Ladataan...
Pumpui

Kakkuloiden käyttäminen on kivaa. Paitsi urheillessa.

Onnellisia ovat ne nelisilmät, jotka eivät urheile. Voi sitä piilareiden kanssa puljaamista ja paniikkia siitä, tulivatko linssit mukaan treenikassiin.

Huonon näön kanssa elää muuten, mutta kuntoillessa ja matkustellessa sitä toivoo, että näkisi bussien numeroita tai treenikaverin lähestyvää nyrkkiä ilman tolkutonta siristelyä. Piilolinssien käyttöön turtuu nopeasti, mutta aina välillä pelottaa, että kesken tiimellyksen lähteekin näkö, kun linssi tipahtaa silmästä.

Aina välillä laiskottaa enkä laita piilareita lenkille tai salille. Siitä sitten saa kärsiä ja hävetä, kun kakkulat luistavat nenänvartta pitkin tai pyyhkiä vettä pois linsseistä, kun näkymää peittävät havainnekuvan tapaan syysmyräkän sadepisarat. Kamalin silmälasikokemus oli vuosia sitten bodypumpissa, kun pusatessa kakkulat vierähtivät päästä melkein vierustoverin painojen alle.

Mies kävi laserleikkauksessa ja on ollut todella tyytyväinen siihen, ettei tarvitse koko ajan olla säätämässä näkökykynsä tähden. Samanlaiseen operaatioon toivon pääseväni minäkin, kunhan tämä näön huononeminen tästä lakkaa. Siihen saakka kiltisti ostan uusia laseja ja törkyhintaisia piilareita.

Urheiletteko te silmälaseissa, piilolinssit päässä vai ihan luojan luoman, joskin vaillinaisen näkökyvyn voimin? Kuulisin mieluusti vinkkejänne siihen, miten tätä säätöä ja kaaosta voisi helpottaa.

Share