Ladataan...
Pumpui

Olen jemmaillut tätä postausta luonnoksissa jonkin aikaa, mutta laitetaan nyt julki #tissiviikko-kamppiksen kunniaksi.

Haluaisin puhua tovin tisseistä. Tai oikeastaan niiden verhoamisesta, sillä rintaliivien ostaminen on yksi viheliäisimmistä asioista, joita ihminen joutuu elämässään tekemään.

Mainoksissa ja mediassa alusvaatteisillaan hipsuttelevilla naisilla on aina älyttömän miellyttävää hiekalla, takan edessä tai vuoteessa piehtaroidessaan. Todellisuudessa alkkarit tekevät pakaraan painanteen tai hilautuvat ties minne päivän aikana, tai vähintäänkin ovat niin matalat että persvako vilkkuu jo ilman kumarteluakin. Rintaliivit puristavat ympäryksestä ja löpsöttävät tissivaosta.

"Pitää vain osata ostaa oikeanlaiset ja oikean kokoiset rintaliivit", huokailee siellä joku. Niin niin, mutta entä jos sellaisia ei ole olemassa?

Tissiliivivalmistajien mielikuvissa olemme kaikki suht hoikkia tai vähintäänkin suht povekkaita. Ja mitä enemmän ympärysmittaa rinnan alla, sitä muhkeammin on ympärysmittaa myös rinnan päällä. Paitsi että kun kaikilla ei ole.  Oma rintaliivikokoni on osapuilleen 85 AA, jota ei tavan kaupoista löydy ollenkaan, erikoisliikkeistäkin kovin harvoin.

Meille pienten daisarien naisille tarjotaan pääasiassa kahta vaihtoehtoa. Pienirintainen on oletusarvoisesti kynää hoikempi esiteini, joka haluaa verhota povensa trikooseen ja Snoopy-kuvioon. Ja jos tuo ihmisparka sitten aikuiseksi kasvettuaan on edelleen pienirintainen, hänelle tarjotaan helvetinmoista toppausta. Sillä kuka nyt haluaisi olla, luoja paratkoon, ihan lauta? Onko seksikkyys suoraan verrannollinen kuppikokoon? (Kiitos vaan sille alusvaatekaupan tädille joka ehdotti Wonderbrahan siirtymistä.)

Jos muuten elänkin elämääni tyytyväisenä omaan kehooni enkä pahemmin maindaa erilaisista sileys-, karvattomuus- ja kohotus/kurtsaus/kiristysihanteista, liiviostoksilla käyminen ahdistaa minua kohtuuttoman kovasti. Miksi siitä on tehty niin helvetin vaivalloista ja ikävää? Olen marhaillut alusvaateliikkeissä epätoivon partaalla ja sovitellut tuskanhiki otsalla elämäni aikana varmaankin miljoonat eri liivit. Tyytynyt joihinkin edes säällisesti päälle sopiviin malleihin, koska parempaakaan ei ole tarjolla, ja nostellut sitten olkaimia tai yrittänyt vältellä kumartelua avonaisella paidalla, kun liivit tarjoavat turhankin avaria näkymiä. Jos joskus olen löytänyt liivit joihin daisarini ovat juuri oikean kokoiset, on kupit sijoitettu absurdin keskelle liivejä tai sitten kainaloihin. Kääntynyt kassalta takaisin koska en halua niitä Snoopyja.

Tiedän monia naisia, jotka ovat siirtyneet suosiolla yksinomaan treenirintsikoiden käyttäjiksi tuskastuttuaan normaalin rintaliivien hankkimisen mahdottomuuteen. Itsekin käytän usein treenirintsikoita tai bikinien yläosaa, koska ne tuntuvat paljon fiksummilta ja vähemmän epämukavilta päällä. Välillä vain olisi kiva pitää jotain nättiäkin paidan alla.

Mistä te muut leveäselkäiset mutta pienirintaiset hankitte rintsikkanne? Kaikki vinkit otetaan kiitollisna vastaan. (Kuvassa yllä olevat liivit löysin ilokseni löysin Lindexistä, eivät nekään täydelliset ole mutta pienet ja vain kevyesti topatut silti.)

Katso myös: Farkkuja meille reiteville

Share

Ladataan...
Pumpui

Fenix 3 HR on laadukas ja jämäkkä sporttikello, jonka sykkeen mittaus ranteesta toimii hyvin mutta ei aina silmänräpäyksessä.*

Fenix-tuoteperhe on Garminin sporttikellojen lippulaivamallisto, joka on suunnattu etenkin vaativammille ulkoilmalajeja harrastaville käyttäjille. Kompassilla sekä korkeus- ja ilmanpainemittarilla varustettu Fenix 3 HR mittaa sykkeen ranteesta ja seuraa päivittäistä aktiivisuutta.

