Ladataan...
Pumpui

OMG! Kokonainen viikko ilman hikijumppaa! Kuolinko? Katosivatko gainsit? Muuttuiko kaikki fitness fatnessiksi?

En ole treenannut laisinkaan tällä viikolla. Syy lepoon on sinänsä ollut ihan validi, sillä maanantaina vielä annoin kropalle lepoa viikonlopun juoksutouhuista ja tiistaina kävin pienessä operaatiossa, jonka jälkeen suositeltiin välttämään urheilua viikon verran (toim. huom. en käynyt asentamassa tissejä tai muuta yhtä sensaatiomaista).

Treenaamattomuus on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta se kalvaa sielua sisältäpäin. Kevyet kävelylenkit ja pieni hölkkälenkki loppuviikosta eivät riittäneet ruokkimaan alati vahvistuvaa levottomuutta. Muiden urheilullisuus alkaa ärsyttää sietämättömästi, ja jossain välissä lepointo muuttuu tunteeksi siitä, että ehkä ei enää koskaan ikinä milloinkaan pääse liikkumaan, eikä oikeastaan haluaisikaan enää koska kaikki on mennyttä.

Ajatuskulkuni tältä viikolta kulki jotakuinkin näin:

Tämä on siistiä! Mulla on paljon vapaata aikaa!

Onpa vähän tylsää...

Miksi tuonkin pitää kehuskella treenaamisellaan Instagramissa?

Ehtiipähän siivota kaappeja kun ei ole jumpalla koko ajan.

Jumalauta lopetan kaikkien treeni-ihmisten seuraamisen Instagramissa jos ette kohta lopeta tuota treenaamisella kehuskelua.

Välillä on hyvä antaa kropan levätä kunnolla. Nyt jos höntyilee niin paranemisessa kestää pidempään.

Miksi KAIKKI MAAILMAN MUUT IHMISET kehuskelevat satojen kilojen kyykyillään ja ultramaratoneillaan Instagramissa? Eikö niillä ole muuta tekemistä?

Kerrankin ehtii katsoa useamman jakson The Wireä illan aikana.

LOPETAN KOKO INSTAGRAMIN JA MUUN SOMEN SEURAAMISEN! LINNOITTAUDUN KOTIIN JA SYÖN JÄÄTELÖÄ LOPPUELÄMÄNI! EN PÄÄSE TREENAAMAAN IKINÄ EIKÄ MINUSTA TULE ENÄÄ IKINÄ MITÄÄN! ÄLÄ SINÄKIN SIINÄ JUMALAUTA KEHUSKELE NIILLÄ MILJARDIN KILON MAASTAVEDOILLASI SAATANA! EIKÖ KUKAAN POSTAA MIHINKÄÄN MITÄÄN MUUTA KUIN JUMPPAKUVIA?

Ja niin edelleen. Onneksi on kohta viikko täysi, paraneminen hyvällä mallilla ja järki kyllä sanoo että lepo oli hyvästä eikä viikon treenaamattomuus oikeasti haittaa yhtään mitään. Onpahan tankattu ja makoiltu tarpeeksi. Silti naurattaa, miten voimakkaita tuntemuksia päänuppi saakaan aikaan näinkin pienistä asioista. Tunnistatteko saman ajatuskulun itsellänne?

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kesäksi kuntoon -projektini on jo puolessavälissä. Ensimmäisellä viikolla hörpittiin entistä tietoisemmin vettä, viime viikon projektina oli nukkua tarpeeksi.

Nukkuminen on siitä jännä homma, että kaikki tietävät, millaisia vaikutuksia univajeella on suorituskykyyn ja mielialaan, mutta silti harva nukkuu niin paljon kuin olisi tarvis. Ja mikä älyttömämpää, kaikki haluaisivat nukkua tarpeeksi, mutta eivät saa aikaiseksi painua petiin kuin vasta liian myöhään. Olen itse pahimman laadun uniahdistuja, joka käyttää vähintään tunnin illastaan miettimällä sitä, kuinka pitäisi lopettaa kupeksiminen ja mennä jo sänkyyn.

