Ladataan...
Pumpui

Kun maksaa banaaneilla, saa apinoita. 

Eikö ne oikeat bloggaajat jotenkin näin jalat ristissä ja omaa ponnariaan vetäen seiso eteerisesti vesirajassa? Kuva: Sofia

 

Viime perjantaina vietettiin PING Helsinkiä, jossa olin itse mukana "content guruna". Långvikiin oli kokoontunut nelisensataa bloggajaaa ja bisnespuolen ihmistä kuuntelemaan luentoja, oppimaan lisää workshopeissa ja verkostoitumaan. Ensimmäistä kertaa koko blogiurallani koin jopa kuuluvani jonkinlaiseen blogiskeneen - joskin syynä tähän taisi olla se, että paikalla oli koko kenttään suhteutettuna yliedustus erilaisia realismia ja kriittistä ajattelua liputtavia blogeja, joiden pitäjillä oli valtavasti sanottavaa ja joihin pystyin aidosti samaistumaan.

Tapahtuman järjettömän innostunut tunnelma ja monen kanssa käymäni vilkkaat keskustelut olivat ehdottomasti tapahtuman parasta antia. Yksi tärkeimmistä puheenaiheista koski bloggaajien ja somettajien yhteistöitä brändien kanssa ja näiden hinnoittelua. Vertaistukihengessä kuultiin jos jonkinmoisia tarinoita siitä, kuinka miljoonien markkinointibudjetilla toimiva monikansallinen yhtiö on valmis maksamaan laajasta yhteistyöstä yhden maan suosituimman bloggaajan kanssa tuotepaketin, jonka arvo jää reilusti alle kymmenen euron, ja kuinka toisille maksetaan samasta kamppiksesta ja toiselle ei. Tästä innostuneena päätin kertoa teillekin omia ajatuksiani ja periaatteitani yhteistöistä:

  • Blogini ei ole se suosituin (hiljaisella viikolla 3 000 uniikkia, puheenaiheviikoilla 8-12 000 uniikkia), mutta arvostan jokaista teistä kävijöistä niin maan perkeleesti, että en tuhlaa lukijuuttanne turhanpäiväisiin, blogiin sopimattomiin kaupallisiin juttuihin.
  • Jos teen yhteistyötä, sen täytyy sopia blogin arvoihin (terveys & tasapaino, feminismi, rehellisyys) ja olla jollain tavalla relevantti itselleni. Jos en kuvittelisi käyttäväni tuotetta/palvelua ilman yhteistyötä, ei se blogissakaan näy. 
  • Arvostan myös omaa työtäni, aikaani ja osaamistani niin, että en to-del-la-kaan "kokeile tuotetta ja tee sitä vaikka reseptiä ja kirjoita paria postausta" muutamaa jogurttipurkkia vastaan. Jos maksaa banaaneilla, saa apinoita. Poikkeuksena yhteistyöt, joissa tuote tai elämys on sen verran merkittävä, että siitä kirjoittaminen ilman rahakorvausta tuntuu minusta mielekkäältä. 
  • En osallistu bloggaajille suunnattuihin "kirjoita meidän brändistä, paras juttu voittaa lahjakortin/vuoden pähkinät/mitälie" -kilpailuihin. Ne ovat jälleen yksi tapa kalastella ilmaista näkyvyyttä. Paasasinkin tästä asiasta taannoin LinkedInissä Mainosta meitä, voit voittaa (ehkä) -kirjoituksessa.  (Vaikka muuten PING olikin erinomainen tapahtuma, käytti sekin tätä metodia monesti.)
  • Jos otan vastaan ilmaisen tuotteen (moni kuvittelee että suorastaan hukun ilmaisiin treenivaatteisiin, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja selittää miksi minulla on aina kaikissa kuvissa samat kauhtuneet trikoot päällä!), se ei tarkoita automaattisesti sitä että kirjoittaisin siitä blogissa. Jos pidän siitä, tuote saattaa näkyä jossakin asiaan liittyvässä postauksessa ja kerron mistä tuotteen olen saanut.

Kas näin. Olen jo tovin suunnitellut tekeväni blogissa pienen lukijatutkimuksen, jossa selvittäisin teidän ajatuksianne myös tästä asiasta, mutta sitä odotellessa voisin kysellä teiltä mietteitä: miten lukijana suhtaudut blogien kaupallisiin yhteistöihin? Ärsyttävätkö ne? Toimivatko ne? Skippaatko ne?

 

 

Share