Olen saanut moitteita liian pitkistä testipostauksista, joten lyhyempää selontekoa haluavat voivat katsoa tärkeimmät oheiselta videolta. Niitä joita kellon speksit ja käyttökokemukset kiinnostavat seikkaperäisemmin, voivat selata alemmas.

 

Sporttikello-ominaisuudet

Esimerkiksi tällaista dataa kellosta saa ulos Connectissa. Kuvankaappaukset Nuuksio Classic -suorituksestani.

Garminin muihin sykkeen ranteesta mittaaviin malleihin verrattuna Fenix 3 HR on monipuolisempi ja sisälmyksiltään laadukkaampi peli, kuten hintaluokkassaan (ovh 649 euroa) sopiikin odottaa. Kellossa on valmiina runsas valikoima lajeja juoksusta, uinnista ja pyöräilystä golfiin ja suppaukseen, fokus on vahvasti ulkoilmalajeissa. Suuri puute kellossa on valmiin voima- tai sisäharjoitteluohjelman uupuminen (jotka esimerkiksi Suunnolla löytyvät tehdasasetuksissa). Loin itselleni manuaalisesti Crossfit-ohjelman, johon valitsin muutaman erilaisen kellonäkymän ja ominaisuuden. Tämä ratkaisu toimi melko näppärästi, joskin suoraan kelloon luotu oma laji nimeää itsensä hieman tyhmästi ”muuksi lajiksi” synkronoitaessa Garmin Connectiin. Garmin ConnectIQ-kaupasta saa ladattua lajeja ja ties minkälaisia widgettejä ja härpäkkeitä eri lajien tarpeisiin, mutta yksinkertaisinta on käyttää valmiita lajeja ja luoda manuaalisesti omiin erityistoiveisiin sopivia vaihtoehtoja. 

Itse käytin testijaksolla eniten juoksuohjelmia. Connectissa (iOS, Android, Windows phone ja desktop) on nähtävillä melkoisesti erilaista dataa suorituksista niin vauhdin, sykkeen kuin kadenssin osalta, ja lisää informaatiota oman juoksunsa kulusta (esimerkiksi vertikaalisesta liikkeestä askelten aikana) saa hankkimalla erityisen juoksuun tarkoitetun sykevyön (lisähintaa bundlena noin viitisenkymppiä). Polkujuoksumoodissa kelloon voi valita päälle myös mäkisessä tai vuoristoisessa maastossa liikkuessaan automaattisen verttinäytön, eli kellon tunnistaessa nousun alkavan normaali kellonäyttö vaihtuu automaattisesti näyttämään nousuvauhtia ja korkeutta.

Kestävyys- ja ulkoiluintoilijoille kellon valmiit lajit riittävät varmasti mainiosti. Testasin arkilajieni lisäksi avovesiuintia, triathlonia, suppausta, vaellusta, kiipeilyä ja sisäsoutua. Avovesiuinnissa kannattaa muistaa, että kello nappaa kiinni GPS:stä vain veden päällä ollessaan, joten useamman sadan metrin mummorintauinti saattaa näkyä kellossa vain parinkymmenen metrin suorituksena. Vapaauinnissa ongelmaa ei luonnollisestikaan ole.

Moni on valitellut Fenix 3:n ottavan hieman hitaasti kiinni GPS:ään (vaihtoehtona myös GLONASS tai näiden yhdistelmä). Välillä täysien yhteyspalkkien löytämiseen saattoi tosiaan mennä muutama minuutti, mikä on hieman turhauttavaa. Treenin käynnistäminen ei kuitenkaan vaadi täyttä signaalia, vaan usein lähdin lenkille saman tien ovesta ulos astuttuani, ja vaikka signaali ei ollutkaan täydellinen heti alusta, oli reittikarttaan piirtynyt kuitenkin myös aivan lenkin alku.

Seurasin omia jälkiäni sienimetsällä GPS:n avulla. Vihreä viiva on edellinen retkeni, musta viiva näyttää tämänkertaista reittiä.

Erittäin näppärä ominaisuus kellossa on TracBack, jonka avulla pystyy navigoimaan omia tai muiden kulkemia reittejä. Tämä toiminto tuli tarpeen, kun piti löytää takaisin metsäretkellä löydetylle hyvälle sienipaikalle. Garminin oma ekosysteemi on suljettu ja hieman rajallinen reittien osalta etenkin Suomessa, joten valmiita reittejä ei ole saatavilla joka paikkaan. Muiden reittien lataaminen esimerkiksi Movescountista tai Stravasta onnistuu suht helposti liittämällä kello USB-piuhalla tietokoneeseen ja siirtämällä gtx-tiedosto kellon (jostain syystä piilotettuun) New Files -kansioon. Tallennettua reittiä voi sitten seurailla haluamallaan lajiohjelmalla, ja kello piippaa ja värisee kun GPS-merkinnät mätsäävät.

