Ladataan...
Pumpui

Kun kropan valtaa kauhean hikikuolematreenin jälkeen suoranainen euforia, kiittääkö kroppa siitä, että sitä on rääkätty vai siitä, että se rääkki loppui?

Nimim. Mietinpähän vaan kun hikilammikossa onnellisna makasin

Kuvan hiki ei liity tapaukseen. Olin laiska ja laitoin vanhan kuvan.

Share

Ladataan...
Pumpui

Eli kaksi ensimmäistä päivää brasilialaisen jujutsun kanssa. Kahteen treeniin mahtui aivojumppaa, onnistumisen iloa, painia tuntemattomien miesten ja naisten kanssa sekä uudelleen löydetty usko omiin voimiin.





Aloitin maanantaina brassijujutsun alkeiskurssin GB Gymillä Helsingin Arabianrannassa. Uuden harrastuksen alku jännitti ja vähän pelottikin. Koska minulla ei ole isoveljiä, ei ole tullut pienenä painittuakaan. Poikaystävä välillä UFC:tä katsellessaan mielii testata lukkoja ja kuristuksia lähimmäiseensä, mutta sen lähemmäs en painimista yksittäistä kokeilukertaa ole koskaan päässyt.



Vaikka nyt särkee niskaa ja käsivarsia armottomasti, voin sanoa että painiminen on ihan mielettömän hauskaa. Valmentajamme, kolme karskia mutta mukavaa miestä, ovat laittaneet meidät heittämään kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä, pyörimään pitkin tatamia, juoksemaan pitkin salia kaveri hartioilla ja laittaneet tekemään semmoista jumppaa, että usko omiin voimiin meinasi loppua. Ja tietenkin opettaneet muutaman käsilukon ja perusasennon. Onnistumisen kokemuksiakin on päässyt tulemaan. Painiminen vaatii älynystyröitä ja loogista ajatteluakin. Pitäisi oppia hahmottamaan, mihin suuntaan kaverin raajat liikkuvat ja käyttää hyväkseen äheltäjätoverin nivelien rajallista liikettä.



Alkeiskurssin rankkuus on yllättänyt, eli ihan nollakuntoiselle painitreeni ei ehkä sovi. Mutta oikealla asenteella pääsee pitkälle. Ja sillä, ettei ujostele joutua liki hikisiä miehiä ja naisia. Kontaktia nimittäin tulee koko kropan mitalta. Jos ahdistaa ajatus istua hajareisin kaverin pään päällä, paini ei ehkä ole sinua varten.

Share

Ladataan...
Pumpui

Mitä opimme viikonloppuna: ilmapallojen kanssa riehuminen on erinomaista liikuntaa.

Lasten kanssa puuhatessa huomaa, kuinka vähän sitä tulee liikuttua muulloin kuin kalenterista varattuun liikunta-aikaan. Riehaantuminen voi iskeä milloin tahansa, ja sitten nauretaan kippurassa ja hikimärkänä kun on hetken aikaa puuhattu ilmapallojen, pehmoeläinten tai lumikinosten kanssa.

Kotioloissa urheiluton viikonloppu olisi todennäköisesti mennyt sohvalla läppärin kanssa rötvätessä tai kapakassa istuen. Puuhasimme koko viikonlopun kolme vuotta täyttäneen siskontyttöni kanssa kanssa hiki päässä ja naamat virneessä mitä pöhköimpiä asioita. Ilmapalloriehumisessa paloi varmasti kokonainen kermakakkusiivu ja zhu zhu petsiä sohvan takaa metsästäessä ainakin yksi keksi. Kelkkamäen kipuaminen kävi reisitreenistä, ja lapsilla ja liukureilla lastatun pulkan vetäminen oikeasti kävi voimille. Eeppinen Kinect-keilaus isovanhempien kanssa oli paitsi  liikuntaa myös hervottoman hauskaa.

Välillä tekee hyvää unohtaa tavoitteellinen treenaaminen ja puuhastella spontaanisti kaikenlaista mukavaa. Kun painelin siskontytön ja naapurin likkojen muodostaman retkikunnan perässä pulkka ja liukurit kainalossa pitkin metsiä, en hetkeäkään ajatellut että nyt kerätään Heiaheiaan treeniminuutteja ja poltetaan kaloreita. Me vain pidimme hauskaa. Sellaista pitäisi olla enemmänkin.

 

Share