoja, kisan jälkeen lauantaina on saunomista ja dinneriä. Ja Teräsmeduusat on siellä myös, joten siinäkin on yksin syytä tulla skutsiin koko viikonlopuksi. Lisätietoa täältä.

 

 //Nuuksio Classic tarjoaa osallistumiseni kisaan sekä majoitukset ja safkat kisaviikonloppuna. Lisää maratonajatuksia voit lukea tästä postauksesta.//

//Kuva minusta ja Sofiasta on otettu Suunto Spartan -kellon testilenkillä Bökarsin kartanon golfkentällä. Kaikkialle sitä päätyy juoksemaan!//

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Noin vuosi sitten vannoin maaliin päästyäni, että ei koskaa enää. Vaan mistä löysinkään itseni viime viikonloppuna?

 

Terässika-triathlon kisailtiin lauantaina Kuusijärvellä. Kisan erottaa muista triathlonmittelöistä se, että juoksun jälkeen ennen maaliviivan ylittämistä on vielä juotava litra olutta aikaa vastaan. Viime vuonna feministis-karnevalistinen urheilujoukkueemme Teräsmeduusat sekoili kisassa bikini fitness -parodian merkeissä, tänä vuonna lähdimme teemassamme hieman toisenlaiseen ajankohtaissuuntaan. 

Soldiers of Medusa -look oli erinomaisen onnistunut. Onnenpäivä-Anne taiteili meille älyttömän hienon SOM-logon paitaan, ja asu täydentyi camo-shortseilla ja käärmeellä hiuksissa (luovuimme nopeasti ajatuksesta tehdä kumikäärmeistä kokonaisen peruukin). Terässian perinteeseen kuuluu, että joukkueet käyvät esittäytymässä ennen kisan alkua, joten me pidimme pienen puheen Soldiers of Medusan periaatteista ja kuinka meitä ymmärretään väärin mediassa ja jos joskus ollaan joku kiveksi muutettu niin kännissä ja läpällä eikä se edusta meidän virallista linjaa. (Kaksoisintertekstuaalinen teemavalinta ei välttämättä sitten muuten aukea kaikille, ja muutaman kerran piti keksiä selitys niille, joille SOO tai Medusa-läpät eivät aukene.)

Mutta sitten itse kisaan. Sää oli sateinen ja tuulinen, ja lähtöviivalla 15 asteen lämmössä bikineissä paistatellessani mietin jälleen kerran omia elämänvalintojani. Viime vuoden jälkeen lupasin opetella uimaan kunnolla, mutta eipä tullut tehtyä. 250 metrin uinnin jälkeen olin pahasti kisan häntäpäässä. Sähelsin itseni vaihtoon, kiskoin vaatteet päälle (paidan heitin niskaan väärinpäin, minkä huomasin vasta maalissa) ja lähdin hakemaan pyörää. Kymmenen kilometrin fillarointi kulki hyvin 23 minuutissa, ja sain kirittyä reilusti väkeä kiinni, vaikka ajelinkin mukavaa aerobista vauhtia. Sama hyvä boogie jatkui reilun 3 kilometrin juoksussa, johon turasin vajaat 15 minuuttia. Ohitin taas monia ihmisiä, myös kuusi minuuttia ennen omaa lähtöäni lähteneitä miehiä. Aikaa oli kulunut noin 44 minuuttia, kun saavuin kaljakarsinaan, jossa ongelmat sitten alkoivat.

Olen tunnetusti äärimmäisen hidas juoja. Oksetusreaktio iskee helposti pienestä määrästä nopeasti nieltyä vettäkin. Tässä valossa on siis ilmiselvää, että oluenjuonti oli kaikista kisan osa-alueista itselleni haastavin. Hörpin oluttani, paisuin kuin ilmapallo (röyhtäilyn taito olisi kovin hyödyllinen tässä kisassa) ja katselin, kuinka kymmenittäin pyöräilyssä ja juoksussa ohittamiani kilpailijoita niin miesten kuin naisten sarjasta meni heittämällä ohi. Olin naisista kuudentena kaljakarsinassa, mutta lopputuloksissa vasta kahdestoista. Sitä kuuluista henkistä kanttia olisi kaivattu siis enemmän. 