 

Sykkeen mittaus ranteesta

Fenix 3 HR:ssä käytetään Garminin omaa Elevate-teknologiaa sykkeen mittaamiseen ranteesta. Mittaus on päällä käytännössä koko ajan, joten syketietojaan voi tarkastella pitkin päivää, ja muutamalla napin painalluksella voi tyyppailla päivän sykehistoriaa tai viikon leposyketietojaan.

Garminin teknologia sykkeen mittaamisesta ranteesta on kehittynyt mallista toiseen, mutta täydellinen se ei vieläkään ole. Etenkin nopeissa vedoissa ja lajeissa, joissa syke vaihtelee nopeasti, sykedata tulee hieman jälkijunassa. Muutaman kerran kello ei alkuun meinannut löytää sykettä ollenkaan, mutta kellon ranteen kiristäminen tai löysääminen auttoi asiaa.

Vertailun vuoksi tein useamman lenkin myös sykevyöllisten kellojen kanssa. Nopeat  muutokset sykkeessä eivät välttämättä rekisteröidy Fenixissä saman tien, mutta peruskestävyyslenkillä sykkeet ja keskisyke pitivät hyvin kutinsa sekä Polarin ikivanhan RCX5:n että Suunnon uuden Spartan Sportin kanssa vertaillessa, heittoa keskisykkeissä oli vain muutaman pykälän verran. Kerran tällaisella testilenkillä Fenix teki oudon piikin sykkeeseen, mutta palasi hetkessä takaisin samalle tasolle verrokin kanssa, joten suurta vaikutusta keskisykkeeseen tällä episodilla ei ollut, joskin maksimisyke näytti pariakymmentä pykälää toista kelloa enemmän.

Jos haluaa hyvin täsmällistä tietoa sykkeestään treenin aikana tai käpistellä tarkemmin sykkeenvaihteluita jälkikäteen applikaatiossa, kannattaa syke mitata vyön kanssa. Myös Fenix 3 HR:n voi parittaa ANT-yhteensopivan vyön kanssa tarkempaa dataa halutessaan tai esimerkiksi hiihtolenkillä, jos kellon mielii laittaa hihan päälle.

Viikon leposykesummauksen näkee kahdella napin painalluksella.

 

Käytettävyys, akun kesto ja muut asiat

Safiirilasinen ja metallia runsaasti sisältävä Fenix 3 HR tuntui alkuun todella massiiviselta (51,5 x 51,5 x 16,0 mm. 86 g) omaan, suht kapeaan ranteeseeni. Yhtään pienempään  ranteeseen kelloa ei ole järkeä hankkia, jotta sykettä saa edelleen mitattua. Sain muutamankin kommentin ”miehekkäästä” kellostani, mutta omaan esteettiseen silmääni peli ei ollut liian raskas naisenkaan käytettäväksi. Painoon ja kokoon tottui kyllä nopeasti. Tällä hetkellä kelloa saa vain mustana ja silikonihihnalla sekä hopeisella kehyksellä, mutta huhuja myös valkoisesta versiosta on liikkeellä.

Jos kellon koon kanssa oppiikin elämään, niin laturin posketon suuruus suorastaan sapettaa. Kellotaulun kokoinen latauskappale asettuu kömpelösti itse kelloon kiinni, ja sähköpistokkeeseen laitettava pulikka on kuin tuulahdus 90-luvun jättiadaptereista.

Olin kovin tyytyväinen kellon akunkestoon normaalikäytössäni. Normaaliviikollani (10 x työmatkapyöräily, 3 x crossfit, 2 x juoksu ja 1 x muu sekalainen ulkoliikunta) ja Bluetooth päällä kello kesti koko viikon ja sunnuntai-iltana lataukseen laitettaessa puhtia oli jäljellä vielä muutama prosentti. Kuuden ja puolen tunnin maastomaratonin jälkeen akkua oli vielä reilu puolet jäljellä.  Valmistaja lupaa akulle kestoa enintään 40 tuntia UltraTrac-säästötilassa, 16 tuntia GPS-tilassa ja 3 viikkoa älykellotilassa. Lataukseen menee muutama tunti - kunhan ensin saa operoitua tolkuttoman suuren ja kömpelön laturin laitteeseen kiinni. 

