Ladataan...
Pumpui

Varokaa! Kävely on porttihuume juoksuaddiktioon!

Pojat juoksupuuhissa. Tuntematon kuvaaja 1938.

Konttorilla on viime päivinä keskusteltu ahkerasti siitä, onko liikunta huumetta. Olemme pohtineet etenkin maanisia juoksijoita, joiden elämän kiintopisteeksi tulee poskettoman pitkien matkojen juokseminen, ja perhe ja muu elämä uhkaa jäädä lapsipuolen asemaan.

Liikunnan on useissa tutkimuksissa todettu vähentävän himoa käyttää päihteitä. Kun rotille on tehty säännöllinen kunto-ohjelma, ne eivät enää halua nauttia yhtä paljon alkoholia, kokaiinia tai morfiinia. Liikunnasta voi siis hyvinkin olla monen päihderiippuvaisen pelastukseksi. Mutta voiko olla, että entinen riippuvuus vain korvautuu toisella?

Myönnän, että olen ainakin vähän riippuvainen liikunnasta. Jos en pääse treenaamaan, tulen kärttyisäksi ja apaattiseksi. Kun koko viikon treenaamismäärät jäävät vähäisiksi silkan saamattomuuden takia, iskee ankeus ja itseinho. Huonon treenin jälkeen kiukuttaa, ettei ole saanut itsestään kunnolla tehoja irti. Voisiko tällaisen turhanpäiväisen käytöksen taustalla tosiaan olla riippuvuus endorfiinista ja muista aineista, joiden tuotantoa liikunta lisää?

Ihan samanlaista päihdettä liikunta ei ihmiselle ole kuin vaikka heroiini. Ainakaan minä en jäänyt ensikokeilulla koukkuun kuntoiluun. Päinvastoin, vaati melkoisen pitkämielistä ankeiden juoksulenkkien ja kivuliaiden salikertojen sietämistä ennen kuin treenaaminen alkoi tuntua aidosti mukavalta. Monet eivät jaksa tsempata kuntoilun aloittamisen nihkeyden yli eivätkä pääse kokemaan kunnon rääkin tuottamaa mainiota oloa. Toisaalta olisi hauskaa, jos liikunta koukuttaisi saman tien. Kerran salilla käynyt haluaisi heti takaisin, ensi kertaa uimassa käynyt saisi saman tien vesiniksat. Varokaa! Kävely on porttihuume juoksuaddiktioon!

Treenausriippuvuus on varmaankin samanlaista laatua kuin syömisensä tarkkailuun hurahtaminen. Se, mikä alkaa ihan fiksuna oman kroppansa kunnioittamisena ja terveellisemmän elämän tavoitteluna, eskaloituu helposti pakkomielteiseksi toiminnaksi. Pahinta varmaankin on, kun nämä kaksi tapaa tulevat samaan aikaan.

Kirjoittaessani tätä haaveilen samalla, että niskajumi lakkaisi jo kokonaan ja pääsisin kunnolla treenaamaan. Mieli vaeltelee juoksuajatuksiin, punttimietteisiin ja thainyrkkeilytunneille. Olisi hauska kuulla, minkälaisia kokemuksia teillä on liikunnan koukuttavasta luonteesta!

Slate-verkkolehden mainiossa artikkelissa kerrotaan liikunta- ja päihderiippuvuuden yhteneväisyyksistä ja eroista. Suosittelen tutustumaan myös muihin Slaten fitness-ekstran juttuihin, kuten kuntoilumallien kummalliseen maailmaan uppoutuvaan reportaasiin sekä eri aikojen jumppamaikkojen vertailuun.

Share