I am not going to kill myself

Ladataan...
Punakynä

 

&feature=share

 

Viime viikolla erään varhaisteinein YouTubeen lataama video koulukiusaamisesta levisi sosiaalisessa mediassa ja sai ihmiset itkemään. Videolla lapsi kertoo, kuinka häntä on kiusattu joka päivä ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kuinka hän ei kestä enää, kuinka hän pelkää.

Sydämet menivät palasiksi, ja palasia keräiltiin talteen usean päivän ajan. Maailman julmuus ja pojan yksinäisyys hirvittivät ihmisiä, ja monille palasivat mieleen surulliset muistot omasta lapsuudesta.

Sillä kukapa ei olisi joskus tullut kiusatuksi? Mutta harvat meistä olivat pieneniä yhtä urheita kuin videon nuori ihminen.

Vaatii suurta rohkeutta uskaltaa näyttää heikkoutensa ja myöntää, kuinka kovasti satuttaminen sattuu. Kuka uskaltaa olla hauras kovuuden maailmassa? Hauraat tuhotaan aina - tai näin me uskomme.

Mutta pidämmekö me tällä uskomuksella yllä tuhoavan järjestelmän oikeutusta?

 

Kyynelten lomassa monilta jäi huomaamatta, että juuri tällä yhdellä rohkealla teolla lapsi voitti alistamisen liikkeen. Hän ei suostunut paikkaan, johon kiusaajat hänet olivat työntäneet. Hän julkaisi videon ja arvasi, että maailmassa on muita, jotka tuntevat hänen surunsa omanaan.

”I am not going to kill myself.  I just need to get this out there” lapsi kirjoitti. Miten hän uskalsi?

On tietysti totta, että kenenkään ei tarvitsisi olla noin pienenä noin urhea. Nuorten pitäisi saada olla juuri sellaisia kuin he ovat, myös ilman noin ravistelevaa rohkeuden määrää kuin tällä poikkeuksellisella 14-vuotiaalla.

Koulukiusaaminen on maan tapa. Melkein kaikilla on muistoja siitä, kuinka yhdenmukaisuuden nimissä erilaisuutta poljetaan koulun käytävillä.

Mutta voiko koulukiusaaminen loppua ennen kuin aikuiset muuttavat käyttäytymistään? Miten lapset voisivat kohdella toisiaan lempeästi, kun koko yhteiskuntamme perustuu kiusaamisen ideologiaan, jossa heikot väistyvät vahvempien tieltä.

 

Kapitalismi, eläinteollisuus, valkoinen ylivalta, you name it. Kaikki tätä maailmaa pyörittävät opit perustuvat samaan dynamiikkaan kuin koulujen käytävillä tehdyt pahat teot.

En usko, että ihmisten väliset teot muuttuvat ennen kuin niitä ohjailevat ideologiat muuttuvat. Ideologioiden uusintaminen on siis lopetettava. Ei riitä, että sanomme lapsille, kuinka toisia ei saa töniä, jos itse teemme samaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Mitä me sitten teemme? Kiellämme paperittomien tarvitsevan terveydenhuoltoa. Tapamme miljoonia eläimiä rahan takia. Kiristämme kravattejamme ja leikkaamme heikoilta viimeisetkin sosiaalituet, koska pankkien on saatava korkonsa.

 

Kukaan ei tiedä, miten maailma muuttuisi, jos me uskaltaisimme muuttaa sen kokonaan. Nyt sitä ohjaa välinpitämättömyyden politiikka, joka tuhoaa elämää kaikkialla ympärillämme.

Välinpitämättömyyttä vastaan kamppaillessa vastarinnan liike on kuitenkin sama kuin videon pojalla. Kun heikkous lakkaa hävettämästä ihmisiä, vanhemman oikeus katoaa. Voima, joka lapsesta huokuu, ei myöskään ole heikon voimaa. Se on voimaa, joka kääntää kaiken ympäri. Voimaa, jossa on muutoksen mahdollisuus. Se on paljon.

 

Lue Atlas Saarikosken aiemmat Punakynät:

Heterokonservatiivien aika

Kehitysvammaisille kuuluu kaikki

Emme tarvitse presidenttiä

Possu on paras ystävä

Feminismin uudet suunnat

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

se on ihminen joka kiusaa, ei idealismi. ihminen itse valitsee mitä tekee, ei idealismi.

Vierailija (Ei varmistettu)

ideologia tarkoitin ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

;/

Vierailija (Ei varmistettu)

kyllä lapsia (ja aikuisia) voi kiusaamisesta ojentaa vaikka ostaisikin täyslihapihviä kaupasta.

Kommentoi

Ladataan...