Ladataan...
Pumpui

Kun maksaa banaaneilla, saa apinoita. 

Eikö ne oikeat bloggaajat jotenkin näin jalat ristissä ja omaa ponnariaan vetäen seiso eteerisesti vesirajassa? Kuva: Sofia

 

Viime perjantaina vietettiin PING Helsinkiä, jossa olin itse mukana "content guruna". Långvikiin oli kokoontunut nelisensataa bloggajaaa ja bisnespuolen ihmistä kuuntelemaan luentoja, oppimaan lisää workshopeissa ja verkostoitumaan. Ensimmäistä kertaa koko blogiurallani koin jopa kuuluvani jonkinlaiseen blogiskeneen - joskin syynä tähän taisi olla se, että paikalla oli koko kenttään suhteutettuna yliedustus erilaisia realismia ja kriittistä ajattelua liputtavia blogeja, joiden pitäjillä oli valtavasti sanottavaa ja joihin pystyin aidosti samaistumaan.

Tapahtuman järjettömän innostunut tunnelma ja monen kanssa käymäni vilkkaat keskustelut olivat ehdottomasti tapahtuman parasta antia. Yksi tärkeimmistä puheenaiheista koski bloggaajien ja somettajien yhteistöitä brändien kanssa ja näiden hinnoittelua. Vertaistukihengessä kuultiin jos jonkinmoisia tarinoita siitä, kuinka miljoonien markkinointibudjetilla toimiva monikansallinen yhtiö on valmis maksamaan laajasta yhteistyöstä yhden maan suosituimman bloggaajan kanssa tuotepaketin, jonka arvo jää reilusti alle kymmenen euron, ja kuinka toisille maksetaan samasta kamppiksesta ja toiselle ei. Tästä innostuneena päätin kertoa teillekin omia ajatuksiani ja periaatteitani yhteistöistä:

  • Blogini ei ole se suosituin (hiljaisella viikolla 3 000 uniikkia, puheenaiheviikoilla 8-12 000 uniikkia), mutta arvostan jokaista teistä kävijöistä niin maan perkeleesti, että en tuhlaa lukijuuttanne turhanpäiväisiin, blogiin sopimattomiin kaupallisiin juttuihin.
  • Jos teen yhteistyötä, sen täytyy sopia blogin arvoihin (terveys & tasapaino, feminismi, rehellisyys) ja olla jollain tavalla relevantti itselleni. Jos en kuvittelisi käyttäväni tuotetta/palvelua ilman yhteistyötä, ei se blogissakaan näy. 
  • Arvostan myös omaa työtäni, aikaani ja osaamistani niin, että en to-del-la-kaan "kokeile tuotetta ja tee sitä vaikka reseptiä ja kirjoita paria postausta" muutamaa jogurttipurkkia vastaan. Jos maksaa banaaneilla, saa apinoita. Poikkeuksena yhteistyöt, joissa tuote tai elämys on sen verran merkittävä, että siitä kirjoittaminen ilman rahakorvausta tuntuu minusta mielekkäältä. 
  • En osallistu bloggaajille suunnattuihin "kirjoita meidän brändistä, paras juttu voittaa lahjakortin/vuoden pähkinät/mitälie" -kilpailuihin. Ne ovat jälleen yksi tapa kalastella ilmaista näkyvyyttä. Paasasinkin tästä asiasta taannoin LinkedInissä Mainosta meitä, voit voittaa (ehkä) -kirjoituksessa.  (Vaikka muuten PING olikin erinomainen tapahtuma, käytti sekin tätä metodia monesti.)
  • Jos otan vastaan ilmaisen tuotteen (moni kuvittelee että suorastaan hukun ilmaisiin treenivaatteisiin, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja selittää miksi minulla on aina kaikissa kuvissa samat kauhtuneet trikoot päällä!), se ei tarkoita automaattisesti sitä että kirjoittaisin siitä blogissa. Jos pidän siitä, tuote saattaa näkyä jossakin asiaan liittyvässä postauksessa ja kerron mistä tuotteen olen saanut.

Kas näin. Olen jo tovin suunnitellut tekeväni blogissa pienen lukijatutkimuksen, jossa selvittäisin teidän ajatuksianne myös tästä asiasta, mutta sitä odotellessa voisin kysellä teiltä mietteitä: miten lukijana suhtaudut blogien kaupallisiin yhteistöihin? Ärsyttävätkö ne? Toimivatko ne? Skippaatko ne?

 

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Nyt kun en ole päässyt treenaamaan reiluun puoleentoista viikkoon, olen ehtinyt ajatella kaikenlaista. Esimerkiksi fillareita.

GoExpossa tein sen virheen, että menin hipelöimään polkupyöriä. Kotitallista löytyy uskollinen Kona Dew Plus ja mummomallin kauppakassipyörä, mutta himottaisi ainakin saada yksi lisää. Ja haluja on melkoisen helppo perustella itselleeen. Haluaisin nopean ja kevyen työmatkafillarin. Ja kun minulla olisi uusi pyörä, voisin tehdä Konastani kunnon retkipyörän, eli vaihtaa siihen hitusen kestävämpiä osia, nousukahvat ja muutamia muita juttuja. 

Ongelmaksi vain on muodostunut valinnan vaikeus. En nimittäin millään pääse itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, millaisen pyörän haluaisin. Tässä avainkysymykset:

Vaihdepyörä vai ei?
Sinkula, fiksi vai käännettävällä navalla?
Kippurasarvet vai bullhorn-tanko?
Superkapeat nakit vai hitusen paksummat renkaat?

