Ladataan...
Pumpui

Lievästi krapulainen ja vienosti hysteerinen seurueemme vietti tänään tuntitolkulla aikaa Go Expossa. Piti mennä kokeilemaan kaikkea kivaa uutta, mutta päädyimme tölläämään penkkipunnerruksen SM-kisoja ja koneja - ja ostamaan ihan liikaa tavaraa. Kuvareportaasissa megalöydöt ja karvaiset kaverit!

Laama oli hevosmessujen vetonaula. Alpakka ujosteli eikä näyttänyt lärviään kameralle.

Penkkipunnerruksen SM-kisoissa minua kevyemmät naiset nostivat kolme kertaa enemmän rautaa kuin minä. Aika vaikuttavaa.

Skidit pelasivat innokkaasti muun muassa jalkapalloa. Pieniä urheilijoita on aina kiva katsella.

Vaikka entinen heppatyttö olenkin, pelotti vähän silitellä jättimäistä shirehevosta (kiitos Johanna korjauksesta, ei se ollutkaan friisiläinen :D). Onneksi polle oli kiltti kuin mikä.

Ja sitten ne ostokset. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta:

Dexalin juomapullovyölaukku saakoon toimia pelastajana kesän hikisillä juoksu- ja pyörälenkeillä. Näppärän oloinen systeemi sisältää monta taskua, avainlenksukan ja toki juomapullon paikan.

Isostarin urheilujuomajauhe oli hyvässä tarjouksessa. Tätä minä heitän pitkien kamppailutreenien ajaksi juomapulloon veden joukkoon. (Haluaako joku muuten joskus lukea horinaa palautusjuomista ja kaikista jauheista, joista olen innostunut, muuten?)

Sastan ohut windstopper-takki oli kyllä messujen paras löytö. Olen kaivannut tällaista ohutta, pieneen tilaan pakkautuvaa ja tuulen- ja vedenkestävää takkia paksumman kuoritakin kesäiseksi vastineeksi.

Ja parasta takissa tietenkin oli sen hinta:

Pitäähän sitä ostaa kun halvalla saa, eiköstä vaan?

Share

Ladataan...
Pumpui

Hei, olen Lotta ja olen nettiostosriippuvainen.

En harrasta kaupungilla ja kaupoissa pyörimistä, suorastaan inhoan sitä, mutta netissä vingutan luottokorttiani aivan surutta.

Nettiostosten tekeminen tuntuu vähän siltä kuin ei ostaisi mitään oikeasti. Vähän vain klikkailen ja sitten tilaus jo lähtikin. Amazon muistaa luottokortin  numeron ja osoitteen, ja jos ei sillä kerralla mitään ostakaan, ainakin järjestelmä muistuttaa pian että näitä katselit viimeksi, ostaisit nyt.

Ja minähän ostan. Ostin turhan hintavan mutta älyttömän hienon fleecehupparin. Hauskat kengät Javari.co.uk:sta, kun kerran ei tullut edes postimaksuja. Kirjoja. Paitoja. Lisää kenkiä. Vähän elokuvia ja lisää kirjoja. Lisää huppareita.

Olin alkuviikosta saikulla. Ja mitä tein? No tietenkin nettishoppailin. Kulutin sata euroa - ravintolisiin ja proteiinijauheisiin! Nyt postissa odottaa sali-Make-kokoinen laatikko palautumisjuomajauhetta, omega-3:a ja ties mitä kummallisuuksia. Taidan laittaa miehen hakemaan sen, itse en kehtaa.

No, sentään prodet menevät hyvään käyttöön ja tulevat tarpeeseen. Toisin kuin se yksi hetkellisessä mielenhäiriössä tilaamani pinkki-musta-tuulitakki, joka on a) liian pieni b) hiostava ja c) niin ruma, että jopa ulkonäköpoliittisesti korrekti ystäväni äityi sitä kauhistelemaan.

Mitä te ostatte ja, ennen kaikkea, miten saatte kontrolloitua ostamistanne?

Edellisellä kerralla tilasin Fitnesstukusta vain 5 kg jauheita. Nyt taisi tulla 12 kiloa. Hups.

Share

Ladataan...
Pumpui

Takatalvi ei latistanut keväistä mielialaani, sillä poljin tuiskussa duuniin upouudella fillarillani.

Kuvan pyörillä ei ole yhteyttä kirjoitukseen. (Kuva Corbis)

Kuten edellisestä kirjoituksestani kävi ilmi, päätin hylätä uskollisen rautaratsuni ja siirtyä kevyempään ja monin verroin ketterämpään hybridipyörään. Ensimmäiset ajot ovat kehnosta kelistä huolimatta olleet mahtavia. Kuinka sitä voikin unohtaa muutamassa kuukaudessa, kuinka hauskaa pyöräily on?

Ostosten teossa piilee aina oheisostosten vaara. Kuten tälläkin kertaa. Lokarit sentään kuuluivat pyörään, mutta muut osat seisontatukea, kelloa ja valoa myöten piti hankkia. Ja tarakka. Ja kypärä. Ja nyt huomasin ettei minulla ole välikausipyöräilyyn sopivia vetimiä. Eihän uudella bränikällä fillarillaan nyt voi rumassa vanhassa ulkoilutakissa ajaa, eihän?

Loppuisipa tuo takatalvi pian, haluaisin mennä tekemään ensimmäisen pidemmän lenkin. Sitä odotellessa pitänee keksiä fillarilleen nimi. Rakkaan ystävän Konan nimi on Musta kostaja, ja jostain syystä olen nimennyt omani Musta kostaja II:ksi. Ehkä jokin muu nimi olisi tarpeen, etteivät fillarit ihan mene sekaisin kesän pyöräretkillä.

Share