Ladataan...
Pumpui

 

Oletko joskus vahingossa hirttänyt itsesi kuulokepiuhasta fillarin stongaan tai kironnut korvia alati nykivät kuulokkeet alimpaan helvettiin juoksulenkin aikana? Jos olet (ja tiedän että en ole ainoa), tulevat langattomat sporttikuulokkeet oikeaan tarpeeseen.

Sain testiin Bluetoothilla puhelimen kanssa liitettävät Jaybird Freedomit* (ovh 199 euroa), joiden äänenlaatua saa säädeltyä itse applikaation kautta. Korvissa hyvin pysyvät hienkestävät kuulokkeet vakuuttivat urheillessa, mutta arkikäytössä niiden operointi ei aina ollut kätevintä.

Kokoaminen:

Jaybirdit asennetaan Ikea-hengessä itse: paketissa on kahdenlaisia korvanappeja sekä erikokoisia korvalehteen tulevia sovittimia, joista voi koota itselleen mieluisen yhdistelmän.

Alun askartelu turhauttaa, mutta kärsivällisyys ehdottomasti kannattaa, sillä istuvuus on lopulta juuri itselle sopiva. Omaan korvaani ja käyttööni korvan alta kulkeva johto tuntui miellyttävämmältä (ja pyöräilykypärän kanssa järkevämmältä). Kuulokkeiden laittaminen tuntui pari ensimmäistä kertaa hieman kömpelöltä, mutta kun oikea kohta löytyy, kuuloke suorastaan luiskahtaa omalle paikalleen. (Toisaalta kuulokkeen ollessa väärässä asennossa tuntuma on melko epämiellyttävä.)

Valitsin itse kahdesta korvatulppavaihtoehdosta vähemmän ympäristön muita ääniä pois blokkaavat silikonitulpat. Korvaosien pysyminen paikallaan kannattaa varmistaa aika ajoin, sillä osat saattavat lähteä liikkeelle. Muutaman kerran vetäisin kuulokkeen vauhdilla korvasta pois, ja tulppaosa jäi korvaan. Lopulta sitten kadotin yhden tulpan vedettyäni kuulokkeen korvasta turhan nopeasti.


Sporttiominaisuudet:

Kuulokkeet on suunniteltu etenkin urheillessa käytettäväksi. Niiden luvataan olevan hienkestävät, mutta uimaan ne päässä ei voi mennä. Testasin Jaybirdejä ennen kaikkea juostessa ja pyöräillessä, enkä keksi kuulokkeista tässä käytössä mitään moitittavaa. Juostessa kuulokkeet pysyivät erinomaisesti paikallaan sekä talvikamppeet päällä että tropiikissa hikisenä puolialasti juostessa.

Eniten käytin kuulokkeita fillaroidessa. On äärimmäisen vapauttavaa heittää puhelin reppuun ja olla pelkäämättä, että nappikuulokkeiden piuha takertuu valoon tai kippurasarviin kiinni (näin on tapahtunut lukemattomia kertoja). Alkuun arastelin pään reilumpaa kääntämistä kuulokkeet korvilla, mutta kun opin luottamaan siihen, etteivät kuulokkeet tipahda pois kyydistä, unohdin niiden olemassaolon kokonaan.

Crossfit-treeneissä en kuulokkeita käyttänyt (koska meillä ei kukaan käytä kuulokkeita ylipäänsä), mutta koetilanteessa kuulokkeet pysyivät todella hyvin mukana myös burpeita ja hyppyjä tehdessä. Jos mielii käyttää kuulokkeita samalla kun niskassa on tanko, kannattaa ehdottomasti valita korvan yltä kulkeva vaihtoehto ja keriä piuha niin tiiviiksi kuin mahdollista, jotta se ei jää niskan ja tangon väliin, tai siirtää johto etupuolelle.

