Ladataan...
Pumpui

Eli viisi asiaa, jotka opin soutaessani puolimaratonin:

1. Jos suostut vapaaehtoisesti soutamaan 21 097 metriä, olet hullu.

Soutaminen on kauheaa. Pitkien matkojen soutaminen on kauheaa. Puolimaratonin soutaminen on erityiskauheaa. Sanoinko jo, että se oli kauheaa?

2. Syö hiilareita ennen soutua.

Jotenkin feilasin soutuun valmistautumisen pahasti. Olin viikolla työmatkalla ja kotiin palatessani sen verran kiireinen, stressipäissäni ja naatti, että en tajunnut että pienimuotoinen hiilaritankkaus voisi olla tarpeen. Perjantaina söin normaalin lounaan, päivälliseksi pienen kanasalaatin ja sen jälkeen unohdin koko syömisen muiden rientojen takia. Aamulla havahduin siihen, että kotona ei ollut oikein minkäänlaisia järjellisiä hiilarinlähteitä, hedelmätkin olivat päässeet loppumaan. Söin energiapatukan ennen soutua, mutta kesken koettelemuksen aloin syvästi katua kananmunista ja nakeista koostuvaa aamiaistani. Jurassic Parkin Dr. Sattlerin sanoin (mistä helvetistä tämäkin sitaatti tuli mieleeni kesken soutu-urakan???): "But I made a mistake, too, I didn't have enough respect for that power and it's out now." Muistakaa kunnioittaa asioita joihin ryhdytte, tai ne purevat teitä persauksiin.

Kuvassa valmistaudun seuraavan aamun soutuun nauttimalla panimotuotteita Circoperan ensi-illassa Sofian kanssa. Lämmin suositus muuten hienolle esitykselle, oopperan klassikot ja sirkustemput toimivat yhdessä erinomaisesti! 

3. Hanki seuraa

Tässä mielessä soutu oli suuri menestys, sillä sain kaveriksi Annin (jonka blogia ja projektia huiputtaa korkeita vuoria teidän kaikkien pitäisi ruveta seuraamaan). Pelkästään se, että toinen soutaa vieressä samaa matkaa, toi toivoa synkkinä hetkinä. Ja tavallaan olin iloinen siitä, että soutulaite pysyy paikallaan, sillä jos olisimme soutaneet oikeasti eteenpäin, Anni olisi kadonnut horisonttiin jo ensimmäisten minuuttien aikana. Aivan järjetön tahti! 

4. Laita hanskat

Olisi pitänyt miettiä tarkemmin mihin ryhtyy. Jos on helposti hikoavat tassut kuten minulla, hanskat ovat pakollinen varuste. Joita ei siis ollut. Ensin kapula lipsui kädestä hikoamisen takia. Loppuspurtissa yksi kämmeniin ilmestyneistä kuudesta kolossaalisesta rakosta puhkesi ja teki kapulan pitelemisestä paitsi järjettömän kivuliasta myös liukkauden takia mahdotonta, ja jouduin vetämään viimeiset kymmenen metriä käytännössä yhdellä kädellä. Ihania muistoja loppuelämäksi!

5. Henkiset voimavarat tulevat tarpeeseen

Olin pelännyt jonkinlaista karman kostoa Nuuksio Classic -maastomaratonista lähtien. Koska siellä kroppa toimi niin hyvin ja juoksu oli melkein silkkaa iloa, olin aivan varma että ennemmin tai myöhemmin tämä kostautuisi ja saisin tuta sen, että seinä tulee vastaan. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tuntui jo siltä että olen valmis itkemään/kuolemaan/luovuttamaan. Piti ruveta kaivelemaan henkisiä voimavaroja käyttöön. Sain onneksi kanavoitua turhautumista ja itkun partaalla olemista aggressioksi, jonka avulla jaksoin taas vähän aikaa eteenpäin. Mietin useaan kertaan, miksi ylipäänsä urheilen ja harkitsin vakavasti kaiken treenaamisen lopettamista, olenhan pohjattoman heikko ja huonokuntoinen ja muutenkin huono ihminen. Sitten ajattelin että kärsimys jalostaa ja ylevöittää. Sitten ajattelin olutta ja vähän kuolemaa. 

Nuuksiota varten olin varannut houkuttimeksi kaljaa, sipsejä ja energiajuomaa, mutta soutuun en ollut tajunnut hankkia mitään minkä vuoksi jatkaa kiskomista. Luojan kiitos treenikaveri Tuukka alkoi viimeisillä sadoilla metreillä heilutella kylmää oluttölkkiä edessäni. Viimeiset puolitoista tuntia mantrani oli ollut "olispa kaljaa", joten universumi manifestoi minulle juuri sen mitä halusinkin. 

Tunti ja 37 minuuttia myöhemmin soutulaitteen näyttö näytti vihdoin nollaa. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ei enää ikinä uudestaan, ainakaan ennen seuraavaa kertaa. 

Share

Ladataan...
Pumpui

...että lupasin osallistua soutukisaan.

