Ladataan...

Varsinaista remonttia on nyt takana 7,5kk ja sitä edelsi pitkä suunnitteluvaihe sekä kesäkuussa jo purkuhommien teko. Arki helpotti kummasti kun päästiin asumaan talon alakertaan vaikkakin yläkerran teko jatkuu..Pitkät remontti- ja rakentamisvaiheet ovat monelle perheelle rankkoja vaiheita ja saattavat ajaa parit erilleen..ehkä perinteisin kaava on, että mies ramppaa/rakentaa ja nainen hoitaa lapset ja kodin + arjen pyörittämisen. Onneksi ikä, kokemus ja koetut elämänvaiheet antavat perspektiiviä rankkoinakin vaiheina ja meillä tämä ehkä vuoden kestävä remonttiprojekti on selvästi koko perheen yhteinen projekti, mikä auttaa ajattelemaan lopputulosta.

Asuminen alakerrassa on sujunut hyvin vaikka tuntuu, että lapset melko usein nahistelevat (tekemisen ja lelujen puutteen vuoksi sekä jokainen kaipaisi joskus hetken omaa tilaa). Ihminen sopeutuu ja meillä on sopeuduttu hyvin nukkumaan millon missäkin patjalla. Lapset odottavat kovasti jo valmistuvia huoneitaan. Toisaalta näinkin voisi asua! Kun miettii maailman kaikkia lapsia, joilla ei ole edes kattoa pään päällä eikä lämmintä nukkumapaikkaa antaa se taas perspektiiviä meidän ihan ok:lle väliaikaisasumismuodolle! Reilu puoleen vuoteen lapsilla ei ole ollut muita leluja kuin pikkulegot, puujunarata ja pienimmän muutamat autot ensiksi kanalan ja nyttemmin olkkarin lattialla laatikoissa. Ehkä tiiviin puolen vuoden lähekkäin olemisen aikana pojille on kuitenkin syntynyt myös syvällisempää veljeseloa vaikkakin tappelutilanteita syntyy usein.

Nukkumisjärjestelyt ovat vaihtuneet jo kolmeen kertaan. Ensiksi miehen kanssa nukuimme patjoilla ruokatilan puolella ja lapset olkkarissa, sitten viisi patjaa vierekkäin olkkarissa ja ennen joulua mies nikkaroi laudoista kaksi kerrossänkyä ja saatiin sohva olkkariin pienemmässä koossa ja nyt vain yksi nukkuu patjalla lattialla. Ruokapöytä on ollut kahdella tavalla. Ruokatilan ja olkkarin väliin laitamme iltaisin kolmeen naulaan lakanan verhoksi, jotta voimme viettää iltaa keittiön puolella joskus makoillen taitettavalla patjalla katsoen Stokken syöttötuolin päälle viritettyä tietokonetta.

Keittiö on aina ollut meidän perheessä keskeinen paikka. Lapset viihtyvät myös keittiössä ja pienimmän paikka on usein pöydällä apulaisena. Ah, sitä tunnetta, kun pääsimme kanalasta taloon ja syötiin ensimmäinen iltapala ruokapöydän äärellä lämpimässä sekä saatiin pestä hampaat ja kädet juoksevan veden alla:) Lasten nauru ja iloiset yhteiset hetket auttavat jaksamaan. Taloon muutettua on myös parasta, että arjen rutiinit helpottivat ja isi on myös illoissa enemmän läsnä. Usein isi saattaa rempata illan tai viikonlopun yläkerrassa mutta siellä me käydään moikkaamassa ja vähän auttelemassa.

Arkipäivinä minä ja työmies ravataan ala- ja yläkerran väliä sekä tavaraa roudataan. Nyt yläkerran eristäminen on pian valmis eikä yläkerrasta hohkaa enää kylmää. Koska koti on myös työmaa on imurilla jatkuvaa käyttöä ja odotan sitä hetkeä ettei työkaluja ole edes näkyvillä kuin ehkä kellarissa. Eteinen on täytynyt usein suojata jos ulkopuolisia asentajia on tullut päiväksi hommiin. Pelkään jatkuvasti, että kulkeminen ja isot työkalut naarmuttavat  uutta betonilattiaa. Kaikkia kiintokalusteita ei ole vielä hankittu ja vaatteita onkin jonkun verran rekeillä.

Ihanaa, että lapset ovat sopeutuvaisia ja ottaneet elämänmuutoksemme remontin ja uuden paikkakunnan kanssa hyvin. Pienin on todella kiinnostunut remppajutuista ja tietääkin hyvin jo mitä milläkin koneella tehdään. Toivon, että myös remonttia näkemällä lapset osaavat arvostaa kotiaan ja ehkä muistavat isompana hauskojakin juttuja remonttielämästä. Remontti on vielä siinä pisteessä ettei sisustuspuolta ole kauheasti ajateltu vaan vanhat tyynyt ja matto (sillisalaattina vanhan kodin eri huoneista) kaivettiin esille ja niillä mennään. On meillä sentään nyt sohva, joka haettiin varastolta ennen joulua!

 

Ladataan...

