Ladataan...
Pumpui

Välillä sitä löytää itsensä oudoista paikoista. Kuten keväisestä merestä märkäpuku päällä ja lenkkarit jalassa.

Tuli sitten vahingossa kokeiltua swimrunia. Vahingossa siksi, että tarkoitus oli vain mennä tutustumaan menoon eikä varsinaisesti urheilla. Suunnittelin lähteväni tutustumistilaisuuteen Munkanrantaan Sofian henkiseksi tueksi, sillä hyisessä merivedessä puljaaminen ei inspiroinut, ja olinhan juuri tullut kotiin hikiseltä juoksulenkiltä. Leikkaus viisi minuuttia myöhemmäksi: siinä minä vedän märkäpukua päälle ja ihmettelen että onko sana "ei" kadonnut kokonaan sanavarastostani.

Swimrun on urheilulaji, jossa nimensä mukaisesti uidaan ja juostaan. Toisin kuin esimerkiksi triathlonissa, jossa suoritetaan lajit aina samassa järjestyksessä, swimrunissa uinnin ja juoksun välillä vaihdellaan koko ajan: uintimatkat voivat olla muutamasta kymmenestä metristä pariin kilometriin, juoksut lyhyistä pätkistä puolimaratoniin. Lajin klassikkokilpailu (ja ensimmäinen swimrun-kisa) on Ruotsissa järjestettävä Ö till ö, jossa kuljetaan 75 kilometrin matka, josta kokonaisuudessaan 10 kilometriä taitetaan uiden.

Munkanrannassa päästiin testaamaan lajia onneksi vähän maltillisemmissa merkeissä. Heinäkuussa Äkäslompolossa järjestettävän Midnight Sun Swimrunin järjestäjäporukka esitteli lajia ja vei väkeä kokeilemaan treeniä. Swimrun-varustukseen kuuluu märkäpuku, uimalakki ja -lasit (tai hieno neopreenihattu jollaista sain itse kokeilla), juoksukengät (valtaosa näytti suosivan maastolenkkareita joita minullakin on kaapit täynnä mutta olin viisaasti valinnut ne kaikkein eniten vettä itseensä keräävät), lättärit (ne räpylän näköiset kapineet jotka laitetaan käsiin vetojen vahvistamiseksi) sekä lisäkellutusta tuova pullari, jota juostessa pidetään reidellä ja vedessä jalkojen välissä. Kaikki kama on pidettävä mukana, eli vaatteita ei riisuta tai pueta rantautuessa tai uimaan lähtiessä. Normimärkkäriin verrattuna swimrun-puvussa on vetoketju myös edessä, jolloin puvun saa kuumien juoksuosuuksien ajaksi laskettua vyötäisille.

Startissa suorastaan kauhistutti. Mihin helvettiin sitä oli taas itsensä pistänyt? Ensimmäinen osuus vedettiin lämmittelyhengessä juosten. Märkäpuku päällä ja neopreenimyssyssä olo tuntui pian turhankin lämpimältä, ja mereen juokseminen oli oikeastaan mukavaa. Kunnes piti ruveta uimaan. En ole kovin hyvä uimari, ja jos normaalisti uin pidemmät matkat mummovauhtisella rintauinnilla, hidastui tahti märkäpuvussa ja kengät jalassa vielä entisestään. Kampesin itseni vedestä jalat tutisten ja pistin taas juoksuksi. Syke killui iloisesti anaerobisen puolella, osaksi varmaan pelkästä paniikista. Tätäkö ne tyypit tekevät kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä? Pienen juoksulenkin jälkeen kahlasimme jälleen veteen. Taitavat uimarit lähtivät kohti saarta, meidän jengimme uiskenteli rannan myötäisesti lyhyempää lenkkiä, kunnes rantauduimme jälleen ja kipitimme takaisin lähtöpisteeseen kallioisen maastoreitin kautta.