Arkikäytössä kuulokkeet eivät ole ne kaikkein kätevimmät. Kaupungilla liikkuessa kuulokkeita tulee usein otettua pois ja laitettua takaisin, ja tässä mielessä Jaybridit eivät ole yhtä näppärät kuin perinteiset nappikuulokkeet, jotka saa huoletta repäistyä korvasta kassalla ja bussiin astuessa. Arkikäytössä piuhaa kannattaa pitää etupuolella, jotta välttää kaulaliinan ja avonaisten hiusten takertumisen piuhaan.

Äänenlaatu:

Urheillessa musiikkia kuunnellessa olen vuosia alistunut siihen, että musiikin kuuntelu on vähän epämukavaa ja äänenlaatu on mallia peruna. Jaybirdit ovat langattomien kuulokkeiden kalliimmasta päästä, mutta tämä kuuluu halpiksiin verrattuna äänenlaadussa ja mahdollisuudessa säätää tasoja itse.

Etenkin fillaroidessa halpiskuulokkeilla on mahdotonta kuunnella mitään, missä on puhetta. Jaybirdeillä sain kuunneltua myös podcasteja pyöräillessäni liikenteen seassa, mikä on ollut haaveeni jo pitkään.

Perusääni Jaybirdeissä on melko litteä ja vähäeleinen. Se sopii erinomaisesti juurikin podcastien kuunteluun mutta ei aina riitä musiikin vivahteiden esiin saamiseen. Apuun astuu MySound-applikaatio (saatavilla Appstoresta ja Google Playsta), jonka avulla äänentasoja voi muokata juuri mieleisekseen. Applikaatio tarjoaa valmiita vaihtoehtoja ja erinäisten urheilutähtien nimikkoasetuksia sekä mahdollisuuden säätää tasot juuri mieleisekseen.

Oma musiikinkuunteluni on jokseenkin skitsofrenista, ja liikkuessa suosimani tyylikavalkadi vaihtelee mättöhevin ja hardcoren kautta bluegrassiin. Toisin sanoen palikkakuulokkeilla mikään musiikki ei ole kuulostanut järin hyvältä. MySoundin kautta asetuksia sai vaihdettua näppärästi eri tyylilajeille sopivaksi ja päivän fiilikseen istuvaksi. Tosihifistelijä toki tallentaa itse määrittelemiään asetuksia erilaisille suosikeilleen, mutta valmiilla asetuksillakin pääsee pitkälle.

Käytettävyys, akun kesto ja nippeliasiat:

Jaybirdien käyttö on alun askartelun jälkeen helppoa. Bluetooth-yhteys syntyy nopeasti ja pysyy yllä käyttökertojen välissä. Ainoastaan akun lataamisen jälkeen parituksen saattaa joutua tekemään uudelleen, tällöinkin riittää puhelimen Bluetoothin laittaminen pois ja takaisin päälle.

Laitteen käynnistäessä ääni kertoo, onko paritus päällä ja paljonko akkua on jäljellä. Tämä ominaisuus on erinomainen, mutta automaattinen äänenvoimakkuus on omaan makuuni aivan liian kova, joten herkkäkorvaisen kannattaa laittaa virrat päälle ennen kuin laittaa kuulokkeet korville. Samoin sulkiessa laite ilmoittaa virran menevän pois päältä turhankin kovaäänisellä ilmoituksella. Pois päältä laittamisessa virtanappia täytyy pitää pohjassa todella pitkään. Jos maltti ei meinaa riittää, menee puhelimen ääniohjaus päälle, mikä on hieman turhauttavaa.

Moitteita täytyy antaa akun kestosta. Laitteen pieni koko merkitsee aina myös pientä akkua. Luvattu neljän tunnin akunkesto oli suht täsmällinen myös pakkasella. Toiset neljä tuntia akkua onneksi saa liittämällä täyteen ladatun pienen latausklipin (ilman USB-johtoa, tietenkin) kuulokkeisiin. Lataaminen on helppoa, joskin kannattaa varmistaa, että latausosa napsahtaa kunnollisesti kiinni.

