Ladataan...
Pumpulielämää

Lauantaina 3. maaliskuuta sitä täytettiin 30-vuotta ja elettyjä vuosia juhlittiin menestyksellisesti New York Cityssä! 

 

Random photo of the Birthday Gurl!

Photographer: Starky Morillo 

 

Juna kotikaupunki-Beaconista Grand Centralille saapui vähän ennen kello 12. Jatkoimme suoraan raiteilla matkustelua ja otimme metron Bleecker Streetille. Päivä Manhattanilla alkoi tietysti brunssilla! Jane Restaurant oli aivan äärimilleen täynnä sinne saapuessamme mutta onneksi meillä oli pöytävaraus. Valitsin "wild mushroom omelette" joka oli todella hyvää sekä bourbon coctailin jossa promillet oli kyllä ainakin kohdillaan. ;) 

 

Superherkullinen aamuinen synttärikakkuni! Täytteenä jalopeno kermajuustoa, kylmäsavulohta, avokadoa ja silaus sitruunaa bagel kuorrutuksella. ;)

Janen brunssin jälkeen kävelimme hotelliimme The Standardiin. En ollut aikasemmin viettänyt siellä yötä mutta sen alakerran Biergartenissa olin silloin nuorempana kun ei vielä oltu 30-vuotiaita fashion week-bileissä ja kattokerroksen clubissa myös muutaman kerran. Hotelli on tunnelmaltaan hyvin Meatpack District. Vähän groovy, vähän party, vähän kummallinen ja jotenkin pikkasen porno. Huoneemme yksi seinä oli ikkunaa lattiasta kattoon ja antoi upea näkymän Hudson-joelle ja Lower Manhattanille. 

Vaihdoimme vaattet koreampiin ja suuntasimme hotellin Top of the Standard -baariin aka Boom Boom Room. Paikka on vähän samanvibainen kuin hotellinsa mutta retrompi kultaisine glitterkokolattiamattoineen. Tänne tulisin uudestaan, mieluiten puolisen tuntia ennen auringonlaskua. 

 

Päivän coctaileja Top of the Standardissa ja Jane-ravintolassa 

 

Poistuimme coctailien ääreltä puoli viisi ja kävelimme High Linea pitkin Mckittrick-teatteriin katsomaan legendaarinen Sleep No More. Olin todella innoissani ja jännitti vähän! Näytelmästä sanotaan sen olevan "paras kulttuurikokemus ikinä", vaikuttava, täysin toista mitä olet koskaan kokenut. Samaa mieltä ollaan, kokemus oli unohtumaton. Nyt yli viikko näytelmän näkemisestä mietin sitä paikoin vieläkin. En paljasta täällä mitään näkemästäni sillä se veisi kokemuksesta pois. Sanon ainoastaan että valitse jalkaan mukavat kengät ja kulje ilman seuralaistasi.

 

Alkuperäinen suunnitelma oli syödä illallinen yhdessä Manhattanin lempiravintolassani Buvettessa joka tarjoilee ranskalaisia tapas-annoksia. Ravintola ei ota varauksia ja sinne saapuessa kuulimme odotuksen olevan yli tunnin. Lähellä oli kuitenkin Hudson Clearwater-ravintola joka oli ollut korvan takana jo pitkän aikaan. Onneksi heillä oli pöytä vapaana! Söin elämäni parhaan ankka-annoksen, tulisin tännekin uudestaan.

 

Matka Hudson Clearwateriin kulki tämän risteyksen ohi, kuka tunnistaa??

 

 

Seuraavana aamuna heräsimme verkkaisesti ja suihkun jälkeen suuntasimme alakerran Standard Gril -ravintolaan aamupalalle. Paikka on ihanan valoisa ja kauniisti sisustettu, kahviakin saa juoda loputtoman määrän. Menu oli lähes tylsä mutta brunssilla ne perinteiset vaihtoehdot on kyllä mieluisia. Lisäksi irvistän kyllä $17 hintaiselle avocado-kananmuna toastille (jonka päädyin tilaamaan. :D) Josh tilasi eggs benedict ja sen perunat oli mielettömän herkullsia! Jos olisin Meatpacking District -aluee lähettyvillä niin menisin uudestaan mutten pitäisi 30minuutin metromatkan arvoisena. 