Tällä viikolla onnistuin unitavoitteissa kohtuullisesti. Sain testattavaksi Garminin Vivofit-aktiivisuusrannekkeen, jonka kiintoisin data tulee yön ajalta. Ranneke laitetaan unimoodiin nukkumaan mennessä ja aktivoidaan taas herätessä. Yön ajalta masiina sitten piirtää käppyrää siitä, kuinka levollista nukkuminen on ollut ja kuinka pitkiä sikeitä sitä tuli vedettyä. Vivofitin mukaan pisimmät yöunet viimeisen viikon ajalta olivat 8 tuntia 15 minuuttia ja lyhyimmät 6 tuntia 32 minuuttia. Ei siis ihan mahdottoman huono saldo, vaikka paremminkin voisi olla. 

 

Vivofitin dataa on hirmuisen kiinnostavaa tarkastella. Tässä esimerkki yhdestä yöstä viime viikolla. Pääsiäispyhien aikaan nukkumaanmeno vähän viivästyi, mutta onneksi nukkumisaikaa ehti venyttää loppupäästä. Käppyrästä näkee, kuinka paljon yön aikana tuli liikuttua vuoteessa. Ihan nollille käyrä ei tunnu ikinä menevän. Nukkumisdatasta huomaa hyvin paitsi sen, kuinka pitkiä sikeitä vetää, myös sen, kuinka paljon humputtelu ja alkoholi vaikuttavat unen laatuun. Tässä vertailun vuoksi esimerkki muutaman viikon takaa:

Jo on akka viuhtonut menemään pitkin yötä! Alla oli rankka treenipäivä ja pitkä ilta kapakassa, joten uni on ollut hirmuisen levotonta, kuten käyrä osoittaa. Saan jostain syystä tuollaisen superiloisen hymynaaman jokaisen yön kohdalle, vaikka tänä esimerkkiaamuna ei tosiaan kyllä ollut nauravainen lärvi ollenkaan. Kasvot kyllä vihertivät varmasti. (Lisää Vivofitistä ja sen muista ominaisuuksista luvassa vähän myöhemmin keväällä.)

Kropan lisäksi lepoa kaipaa pääkoppa. Tuntuu, että usein iltaisin mahdottoman isoilta ja vaikeilta tuntuvat asiat asettuvat yön aikana oikeisiin mittasuhteisiin - tai parhaimmassa tapauksessa muuttuvat melkoisen merkityksettömiksi. Ei sitä turhaan sanota, että pitäisi antaa asioiden levätä yön yli, pikkutunteina pökerryksissä tehdyt ratkaisut kun eivät aina ole levänneen mielen mukaisia. 

Tärkeä osa nukkumista on laadukas nukkumapaikka. Olen jo vuosia vannonut futon-patjan ja -tyynyjen nimeen, ja muunlaisella ratkaisulla nukkuminen tuntuu aina vähän ikävältä. Sängyn tulee olla rauhoittava pesäpaikka, joten yritän parhaani mukaan pyhittää vuoteen nukkumis-, pötköttely- ja lueskelupaikaksi ja hoitaa muut puuhat muualla kodissa. Tämä on ollut yllättävän toimiva periaatteellinen linjaus, sillä silloin sänkyyn rojahtaminen irroittaa tehokkaammin muusta arkipuuhasta. Seuraava periaatelinjaus voisi olla, että en enää koske kännykkään sängyssä, mutta tätä pahaa tapaa en ole vielä saanut itsestäni kitkettyä.

Nukkumiset on nukuttu, aika siirtyä eteenpäin. Kolmannesta kesäksi kuntoon -viikosta tulee varmaankin vaikein, sillä silloin on tarkoitus olla valittamatta turhista ja etenkin olla märehtimättä turhanpäiväisiä pinnallisia asioita. Katsotaan miten naisen käy. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Tiedättekö sen tunteen, kun elämän parhaalta asialta tuntuu vaihtaa pyjamahousut jalkaan ja lösahtää sohvalle ruokasaavin kanssa? Kroppa ja mieli ovat molemmat niin poikki, että taidan jättää kirjoittamisen huomiseen ja viettää laatuaikaa kissan kanssa.





Muistakaa levätä! Minä ja Panda-kissa näytämme mallia.

Share