 

Plussat

  • Muokkaaminen omaan korvaan sopivaksi
  • Äänen säätäminen MySoundin avulla
  • Nopea ja luotettava paritus

Miinukset

  • Vain neljän (tai kahdeksan) tunnin akunkesto
  • Ääniohjauksen tolkuttovan kova volyymi
  • Korkea hinta

 

*Jaybird tarjosi kuulokkeet testiin, kokemukset ja näkemykset omiani
Kuvat Aki R.

Share

Ladataan...
Pumpui

Suunto Spartan Sport* on linjakas ja kaunis multisportkello, joka tuntuu harmillisen keskeneräiseltä.

Otetaan ne huonot uutiset heti kärkeen: Spartan Sport tuntuu ohjelmistonsa osalta pahasti keskeneräiseltä. Hyvät uutiset ovat, että kello paranee päivitys päivitykseltä.

Suunto julkaisi uuden Spartan-malliston syksyllä suuren mielenkiinnon saattelemana. Spartan-perheeseen kuuluu yksinkertaisempi Sport-malli sekä vaativampaan makuun varusteltu Ultra. Etukäteisinnostus vaihtui monella nopeasti pettymykseksi: kello oli edelleen pahasti keskeneräinen. Kuka tietää, onko Suunnolla tullut kiire saada uusi lippulaivamallisto ulos ennen kilpailijoiden uusia lanseerauksia vai onko kelloa tosissaankin pidetty markkinoille valmiina, mutta kuluttajan näkökulmasta tuntuu oudolta, että suhteellisen kalliin kellon (ovh 499 euroa ilman sykevyötä, 549 vyön kanssa) omistajat joutuvat odottelemaan kellonsa viimeistelyä kuukausitolkulla.

Spartan Sport on multisport-kello, jossa on GPS ja kompassi, joka on vedenkestävä 100 metriin saakka ja jolle luvataan jopa 16 tunnin akunkesto urheilutilassa. Ulkonäöltään ja tuntumaltaan kello (itselläni testissä Sakura-värissä, saatavissa myös sininen, valkoinen ja musta) on A-luokkaa. Laite on kaunis kuin karamelli ja rannetuntumaltaan erinomainen: Ambit-sarjan raivostuttava GPS-möntti on kadonnut, ja kello istuu pehmeine rannekkeineen käteen mahtavasti. Mineraalikristallilasisella kellotaululal varustettu Spartan Sport on myös todella kevyt, vain 70 grammaa.

Kosketusnäyttö ja käyttöliittymä

Jos kello onkin ulkomuodoltaan erinomainen, sisukset eivät vakuuta samassa mittakaavassa. Spartan Sportin käyttöliittymä tuntuu pahasti keskeneräiseltä, ja siitä puuttuu edelleen monia Ambiteista tuttuja ja melkoisen tärkeitä ominaisuuksia, kuten urheilutilanäyttöjen muokkaaminen. Suunto on luvannut kelloon runsaasti parannuksia ohjelmistopäivitysten myötä (ja monia ominaisuuksia on jo paranneltukin), lista tulevista ja suunnitelluista päivityksistä löytyy täältä

Värikäs kosketusnäyttö on visuaaliselta ilmeeltään selkeä, mutta kosketusnäytön käyttäminen on välillä haastavaa: skrollatessa rivit juoksevat järkyttävän kovaa, ja täpätessä taas kello ei meinaa reagoida ollenkaan. Logiikka käyttöliittymässä on välillä kummallinen, ja eri tietojen välillä liikkuessaan saattaa päätyä mystiseen "väliruutuun", jossa ei ole mitään infoa ja josta pääsee takaisin vain takaisin pyyhkäisemällä tai tovin odottelemalla. Outoa on myös se, että listat eivät loputtuaan pyörähdä takaisin alkuun, vaan kun on selannut esimerkiksi lajilistan loppuun, täytyy selata takaisin ylös samaa reittiä mitä oli tullut. Käyttöliittymässä on hyviäkin oivalluksia, kuten kahdella sormella täppämällä tapahtuva taustavalon sytyttäminen, mutta kokonaisuutena käyttökokemus on epätasainen. Perustoimintojen käyttäminen kellossa on onneksi sujuvaa. Erityisen kätevää on, että harjoitustilaan siirtyessä viimeisimmät lajit ovat listalla ensimmäisinä. Päivän aktiivisuusdataan, harjoitteluyhteenvetoon ja palautumisaikaan pääsee ketterästi nappia painamalla. 

