Ladataan...
Pumpui

Joku lukija moitti syksyllä, että miksi en kerro koskaan uusista ennätyksistä. 

No nyt kerron! Tein nimittäin ensimmäistä kertaa reiluun vuoteen kunnon painonnostoennätyksen! Torilla tavataan! 

Meinasin jättää treenit väliin, koska olen ollut koko viikon aivan armottoman väsynyt. Sporassakin vielä mietin, että tuleekohan tänään mistään mitään, että ehkä vain teen ohjelmoinnin mukaisia työntöykkösiä ihan kevyillä painoilla. Rinnallevedossa on kehittynyt jonkinlainen henkinen blokki, ja joulukuussa työnnöt sakkasivat niin pahasti, että hyvä jos sain ylös kymmenen kiloa omaa ennätystäni pienemmän setin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Dusailin itsekseni ja omassa rauhassani menemään, ja huomasin että kulkikin yllättävän hyvin. Vanha ennätys tuli muutaman henkisen stiplailun jälkeen ylös, ja siitä rohkaistuneena heitin muutaman kilon tankoon lisää. Ja kas! Siellähän se kohta killui käsien päällä!

Parasta ennätyksessä oli se, että sain pitkästä pitkästä aikaa kirjoittaa nimeni ennätyslistaan. Olen joutunut vuoden verran katselemaan vierestä, kuinka kaikki pääsevät kirjaamaan enkkojaan minun tuskaillessani huonouteni kanssa. Vaan sinne minäkin sain eilen raapustaa: Lihaniska-Lotta. (Salilla on useampi Lotta, joten valmentaja on antanut meille lisänimet selkeyden vuoksi. Minä olen lihaniska tai Iso-Lotta, sitten on Pikku-Lotta eli The Cube ja kolmas Lotta on vissiin vain Lotta.)

ps. Meinasin jatkaa automaattisesti, että eihän se mikään hyvä enkka ollut, tekniikka ei ollut täydellistä eikä himpan vajaan oman kehon painolla tehty työntö ole tulos eikä mikään, mutta ei mennä siihen nyt. Nyt saa naattia.

pps. Pahoittelut harvinaisen kököstä kuvanlaadusta, tärräsi kädet ilosta! Pian saatte muutakin kuin suttuisia omppupuhelinkuvia, sillä ryhdistäydyin ja ostin uuden kameran! Kohta näette pärstäni hd-laatuisena! 

Share

Ladataan...
Pumpui

 

Otetaan huonot uutiset ensin:

Meillä oli tänään treeneissä ohjelmassa rinnallevedon ykkönen. Vanha ennätykseni on lähestulkoon vuoden takaa, ja olo riventeossa on ollut luottavainen jo pidemmän aikaa. Olin täysin varma, että ennätys tulee. Boogie oli hyvä, olo voimakas. Entinen ennätyspaino nousi niin kevyesti että olisin voinut vannoa että tangon päissä ei ole mitään. Laitoin uuden tavoitepainon. Olo oli luottavainen. 

Vaan ei. Seurasi varttitunnin kiroilu-, huuto- ja nauramisshow, kun henkinen blokki iski. Useammankin kerran uusi ennätyspaino nousi kaulan tasolle, eli ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin pyöräyttää kyynärpäät alle ja kipaista kyykkyyn. Vaan ei. Otin tangosta pari kiloa pois. Ei auttanut. Otin tangosta parikymmentä kiloa pois. Ei auttanut. Voitte uskoa, että vitutti melkoisen rankasti. 

Ja entä ne hyvät?

En tuhertanut yhtään niin paljon itkua kuin ennen tällaisissa tilanteissa. Muistan, kuinka joskus aikoinaan koin samanlaisen blokin 50 kilon rinnallevedon kanssa. Vuoden verran sain rinnalle vaikka silmät ummessa krapulassa tasan 50 kiloa, mutta en gramman tuhannesosaakaan enempää, pää ei antanut periksi. Jokainen uuteen ykköseen tähdännyt rivetreeni oli pelkkää julkista itkua ja hammastenkiristelyä. Nyt vain vähän vetistelin pukkarissa treenin jälkeen. Mitä edistystä! 

Lisäksi tänään töistä lähtiessä palaverikaveri sanoi miettineensä, oliko minulla olkatoppaukset vai käynkö salilla kun hartiani näyttivät niin leveiltä. Eli onko tämä päivä nyt sitten plus miinus nolla?

Share

Ladataan...
Pumpui

Tiedättehän sen mahtavan videon, jossa voimanostajaa tsempataan huutamalla ”Suutu jo”? (Jos ette niin katsokaa klippi täältä.)

Yllä oleva Greg Everettin sitaatti osui kovasti ns. omaan nilkkaan. Olen kova turhautumaan ja suuttumaan treeneissä, mutta en aina osaa suuttua oikein. Kun suutun, turhaudun ja alan säheltää, pahimmassa tapauksessa pillittää.

Kadehdin niitä jotka pystyvät suuttumaan produktiivisella tavalla: niitä joka toistuvasti kanavoivat epäonnistumisen aiheuttamat turhaumat uudeksi tsempiksi ja onnistumiseksi. Onneksi kuitenkin uskon, että oikein suuttuminen on opeteltavissa oleva taito! Kun seuraavan kerran huuli alkaa väpättää tempaustangon ääressä, lienee parempi vain keskittyä entistä paremmin ja harjoitella niitä heikkouksia, jotka epäonnistumisen aiheuttivat.

 

ps. Näillä puheilla pistetäänkin koneet kiinni loppuviikoksi ja painellaan Akin kanssa Budapestiin hemppailemaan. Ajatuksissa oli viettää aurinkoinen syysviikonloppu kaupunkia ihastellen, mutta säätiedotus lupaakin lähes tauotonta kaatosadetta perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. No minkäs teet, sadetakki niskaan vain, onpahan enemmän aikaa istuksia kahvilla ja köllötellä hotellissa! Instagramiin (@lottapumpui) yritän päivittää kuvia reissun varrelta.

Share

Pages