Ladataan...
Pumpui

Tervetuloa Pumpui-blogiin.

Ajatus blogin perustamisesta syntyi juoksumatolla hölkätessä ja jalostui nyrkkeilysalin pukuhuoneessa. Koska olen töissä kustannusalalla ja lukutoukka muutenkin, oletuksena minun varmaankin pitäisi kirjoittaa kirjoista ja kulttuurista. Eräs professorini sanoi kerran, että aito humanisti ei koskaan juokse, ei edes saadakseen raitiovaunua kiinni. Minä olen toista mieltä. Yhä isompi osa vapaa-ajastani kuluu treenaamisen ja liikuntaan liittyvien asioiden parissa, joten niistä on luontevinta kirjoittaa.

Pumpui ei ole treeniblogi. Vaikka liikuntarepertuaarini selkärangan muodostavat thainyrkkeily ja salilla äheltäminen, en aio kronikoida treenikertojani tai listata millaisia painoja olen jaksanut kunakin päivänä nostaa. Jatkossa tässä blogissa käsitellään urheilua, kuntoilua ja liikunnan lieveilmiöitä aina erilaisten lajien harrastamisesta kummallisimpiin kännykän urheiluohjelmiin.

Blogini nimi, Pumpui, tarkoittaa pulleaa ihmistä tai isoa mahaa thaiksi. Termi tuli tutuksi alkuvuodesta Thaimaassa treenatessa, kun paikalliset valmentajat lämmöllä viittasivat termillä meihin länsimaalaisiin. En ota treenaamista tai terveellistä elämäntapaa liian vakavasti. Vaikka olisi kiva päästä omasta pumpuistaan eroon, on elämä liian lystikästä pelkän rasvapeitteensä paksuuden voivottelemiseen. Kuntoilun paras puoli on sen pääasiallinen hauskuus, jonka toivon blogistani myös välittyvän.

Olen harrastanut vuosien varrella mitä erilaisempia lajeja. Lapsena ratsastin innolla, pelasin yhden kesän pesäpalloa, tanhusin ja muistaakseni yleisurheilinkin. Kolmetoista vuotta kului rattoisasti nuorisosirkuksessa. Aikuisiällä olen juossut, jumpannut ja käynyt salilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeisen kahden vuoden aikana palava innostus treenaamiseen ja kaikenlaiseen puuhaamiseen on syttynyt uudelleen. Thainyrkkeily on lajeista minulle tärkein, mutta monenlaiset harrasteet tenniksestä maastojuoksuun kiinnostavat minua valtavasti. Raporttia lajikokeiluista on siis lupa odottaa. Ensimmäisenä uutena lajina on vuorossa astangajooga ensi viikonloppuna, joten pääsette lukemaan, kuinka ylijäykkä allekirjoittanut nolaa itsensä notkeiden vartaloiden ja tyynten mielien keskellä.

Olin suunnitellut kirjoittavani ensimmäisen päivityksen lopuksi, että pitää lopettaa koska treeni tai sali kutsuu. Nyt kuitenkin istun sohvalla laskiaispulla kädessä. No, päivä se on huomennakin.

Lotta

Share