 

 

Seuraavana päivänä ennen check-outia halusin ehdottomasti ottaa tällaisen "näkymä ja nainen" -kuvan jonka inspiraationa oli Romee Strijd DubaissaTällä kertaa inspiraatio ja tulos eivät kuitenkaan aivan kohdanneet. :D Terkuin, Awkward 

 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

 

 

 

Jane Restaurant: 100 West Houston Street, New York, New York 

The Standard Hotel/ Top of the Standard/Standard Grill: 848 Washington Street, New York, New York 

Hudson Clearwater: 447 Hudson Street, New York, New York 

Share

Ladataan...
Pumpulielämää

Tätä tekstiä lukiessasi en ole enää parikymppinen -vaan kolmekymppinen. 

30. 

Ikäonvainumeroikäonvainnumeroikäonvainnumero. 

Photographer: Starky Morillo 

 

En panikoi vanhenemista, tavallaan. Tässä rajapyykissä minua ahdistaa se kuinka jotain suurenmoista olisi pitänyt saada jo aikaiseksi. Samanikäinen ystäväni tarjosi lohtua kertomalla kuinka Rihanna täytti tänä vuonna myös 30. Ensireaktio oli helpotus, 30 on cool, minussa on jotain yhteistä Rihannan kanssa. Kunnes mietin minkälaista elämää Rihanna viettää, kuinka kaikki haluaa olla Rihanna kaveri ja päädyin kuinka meistä ei voi edes puhua samassa lausessa. (Tiedoksenne: en fanita Rihannan musiikkia, en fanita hänen tyyliään, en elämäntapaa, mutta jostain syystä ajattelen että on hän silti aika Queen.) 

16-vuotiaana miettiessäni minkälaista elämä on 30-vuotiaana kuvittelin itseni pukeutuneena kauluspaitaan, omakotitaloon, vakituiseen työhön, kerryttämässä eläkettä ja lapsen kanssa. (Kuvitelmissani oli myös jostain syystä loskaa.) Ajattelin silloin tietäväni kaiken ja minulla olisi vastaus kaikkeen. Olin kuvitelmissani myös hieman eletynnäköinen. 

Lähinnä kuvittelin siis olevani täysin eri ihminen kuin mitä puolet nuorempana silloin sinä hetkenä olin.

16-vuotiaan minän kuvitelma on kyllä mahdollisesti huonompi vaihtoehto minulle kuin missä tällä hetkellä todellisuudessa menen. Ainut mutta tässä on että kuvitelma 30-vuotiaasta Emmasta oli paljon aikuisempi, kykenevä ja turvallisempi. Tunnen vielä itseni 22-25 -vuotiaaksi (kunnes hengaan 22-25 vuotiaiden ihmisten kanssa.)  

Viikko ennen syntymäpäivääni ajattelin suorittaa jotain mitä en vielä 29-vuotiaana ollut koskaan tehnyt. Mietin ja mietin enkä keksinyt oikein mitään innostavaa. Turvauduin Googlen ja kirjoitin "30 things to do before turning 30" Näitä muun muassa Gen Twenty -sivulla ehdotettiin ja ruksin ylivetämään.  

1) "Travel somewhere you don't know the language" 

Tanska, Hollanti, Norja, Italia, Egypti... Ranskaa, saksaa, espanjaa (yhden kurssin!) ja englantia olen opiskellut niin näiden kielien maat eivät sovi listaan. Näin artikkelissa perusteltiin ehdotusta: "Going somewhere where you can't easily communicate with other people is terrifying. But not only it would enlighten you and make you savvy to another culture, it would also really force you to learn the language -something we're rarely forced to do." Selvityksestä päätellen tähän sopisi neljä vuottani Sveitsissä. Sveitsissä puhutaan kyllä englantia sillä 30% väestöstä on muuttanut sinne muualta. Englantia paikalliset ei kuitenkaan mielellään puhu. Varsinkin asuessani pienessä Jura-vuoren juurella uinuvassa kylässä Givrinsissä ei moni selvästikään vaivautunut kommunikoimaan englanniksi. Joten opettelin ranskan niin että pystyin sillä työskentelemään niin ravintolassa, kuvauksissa, kampaamoissa kuin teatterissakin. (Ensimmäinen päivä ravintolassa oli ihan kaamea! Varsinkin kun valmiiden aterioiden vuoroonumerot piti kailottaa kovaan ääneen! :D) Ystävät kuitenkin hankin englannin kielellä. 

