Ladataan...
Pumpui

Nyt kun en ole päässyt treenaamaan reiluun puoleentoista viikkoon, olen ehtinyt ajatella kaikenlaista. Esimerkiksi fillareita.

GoExpossa tein sen virheen, että menin hipelöimään polkupyöriä. Kotitallista löytyy uskollinen Kona Dew Plus ja mummomallin kauppakassipyörä, mutta himottaisi ainakin saada yksi lisää. Ja haluja on melkoisen helppo perustella itselleeen. Haluaisin nopean ja kevyen työmatkafillarin. Ja kun minulla olisi uusi pyörä, voisin tehdä Konastani kunnon retkipyörän, eli vaihtaa siihen hitusen kestävämpiä osia, nousukahvat ja muutamia muita juttuja. 

Ongelmaksi vain on muodostunut valinnan vaikeus. En nimittäin millään pääse itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, millaisen pyörän haluaisin. Tässä avainkysymykset:

Vaihdepyörä vai ei?
Sinkula, fiksi vai käännettävällä navalla?
Kippurasarvet vai bullhorn-tanko?
Superkapeat nakit vai hitusen paksummat renkaat?

Kun näistä pääsisin konsensukseen, olisi hitusen helpompaa lähteä etsimään mieluisaa mankelia. Yllä olevan havainnekuvan Bianchi Pista on kummitellut mielessäni, samoin toinen messuilla kuolaamani kaunotar, Pelagon Sibbo.

Voisinkohan ruveta fillareiden Imelda Marcosiksi?

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kävin viime viikolla katsomassa Partioaitan kutsumana mainion uutuusleffan Wild - villi vaellus. Sen jälkeen vaellusajatukset eivät ole jättäneet rauhaan.

Elokuva oli hauska ja koskettava sekä pääosan Reese Witherspoon ihastuttava, mutta suurimmat elämykset syntyivät silti itse vaeltamisen kuvauksesta ja komeista maisemista. Epämukavuuden sietäminen ja vastoinkäymiset ovat pieni hinta siitä, että pääsee luonnon keskelle ja hienoihin maisemiin, kuten ennen elokuvaa puhunut seikkailija Pata Degerman muistutti.

Elokuvan jälkeen vaeltaminen on pyörinyt mielessä lähes taukoamatta. Televisiosta tulee yllättävän paljon eräjormailuohjelmaa, kun sillä silmällä etsii, ja eilisenkin vietin Yle Femin norjalaisia metsäohjelmia tuijottaen. Kesällä lienee syytä napata teltta, makuupussi, retkikeitin, mies ja koira mukaan ja lähteä metsään. Ensiapua vaelluskuumeeseen saa onneksi Sri Lankassa maaliskuussa, jossa pääsee sentään tekemään päiväretkiä.

Wild sytytti myös halun lähteä vaeltamaan Pohjois-Amerikkaan. Onko kukaan ollut jalkapatikassa siellä, onko hyviä vinkkejä, minne päin kannattaisi suunnata?

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Olen keksinyt itselleni täydellisen harrastuksen. Siinä vaaditaan nopeutta, voimaa, ketteryyttä, seikkailumieltä ja itsensä likoon laittamista. Harmi vain ettei sitä voi harrastaa muualla kuin armeijassa tai televisiossa. Tahdon temppuradalle!

Kuva: Dimitri Kessel, Art.com

Aikuiset eivät ilmeisesti saa kiivetä, ryömiä ja loikkia pyyteettömästi ja silkasta kiipeämisen, ryömimisen ja loikkimisen ilosta. Aikuisen ilo täytyy valjastaa hyötykäyttöön. Temppuradalla valmennetaan sotilaita tuleviin koitoksiin tai nolataan ihmisiä televisioviihteen nimissä. Köyden kiipeäminen, liukuradan selvittäminen ja pehmopalikoiden läpi puskeminen kun eivät valmista ketään modernin työelämän haasteisiin.

Mälsää. Olisinpa taas tarhaikäinen. Mikään ei ollut hauskempaa kuin kiivetä puolapuille, hypätä Karhun siniselle voimistelupatjalle ja sukeltaa sitten renkaan läpi temppuradan maaliin.

Share