Käytettävyydeltään Fenix 3 HR on kelpo kapistus. Kellon käyttöliittymän logiikan oppii nopeasti, eikä turhauttavia ”mitä minä nyt painoin ja missä minä olen” -hetkiä tullut alun jälkeen paljoakaan. Connect-palvelun käyttölogiikka ei valitettavasti ole yhtä looginen, ja etenkin mobiilisovelluksessa on olo välillä hukassa. Olen aikaisemmin kritisoinut Garminin kellojen synkronoimisen vaikeutta, ja tällä kertaa ongelmia suoritusten päivittämisessä Connectin mobiilisovellukseen ei ollut yhtä paljon kuin aiemmin testaamissani malleissa. Helpointa on pitää Bluetooth-yhteys päällä koko ajan ja antaa kellon synkronoida itsensä. (Oletuksena Bluetooth-yhteyden ollessa päällä kellon näytölle ilmestyvät kaikki samat ilmoitukset kuin puhelimeenkin, mutta tämän ominaisuuden saa helposti kytkettyä pois.) Ohjelmiston päivittäminen käy nopeasti, mutta yhden päivityksen jälkeen kello meni jumiin ja piti buutata, eli päivityksiä ei kannata ladata juuri ennen tärkeää kisaa tai suoritusta.

Connect-palvelussa etenkin desktop-ympäristössä kellon tarjoama aktiivisuusdata pääsee oikeuksiinsa. Erityisen hauskaa on seurata uniaikoja esimerkiksi kuukausitasolla. Aivan täsmällistä unidata ei ole, sillä jos koomailee ennen nukkumaanmenoa tai jää lonnimaan vuoteeseen heräämisen jälkeen, kello tulkitsee herkästi nämäkin toimet nukkumiseksi.

Connectin desktop-versiossa voi tarkastella päivän aktiivsuusdataa mm. päivätasolla.

Plussat

  • Looginen käyttöliittymä ja laadukas tuntuma
  • Kello on jämäkkä eikä tunnu lelulta
  • Sporttiominaisuudet

Miinukset

  • GPS löytyi välillä pienellä viiveellä
  • Lägäävä sykkeenmittaus nopeissa vaihteluissa
  • Absurdin suuri laturi

 

Lopputuomio

Garmin Fenix 3 HR on monipuolinen ja jämäkkä työhevoskello, joka tarjoaa vastinetta rahalle mutta yskähtelee välillä sykkeen mittauksen reaaliaikaisuudessa. Kouluarvosanaksi annan kellolle 9-. 

Lisätietoa kellosta Garminin sivuilta
 *Garmin tarjosi kellon testiin, kokemukset ja mielipiteet omiani. "Kolmen pennin DC Rainmakerin" muut kellotestit voit lukea tämän linkin takaa.

Edit: Lisätty maininta Connectin Windows Phone -yhteensopivuudesta ja hopeisesta kehyksestä. 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kun collegehousut eivät ole vain collegehousut.

Lähdimme eilen Akin kanssa illalla lyhyellä varoitusajalla sukuloimaan. Valitsin asukseni collegehousut ja uimasandaalit. "Olenpas minä tyylikäs", sanoin peilistä itseäni vilkaistessani - ja tarkoitin sitä todella. (Tämä kertonee jotain tyylitajustani ja vaatepreferensseistäni.)

Collegehousut ovat housujen kuninkaat, ja jos voisin valita, en koskaan pitäisi mitään muuta. Toisin kuin moni kuvittelee, collegehousut sopivat kaikenlaisiin tilanteisiin, ja olen määritellyt niille kolme kategoriaa:

3. Rönttöhousut: nämä jalassa voi tehdä muuttoa, remonttia tai vaikka painia karhun kanssa.

2. Paremmat kollarit: nämä jalassa liikutaan kodin, salin ja kaupan väliä ja tarpeen vaatiessa vaatimattomammassa ravintolassa.

1. Juhlacolleget: Erityisen hyvät housut erityisen juhlaviin tilanteisiin, ns. ykköset.

Ajan myötä housut siirtyvät arvoasteikolla alemmas, kunnes niistä (liian pitkän käytön jälkeen) luovutaan haikeissa tunnelmissa.

ps. Pahoittelut muuten kuvasta! Oli melkoisen haastavaa ottaa kuvaa kun läheisriippuvainen karvakorva tunki väen vängällä jokaiseen otokseen. Hämmentyi raukka siitä, että vaihdoin paremmat kollarit jalkaan, luuli varmaan että nyt ollaan menossa hienosti ulos. (Ja hienolta näyttävät vähän osumaa ottaneet varpaankynnetkin...)

 

Share

Pages