Ladataan...
Pumpui

Kehitystä on välillä vaikea huomata, koska se tapahtuu melkoisen hitaasti ja turhan lähellä omaa napaa. 

Syyllistyn helposti siihen, että tarkkailen kehittymistä vain isojen numeroiden valossa: benchmark-ennätyksinä tai painonnoston uusina ykkösinä. Näitä edellämainittuja kun tehdään melko harvoin ohjelmoinnin puitteissa, välillä tunnen että en kehity laisinkaan.

Edistyminen ja kehittyminen tapahtuvat harvoin yhtäkkiä fanfaarien kera, vaan hitaasti ja päiväkohtaisella tasolla tarkasteltuna usein niin verkkaisesti, että tuntuu ettei koskaan muutu vahvemmaksi tai omaksu parempaa tekniikkaa. Numeerisen kehityksen lisäksi pitäisi muistaa myös laadullinen kehitys.

Miten hitaan mutta yhtä kaikki tosiasiallisen kehityksensä sitten voi havaita? Ainakin seuraavia asioita tarkastelemalla:

  • Omat fiilikset: Vihasitko ennen jotakin liikettä, jota et enää yhtäkkiä vihaakaan? Sujuuko jokin asia aiempaa vähäisemmällä itkulla ja hampaiden kiristelyllä? Soutaminen on yhtäkkiä muuttunut aiempaa mukavaksi, toes to barit kauhujen liikkeestä ihan mukiinmeneväksi jutuksi.
  • Vanhat tulokset: Miten on sujunut aikaisemmin? Olen viime aikoina selaillut Wodconnectista vanhoja tuloksia etsien laadullista kehittymistä ja löytänyt sellaista monin paikoin. Paitsi että on ihana huomata joskus aikoinaan olleensa poskettoman fiiliksissä 40 kilon työnnöstä,
  • Vanhat kuvat ja videot: Miltä toiminta näytti aikaisemmin? Videoiminen on erinomaisen hyvä tapa seurata kehittymistään etenkin laadullisessa mielessä, joskin vanhojen tallenteiden katsominen voi aiheuttaa akuuttia häpeän tunnetta. Löysin hiljattain videon elämäni ensimmäisestä sadan kilon maastavedosta. Miten onkin ihminen ollut pieni ja heikko ja nostanut ihan päin helvettiä!

Nyt olisi kiva kuulla teidän kokemuksistanne. Mistä olette itse huomanneet kehittyneenne?

Kuvan (jossa työnnän 50 kilon kelkkaa, joka on nykyään ihan baby weights) nappasi Jussi Helttunen reilu vuosi sitten.

Share