Kosketusnäyttö ei tuo kelloon juurikaan lisäarvoa (lisäksi ruutu klähmäytyy salamannopeasti sitä kosketellessa). Onneksi kellossa on kolme nappia, joiden avulla sitä voi operoida hanskat kädessä ja kesken treenin. Urheilutilan käynnistäminen ja sammuttaminen sekä kierrokset operoidaan painikkeilla. 

Sporttikello-ominaisuudet

Parasta Spartanissa (ja asia jonka puutteesta olen motkottanut monien muiden valmistajien kellojen yhteydessä) on, että se on todellakin multisport-kello: sisäänrakennettuja lajeja on kahdeksankymmentä, niin kestävyys-, voima- kuin outdoor-maailmasta. Itse testasin lajivalikoimasta muun muassa juoksua, polkujuoksua, sisäsoutua, untia, crossfitiä, vaellusta ja pyöräilyä. Sinänsä lajien perusominaisuudet ovat suht samanlaisia (aika, syke ja erilaiset matkatiedot), mutta on yhtä kaikki erinomaista, että ne saa kirjattua Movescount-palveluun (iOS, Android) sellaisenaan ilman kommervenkkejä tai ylimääräisiä merkitsemiskierroksia. Kello seuraa myös askelia ja päivittäistä aktiivisuutta, mutta jostain syystä nämä tiedot nollataan päivän päättyessä, eli dataa ei pääse käpistelemään jälkikäteen ainakaan vielä. 

Kellon GPS on takkuillut, mutta paikannuksen suorituskyky on onneksi parantunut päivitysten myötä. GPS tuntui alkuun antavan kilometrejä turhankin anteliaasti (esimerkiksi Nuuksio Classicissa kellotin lähes 44 kilometriä maratonmitan sijaan, juostessani vitosta aikaa vastaan Suunto näytti viiden kilometrin tulleen täyteen kun matkaa oli taitettu vasta neljä kilometriä), sitten taas turhankin kitsaasti (hyvin standardimittainen työmatkapyöräilyni muuttui seitsemästä alle kuuteen). Nyt lokikirja näyttää standardimatkojen puolesta jo tasaiselta, ja GPS-signaali löytyy nopeasti. GLONASS-tuki on tulossa joskus tulevaisuudessa.

Suunto Spartanin sykemittaus tapahtuu sykevyöllä. Itse sykkeen mittaamisessa ei ollut ongelmia, mutta en tiedä johtuiko ongelma käyttäjästä vai laitteesta, pitkissä (yli 2 tunnin) suorituksissa alkoi loppupuolella tulla hetkiä, jolloin kello ja lähetin eivät näyttäneet löytävän toisiaan. Jostain syystä tämä näkyi lenkkidatassa erikoisena sahaamisena, esimerkiksi maratonilla sykkeeni vaihteli kellon mukaan viimeisen tunnin aikana välillä 2-251 BPM. Lyhyemmissä treeneissä tätä ongelmaa ole ollut. Lähitulevaisuudessa on luvassa myös sykkeen optisesti ranteesta mittaava malli, jota odotan suurella mielenkinnolla.

