Ladataan...
Pumpui

Teen nyt oman henkilökohtaisen blogietikettini suhteen kaksoisrikkeen: aion kertoa viikon treeneistäni ja vielä valittaa niistä.

Miten voi olla, että monta monta kertaa viikossa urheilevana oloni on yhtä atleettinen kuin ystävällämme Pillsburyn taikinapojalla tässä:

Ensin ne viikon treenit

Maanantai: brasilialainen jujutsu 1 h 30 min; melkein meinasin itkeä kun turhautti

Tiistai: thainyrkkeily 1 h 15 min; ei tullut mistään mitään

Keskiviikko: brasilialainen jujutsu 1 h 30 min; vähän paremmin kuin maanantaina mutta ei siltikään hyvin

Torstai: lenkkeily 45 min; jos en olisi eksynyt matkalla postiin, olisin lopettanut puolessavälissä

Sunnuntai: kuntosali 1 h 15 min; ei tehnyt mieli nostaa puntteja vaan kitistä siitä kuinka kamalaa se on

Jotenkin sitä olettaisi, että näin ahkerasti urheilemalla sitä muuttuisi ajan myötä taitavammaksi ja urheilullisemmaksi. Mutta ei ainakaan tämän viikon antisaavutusten perusteella. Pahinta oli tänään salilla: liikkeiden tekeminen tuntui kauhealta ja itse asiassa pelkkä ajatuskin treenaamisesta tuntui inhottavalta. Harvinaista kyllä, tänään ei treeni tuonut huomattavaa kohotusta mielialaan. Yleensä kun treeni menee mönkään, seurauksena on sisuuntuminen ja päätös yrittää entistä kovemmin ensi viikolla. Nyt teki mieli lopettaa koko liikkuminen ja jäädä sohvalle syömään sipsejä. Tosin ei ole kotona niitäkään.

Tuleeko teille pitkiä ja ankeita taantumakausia, ja ennen kaikkea miten pääsette niistä ohi? Voinko luottaa siihen, että ensi viikolla taas alkaa helpottaa?

Share

Ladataan...
Pumpui

"Joo mä tuun muuttamaan jos en oo kännissä." Juuri tuon epätoivon partaalla kiikkerästi tasapainotteleva muuttostressipeikko haluaakin kuulla.

Lauantaina pitäisi muuttaa. Tavaraa tai huonekaluja ei ole kauhean paljon, mutta rappusia on sitäkin enemmän. Viidennestä kerroksesta alas, kuudenteen kerrokseen ylös. Kummassakaan päässä ei ole hissiä. Moni muuttoapulainen on sanonut vakaan "ehkän". Vahvimmat kaverit on kaikki liikuntakiellossa vammojen takia. Pelkkä hyvän reisitreenin ja bissen lupaaminen ei ole houkutellut sankoin joukoin reippaita kantajia.

Alkaisikohan sitä olla niin vanha, että ihan palkkaisi muuttomiehiä? Tai menisi punttikselle huutelemaan, että ette viittis kantaa meidän kamoja? Pystyn jotenkin kuvittelemaan, että me pieni muuttojoukko istumme kyynelsilmin pihalla emmekä enää yksinkertaisesti jaksa. Tai siis minä ainakaan, vaikka suht vahva naiseksi olenkin.

Jos tiedätte Helsingissä reippaita ja lihaksikkaita miekkosia ja naikkosia, joita kiinnostaisi lauantaina rahaa (ja bisseä ja pizzaa) vastaan kantaa vähän laatikoita ja pari huonekalua keskustassa, niin kertokaa ihmeessä.

Share