Oli aivan mahtavaa kokeilla swimrunia. Lajin periaate on ihastuttava ja kieltämättä houkutteleva, mutta kisaan osallistumiseksi pitäisi kyllä ensin opetella uimaan kelvollisesti. Mummosammakolla kun ei pitkiä etappeja sen kummemmin uida. Kunnollisen vapaauintitekniikan opettelu on ollut jo pitkään to do -listalla, ja tämän iloisen kokeilun jälkeen tunnen entistä polttavampaa tarvetta opetella vihdoin uimaan säällisesti. Ja ehkä pääsemään avovesiuintipelostani yli. Ja siitä tunteesta että "vesi yrittää aktiivisesti tappaa minut" (kuten samat tuntemukset jakava Sofia asian kaunopuheisesti joskus ilmaisi). 

Swimrun-porukka oli hirmuisen ystävällistä ja vastaanottavaista. Facebookista löytyy ryhmä Swimrun Finland, jossa jaetaan lisäinfoa kilpailuista ja treeneistä. Ja jos tuntuu että osaamista jo löytyy, heinäkuun alussa kisataan siis Midnight Sun Swimrun 19 ja 30 kilometrin reiteillä.

Share

Ladataan...
Pumpui

Mitä minulle on tapahtunut ja missä on minun gainsit?

Kesäisten kelien myötä on erityisesti hotsittanut olla ulkosalla ja jättää salilla luuhaaminen sikseen. Pitkän helatorstaiviikonlopun agendalla on ollut pelkästään kestävyyslajeja, ja niitä runsaasti: uuden maantiepyörän koeajoa (fillariasiaa tulossa siis runsaasti lähitulevaisuudessa!), juoksua useampaan otteeseen niin miehen kuin koiran kanssa sekä hieman puun takaa tulleet swimrun-treenit (joista lisää tuonnempana). Ja kun ei ole urheiltu, on maattu töllön ääressä seuraamassa Giro d'Italiaa. Mitä noituutta tämä nyt oikein on? Kuka minä oikein olen? Meneekö minulta nyt kaikki gainsit?

Minulla on salirotan identiteetti, mutta nautin kieltämättä kestävyyslajeista koko ajan enemmän. Siinä missä voimailu ja crossfit ovat melko tuloskeskeisiä ja omassa mielessäni jollakin tavalla vakavia juttuja, pyöräilyssä ja juoksussa osaan jostakin syystä ottaa iisimmin, pysähtyä vaikka munkkikahveille kesken fillarilenkin tai jäädä hemppailemaan ja heittelemään leipiä merenrantaan Akin kanssa (jolla on oikeasti aina hauskempaa tien päällä kuin mitä hänestä otetut kuvat antavat ymmärtää). 

Viisaana ja skeptisenä suomalaisena sitä yrittää myös maksimoida ulkonaoloajan kun kelit ovat kohdillaan. Nämä voivat hyvinkin olla ainoat hyvät kesäiset päivät seuraavaan pariin kuukauteen tai jopa koko kesänä, joten niistä pitää ottaa kaikki ilo irti. Kestävyyslajien tuoksinassa kauniina päivinä olo on ollut jotakuinkin tällainen:

Salilla olen käynyt tällä viikolla vain kerran ja vähän vedellyt leukoja kotona. Tosin olen jo nähnyt hekumallisia unia kyykkäämisestä ja käsipainotempauksista, mikä kielii siitä että on korkea aika palata kunnon voimatreenienkin pariin. Nyt kun pahimmat kiireet ja sairastelut on selätetty (toivottavasti!), pääsen salillekin vähän useammin. Lisäksi olen käynnistelemässä mielenkiintoista projektia voima-asioiden tiimoilta, josta varmasti asiaa kyllästymiseenkin saakka myös blogissa! 

ps. Kai seuraat meikäläistä jo Instagramissa? Fiilistelykuvia treeneistä ja koirahöpöä koko rahan edestä! 

Share