Kun näistä pääsisin konsensukseen, olisi hitusen helpompaa lähteä etsimään mieluisaa mankelia. Yllä olevan havainnekuvan Bianchi Pista on kummitellut mielessäni, samoin toinen messuilla kuolaamani kaunotar, Pelagon Sibbo.

Voisinkohan ruveta fillareiden Imelda Marcosiksi?

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Eli mihin kaikkeen sitä onkaan tullut liikuntaharrastuksen nimissä tuhlattua?

Kirjoitin viime viikolla liikkumisen hinnasta. Eräs kommentoija pyysi listaamaan omia menojani, ja minähän tein työtä käskettyä. Kuluja tarkastellessa selvisi kaksi asiaa: olen melkoinen tarjoushaukka ja mestari käyttämään rahaa treenaamiseen.

Otin tarkasteltavaksi ajanjaksoksi kuukauden tästä päivästä taaksepäin. Itse liikuntaan liittyvät kulut näyttivät tältä:

- City Gymin jäsenyys: 25 € (ostin puolen vuoden jäsenyyden tarjouspäivänä muistaakseni 150 eurolla)

- Taitoliikuntakeskuksen perjantaiaamun akrobatiat: 3 x 6 €

- kertavisiitti uimahalliin: 5,30 €

- käynnit Kisahallilla: 4 x 3 €

- kertavisiitti Cave-boulderointikeskukseen (sis. kenkävuokran): 13 €

- hot jooga kaveriporukalla: 2 x 8 €

Yhteensä: 89,30 €

Viimeisin kuukausi on ollut siitä erikoinen, että olen säätänyt siellä sun täällä, mikä selittää kertamaksuja vähän joka paikkaan. Ei tuo kauhean paljoa ole, jos ottaa huomioon mitä kaikkea olen ehtinyt muutamassa viikossa tehdä. Jumppakeskusten kuukausimaksut taitavat olla samaa luokkaa.

Toinen menoerä ovat olleet treenikamat, joita olen näemmä viime viikkoina ostanut melkoisesti:

- Stadiumin alerekistä Niken treenitoppi ja Socin treenitoppi: yhteensä 22 €

- Play.comin superalesta kaksi Orcan treenitoppia ja Orcan uikkari (postikuluineen): 32 €

- Stadiumista kanta-asiakasalennuksella salihanskat ja Niken shortsit: 26 €

- Better Bodiesin treenitoppi puoleen hintaan Kampin Fressin respasta: 25 € (meikäläinen bongaa alennukset vaikka mistä :D)

Yhteensä: 105 €

Tässä kohdassa täytyy huomauttaa, että en yleensä osta näin tolkuttomasti treenipaitoja, en suinkaan! Edelliset treenivaateostokset ajoittuvat elokuun alkuun. Olen vain sellainen tarjoushaukka, että jos jotain jumppakamaa huokealla näen, sen todennäköisesti myös ostan. Erityisen tyytyväinen olen noista Orcan kamoista, jotka maksavat normaalisti ihan järkyttävän paljon.

Summa summarum (eheheh): Periaatteessa treenikustannukseni voisivat olla vain 25 euroa kuussa, jos malttaisin käydä vain salilla enkä ostelisi uusia pukineita. Tässä kuussa vain oli tarve sekä salin ulkopuoliseen toimintaan että treenivaatteisiin.

Aloin samalla listata isompia hankintoja vuoden varrelta. Tästä listasta tuli melkoisen pitkä, enkä edes halua laskea, millainen summa tuo kokonaisuudessa edes on. Ei hyvälle voinnille, kunnolle ja mielentyyneydelle kuitenkaan voi laskea kilohintaa. Mutta tällaiseenkin on tänä kalenterivuonna tullut pistettyä rahaa:

- salijäsenyys, kamppailusalien jäsenyydet: muutama satanen

- 2 painiseminaaria: yht. 120 €

- brassijujutsu-gi: 150 € (varmaan ainoa normihintaisten rekistä hankkimani vaate: lisäksi tyttöjen koon git ovat puolta kalliimpia kuin poikien, mikä on vähän epistä!)

- vapaaotteluhanskat: 52 €

- Adidaksen maastojuoksulenkkarit Sokoksen alesta: 47 €

- joogamatto 30 €

- talvijuoksupuku Haltin outletista: 70 €

Kuntoilu syö matkustelun ohella isoimman osan ylimääräisistä varoistani. Eikä se haittaa. Sekä treenaaminen että reissaaminen tarjoavat juuri sitä mitä kaipaan elämääni: pään tyhjennystä, stressinlievitystä, uusia kokemuksia, jotain kerrottavaa. Minä en oikeastaan osaa käyttää rahaa normivaatteisiin, ja pistän vain pitkin hampain rahaa kampaajakäynteihin ja kosmetiikkaan. Nyt olen miettinyt pitkään, antaisiko periaatteeni periksi pistää talvireissun ajaksi rahaa johonkin niin turhanpäiväiseen kuin ripsienpidennykseen.

Sen verran hurjalta tämä listaus näytti, että ensimmäinen uudenvuodenlupaus voisi olla treenivaatehankintojen vähentäminen. Nyt on toppia ja housua vaikka lampaat söisi.

Haastankin nyt teidät, armaat lukijani, miettimään samaa: meneekö liikkumiseen liikaa vai liian vähän rahaa? Kertokaa se alla! Tai kirjoittakaa siitä postaus ja linkatkaa se kommenttikenttään!

Share
Ladataan...

Pages