Suunnon Movescount-palvelu pesee kilpailijansa käyttäjäystävällisyydellään. Movescountissa on helppo käpistellä omaa dataansa (tuttu laulu: päivitysten myötä on tulossa lisää ominaisuuksia) ja ladata reittejä. Mielenkiintoista on myös tarkastella ihmisten kulkemien reittien muodostamia heatmapeja ja vertailla omia tuloksiaan muiden keskiarvoihin. Suunto on kerännyt vuosia dataa, ja nyt tämä laitetaan vihdoin hyötykäyttöön. 

Akunkesto ja muut nippeliasiat

Kuten aiemmin totesin, Spartan Sport on äärimmäisen mukava kädessä. Kellon mitat (50x50x13,8 mm) tekevät kellosta sopivan kapeampaankin ranteeseen. Kapistus on ylipäänsä hyvin kellomainen ja vähemmän miehekäs kuin moni kilpaileva kello.  

Akun kesto on hienoinen pettymys, ja etenkin GPS:n käyttäminen tuntuu syövän akkua. Normiviikolla (10 x työmatkapyöräily, 3 x crossfit, 2 x juoksu ja mahdollisesti joku random-laji päälle) akku piti ladata kahdesti. Akun kesto on sekin parantunut päivitysten myötä, ja valittavana on nopeampi ja akkua säästävämpi tapa seurata matkaa.

Kellon laturille on pakko antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki: pikkuruinen, magneetilla kellontaustaan kiinnittyvä piuha on kilpailijoiden hököttimiin (kuten Garminin Fenix 3 HR:n loukkaavaan suureen laturinmötikkään) verrattuna pieni ja äärimmäisen kätevä. Piuhan mukana ei tosin tule varsinaista töpikkää, vaan USB-päisen johdon voi tuikata läppäriin tai puhelimen laturitöpseliin kiinni.

Plussat

  • Ulkonäkö ja huomaamattomuus ranteessa
  • 80 lajin valikoima 
  • Värinäyttö

Miinukset

  • Kosketusnäytön operoiminen
  • Keskeneräinen ohjelmisto
  • Heikohko akunkesto

Lopputuomio:

On vaikea arvioida kelloa, joka tuntuu paranevan päivitys päivitykseltä. Harmittaa, että Suunto, joka on aina ollut se tyylikäs ja viimeistelty valmistaja, on päästänyt epävalmiin kellon markkinoille. Jos olisin arvioinut kellon heti sen ilmestyttyä, olisin varmaankin antanut sille viitosen silkasta alkupettymyksestä. Miten olisin arvioinut sen pari kuukautta tästä eteenpäin, kun tiedämme kellon parantuvan? Vaikea sanoa. Tämänhetkisessä tilassaan Suunto Spartan Sport on ulkokuoreltaan tyylikäs mutta sisuksiltaan keskeneräinen kello, jonka parasta antia on sen mittava lajivalikoima. Kouluarvosanaksi annan kellolle tällä hetkellä seiskan.

 

*Kello saatu testiin Suunnolta, kokemukset ja näkemykset omiani.

Aiempia kellotestejä:
Garmin Fenix 3 HR
Suunto Ambit 3 Sport
Garmin Forerunner 235
Polar A300
Garmin Forerunner 225

Share

Ladataan...
Pumpui

Fenix 3 HR on laadukas ja jämäkkä sporttikello, jonka sykkeen mittaus ranteesta toimii hyvin mutta ei aina silmänräpäyksessä.*

Fenix-tuoteperhe on Garminin sporttikellojen lippulaivamallisto, joka on suunnattu etenkin vaativammille ulkoilmalajeja harrastaville käyttäjille. Kompassilla sekä korkeus- ja ilmanpainemittarilla varustettu Fenix 3 HR mittaa sykkeen ranteesta ja seuraa päivittäistä aktiivisuutta.

Olen saanut moitteita liian pitkistä testipostauksista, joten lyhyempää selontekoa haluavat voivat katsoa tärkeimmät oheiselta videolta. Niitä joita kellon speksit ja käyttökokemukset kiinnostavat seikkaperäisemmin, voivat selata alemmas.