Voiko remontin keskellä olla rutiineita? Harjoittelimme oloamme viikon ajan uusissa olosuhteissa miehen lomaviikon ajan: remontti, uusi iso tontti, asuntovaunu ja kanala. Loppuviikosta olo tuntui jo sujuvan ja sunnuntaina tuntuikin haikealta palata kaupunkiin, kun kaikki alkoi sujumaan. Mies palasi töihin ja minä lasten kanssa kaupunkiin. Mutta tässä jutusssa esittelen, miten me elämme uusissa rutiineissa, joihin nyt palaamme aina viikonloppuisin ja sitten parin viikon päästä, kun miehellä alkaa "the loma". 

Kanala on ollut meille ihan loistojuttu! Oikeastaan ilman sitä emme pystyisi asumaan tontilla lähellä remonttia. Kanala on iso, sinne saimme osan muuttotavarasta, se on meidän taukotupa ja siellä pääsemme pesulle. Vanhasta talosta otettiin yksi osa keittiön kaappeja ja ne palvelevat nyt kanalassa säilytystilana. Ruokaa laitetaan ulkona grillissä. Kanala on myös hyvä sateensuoja, jossa lapset viihtyvät hetken sisäleikeissä. Roska-astia ja postilaatikko sijaitsevat kauampana, ja erehdyin jättämään yhdeksi yöksi roskapussin kanalan oven seinustalle. Ystäväni varis pesueineen oli tehnyt tehtävänsä ja pääsin aamulla siivouspuuhiin:) Tavarat löytävät myös pikkuhiljaa omat paikkansa. Stressi sotkusta ei ole sama kuin kotioloissa, mikä on muuten aika huojentavaa..

Aamu- ja iltapalat nautitaan kanalan pirteän pöydän äärellä, jonka saimme äitini ystävältä. Toinen pöytä toimii tavaran säilytyspisteenä. Aika luksusta, meillä on kaksi jääkaappia ja pakastinlokero, kanalan taukotila lämpeää myös sähköpatterilla, koska vedimme sinne sähkön.

Loppuviikosta ostimme pojille kauan toivotun trampoliinin, mikä oli aika hitti! Iso piha on asettanut uusia haasteita, koska se on kooltaan niin iso ja myös osittain "vaarallinen", etten pysty koko ajan vahtimaan poikia. Pienemmät pojat ovat kovia kiipeilemään ja kiipesivät mm. vaihtolavalle, ja pienin meinasi juosta alas autokatokselta, koska peltikate lähti suoraan grillikatoksen takaa (tontti on rinteessä). Poika teki myös joitakin katoamistemppuja naapurien pihalle jne. eli pelkkä vahtiminen vei voimia tämän ekan viikon. Mutta loppuviikosta pojat viihtyivät uudella trampoliinilla. Loman ensimmäiset päivät kuljin kännykkä kaulassa, koska hoidin aktiivisesti lupa-asioita ja remontin juoksevia asioita. Kännykkä soi tiuhaan tahtiin ja sähköpostin merkkiääni hälytti aktiivisesti.

Sadepäivät ovat pahin viholliseni, koska meidän poikia ei ole tehty sisäleikkejä varten ainakaan kolmistaan. Onneksi sadekuurot olivat lyhyitä ja pojat jaksoivat hetken olla sisällä tehden pikkulegohommia ja katsellen piirrettyjä, edes pienen hetken.

Yksi ohjelmanumero on myös käydä moikkaamassa isiä remonttihomissa. 2- vuotias toteaa joka ikinen kerta "Mitä, siis mitä täällä on purettu..sahanpurua" ja "Yök villaa" (ja mun täytyy kantaa hänet puru/villakohdan yli). Tämä sama toistuu joka ikinen kerta:) Välillä käydään lähistöllä skuuttailemassa kierros ja pari (=potkulautailua) ja sitten saatetaan katsella isin puuhastelua ja kuunnella uutta remonttiradiota, josta ei tule Robonin Buum Kahia, kuten kotona Spotifystä.

 

Kanala on ihan loistojuttu, koska pääsemme siellä hyvin pesulle, kun vedimme sinne vedenkin. Pienin ei nuku enää päiväunia mutta alkaa olemaan jo väsynytää poikaa 18-19 aikaan. Menemme edeltä pienimmän/pienten poikien kanssa täyttämään pataa ja lämmittämään saunaa, jota olen myös näin kaupunkilaisena saanut treenata:) Saunassa saatamme viihtyä reilu tunninkin pesten lauteita ja tiskejä ja lopuksi iltapesut.

Kesällä ei ole paljon aikaa eikä energiaa panostaa omaan ulkonäköön. Aamulla peilistä kurkkaa uninen nainen, joka on laittanut hiukset nutturalle märkänä joka ikinen ilta! Toisaalta on huojentavaa olla "maalla" oman tontin siimeksessä, jossa saa näyttää juuri siltä miltä haluaa!

Vaattet ovat löytäneet naulansa ja olemme kotiutuneet remonttitolosuhteisiin viikon sisällä. Rankin osuus taitaa olla kahden kodin väliä suhaaminen, tavaran pakkaaminen ja purkaminen sekä pyykkääminen. Nykyinen asuntomme on vielä myynnissä, joten stressi myös näyttösiivouksista lasten ollessa lomalla ja kotona on aiheellinen. Kun tulemme ja palaamme auto on aina täynnä tavaraa. Onneksi tämä vaihe on vain väliaikainen ja pian pääsemme oikeasti kotiutumaan, sitten joskus syksymmällä:)

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! Me pakkaamme auton taas aamulla ja menemme "maalle". Maalla on mukavaa!