Ladataan...
Pumpui

Hyvin nukkuminen on yksi niitä asioita, joita osaa arvostaa kunnolla vasta kun sen taidon menettää.

Viime ajat olen kulkenut moodissa, jossa väsyttää mutta ei nukuta. Kaikki alkoi yhdestä viattomasta yövalvomisesta: heräsin pikkutunneilla ja kupeksin ylhäällä Hesaria lukien ja jääkaappia tyhjentäen useamman tunnin ennen kuin sammahdin hieman ennen herätyskellon soittoa. Yleensä yhden yön nukkumattomuuden saa kuitattua seuraavan yön koomaunilla, mutta nyt oli toisin. Vaikka olin rättiväsynyt, en saanutkaan nukuttua. Ensin tulivat keskelle yötä sijoittuvat valvomisjaksot, sen jälkeen vaikeudet nukahtaa. Olen saattanut torkahdella vuoteessa, mutta kun pistän valot pois, en pystykään nukkumaan. Päällisin puolin olen rättiväsynyt, mutta alemmissa kerroksissa tuntuu olevan niin paljon kierroksia, että zetan vetämisestä ei tule mitään.

Paskasti nukkuminen aiheuttaa myös nukkumaanmenoaikaa kohti yltyvää ahdistusta. Saankohan tänä yönä unta? Kauanko mahdan pyöriä sängyssä, montakohan kertaa herään? 

Parempaan uneen annetaan aina kamalasti vinkkejä: älä ole ruudun ääressä kahta tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, älä mieti tekemättömiä asioita, pidä huone viileänä ja pimeänä, juo chagaa/kamomillateetä/sipulimaitoa/jotain muuta. Hyvää tarkoittavat neuvot vain tuntuvat jonkinasteiselta loukkaukselta, kun nukkuminen ei ole vippaskonsteista kiinni. Tiedän että telkkaria ei saisi katsella nukkumaan mennessä, mutta joinain iltoina olen antanut sen olla päällä vaikken sitä katsokaan ja vain puolikoomassa odottanut Nukkumatin vierailua. Ei ehkä kosher nukkumahifistien mielestä, mutta ainakaan ei tarvitse kääntyillä pimeässä tai leikkiä lukevansa kirjaa. Tiedän että pitkät kuolantäyteiset päiväunet eivät korvaa laadukkaita yöunia, mutta jos kerran väsyttää eniten aamukuudelta tai iltapäivisin, otan irti kaiken unen minkä vain saan. 

Luokattomalla unenlaadulla on valtavasti psykofyysisiä vaikutuksia. Töistä, muuttovalmisteluista ja miljoonasta muusta hoidettavasta asiasta  on tullut tahmeuden äärimmäisen hitaasti etenevä maratoni, jossa en ole aina oikein kuskinpukilla. Treenaaminen on ollut pakko jättää minimiin, sillä pelkästään koiran kanssa reippailu tai pyörälenkit ovat tuntuneet fyysisiltä uroteoilta. Lisäksi mitä uupuneempi olen ollut, sitä vähemmän treenaaminen on kiinnostanut. Viikonloppuna olisin varmaan mieluummin syönyt asbestia kuin tehnyt mitään voimatreeniä etäisesti muistuttavaa. Kroppa on siitä viisas peli, että se onneksi lopulta alkaa ilmoittaa tavalla tai toisella, että kannattaa höllentää edes jostain päästä. Väsymystilassa treenaaminen ei muutenkaan tunnu kovin viisaalta ajatukselta, vaikka tavallaan houkutteleekin mennä treeneihin kokeilemaan, josko sitä uupuisi niin että ei vain pysyisi enää illalla valveilla.

Olen kuitenkin toiveikas: tiedän, että kun tämä alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan "iisi kevät", joka muuttuikin rysäyksessä yhdeksi elämäni hektisimmistä, vähän hellittää, alkavat uni ja treeni taas maistua asbestia makoisammilta. 

 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kun minulta kysytään kuulumisia, on lähes mahdoton olla turvautumatta kliseeseen. "Kiirettä pitää kuin kirpuntapossa" on ollut vakiovastaus tässä kuussa. On työt, treenit, toiset työt, kaverit läheltä ja kaukaa, blogi, ja jossain välissä pitäisi vielä syödä, nukkua ja hoitaa kotia. Haluaisin väittää eläväni ruuhkavuosia tai ainakin ruuhkasyksyä, mutta saaneeko lapseton ja parisuhteeton käyttää moista termiä?

Olen taas onnistunut haalimaan turhankin paljon asioita samaan ajankohtaan. Etenkin päänvaivaa tuottaa eräs projektiduuni, jota olen joutunut tahkomaan iltaisin päivätyön ja treenien päälle. Kaikista kiireistä huolimatta olen kuitenkin onnistunut pysymään melko tyynenä. Kas näin se käy:

1. Tee suunnitelma

Mitä pitää saavuttaa ja millä aikataululla? Mikä kaikki on välttämätöntä? Mistä voit joustaa? Millaisiin osioihin hommat voi purkaa? Olen ottanut tämän syksyn kiiruksissa sellaisen periaatteen, että en ala karsia normaalirutiineihin sisältyvistä asioista, eli unesta, laadukkaasta ruoasta tai treenistä. Sumplimistahan se on, ja ex tempore -löllöttelylle ei tässä kuussa ole ihmeemmin ollut aikaa, mutta kurinalaisuudella homman saa toimimaan. Treenaamaan olen ehtinyt kaikessa hulinassakin vähintäänkin neljä kertaa viikossa. Iso ilo on ollut taloyhtiön kuntosali, jossa pistelin muun muassa viikonloppuna menemään rästiin jääneitä maastavetoja.

2. Toteuta suunnitelmaa kiireettömästi

Olin taannoin kuuntelemassa iki-ihanaa Reidar Waseniusta, joka kertoi luennollaan erinomaisen kiireenpoistokikan: tee kaikki hitaasti. Kun seuraavan kerran bussi jo kurvaa pysäkille ja sinulla on vielä pyjama päällä ja eväsrasia pakkaamatta, tee kaikki tarvittava hitaasti ja kiireettömästi, jopa liioitellun rauhallisesti. Kikka kuulostaa pöljältä mutta toimii. Olen nyt päivätolkulla suhtautunut kiireeseen välinpitämättömästi. Laittanut rauhassa ruokaa ja syönyt sitä Hesaria lukien siitä huolimatta, että takaraivossa tykyttää paniikki palata pikimmiten projektin pariin. Konsti toimii hämmästyttävänkin hyvin. 

3. Heivaa suunnitelma mäkeen

Jos tuntuu siltä, että plänistä on mahdoton pitää kiinni, sen voi aina unohtaa. Yksi lööbattu päivä ei todennäköisesti tarkoita katastrofaalista lopputulosta. Kun silmät ovat alkaneet lupsaa jo kahdeksalta illalla, vaikka pitäisi naputtaa koneella vielä pari tuntia ja blogata päälle, olen suosiolla siirtynyt sohvalle skypettämään kavereiden kanssa tai lukemaan kiinnostavaa, töihin liittymätöntä kirjaa. Paskasti tehtyä työtä kun on turhan työlästä korjailla jälkikäteen. Tietenkään tämä ei tarkoita, että joka päivä ehtisi antautua laiskottelulle. Mutta välillä on pakko karsia "pakollisista". Toisaalta tuntuu, että tämän päivän the Killing ja laadukas luomu-Riesling -hetkelle ei ollut oikeastaan minkäänlaista vaihtoehtoa.

Share