En ole koskaan ollut hyvä sanomaan ei. En mitä tulee duuneihin, hölmöilyihin - tai urheiluun. Tällä kertaa tuli luvattua, että osallistun sisäsoudun SM-kisoihin crossfit-salien sekajoukkuesarjassa.

Miksi ihmeessä? Tätä olen kysynyt itseltäni nyt muutaman päivän, ja tehnyt kartoitusta tämän tempauksen uhkista ja mahdollisuuksista.

Uhkapuolella tietenkin on mainittava totaalinöyryytyksen mahdollisuus. En pidä itseäni kovin hyvänä soutajana. Enkä ole juurikaan kilpaillut, joten voi olla että tilaisuus on omalta osaltani katastrofi. Olen muun muassa erikoistunut tippumaan alkuvetojen aikana penkistä. CF-sarjan kisamatka paljastetaan lisäksi vasta paikan päällä, joten on vaikeaa valmistautua taktiikkamielessä. 

Toisaalta kisa on myös mahdollisuus. Ehkä tässä on erinomainen sauma pitää vähän hauskaa ja harjoitella kilpailemista. Ehkä kaikki sujuukin ihan hyvin. Lisäksi valmentaja on ilmoittanut meidät kisaan nimellä Team Lihaniskat, mikä on ehkä hienoin tiiminimi ikinä. Koska matkaa ei ole ilmoitettu, ei toisaalta tarvitse harjoitella tiettyä mittaakaan. Lisäksi olenhan soutanut kesällä 60 kilometriä kirkkoveneessä, joka on 12 hengen puinen versio Concept 2 -masiinasta, joten tuskinpa on luvassa mitään yhtä kamalaa. 

Ja koska kyseessä on SM-kisa, voin tietenkin tituleerata itseäni SM-tason urheilijaksi. Siinäpä olisi ollut reilun kymmenen vuoden takaiselle minulle ihmettelemistä, kun Vaasankadulta rööki huulessa olisi tavoitettu ja kerrottu, että herran vuonna 2016 aion osallistua soutukilpailuun!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Sanovat, että pitäisi välillä poistua mukavuusalueeltaan. No nyt on poistuttu, ja kunnolla.

Koettelemus 1: Death by calorie row

Olen kirjoittanud "death by" -treenien autuudesta aikaisemminkin. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että ensimmäisellä minuutilla tehdään yksi toisto, toisella minuutilla kaksi, kolmannella kolme ja niin edelleen, kunnes ei enää minuutin sisällä saa tehtyä vaadittua määrää toistoja. Koska valmentajamme on sadisti, oli eilen ohjelmassa soutuvariaatio tästä treenimuodosta.

Soutulaitteella lysti tehdään niin, että yksikköinä toimivat kalorit. Tällaiselle pitkänhuiskealle ja pitkäraajaiselle ihmiselle kuten minä soutaminen on silkkaa nautintoa. Tai sitten ei. Lyhyt varsi meinaa sitä, että muille pärjätäkseen tulee soutaa entistä ponnekkaammin. Olen melkoisen tyytyväinen suoritukseeni, 15 täyttä kierrosta ja 13 kaloria vielä viimeisellä rundilla on oikein hyvä tulos soututasooni nähden. Enkä edes tippunut penkistä, mikä on bravuurini (oikeasti, noihin laitteisiin tarvitaan turvavyöt!)

Death by burpees on klassikko ja yksi suosikki-inhokkejani, mutta suosittelen kokeilemaan kaavan sovellusta muuhunkin. Muutamaan minuuttiin saa ympättyä melkoisen määrän kärsimystä. Keväällä tekemämme "death by dumbbell walking lunge" reilun 30 kilon lisälasteineen sai minut lähes kävelykyvyttömäksi muutamaksi päiväksi. Tänäänkin reisissä tuntuu melkoisen messevältä, kiitos eilisen soutuiloittelun.

Koettelemus 2: Sulkavan soudut

Kesäloman ensimmäinen reissu suuntautuu iloiseen Itä-Suomeen. Jostakin hetkellisestä mielenhäiriöstä sanoin kyllä, kun kaverin soutujoukkueesta Sulkavan suursoutuihin avautui paikka. Tällä hetkellä ajatus 60 kilometrin soudusta kirkkoveneellä pääosin kauhistuttaa ja vähän naurattaa absurdiudessaan. Olen saanut kasan vinkkejä soudusta selviämiseen (urheilusukka airon päälle, vaseliinia pyllyyn), mutta pelkällä sinnillä mennään reilun viikon päästä.

 

Voisihan sitä vain kevyesti soudella kesämökillä, mutta ei, näemmä sitä pitää tehdä kaikesta hirveää kohkausta! Mitenkäs te, kuulutteko soutuihmisiin vai niihin, jotka mieluummin vaikka työntäisivät tikkuja kynsien alle ja kuuntelisivat Justin Bieberiä kuin istuisivat Concept 2:n selkään?

Share