Jos Terässika muuten onkin aivan kauhea kisa, niin se on maailman paras kisa heti kun kisalut on kisailtu. Tunnelma on iloisen sekoileva, ja saman tien pääsee saunaan ja takaisin Kuusijärveen pulikoimaan. Tiimipalkintoa SOM ei saanut, mutta meduusoista Miia tuli naisten sarjan neljänneksi. Vaikka kisan aikana mietin jälleen miljoonaan kertaan, että tämä ei ole ollenkaan minua varten, taisin kisaeuforiassani luvata tulla ensi vuonna uudelleen - paremman uinti- ja juomatekniikan kanssa. 

Lauantai-iltana kotiin päästyäni iski kuitenkin äkillinen "post race depression", kisanjälkeisdepis. Outoa kyllä, en niinkään surkutellut surkeaa suoriutumistani uinnissa ja oluessa, vaan pahaa mieltä aiheutti yleinen kädettömyyteni urheilijana ja suoriutujuna minkäänlaisissa koitoksissa. Sinänsä pahaan mieleen ei olisi pitänyt olla syytä, sillä kokonaisaika parani reilusti viimevuotiseen verrattuna, ja varsinainen triathlonosuus sujui viitisen minuuttia nopeammin kuin edellisvuonna sääolosuhteista huolimatta. Oikeasti pitäisi olla tyytyväinen, sillä pyöräily ja juoksu kulkivat todella hyvin, ja juoksuaikani oli naisten sarjan toiseksi paras, vaikka kiristämisen varaa olisi hölköttelyssä ollut vielä. (Voi toki olla, että syypää apeaan mieleen oli laskuhumala, mikä on kisan eittämätön varjopuoli.) Ja ehkä jo ensi kesään mennessä opin uimaan! 

Seuraava koitos onkin jo muutaman viikon päästä. Nuuksio Classic Trail Marathonilla ei kuulu viralliseen ohjelmaan oluenjuontia, mutta uskoisin että reitin varrella ehdin ajatella "oispa kaljaa" sen verran monta kertaa, että maaliin päästyäni ja kamat vaihdettuani kumoan tuopin ennätysajassa. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Voi elämä, olisi niin paljon kerrottavaa eilen päättyneestä matkasta Itävaltaan! Kerrotaan reissun yksityiskohdista vaikka myöhemmin ja useammassa erässä, mutta näin tuoreeltaan tärkeimpien juttujen top kolmonen:

1: Vuoret

Vuoret, vuoret, vuoret! Tuijotin herkeämättömästi junan ikkunasta (usein halvin tapa reissata Alpeille on lentää Müncheniin ja junailla sieltä haluamaansa suuntaan) maiseman kohoamista ensin aavistuksen kumpuilevasta aina jyrkkiin lumihuippuisiin vuoriin asti. Tunsin taas oudolla tavalla olevani kotona. Zell am See toimi hyvänä tukikohtana Kitzbühelin Alppien tutkimiseen. Teimme muutaman spektaakkelimaisen päiväretken lähistön rinteille, ja takaisin kylään päästyämme puljasimme Zell-järvessä sydämiemme kyllyydestä. Paikka on muuten myös triathlonistien suosiossa, ja kylä isännöi taajaan Ironman-kisoja. 

2: Hassuttelu

Huomasin lomalla kuinka kovasti olinkaan kaivannut lomaa. Reissatessa pää tuntui palaavan normaalitilaan: ajatus alkoi kulkea, kaikenlaisia ideoita pulpahteli mieleen, saksan puhuminen pitkän tauon jälkeen aktivoi ihanasti pääkoppaa. Mutta parasta silti oli pöhköilyn eksponentiaalinen lisääntyminen. Miksi arjessa niin usein unohtuu hassuttelu ja leikkiminen? 

3: Ystävät

Olin reissussa karnevalistis-feministisen Teräsmeduusat-urheilujoukkueemme kanssa. Eli siis Sofian ja Miian. Fitness- ja sporttibloggaajia löytyy joka oksalta, mutta en tiedä montaakaan näin hienoa tyyppiä, joiden jutut vaihtelevat nanosekunnissa säkenöivän fiksusta käsittämättömän uunoksi ja jotka sinnikkään sporttaamisen ohella ovat myös rennon elämän maailmanmestareita.

Reissukuvia löytyy läjäpäin Instagramista omalta tililtäni @lottapumpui ja hasgtagilla #teräsmeduusat. Aikaisempia reissupostauksia löytyy Pumpui matkustaa -tunnisteen alta tai sivupalkin Reissujuttuja-valikosta! 

Share

Pages