2) Date someone who isn't your type

You will learn and grow from being around people who are different from you. Maybe the relationship won't work out in the end or maybe you'll meet your future spouse. At any rate, you'll either have a great time or a terrible time bt you will learn from the experience." Niin itseasiassa tavatessani nykyisen (ja ainoan) aviomieheni ajattelin kuinka tämä ei ole minun tyyppiäni. Liian kunnollinen. (voi jestas.) Aikaisempi "tyyppi" oli nimittäin luokkaa "vähän renttu."

3) Start your 401(k)

Tässä kyse siis eläkesäästämisestä. "Retirement might be a blib on the map but it will be here before you know it. Do yoursself a favor and start saving now. Especially if your company offers matching. Grow money, grow! Vedetään tuollainen puoliviiva. Asuessani vielä Suomessa kerrätytin positiivisen veikkauksen mukaan 11€ kuukausieläkettä. Ymmärtääkseni myös Sveitsistä saan iloisen yllätyksen siirtyessäni sitten eläkkeelle! Ja täällä Amerikassa voimme luottaa oman säästötilin voimaan. <3

4) Take a risk. Go bungee jumping or skydiving or swim with sharks

Ei kiinnosta hypätä benjiä tai uida haiden kanssa. Muistan kyllä että kymmenen vuotta sitten vielä ajattelin hyppääväni benjin joku päivä mutta se laiva seilasi jo. Sallin itselleni jälleen puoliviivan sillä häämatkalla Meksikossa tein viikon aikana kaikenlaista uutta ja extremiä. Snorklasin ensimmäistä kertaa! (koska kuvailin juuri snorklausta extreemenä lajina saan miinuspisteitä.) Hyppäsin cenoteen tosi korkealta (nilkat koukussa auts ja nenästä kiinni pitäen.) Tein myös ensimmäisen ziplining radan ja purjelautailin. Se oli paljon jännittävämpää kuin odotin. 

5) Buy some stocks

Sehän olisi hyvä idea se. Jos ymmärtäisin niistä yhtään mitään. 

6) Get in a heated political debate 

You might have no odea what you are actually talking about, but arguing with someone who does, you'll come out with new, more well-rounded knowledge and, hopefully will get to know your own opinions better. Muutaman kerran näin Trump-setämiehen aikana on saanut puolustella omia poliittisia puoliaan (not my president) mutten kutsuisi näitä tilanteita kuitenkaan väittelyiksi. 

7) Stop holding grudges

Past grievances are overrated. You don't need negativity in your life and you definitely don't need it over something that happened years ago. Päästinhän ajatuksen äärelle täällä. En kanna jatkuvaa kaunaa tällä hetkellä mistään menneestä tapahtuneesta sillä koen sen olevan raskaampaa kuin asiasta ylipääseminen. Heikkoina hetkinä saatan pikaisesti palata näihin kunnes totean että vatvominen, negatiivisuus ja jossittelu vie minulta ainakin heti voimat. Saatan loukkaantua helposti mutten ole pitkävihainen. Muutamasta kokemuksesta totta kai on kestänyt kauemmin aikaa päästä yli. Loppujen lopuksi olemme kaikki ihmisiä ja teemme virheitä, tapahtumilla on yleensä jokin selitys. 