 

Sporttikello-ominaisuudet

Esimerkiksi tällaista dataa kellosta saa ulos Connectissa. Kuvankaappaukset Nuuksio Classic -suorituksestani.

Garminin muihin sykkeen ranteesta mittaaviin malleihin verrattuna Fenix 3 HR on monipuolisempi ja sisälmyksiltään laadukkaampi peli, kuten hintaluokkassaan (ovh 649 euroa) sopiikin odottaa. Kellossa on valmiina runsas valikoima lajeja juoksusta, uinnista ja pyöräilystä golfiin ja suppaukseen, fokus on vahvasti ulkoilmalajeissa. Suuri puute kellossa on valmiin voima- tai sisäharjoitteluohjelman uupuminen (jotka esimerkiksi Suunnolla löytyvät tehdasasetuksissa). Loin itselleni manuaalisesti Crossfit-ohjelman, johon valitsin muutaman erilaisen kellonäkymän ja ominaisuuden. Tämä ratkaisu toimi melko näppärästi, joskin suoraan kelloon luotu oma laji nimeää itsensä hieman tyhmästi ”muuksi lajiksi” synkronoitaessa Garmin Connectiin. Garmin ConnectIQ-kaupasta saa ladattua lajeja ja ties minkälaisia widgettejä ja härpäkkeitä eri lajien tarpeisiin, mutta yksinkertaisinta on käyttää valmiita lajeja ja luoda manuaalisesti omiin erityistoiveisiin sopivia vaihtoehtoja. 

Itse käytin testijaksolla eniten juoksuohjelmia. Connectissa (iOS, Android, Windows phone ja desktop) on nähtävillä melkoisesti erilaista dataa suorituksista niin vauhdin, sykkeen kuin kadenssin osalta, ja lisää informaatiota oman juoksunsa kulusta (esimerkiksi vertikaalisesta liikkeestä askelten aikana) saa hankkimalla erityisen juoksuun tarkoitetun sykevyön (lisähintaa bundlena noin viitisenkymppiä). Polkujuoksumoodissa kelloon voi valita päälle myös mäkisessä tai vuoristoisessa maastossa liikkuessaan automaattisen verttinäytön, eli kellon tunnistaessa nousun alkavan normaali kellonäyttö vaihtuu automaattisesti näyttämään nousuvauhtia ja korkeutta.

Kestävyys- ja ulkoiluintoilijoille kellon valmiit lajit riittävät varmasti mainiosti. Testasin arkilajieni lisäksi avovesiuintia, triathlonia, suppausta, vaellusta, kiipeilyä ja sisäsoutua. Avovesiuinnissa kannattaa muistaa, että kello nappaa kiinni GPS:stä vain veden päällä ollessaan, joten useamman sadan metrin mummorintauinti saattaa näkyä kellossa vain parinkymmenen metrin suorituksena. Vapaauinnissa ongelmaa ei luonnollisestikaan ole.

Moni on valitellut Fenix 3:n ottavan hieman hitaasti kiinni GPS:ään (vaihtoehtona myös GLONASS tai näiden yhdistelmä). Välillä täysien yhteyspalkkien löytämiseen saattoi tosiaan mennä muutama minuutti, mikä on hieman turhauttavaa. Treenin käynnistäminen ei kuitenkaan vaadi täyttä signaalia, vaan usein lähdin lenkille saman tien ovesta ulos astuttuani, ja vaikka signaali ei ollutkaan täydellinen heti alusta, oli reittikarttaan piirtynyt kuitenkin myös aivan lenkin alku.

Seurasin omia jälkiäni sienimetsällä GPS:n avulla. Vihreä viiva on edellinen retkeni, musta viiva näyttää tämänkertaista reittiä.

