Ladataan...
Pumpulielämää

Where: Coney Island, Brooklyn

When: May 2017

Photographer: David Andre

Model/makeup/styling: Me

 

 

Kuvausten ensimmäisen osan voi lukea täältä! 

Brooklyn on aivan valtavan iso. Tähän New York Cityn yhteen alueeseen mahtuisi koko Chicago! 

Joten metromatka Brooklyn Bridgeltä Coney Islandille vierähtää tunti! Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, olin käynyt Coney Islandilla kerran aikasemmin Mermaid Paraden merkeissä. Päästyämme Coney Islandille menimme Davidin kanssa ensimmäisenä syömään. Tilasin kuin basic model eli hampurilaisen ja ranskalaiset. Aurinko paistoi ja lämmitti yli kaksikymmentä astetta. Syötyämme vaihdoin ravintolan vessassa asua ja lähdimme kulkemaan rantakadulla kohti merta. 

 

 

Kuvaukset olivat siis toukokuussa. Tuskin maltoin odottaa varpaiden dippaamista Atlantin valtamereen. Vesi oli lämmintä, varsinkin jos odotus on "Itämeri toukokuussa"... Kävelin aivan rantaviivalla mutta aallot onnistuivat silti kastelemaan sortsit kokonaan. Salaa haaveilin että David "vaatisi" minun sukeltamaan mutta ilman pyyhettä se olisi loppujen lopuksi ollut huono idea...

 

Kukkuu. 

 

 

 

 

 

Coney Islandilla on Luna Park -huvipuisto. Ajoimme toki maailmanpyörän ja myös vuoristoradan joka rakennettiin 1927. Jos Lintsin puinen natina hermostuttaa niin tämän mutterit ja puiset radat ovat vielä kauemmin palvelleet. Istuessamme vuoristoradan vaunuihin sydän pamppaili tosi kovaa! En ollut tainnut pitkään aikaan ajaa huvipuistolaitteita. Keskityin kiljumiseen ja suojakaiteen puristamiseen. Ajon jälkeen nauroin hysteerisen helpottuneena ja mieleeni tuli kysymys... 

"David. Did you take photos of me during the ride?"

"Yep." 

"Perfect, they're going to be excellent."

Jostain syystä näitä vuoristorata-kuvia en ole koskaan nähnyt. Täytyykin kysyä, varmasti hyvää materiaalia!

 

 

Tämän tatuoinnin on piirtänyt yksi parhaista ystävistäni ja tehnyt hänen isoveljensä tämän keittiössä. 

 

 

Voittajan hymy.

 

 

 

 

Taaskaan en malttanut olla kirmaamatta vedessä. Mekko on aivan läpimärkä vyötäröön saakka.

 

 

 

 

Puoli kahdeksalta Brooklyn päivämme oli paketissa. Tämä oli ehdottomasti paras portfolio-kuvauspäivä ikuna!

 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

Kuvien kaikki oikeudet: Emma Graef ja David André

 

Share

Ladataan...
Pumpulielämää

Where: Brooklyn Bridge, New York City

When: May 2017

Photographer: David Andre

Model/makeup: Me

 

David-valokuvaaja taisi ottaa minuun yhteyttä Instagramin kautta, näin se nykypäivänä joka kerta tuppaa tapahtumaan.

Ranskalainen David tekee kameransa kanssa "road trip diaries" ja halusi tehdä minun kanssani Brooklynin. Suostuin välittömästi. 

 

Ennen kuvauksia David kuvaili minulle sähköposteissa päivän olevan tutustumista Brooklyniin ja kuin hänellä vain sattuisi olemaan kamera mukana. Näin hänen edellisistä "roadtrip"-kuvissa ihanaa rentoa, raukeaa tunnelmaa. Sopivan silottamatonta jälkeä. 

 

Olimme sopineet tapaamisen jo unohtuneeseen Brooklyn Bridgen lähellä olevaan kahvilaan kello kymmeneksi. Olin siellä suomalaisena 10 minuuttia etuajassa. Kahvilassa oli pöytiinohjaus, kerroin tarjoilijalle seurani saapuvan pian. Davidin saavuttua joimme kahvia, sitten vihermehua, puhuimme New Yorkista, kämpässä jossa hän asuu, bändeistä joita hän näki, hänen kameroistaan ja mitä teemme päivän aikana. Kuuntelin häntä ja mietin kuinka outoa ja samalla kuinka siistiä. Viettäisin päivän tämän ennalta tuntemattoman ranskalaisen miehen kanssa ja hän ottaa minusta kuvia koko päivän. Konsepti kuulostaa vähän kummaliselta mutta normaalia minun elämässäni. 

 

 

 

 

 

 

 

David kuvasi sekä filmille että digikameralla. Kuvien värimaailma on mielestäni ihanan ysäri. Twin Towersien puuttuminen taustalla paljastaa kuvien oton "jälkeen" päivämäärän.

