Ladataan...
Pumpui

Yhteistyössä Lahti 2017

Jos seuraatte minua Instagramissa (ja jos ette niin tehkää se pikimmiten!), ette ole voineet välttyä tämän viikon mäkihyppyhehkutukselta. Minä hyppäsin ihan oikeasta hyppyrimäestä, ihan oikeissa tamineissa! 

Ikäisistäni ihmisistä lähes kaikilla on oudon vahva tunneside mäkihyppyyn. Keski-Euroopan mäkiviikko oli suuri tapaus myös kotikonnuilla. Puolet tytöistä oli palavan kaukorakastunut Toni Niemiseen. Muistan kuinka isosisko kävi potkimassa minut keskellä yötä ylös, jotta voisimme katsoa Naganon olympialaisten keskellä yötä tulevat hyppykisat. 

Kaikista tunnesiteistä huolimatta en ole koskaan ajatellut että kokeilisin mäkihyppyä itse. Se oli ihan toisenlaisten ihmisten hommaa. Kunnes sitten sain kutsun Lahden MM-kisojen pressipäivään, jossa oli mahdollisuus päästä hiihtämään Sami Jauhojärven kanssa ja kokeilemaan mäkihyppyä. Koska en tunnetusti sano millekään ei, ilmoittauduin into pinkeänä molempiin.

Aloin kyseenalaistaa intoani osallistua kaikenlaisiin hullutuksiin, kun näin hyppyrin ensimmäistä kertaa. Lahden pienin mäki on K6, joka saattaa näyttää pieneltä, kunnes siitä pitäisi hypätä itse. Teki mieli juosta piiloon, mutta kerrankos sitä elämässään pääsisi tätä kokeilemaan. 

Ei muuta kuin hyppypuku päälle, monot jalkaan ja kypärä päähän. Oppaanani lajin saloihin oli moninkertainen arvokisamitalisti ja MM-kisojen kisapäällikkö Tami Kiuru. Kävimme läpi laskuasentoa, alastuloa, suksien laittamista jalkaan. Tamilla oli minuun ihmeellinen rauhoittava vaikutus, ja taisin jopa ymmärtää pelkoni keskellä osan siitä, mitä hän minulle selitti. Eipä muuta kuin sukset olalle ja mäen päälle. 

Uskaltaminen on yksi maailman vaikeimpia asioita. Seisoin muutaman minuutin miettimässä elämääni ja tekemiäni typeriä valintoja, kiroilin kuin merimies. Mietin, että kenenkään ei tarvitsisi tietää, että otin sukset pois jalasta ja jänistin. Ei minun kuulu tällaisiin hullutuksiin ruveta, aikuisen turvallisuushakuisen ihmisen. Samaan aikaan tiesin, että jos en nyt uskalla, niin en sitten koskaan. Ei muuta kuin vauhtia vain.

Sitten ei ollutkaan mitään tehtävissä. Mäkeä alas, hyppyristä ja rinteeseen. Tarkempia muistikuvia tästä vaiheesta minulla ei ole. Yhtäkkiä olin jo rinteessä, ja edelleen jaloillani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hei tämähän onnistui. Ja sitten kaaduinkin elegantisti suoraan naamalleni.

Tyylikkäästä naamalleentulosta huolimatta olo oli kuin voittajalla. Minä ihan oikeasti uskalsin! Hyppäsin mäkeä! Tami tuli halaamaan ja varmistamaan että mitään ei ollut mennyt rikki. Minua vain nauratti. En ehkä ole luonnonlahjakkuus mäkihypyssä, mutta kaatua ja nousta ylös minä osaan, sitä on tullut elämän aikana harjoiteltua. 

Loppupäivä tai oikeastaan loppuviikko kului leijuessa. Kerroin jokaiselle edes hiukan halukkaalle urhoollisen tarinani. Ei nolottanut laisinkaan kertoa kaatumisestani, päinvastoin. Instagramista löytyy näillä hetkillä myös video tästä hienosta mahalaskusta. 

 

Lahden MM-kisat järjestetään 22.2.-5.3.2017. Ensimmäiset lippupaketit tulivat myyntiin tänään sunnuntaina aamulla, joten jos maailman parhaiden maastohiihtäjien, mäkihyppääjien ja yhdistetyn kilpailijoiden mittelöt kiinnostavat, kannattaa suunnata lippukaupoille pikimmiten! 

 

Share