Erittäin näppärä ominaisuus kellossa on TracBack, jonka avulla pystyy navigoimaan omia tai muiden kulkemia reittejä. Tämä toiminto tuli tarpeen, kun piti löytää takaisin metsäretkellä löydetylle hyvälle sienipaikalle. Garminin oma ekosysteemi on suljettu ja hieman rajallinen reittien osalta etenkin Suomessa, joten valmiita reittejä ei ole saatavilla joka paikkaan. Muiden reittien lataaminen esimerkiksi Movescountista tai Stravasta onnistuu suht helposti liittämällä kello USB-piuhalla tietokoneeseen ja siirtämällä gtx-tiedosto kellon (jostain syystä piilotettuun) New Files -kansioon. Tallennettua reittiä voi sitten seurailla haluamallaan lajiohjelmalla, ja kello piippaa ja värisee kun GPS-merkinnät mätsäävät.

 

Sykkeen mittaus ranteesta

Fenix 3 HR:ssä käytetään Garminin omaa Elevate-teknologiaa sykkeen mittaamiseen ranteesta. Mittaus on päällä käytännössä koko ajan, joten syketietojaan voi tarkastella pitkin päivää, ja muutamalla napin painalluksella voi tyyppailla päivän sykehistoriaa tai viikon leposyketietojaan.

Garminin teknologia sykkeen mittaamisesta ranteesta on kehittynyt mallista toiseen, mutta täydellinen se ei vieläkään ole. Etenkin nopeissa vedoissa ja lajeissa, joissa syke vaihtelee nopeasti, sykedata tulee hieman jälkijunassa. Muutaman kerran kello ei alkuun meinannut löytää sykettä ollenkaan, mutta kellon ranteen kiristäminen tai löysääminen auttoi asiaa.

Vertailun vuoksi tein useamman lenkin myös sykevyöllisten kellojen kanssa. Nopeat  muutokset sykkeessä eivät välttämättä rekisteröidy Fenixissä saman tien, mutta peruskestävyyslenkillä sykkeet ja keskisyke pitivät hyvin kutinsa sekä Polarin ikivanhan RCX5:n että Suunnon uuden Spartan Sportin kanssa vertaillessa, heittoa keskisykkeissä oli vain muutaman pykälän verran. Kerran tällaisella testilenkillä Fenix teki oudon piikin sykkeeseen, mutta palasi hetkessä takaisin samalle tasolle verrokin kanssa, joten suurta vaikutusta keskisykkeeseen tällä episodilla ei ollut, joskin maksimisyke näytti pariakymmentä pykälää toista kelloa enemmän.

Jos haluaa hyvin täsmällistä tietoa sykkeestään treenin aikana tai käpistellä tarkemmin sykkeenvaihteluita jälkikäteen applikaatiossa, kannattaa syke mitata vyön kanssa. Myös Fenix 3 HR:n voi parittaa ANT-yhteensopivan vyön kanssa tarkempaa dataa halutessaan tai esimerkiksi hiihtolenkillä, jos kellon mielii laittaa hihan päälle.

Viikon leposykesummauksen näkee kahdella napin painalluksella.

 

Käytettävyys, akun kesto ja muut asiat

Safiirilasinen ja metallia runsaasti sisältävä Fenix 3 HR tuntui alkuun todella massiiviselta (51,5 x 51,5 x 16,0 mm. 86 g) omaan, suht kapeaan ranteeseeni. Yhtään pienempään  ranteeseen kelloa ei ole järkeä hankkia, jotta sykettä saa edelleen mitattua. Sain muutamankin kommentin ”miehekkäästä” kellostani, mutta omaan esteettiseen silmääni peli ei ollut liian raskas naisenkaan käytettäväksi. Painoon ja kokoon tottui kyllä nopeasti. Tällä hetkellä kelloa saa vain mustana ja silikonihihnalla sekä hopeisella kehyksellä, mutta huhuja myös valkoisesta versiosta on liikkeellä.

Jos kellon koon kanssa oppiikin elämään, niin laturin posketon suuruus suorastaan sapettaa. Kellotaulun kokoinen latauskappale asettuu kömpelösti itse kelloon kiinni, ja sähköpistokkeeseen laitettava pulikka on kuin tuulahdus 90-luvun jättiadaptereista.