 

 

Nämä kuvat nähdessäni päätin kasvattaa hiukseni takaisin tähän mittaan. Kivulias kasvatusprojekti on alkanut. Pipokausi edessäpäin. 

 

 

 

 

 

Olen kuvanut Brooklynissa näiden kirotujen keikkuvien kivien päällä muutaman kerran aikasemminkin. Eräälle vaatemerkille (korkokengissä), JBL kuulokkeille ja toisissa portfolio-kuvauksissa. Joka kerta lähelle vettä pääseminen on erittäin haastavaa. Kengät täytyy ehdottomasti poistaa. Kaikki keskittyminen tasapainossa. 

 

F subwayssa matkalla kohti Coney Islandia 

 

 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

 

 

 

 

Kuvien kaikki oikeudet: David Andre ja Emma Graef 

Share

Ladataan...
Pumpulielämää

Matkustessani New York Cityyn kotikaupungistani Beaconista junarata kulkee ränsistyneen linnan ohi. Linna näyttää jotenkin lavastetulta, ihan kuin se olisi joskus rakennettu jotain elokuvaa varten. Kuulin että sen omisti rikas perijä Manhattanilta 1900-luvun alussa. Linnasta on jäljellä vain seiniä siellä täällä. Oliko se rakennettu pahvista? 

Sitten bongasin Facebookissa linnassa järjestettävän eventin! Saarella näytettiin "Dracula" ja "Bride of Frankenstein" -elokuvat. Onnistuin saamaan liput kavereiden kanssa katsomaan Frankensteinia, paikat menivät todella vikkelään. 

 

"Bannerman Island"

Saareen mentiin pienellä laivalla ja ensimmäisenä vuorossa oli pieni kävelykierros tarinoineen. 

 

Tämän lähemmäksi linnaa ei päässyt sortumisvaaran takia. 

 

 

Joten miksi tämä linna näyttää olevan monikertaisesti heikommassa hapessa kuin keskiajalla rakennetut kaverinsa? Koska sen rakentaja Francis Bannerman oli pihi, linna on rakennettu halvimmasta mahdollisesta materiaalista! Sen tiiltä ja sementtiä ei periaatteessa voi edes kutsua tiiliksi ja sementiksi. Lisäksi, Francis Bannermannin osti saaren ruudin säilytykseen, hänellä oli yritys joka myi sotatarvikkeita. Ruudilla oli oma rakennuksensa mutta aineen lopulta räjähdettyä se vahingoitti myös linnaa. Lopulta vuonna 2009 talven ollessa todella ankara suurin osa linnasta romahti alas. 

En ollut ennen nähnyt "Bride of Frankenstein" -elokuvaa. Ennen filmin alkamista yksi kavereistani hehkutti että se on itseasiassa hänen lempielokuvansa. Nautin lähinnä siitä miten eri tavalla ennen näyteltiin ja kuinka surullinen hahmo Frankenstein itseasiassa on, vähän kuin Muumien mörkö. Elokuva alkoi illan pimetessä ja ympärillä kuului vaan sirkkojen sirkutus. Tunnelma oli paikoitellen vähän pelottava mikä oli varmasti tarkoituskin. 

 

 

Tässä menossa amerikkalainen herkkuelämys, suolakurkku. Farmer's marketeilla myyjillä on näitä tarjolla useita eri lajeja. 

 

Seuraavana päivänä Beaconissa joen varrella järjestettiin Brew Fest. Tilaisuudessa on kymmeniä ja kymmeniä olutpanimoita ympäri Amerikkaa. Lipun ostettua näiden kaikkien oluita sai maistella. Olimme päättäneet mieheni kanssa että jätämme nämä bileet väliin. Olut kyllä maistuu mutta emme ole hifistelijöitä ja liput on kuitenkin kahdelta ihmiseltä melko kalliit.

Tunti ennen eventin alkua mieheni ystävät soittivat kertoen heidän olevan matkalla Brew Festiin.

Luja päätöksemme olla tuhlaamatta rahaa oluiden maisteluun päättyi siihen ja olimme ostaneet liput ennen puhelun loppua.

 

Beacon sijaitsee Hudson-joen varrella. <3 

 

 

 

Lähellä kotiamme on pieni vuori nimeltä Mount Beacon. Sen huipulle pääsee kävelemällä jyrkkää kivistä polkua noin puoli tuntia, tahdista ja tauoista riippuen. E-rit-täin hyvä treeni! Edellisestä noususta on melkein puoli vuotta joten viime keskiviikkona, erittäin sponttaanisti, päätin kiivetä ylös yksin. 

Mount Beaconin huipulla odottaa vanhan casinon ja juna-aseman rauniot sekä kaunis näköala.

Päätin että aion kiivetä sen huipulle kerran viikossa. Nyt alkusyksystä (lämpötila on tällä hetkellä 30c...) kiinnostaa enemmän ulkonareippailu kuin kuntokeskuksen sisätiloissa hikoilu. 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaista kivaa viimeaikoina!

 

Bisous, 

Pumpuli

Share

Pages