Ladataan...
Pumpui

Kirosin tänään miehelle, että luonnostelemani blogipostaus oli huonosti muotoiltu ja laiskasti ajateltu. 

"Miksi yrität aina tehdä jotain helvetin pitkiä paasauspostauksia? Mikset tekisi vain sellaista geneeristä bloggaajapostausta?"

"Ai minkälaista?"

"No sellaista missä ei sanota mitään ja joita kaikki haluaa ilmeisesti lukea. Laitat kuvan itsestäsi, sitten jotain 'Menin töihin, ihanaa kun on lunta, ihanaa päivää, ihqut'."

"Selvä."

- - - 

Kävin tänään töissä. Vaikka olinkin päättänyt mennä koko talven pyörällä, valitsin bussin. Sainpahan hyvän syyn laittaa mainion talvitakkini ja kuunnella pari podcastia. On ihan mieletöntä että on talvi, haluan mennä hiihtämään! Ihanaa päivää, murut! 

 

Ps. Lue myös: Lifestyle-blogitekstikone

(Pps. Minulla on ehkä sata pitkää paasauspostausta luonnoksissa, aiheena mm. tissiliivit, käärmeöljykauppiaat ja työnteko. Palataan niihin kunhan tämä järjetön kiire ja härdelli hellittää ja ehdin ajatella säällisesti taas!) 

Share

Ladataan...
Pumpui

Tuntuu, että vähintään joka toisessa blogissa ja somepäivityksessä on viime päivinä mäylitty pimeyttä ja talven tuloa. Joten ajattelin kantaa oman korteni kekoon:

Talvi tulee, mitä sitten? Tuliko jollekulle yllätyksenä, että tämänkin kesän jälkeen keli viileni ja päivät lyhenivät? Auttaako ketään, että valittelemme kuorossa ulkolämpötilaa? 

Itse yritän suhtautua tähän alkavaan vuodenaikaan stoalaisesti: kaivaa esiin vähän vahvemmat vitskut, keitellä vähän tsydimmät sumpit ja jatkaa samojen juttujen tekemistä kuin ennenkin. Onhan se perseestä, että esi-isät ovat valinneet asua täällä Mordorissa, mutta eipä se siitä valittelemalla kummemmaksi muutu. Vaikka en ole minkään sortin optimisti, näen mahdollisuuksia sekä lumitalvessa että sen lumettomassa versiossa: jos on paljon lunta, pääsee hiihtämään paljon. Jos ei ole lunta, on iisimpi pyöräillä vuoden läpi. 

Lumitilanteen kehittymistä odotellessa taidan laittaa lisää sumppia tulemaan seuraavan, Dilbert-sarjakuvan kaikkien aikojen parhaan ajatuksen innoittamana:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Eli hyväksi koettuja konsteja päänsisäisen sekamelskan vaientamiseen ja nukahtamisen helpottamiseen.

Stressitason nousu näkyy elämässäni ensimmäisenä ja akuuteimpana nukkumisvaikeiluna. Yleensä nukahdan illalla varsin nopeasti, mutta usein herään paria tuntia myöhemmin ja valvon pahimmillaan tuntikaupalla. Toisinaan keskellä yötä herätessäni onnistun nukahtamaan uudelleen ennen kuin ajatusten tulvaportit aukeavat kokonaan, mutta välillä erilaiset suorittamiseen ja suorittamatta jättämiseen liittyvät ajatukset tekevät nukahtamisesta lähestulkoon mahdotonta. Jos valveilla ollessaankin tuntuu siltä että päässä on kolmetoista eri radiokanavaa päällä samaan aikaan, kasvaa niiden äänenvoimakkuus entistestään yön hiljaisina tunteina. Ohjelmavalikoimakin muuttuu: päivällä päässä pyörii usein biisejä ja to do -listan juttuja ja erilaisia päivän aikana kuulemiani lauseenpätkiä (kerran päässä soi luupilla viikon verran "Angmarin noitakuningas"), mutta öisin päänsisäisen tauhkan pohjimmainen teema on duuni ja muu suorittaminen.

Suorittajaluonteena olen toki kehittänyt itselleni erilaisia prosesseja, joiden avulla yritän hiljentää pään ja nukahtaa uudelleen. Tässä kolme hyväksi havaitsemaani keinoa, joiden avulla voi tavoitella vähemmän meluisaa pääkoppaa:

Monotonisen asian ajattelu. Lievimmässä valvomisessa, kun en vain jostain syystä saa unta ja mieli ei käy ihan kamalilla ylikierroksilla, olen huomannut hyväksi keinoksi ajatella jotakin kauniissa maisemassa tapahtuvaa yksitoikkoista puuhaa. Saatan kuvitella juoksevani törkeän pitkää matkaa vuoristossa tai hiihtäväni lumisessa metsässä, ja keskityn vain ajattelemaan askelia tai vetoja. Tämä toimii melko hyvin, jos vain pää ei takerru siihen ajatukseen että oikeasti olne kovin keskinkertainen juoksija ja apukoulutason hiihtäjä.

Syvärentoutus. Tämän asian tunnustaminen nolottaa minua jostakin syystä. Kaverini suositteli aikoinaan Spotifysta erästä yoga nidra -syvärentoutuslevyä, jonka kuunteleminen yön pimeinä tunteina on osoittautunut ihmeellisen tehokkaaksi. Rauhoittavan naisäänen johdatuksella rentoutetaan kroppaa paikka kerrallaan. Harvemmin pääsen edes kasvojen rentoutusta pidemmälle, parhaimmillaan vedän sikeitä jo ennen kuin itse rentoutus alkaa! Eilen en kuitenkaan pystynyt keskittymään edes rentoutumiseen kun pää surrasi omiaan, ja havahduin rentoutusosiota seuraaviin henkisen puolen osioihin. Vannoutunut ateisti on siis öisin tiedostamattaan kuunnellut erilaisia hengellisiä hapatuksia!!!

Hesarin Kuukausiliitteen ristikko. Kun mikään muu ei auta, nousen ylös ja painun olohuoneeseen lukemaan kirjaa tai pläräämään rästiin jääneitä lehtiä. Jos hyvä tuuri käy, on sohvapöydälle jäänyt Kuukausiliite, jonka ristikkoa rakastan vihata. On eräänlainen taiteenlaji laatia lehteen ristikko, jossa kuvat ja kaaviot ovat niin suttuisia, että ihmisten, maiden ja hahmojen tunnistaminen on likipitäen mahdotonta! En ole mikään harjaantunut ristikontäyttäjä, joten aikaa kuluu ja pää alkaa väsyä ihan vain silkasta yrittämisestä. Viime yönä löysin tunnetilaani erinomaisesti kuvaavan kohdan ristikosta: Pänniä, kahdeksan kirjainta, loppuu -ttaa. 

(Mies halusi lisätä vielä yhden: hän kuulemma nukahtaa saman tien kuunnellessaan minun tylsiä juttujani. Ehe ehe.)

Tunnistatteko samanlaiset tuntemukset? Millaisia keinoja teillä on sekamelskan hiljentämiseen?

Share
Ladataan...

Pages