Olin kovin tyytyväinen kellon akunkestoon normaalikäytössäni. Normaaliviikollani (10 x työmatkapyöräily, 3 x crossfit, 2 x juoksu ja 1 x muu sekalainen ulkoliikunta) ja Bluetooth päällä kello kesti koko viikon ja sunnuntai-iltana lataukseen laitettaessa puhtia oli jäljellä vielä muutama prosentti. Kuuden ja puolen tunnin maastomaratonin jälkeen akkua oli vielä reilu puolet jäljellä.  Valmistaja lupaa akulle kestoa enintään 40 tuntia UltraTrac-säästötilassa, 16 tuntia GPS-tilassa ja 3 viikkoa älykellotilassa. Lataukseen menee muutama tunti - kunhan ensin saa operoitua tolkuttoman suuren ja kömpelön laturin laitteeseen kiinni. 

Käytettävyydeltään Fenix 3 HR on kelpo kapistus. Kellon käyttöliittymän logiikan oppii nopeasti, eikä turhauttavia ”mitä minä nyt painoin ja missä minä olen” -hetkiä tullut alun jälkeen paljoakaan. Connect-palvelun käyttölogiikka ei valitettavasti ole yhtä looginen, ja etenkin mobiilisovelluksessa on olo välillä hukassa. Olen aikaisemmin kritisoinut Garminin kellojen synkronoimisen vaikeutta, ja tällä kertaa ongelmia suoritusten päivittämisessä Connectin mobiilisovellukseen ei ollut yhtä paljon kuin aiemmin testaamissani malleissa. Helpointa on pitää Bluetooth-yhteys päällä koko ajan ja antaa kellon synkronoida itsensä. (Oletuksena Bluetooth-yhteyden ollessa päällä kellon näytölle ilmestyvät kaikki samat ilmoitukset kuin puhelimeenkin, mutta tämän ominaisuuden saa helposti kytkettyä pois.) Ohjelmiston päivittäminen käy nopeasti, mutta yhden päivityksen jälkeen kello meni jumiin ja piti buutata, eli päivityksiä ei kannata ladata juuri ennen tärkeää kisaa tai suoritusta.

Connect-palvelussa etenkin desktop-ympäristössä kellon tarjoama aktiivisuusdata pääsee oikeuksiinsa. Erityisen hauskaa on seurata uniaikoja esimerkiksi kuukausitasolla. Aivan täsmällistä unidata ei ole, sillä jos koomailee ennen nukkumaanmenoa tai jää lonnimaan vuoteeseen heräämisen jälkeen, kello tulkitsee herkästi nämäkin toimet nukkumiseksi.

Connectin desktop-versiossa voi tarkastella päivän aktiivsuusdataa mm. päivätasolla.

Plussat

  • Looginen käyttöliittymä ja laadukas tuntuma
  • Kello on jämäkkä eikä tunnu lelulta
  • Sporttiominaisuudet

Miinukset

  • GPS löytyi välillä pienellä viiveellä
  • Lägäävä sykkeenmittaus nopeissa vaihteluissa
  • Absurdin suuri laturi

 

Lopputuomio

Garmin Fenix 3 HR on monipuolinen ja jämäkkä työhevoskello, joka tarjoaa vastinetta rahalle mutta yskähtelee välillä sykkeen mittauksen reaaliaikaisuudessa. Kouluarvosanaksi annan kellolle 9-. 

Lisätietoa kellosta Garminin sivuilta
 *Garmin tarjosi kellon testiin, kokemukset ja mielipiteet omiani. "Kolmen pennin DC Rainmakerin" muut kellotestit voit lukea tämän linkin takaa.

Edit: Lisätty maininta Connectin Windows Phone -yhteensopivuudesta ja hopeisesta kehyksestä. 

Share

Pages