8) Start a collection 

Something fun, quirky and totally you. Be passionate about it but don't be a hoarder. My collectable of choice is mugs. They take up a lot of space, but they are useful and bring back memories from places I've visited. Pienenä keräsin "ilmenukkeja." En tiedä näiden virallista nimeä mutta heillä oli melko aidot, ihmismäiset kasvot. Ilme saattoi olla naurava, hymyilevä tai myös murjottava tai itkevä. Kahdella nukellani on kuhmu otsassa! Nukke oli laatikossa ja mukana tuli adoptiopaperi. Helsingissä oli yksi kauppa (se pieni lelukauppa Esplanaadilla) josta sai aitoja ilmenukkeja. Muitakin valmistajia oli, mutta he olivat kopioita. Viimeisen nuken sain joululahjaksi 12-vuotiaana. Voisin nyt alkaa keräillä jotain vintage-henkistä. 

9) Take a cross-country roadtrip 

Jonain päivänä Route 66! 

 

Huomasin listoja lukiessani hieman rauhoittuvani. Ehkä koska suurimman osan listan kohdista olin jo kokenut ja ne joita en ollut eivät tunnu omilta jutuilta. Kaikki omia polkujaan. 30, whatever. 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

 

 

Share

Ladataan...
Pumpulielämää

Muutama viikko sitten vietin valokuvaaja Starky Morillon kanssa hauskan päivän kotikaupungissani Beaconissa. 

Ja hän halusi kuvata minua Surku-koiran kanssa! Ihan parasta. 

 

"Have you ever heard of a personal space?!" 

 

Suukko jokaiselle kaularullalle.

 

 

Tässä kaikille faneille muutamia faktoja Surku-koirasta: 

Täyttää toukokuussa 2 vuotta. 

Epäammattimaisen arvauksemme mukaan hänessä on ainakin beaglea ja labradorinnoutajaa tai kenties kultaistanoutajaa. Aina kun joku tulee kotiimme Surkun TÄYTYY tuoda saapuvalle lelu ja tämä on ilmeisesti ominaista kultaisellenoutajalle. Jostain Surku on myös saanut yhden sinisen silmän. 

Rescue center löysi Surkun Pohjois-Karolinan osavaltiossa Walmartin roskisten takaa pienestä pahvilaatikosta siskonsa kanssa. 

AINA ennen ruuan antamista laulan Surkulle "If you're hungry and you know it give a paw. If you're hungry and you know it give a paw. If you're hungry and you know it and you really want to show it if you're hungry and you know it give a paw". Rituaali loppuu hätäiseen suukkoon Surkulta. Lähes joka kerta laulun alkaessa Surku huokaisee syvään ja jos ympärillä on yleisöä häntä selvästi hieman hävettää. 

 

 

 

 

Surku rakastaa porkkanaa ja kurkkua. Maapähkinävoi on paras herkku ikinä.

Surkulla puuttuu pieni pala kielestä, joka oli jo hukkunut kun saimme hänet. 

Surku rakastaa toisia koiria ja haluaisi tervehtiä myös jokaista ihmis-vastaantulijaa kadulla. 

Surkun parhaan kaverin nimi on Buddy. 

 

 

Siten adoptoituamme Surkun heinäkuun lopussa 2016 aviomieheni on saanut suukkoja ja halauksia 80% vähemmän kuin BS (Before Surku.)

 

 

Erittäin hieno koira

 

 

 

Surku rakastaa käydä eläinlääkärissä. Sen ovea on aivan mahdoton ohittaa ilman että Surku yrittää väkisin tunkeutua sisään. Näimme kerran eläinlääkärimme kävelyllä ja Surkun häntä heilui niin kovin että melkein kaatui. Samalla vinkui dramaattisesti koko toimituksen ajan. Eläinlääkäri oli ystäviensä kanssa ja nämä kysyivät hieman hämillään jos hän tuntee tämän koiran. Hän vastasi vakavalla äänellä: "He's my patient." (Koirakuiskaaja!)

Surku nukkuu aamulla pidempään jos hänet on peitelty tiukasti peiton alle. 

Surku rakastaa lunta. 

Surkun lempinimiä: Saukko, Surkimus, Surki, Nugget, Peanut, Buddy (aiheuttaa sekaannuksia leikkiessä bff:n kanssa.) 

 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

 

Kuvien oikeudet: Emma Graef ja Starky Morillo 

 

Share

Pages